torstai 18. syyskuuta 2014

kello soi...

Kello soi,
herätti
pelokkaasti,
korvani jäivät
tyynylle.
Päivän töitä
ähersin,
ilmeetön on sorvini
lauluääni.
Mieleni nakuttaa aikaa,
jolloin pääsen
korvieni keskelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

askeleet,,,

  askeleet joita et ottanut ovat usein niitä, joiden avulla muut menivät sinne minne sinäkin halusit