paimenena...

Rohtuneet kädet,
ahavoituneet kasvot,
kumarassa oleva ryhti,
silmät elävät, hymyssä
näkevät.
Vanha mies nojaili keppiinsä,
odottaessaan linja-autoa.
Hän seuraili koululaisten elämää,.
jotka samaa kyytiä varttuivat.
Vanhus näki lapsissa itsensä,
hän eli mielissään heidän
elämäänsä.
Aika on juoksuttanut vanhusta,
monesti.
Hän mielellään nuoruuttaan
lapsista katsoi,
itsensä heihin asemoi.
Linkkuri tuli.
Nuoret kirmasivat rynnäköllä sisään,
vanhus paimenena perässä,
kuten oli
aikojensa alussakkin
toiminut.