maanantai 22. syyskuuta 2014

töpselinenä...

Nälkä hätistelee minusta kaikenmaailman
kotkotukset.
Pihvi on jostakin kotoisin,
jonkun kankusta palasta
syön.
Pidän alatoopista,
pidän elävästä
sian päästäkin,
minusta possuilla on kauniit
silmukat,
silmät,
lurppakorvat ja ai,
miten pussaava
töpselinenu.
  Kun oon kyllänen, minua
ahistaa,
söin liikaa,
söin ihastuksiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...