torstai 18. syyskuuta 2014

kello soi...

Kello soi,
herätti
pelokkaasti,
korvani jäivät
tyynylle.
Päivän töitä
ähersin,
ilmeetön on sorvini
lauluääni.
Mieleni nakuttaa aikaa,
jolloin pääsen
korvieni keskelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katselen harmaita,,,

kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi  ...