vuorotyöläinen...

Sateinen työmatka,
paluu,
vuorotyöläisen
aikainen.
Uni kulkee, uinuen olkapäillä,
silmät eilisestä
valvoneet.
Tajunta takoo,
kotiin, nukkuman,
kaikki muu
on samantekevää,
melkein,
mutta
vuode itseään muistuttaa
ensimmäisenä.

uusi vuosiluku...

Uusi vuosiluku,
ensimmäinen päivä,
ekaksi.
Täytyy ottaa näin aluksi
iisisti,
kiristää sitten, kun
tutustuu uuteen
aika,ääriin.
Vettä sata, kuten eilenkin,
edellisen vuoden
viimeisenä
hetkenä,
olisiko luonto-äitee
haikealla mielellä.

vanhus..

Vanhus tietää,
hän tuntee,
vaikkei
sanojaan sanele.
Hän on elänyt ,
hän tietää kolotuksiensa
syntysijat,
hän itkunsa itkenyt,
vihansa
vihoitellut.
Nyt hän vuoteen reunalta seuraa
nuorten elämää,
samaa,
jonka hän
on vaeltanut.
Hänen silmiinsä kyynel
vierähtää,
kädet yhä tuntevat.

tervaskanto...

Neljä tuntia vanhuutta
nuorempi,
sitten
vuosi kellahtaa'
uudelle vuodelle.
Vietän juhlan
työvuorossa,
kuuntelen,
aistin rakettien
paukkeen.
Myötäelän juhlijoiden kera,
kärsin eläinten
tavoin,
äänisaaste,
no good.
Mut rennosti vanhetaan,
pystyyn kelotutaan,
vihoviimen
sammaloidutaan,
kuten entinen
tervaskanto.

sinä

Saavutit itsesi,
juoksit
itsesi
kiinni,
ravistelit karkulaista, hän
hymyili kiitollisena.
Istut tuolillasi, hänen vierellään,
osittain sylikkäin.
Tiedät osaavat kätesi,
tunnet
vallattoman
luonteesi,
sinun on osattava
heidät yhteen saattaa,
siten olet sinä.

viel veikkonen...

Viel veikkonen on

huominen, vaik

kaikki tuntuu

menneen.

Masennus kuuluu

elonkuvaan,

joten nuku

väsyt pois,

ota hellittävästi

hetkisen,

sillä muotoin

elosi

hymyään loistaa,

energiasi

valloilleen

heilahtaa.

yrittäjä duunari

Nelinkontin lattiamuurari teolliuushallin lattiaa
valaa.
Hällä on tieto, kuinka
homma tehdään,
hän tekee työtä
elääseen.
Kampaaja haroo tänään jo kymmenettä päätä,
samoilla seisovilla jaloillaan.
Hän asiakkaitten toivomukset
kiharalle taivuttaa,
hän tietää
pääasiat.
Hän tekee työtään elääkseen.
Kumpikin
heistä on duunari,
yrittäjä,
kumpikin on
aikaasaava
suomalainen.
Miksi yhteiskunta
verottaa työttömäksi
osaajansa,
vaihtaa heidät halpatyövoimaan,
jotka leivän suusta vievät.

suojasää

Suojasäät,
myrskytuulien tuulettamina,
tunturissa odottaa.
Suojasäät kutsuvat mukaansa,
kutsuvat
tunturin kainaloon,
sään kotoon.
 Tunturien tuulet,
viattomasti mieltäni
kuljettavat,
kuljettavat kiireestä
hiljaisuuteen,
jossa sielun viulut soittavat
tunteisiin rauhaa, mieli kevenee,
kaikki haihtuu,
ainoastaan
istun ja kuuntelen, ihastelen ja
ymmärrän, että olen
pieni nokare tunturia,
se pienin.

itken...

Itken,
itken enkä
saa itseäni lopettamaan.
Itken onnesta,
itken, vaikken tiedä
mistä.
Mut
itkeminen on helpottavaa,
enemmän, kun
hikipäissään juoksentelu pitkin
kylän raittia.
  Pyyhin silmäkulmani,
tutut tulevat vastaan,
kiroilen, kun lappalainen,
noidun maailman kulut.
Meillä kaikilla on
helpottunut
olo.
Itkut olis vaan ahistanut,
tuttuja.

elämän päivä...

Elämän päivä,
hetki,
ilman yön
tuoksua,
iltahämäryyden
varjoja, jotka
seuraavat
valoisemmalta puolelta.
  Teroitan sahanterää,
naula oli
väärässä paikassa,
tahi sitten ei.
Terä kiroilee,
samoin, kun minä
hammaslääkärissä,
mut
kumpikin ymmärrämme,
että näin
on pareen.

ruokatunti...

Ruokatunti,
duunipäivän
paras
puolinen,
ennen kokonainen.
Tällä puolisella jakseleekin
työpäivän
puolikkaan,
ensimmäinen
ol
aamukafeen
varassa,
hyvillä herätäjäisillä,
maallisilla.
Illalla tuli on persiin
alla
Uusi Vuosi
sytyttää
ilonpäivät,
mennyt menkööt,
uutta putkeen.

tuikkivat...

Katseesi tuikkii,
kuten tähtöset taivaan sinikannella,
timanteina
tuntuvat
katseessani,
rakkauden lämpöaaltoina
sydämmessäin.
Otan kädestäsi,
tunnen,
tiedän,
me,
tulevat tuikkivat.

rakoset...

Astun päivääni,
astun elämääni.
Heräsin unimaailmasta,
olin vieraana,
tänään kotonani.
Päiväni on ennakkosuuniteltu,
ihan
itse,
mutta rakosiin mahtuu,
täytän ne
mieluusti
mukavuuksilla,
jos kitkaa lipsahtaa,
silottelen
rakosiin.

nöyrä...

Nöyrä katse,
hartiatkin.
Anomus,
nöyrän
olemus.
Anon, mutten kumartele,
sanon, en
riitele.
Teen, en
meinaa,
olen vähillä puilla
lämmitetty, mutta
aito,
kaikkineen.

aavistus...

Aavistus,
syvä odotus,
pelko-ilon
tuleva,
aavistus,
raha-arpa,
raaputetaan.
Tuleva,
yli näköesteen,
siellä
nököttää,
sinne
kulkutahtini
jolkuttaa.
Paikoillaan puutuu,
kahtelen uusia aikoja,
tulevia vuosia,
yhdenkerrallaan.

supattelen...

Supattelen itselleni,
tutulle
kaverille.
Moitiskelin käytöksestä,
ei sulata,
selittää,
mut
ymmärtää.
Aamu valkenee,
illalla onkin
jälleen
pimeää,
on uudenvuoden
odotus illallinen.
Tähhtitaivas on pukeutunut
parhaimpiinsa,
kuutamo järjestelee
paikkoja,
kuulas pakkassää
piristää.
Supattelen kaverilleni,
kiitos tästä vuodesta,
Onnea Uudelle Vuodelle,
kilistämme.

menneen keralla...

Uuteen Vuoteen on kiva kavuta,
tulla,
yönyli vaan.
Tuliaisina
maukkaat
viiimevuotiset,
lupaukset
paremmasta.
Kohtalo,
ihmisen kaulaketju,
tietää
tarinamme,
mutta pirruuttaankaan
ei
vihjase.
Hyvä niin,
suin päin
vuoteen tulevaan,
siihen parhaimpaan,
mennen keralla.

vanha vuosi...

Tänään on vuoden viimeinen
päivä.
Huomenna  uusi,
pieni on kynnys,
mielelläni astun
tulevaisuuteen.
Tekis mieli paukutella,
rinnoin rehevin iloitella
mut työvuorot
sääsävät paljon,
jotain
antavatkin.
Kiitosta oon menneestä
täytenänsä.
Vuosi toi ystäviä,
hyvän ja huononkin
päivän,
kaikki mulle
rakkahia.
Olen vuoden aikana
katsonut usein
peiliin,
se on kertonut paljon.
Tulevana vuonna
peilini on
sieluni kuva.

pötkähdän...

Nyt pötkähdän turvallein,
tiijän, että
aamu valkenee, enkä
aio sitä vahtia,
sillä uneni on
paksua, kuin
venetervaa.
Kylellein asetun,
puolenyön aikaan
toiselle,
aamu neljältä selällein,
siit pari tunti myöemmin mahallein.
Näin koko minä ollaan
kierrekselty
unien kultamailla.

jälkilöylyt...

Heilautin muistoni
kalenteria,
mukavaa mennyttä,
joka on saatellut tähän
aamuun.
Hyvät asiat otan sillensä,
huonompia
ymmärtäen,
väännellen mukavaiseksi
ojennellen.
  Istun saunanlauteilla,
viimekesäinen vasta pehmittää
kehoni koreuden,
mieleni apeuden,
olen onnen
tähdistössä.
Elämä on hetkestä kiinni,
nyt mukava hetki,
jälkilöylyineen.

lusikoin elämää...

Lusikoin elämää,
kieli poskessa,
taivaanranta takanani,
linja-auton ratti
sylissäni.
Sukissakin väljyyttä,
kengät vahassa,
hymyssä suin
Elämän kaistat
monikaistaiset,
on kolmiota, useammin muitakin,
mutta mutkaton
on nopeusmittarini.
Jarrutusmatkat
lyhyet,
hymyt pidemmät.
Elämä on etenemistä,
pysäkiltä toiselle,
viimeinen on
päätepysäkki,
jota kiertelen.

rakkaus....

Rakkaus ei ole intohimo,
rakkaus on sitäkin,
jos
kohalleen sattuu.
Rakkaus on pieni lapsi,
tapittavat silmät,
kyselevä katse,
ujostelevat
posket.
Rakkus on puoliso,
johon luotat silloinkin,
kun olet
itsesi
kadottanut.
Rakkaus on pyyteetön,
rakkas on hyvä kotikissa.

kumpa lämpimässä kuolla sais...

Kumpa lämpimässä kuolla sais...
nämä sanat kaikuvat yhä
korvissain.
Toiveen esitti
elämänsä luovuttanut
ihminen,
puliukko,
joksi häntä
kutsuin,
hänen pyynnöstään.
Työni kautta
tutustuin,
hän oli  työn
mukavuuden toista
laitaa, ikävintä.
  Kolme vuotta tapasimme,
usein niin,
että hoidin hänet
terveysasemille.
Sain hältä sellaista
elämäntarinaa,
elettyä, jota en kuuna päivänä
muualta ammentaisi.
Kertoilen runoissani
hänestäkin.
Hänen toiveensa toteutui,
hän oli jälleen kerran
juonut itsensä kuoleman
takaportille,
Keilaniemen rantaan.
Ensiapu ei häntä enää pelastanut,
mutta
hän sai haluamansa
lähdön,
hän nukkui pois
lämpimässä ja siistissä
ensiapuhuoneessa.
  Ei yhtäkään niin kurjaa,
ettei hyvä katsoisi
silmiäsi.

hermoillen...

Hermoilen aikani

riittävyydestä,

mutten huomaa, kuinka

ajastamaton itse olen.

Vuorokauden ajat samoina,

ol hiki tahi

kylmä,

kesä tahi

talvi,

vain minä

ajastani myöhästyn,

kello käy

ajoillaan.

kaipaus...

Kuinka kauaksi minun
täytyykään keritä,
että saavuttaisin sinut.
Kuinka monen
ajan
taakse menenkään.
Kaipuuni,
loputon
lohduttumuus
luoksesi
kaipauttaa.

salasana: 365

Ylihuominen,
uusi huomen,
uusi
verovuosi,
uusi.
Entisen pohjille rakennettu,
tukeville,
eletyille
vuosille.
Kaikki vanhenee,
mut
uusiakin.
Elämä,
365,
siinäpä
salasana.

lähdit...

Lähdit,

en pidätellyt,

nyt pidättelen

itkuani,

tuskaa, miksi olenkaan

työntänyt sinut pois.

Osaan karkoittaa,

en tavoittaa.

Miksi en osaa huomata rakkautta

lähelläni,

miksi huomaan sen

etäämältä.

Itsetuntoni ei

kannattele,

kumarran sinulle,

jospa

ymmärtäisit.

anoppi...

Huilaan,
vedän
henkeä.
Sitten mietin.
sappeni kiehahti,
hiki puroina virtaa,
otsarypyt ohjaavat
suolapitoisen
eritteen
suupieliini,
sylkäsin,
olen punakkana
raivosta.
  Hiki lakkas,
sappinesteet
rauhoittuivat,
suupielissäni suolakin
haihtui.
  Muistinkin väärin
huomennahan anoppi
vasta tulee,,

alapää...

Nyt on riemun päivä,
pakkaspäivä,
varpaani heiluvat
pakkassäässä,
nauraa retkottavat
koko kengän
koolla.
Päänuppini ei hymyä
heläytä.
Nenu on punanen,
korvat
valkosena,
hampaat
kalisevat.
  Alapään onnet ei
yläpäähän
ylety.

tekopyhyys...

Tekopyhyyden kummi,
taivasjonojen etuoikeutettu,
papinkin ohitat,
vasemmalta.
Sinä moitit
lähimmäistäsi,
sinä vikoja ja hakoja
näet kaikessa,
paitsi
omissasi.
Sinä varastat,
sinä käytät toisten aikaa,
aikaa, joka ei
sinulle
asioi.

vaatimaton...

Vaatimaton, muttei
vähäpätöisin.
Suurten eleitten viipeltäjät
tosipaikantullen
vaatimattoman
puoleen vaatimalla
kääntyvät.
Vaatimaton hoitaa
homman,
sillä,
turhan puhujat,
paskojaan
puhuvat.
Osaajat
tekevät,
eivät
sirkusta
lavasta.

vuosi vaihtuu..

Vuosi vaihtuu,
mennyt mikä mennyt,
tuleva olkoon
jokaiselle
elämää,
jota kirkkain silmin
viitsii
muistella,
josta hymyssäsuin
uuteen matkustaa.
Vuosi,
täynnä elämää,
ihmisen elämää,
siis
aikamoista.
Epäonnistumiset ovat onnistumisien
esiaskel,
kolmannen konkurssin
jälkeen
yrittäjä luo
menestyvän yrityksen

jonka tosin
perikunta hetmiten
hautajaisten jälkeen
lihoiksi
kukittaa.

huoleton...

Huoleton ,
mies tip top,
nykymallinen
teryleeni mies.
Erottu ja vihitty,
ruokkomaksut
takataskussa,
toisessa
kaniin menevät
kihlat.
Mies, äidistä tullut,
isästä
ulospäästetty,
heitteille
silitetty.
Sinimetsään eksyy,
marjametsään ei
katse kerkiä,
olut tuopit
vaahtoavat.
Mies,
käytät hienoa
nimeä,
pyyhkäse se veks,
käytä
jouto-nimitystä.

suojele...

Suojele itsesi tulevaisuutta,
suojele lapsia,
varjele nuoria,
ole heidän kamunsa,
he sitten, kun
itse köpöttelet,
outoja
höpöttelet.
  Elä siten, ettei
lapsillesi kuormaa
itseltäs,
hoida hommas,
ettei lasten tarvitse
velkojas hoitaa.
Säästä ympärisöä,
väännä kulutustasi
pienemmälle.

kihti, luuvaloseni...

Kihti,
luuvalo,
herrojen tauti, vaik
oonkin renkipoika
kolottaa, sorvaa, vääntelee ukkovarvasta
pahalla valolla.
Sama ukkovarvas
kokee tuon
valon,
ain, kun
nautin
elämästä,
syön hyvät sapuskat,
hyvilä
juomilla.
On tulisilla hiilillä,
luuvalossa.

vatsasi tuskastuu...

Vatsasi tuskastuu,

hymysi nauraa,

nauraa,koska

maut tunteita

jomottaa.

Kaalilaatikko auttaa

alkuun,

porkkanakiisseli

loppupään

pahoinvointiin.

Seisovan pöydän annit,

jalaksilla,

nauttijan.

pakkasvedet...

Kävelen pakkasvesillä,
sulavilla
lammenjäillä.
Kaislikot lumenpeittoon
vajonneet,
talviviitan hartioilleen.
Ahma kiertelee suojissa
rantareunusten,
jäniskin hippasilla,
elämän.
Huopikkaat huomaavat kuvani,
paljaasta jäänpinnasta,
mieleni hymyilee
pakkassäälle,
joka narskuttaa
hampaitaan,
minunkin.

pakkanen tainnuttaa tupajumitkin...

Pakkanen lämmittää,

mieli kiertelee

lämpimikseen,

liikettä,

tahatonta

lihaskin lämmittää.

Pakkanen on luonnonkeino

tuholaisten torjuntaan,

se tappaa joutavat kirput,

se nitistää

koit ja tupajumit.

Pakkanen myös patistaa

rantojen miehet,

puistokemistit

seinien suojaan.

Luonto haluaa olla itsekseen,

siksi

se pakastaa

joutavat.

peltosarat..

Elämäsi kallein asia
olet sinä,
sinä.
Elon peltosarat ovat
ilon viljavia,
hallaöitten kiusaamia,
kuivuuden kutistamia,
märkyyden mätäneviä,
mutta sinä olet
elonpietareittesi
viljava tähkä,
tähkä, joka uuden sadon,
uuden elämän,
vain sinä
viljelet.

homppeli tai lepakko...

Oletpa homppeli tai
lepakko,
ihan sama,
olet kuitenkin
relee.
Ihminen,
arvoisensa
mittainen.
Mikäs toinen on toista
arvioimaan,
itsessäkään, kun
kaikki arpaonnet eivät
natsanneet.
Yhdenvertaisuus,
taivaan sinikannen alla,
tänne luoja meidät
tuuletti,
olkaamme
myrskyämättä.

valinnanvapaus...

Kävin kaupassa,
kävin kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla
ostin  mitä
en alunperin aikonut,
toisella sitten
tarpeellisen.
Hyllyt ovat kiehtovia,
houkuttelevat viatonta
tarpeetonta.
Valinnanvapautta
 sanoisi
markkinatalous, jos
sosialismistaan
kerkiäisi.

tunnejärki

Uusi vuosi kolkuttelee,
uudet mietteet tulevalle,
eteenpäin vievälle.
Eletystä vuodesta
paljon  opittavaa,
riittävästi
kasvattavaa.
Ihminen on viisas elolinen,
hän on huomisensa varmistanut eilisellä.
Ne,
jotka uinuvat menneissä,
eivät huomiseen kerkiä,
ne, jotka itsepintaisesti
muutosvastarintaa harjoittavat,
eivät
huomisella
herkuttele.
Avoimin mielin,
tunnejärjellä
tulevaan.,

tekohampaat

Ilonpito,

hauskaa hakusessa,

juhlat aatoksissa.

ilot turhan aikaiset,

asioistaan surulliset,

tekopyhyyttään

näyttävät,

sillä ilo on

elämä,

ilman tekohampaita.

 Tekohampaat ovat lonskuttavia

helmiäisen värisiä,

niillä, kun iloiten hymyilee,

pääskysetkin tekevät ennenaikaisen

maastamuuton.

vanhus..

Vanhus,
elämä,
vanhus,
hyvä ihminen,
sillä huonot eivät
vanhuuttaan
nuorru.
Vanha on kokemusta,
viisautta,
itseopittua
käytännöllisyyttä.
Vanhus ei ole muitten
opettama,
hänen opettajanaan on
pitkä elämä,
hyvä elämä.

rakkausavioliitto...

Kuleskelen siun kanssais
samoista syistä,
kun sinäkin.
Oomme kerran rakastuneet,
useasti lakastuneet,
uuvelleen
vironneet.
Lisäksi rakkauden hedelmiä on
pirtti
pullollaan ja
uutta tulloo.
Lisukkeena
hirvittävät yhteiset
velat,
joten
rakkautemme on
eheää,
kuten, sillon, kun
emme edes tunteneet
toistemme nimiä.
Aamulla sitten toisiltmme
kysyimme,
keitä olemme.

piimä...

Kipitin keittiöön,
hörppäsin piimäryypyt,
painelin takasin
vuoteeseeni.
Kissani kuorsaa,
koirani haukottelee,
kanarianlintuni laulelee,
marsu pyörittelee
ikiliikkujaansa.
Nukahdan,
piimät huulissa.

pakkanen

Pakkanen puristaa minut itseeni,
sinut lähelleni,
punaposkesi
lämmittävät.
Askeleemme yhtä jalkaa,
pakkasherran tasajalkaa.
Ilta on katuvalojen,
kaupunki nukkuu,
valvoen.
Kävelemme,
tarvitsemme kulussa
toisiamme,
ilman toisen lämpöä,
jäätyisimme
matkallamme.

läheisyys...

Menit kauemmaksi,

tulit läheisemmäksi,

rakkauden kielot,

kukkivat.

Kosketin sinua,

mutten

tuntenut,

nyt kielomerten taakse sinut

tunnen,

tunnen

kaikkineen.

Etäisyys, tuo kylmien

taipaleitten takainen,

on sittenkin

läheisyys.

iltapäivä

Iltapäivä,
aamun jälkimaininki,
mukava päivän
siistijä,
unimaille saattaja.
Päivän touhut hihat tyhjiksi
kynti,
mielenkin.
Mut tiedän,
ett' tyynyni on hyvin,
nukun
lepooni,
väsymykset sängyn alustoille.

tunne

Katseesi ohjaa sinua,
vaikket näkisi,
tunteesi katsovat
eteesi.
Elämäsi järki
tunteissa
tuntuu,
sinua
kuljettaa.
Tunnejärki,
yhdessä,
toisen puuttuessa,
elonpolku
elämätön

kevytlevitteet...

Lopetin kevytlevitteitten
sisäisen käytön,
rupesin hoiteleen niillä
ihoani,
ulkoisesti.
Markariinista saa komian,
eloisan pinnan poskiin.
Ennen paskoin ja
kuseskelin ne
luonnonhelmaan.
Kyllä
ihmisille uskotellaan
törkytavaraa,
meikkikamoja pitää syödä,
täytys
nostaa
oikeusbrosessi,
jos kerkiäis.

hyvä fiilis...

Käyskentelen ostoksilla iloisin mielin,
mukavat mietteet,
ostohalukkuutta
riittää,
päätökset
siirrän,
tilini on
tyhjä.
Roposetkin
kadonneet.
Siksi nyt ostelen mielikuvillani,
minua ei hiosta,
minua ei
ruuhkat haittaa,
hymyilen kaikille, jotka eivät katso
kengänkärkiään,
sillä heillä
on viellä katetta,
kunnon hiki massii.
Olen myötäeläjä,
tunnen tunteen, kun tili pitää
kerralla ostoskärryyn
tyhjentää.
Nyt hymyilen,
työntelen tyhjää kärryä,
on
hyvä fiilis,
kuten
Pekka Haaviston puolisolla.

naurattaa...

sinua naurattaa,
minuakin,
meitä yhteisesti
huvittaa,
mielemme iloa
myrskyävät,
ilotulittavat
hauskuutta
lihasopastamme.
  kärpänen ui selkäuintia
lautasellasi,
laitoit makkaranokareen sen
vatsan päälle,
sitäkin nauratti,
meitä kolmea.

aarteenomainen

Hetkisen aikaasi tarvitsisin,
tuokion silmiäsi
ihastelisin.
Tovin ääntäsi sulattelisin,
lämpöäsi
aistisin.
Suotko minulle
aikaasi,
sitä minulle
aarteenomaista.

Esun Runot ja Mietelmät: tunteet...

Esun Runot ja Mietelmät: tunteet...: Tunteitteni haavat arpeutuneet, en halua niiden uudelleen vuotavan, siksi tasaisemmin katselen. Haavat eivät koskaan umpeudu, tunteen...

tunteet...

Tunteitteni haavat
arpeutuneet,
en halua niiden uudelleen
vuotavan,
siksi tasaisemmin
katselen.
Haavat eivät koskaan umpeudu,
tunteeni tuhottiin,
itsetuntoni
ryöstettiin,
keräilen itseäni,
taivun itseeni,
ujostelen
muiden katseita.
Siksi olen ylpeän oloinen,
arka katseilta,
pelosta
haavoittuvainen.

kotikissa...

Ole, kuten kotikissa,
se jalostamaton.
Makoile,
kehrää
tunteesi
viiksiesi suoriksi.
Heilauttele häntääsi
mielihyviksesi,
suo silitystarpeen
tyydytys.
  Ole, kuten kotikissa,
jalostamaton,
jumalaton taistelija,
ketterä,
viiden hengen
olijoija.
Ole kotikissa,
jalostamaton.

autettu...

Syntymäsi oli

suurta juhlaa,

sinua ihailtiin,

sinulle parhaat sadut

luettiin,

hymylaulut

laulettiin.

Nuoruuttasi ihailtiin,

kasvuasi tuettiin.

  Mut jalkasi eivät

kantaneetkaan.

Sinua autetaan yhäkin,

vaikka olet ikäihminen.

Ehkäpä sinulle laulettiin vain

kauniimpia lauluja,

ehkäpä,

sinun elämäsi polkuja

liikoja tasoiteltiin.

ruislimppu...

Ruislimppu,
rapea elämän
onnen avain.
Ruisleipäsiivu,
meijerivoi,
suussa sulavi,
vatsassa hymypäivät,
mieliessä
elämän hyvä mieli.
Suomalainen on
varttunut
rukiista,
pyhäpäivinä vehnänstä,
Suomalaisen huominen
on
ruisleipä.

älä pelkää

älä pelkää,
älä ainakaan
itseäsi,
tutustu itseesi,
pelot haihtuu,
hymyksi vaihtuu.
  olet enemmän, kun
sanasi sanovat,
silmäsi
anovat,
olet itsellesi
kokoinen
elämä.

autoni on sökö....

Autoni sökö.
Mulla korjausinto huipussaan,
taidot
oppimatta.
Kartotan erikoisliikkeitä,
osaavia,
mut kovin tyyristä
sökön
korjaus.
Kartotan ystäviäni.
Muutamalla meisseli
kääntyy,
avaimet osaavat.
Mietin, olenko avunpyytämisen
tarpeinen,
olenko heille
sen arvoinen.
Minua hävettää,
olen juuri he
laiminlyönyt,
he, joilta saisin parhaimman
avun.
Olen
itselleni
synkkä.

räpsäytys

Elämä,
silmän räpsäytys,
kirosanat,
rakkauden tuoksut.
Kahvikupponen aamusella,
päivemmällä,
ennen iltaakin.
Elämä,
monia räpsäytyksiä,
omiamme.

hetki

Tämä hetki.
Hetkiseni,
minun,
sinunkin,
mutta omamme,
toistenkin,
heillä omansa.
Hetkemme on kaikki
mitä tarvitsemme,
emme
muuta.

nuotiolla

Pakkassää rätisyttää
nuotiotani.
Savu nousee pystysuoraan,
nuotio haluaa
iloitella.
Makkaratikku herkkuaan
kypsentää,
nokikahvipannu
kepin nokassa tuoksuttaa.
Koiran hajuaisti
kertoo herkutuksia
valmistuvan,
sille
hirven paisti
lämpiää.
Luonto hymyilee,
minä ja
koirani
ihastelemme,
olemme
luonnon helmassa,
elämän
solussa.

kaiku...

Onnen
kaiku kutsuu,
katselen kaikua vasten,
kaiku
kuulostaa toisaalla.
Onneni kaukana
kaikuu,
ken äänen alkuunsa
kaiutti,
sitä
tunteeni
tervehtii.
onneani en halata mahda,
mutta mieleni tuntee,
kaiku
kuulutti
tunteeni
kaikuna
onneni luo.

puliukko...

Istun, seison,
vahtaan ihmisiä,
kiireisiä,
ei minnekkään.
Kännykät korvilla,
sama laite
blue-tuuttaa.
Ihminen on
roportin kaltainen,
ohjattava kulkija.
Ihmiset ovat kasvottomia,
hymyt
persvakosessa,
ilmeet
kännykän näytössä.
Puliukko istuu viereeni,
pyytää sätkän,
poltamme,
ihminen.

yö...

Yö,
taivaan tähtikynttilät
välkkyvät.
puolikas kuu seuraa
kulkuani,
varjoittaa menoani.
Pakkassää saa hengitykseni
huurtumaan,
silmäripsenikin
saavat pakkassään
verhouksen.
Tähdet, paikoillaan, kuten
aikojen alussa säädettiin,
eikä kuukaan ole
liikahtanut,
vaikka ihminen on käynyt
kylässään.
Kulkuni on eteenpäin vievää,
oloni nauttii.
Tunnen hyvän olon
kiertävän mieltäni,
kehoni tykkää
tähtitaivaan
lenkkeilystäni.
Yö,
suo aikaa,
antaa tilaa.

talvi

Talvi,

luonnon kaunis

vuodenaika.

Lumipeite alleen

kesän peittää,

puutkin saavat

talvipeiton.

Talvi,

kesän nukuttaja,

kevään herättäjä,

syksyn

serkkunen.

vatsan eväät...

Nälkä.
Nälästys tokenee eväillä,
janot
vesihörpyillä.
Elämän nälkä,
siinä onkin melko nälkä.
Nälästää koko tovin.
Vatsa pärjää viikkotolkulla,
mut mieli nälkäänsä
vaikeroi,
het miten.
Elämän nälkä tehdään
kyläseksi elämällä
elämää,
joka maistuu maukkaalta.
Mauttomia elämiä ei kannata
pitkään nauttia,
närästää,
elämää jomottaa.
Elämän valmistus alkaa
silmän pikkeestä,
loppuu, kun ei
nälätä,
vatsan eväillä.

muistot...

Ajat,
kerran vietetyt
muistoisamme
matkaavat,
muttemme niitä
enää elää voi,
mukanamme elävät.
Mukavimmat yhä hymyssäsuin,
ikävätkin
muistetaan.
Kerran eletty,
sinne jääköön.
Ajoilla on hetkensä,
teoilla on tarinansa,
teot ajan mukaiset,
hyvät ja
vähemmän.

vaivailet....

Mietit siirtojasi,
tuskailet
elosi liikkeitä.
Vaivaat joka sanasi,
alustat joka tekosi.
Sinä kulutat itsesi
vanhaksi,
sinä kauneutesi
tuskailet,
sinä siroutesi
kadotat.
Mee pää pystyssä,
elä elämän kyljessä,
loiki
hippaa
onnesi
kera.

kukkani...

Kukkani,
lumpeen kukka,
katselee läpi jään,
suutelen jään
sulavaa pintaa,
en voi sinua koskettaa,
odotan suvea,
silloin sinulle,
kukka kaunehin enemmän
sokeudun.

vuosikierto

Vuoden viimeiset päivät
ovat, kuin vuoren huippu,
koko vuosi kavuttu,
viimein laella,
vuoden vaihteessa.
Kevättä kohti on helppo lasketella,
aurinko saattele päiviämme kirkkaimmin,
hankikanto jalkojamme kannattelee,
pilkkimiestä kairoittaa.
Elämä on kevättä,
kesällä köllötellään.
Syksyt syvennytään,
eloon kirjavaan.
Vuosi,
kokonainen 365,
mutta tuhansittain
enemmän.

kasvatit lapsen...

Kasvatit lapsen
itsesi jatkeeksi,
vihan
esilihaksi.
Teit sen laiskuuttasi,
nautit
sosiaalitoimiston
huolenpidosta,
nautit
makuustasi miesten alla,
annoit
monesta kulmasta,
mutta lapsesi
tuhosit.
Nyt on alustasi
kelpaamaton,
olet kalutettu.
Lapsesi on laitoshoidossa,
juuri, kuten
halusitkin.
Älä itke,
itkusi
naurattaa.

elän...

Elän elämääni,
vaihdan vaatteeni,
mutten
kuuntele
sieluni vieteriä,
jolla on
aikansa.
Riennän riennoissa,
kasvattelen turhamaisuuttani,
täytän komeroni.
Kampaan hiukseni,
sivusilmällä
kasvoni
hymyilevät,
sieluni pyyhkii hikeään.
Elän,
luoja,
elän.

koti

Elämä on koti-ovi,
kaikki sisältä,
kaikki
pihapiiristä.
Elämä on kukkapenkit,
elämää on
nauravat
västäräkit,
jotka ylen aikaa
harmaissaan
pyrstöllään
taivastelevat.
Elämä on kerman litkijä,
Kölli- mirri,
joka  aina esillä,
aina
tekemässä
kehruutaan,
viiksiään vahaamassa.
Elämä ,
kotini.

elämä kylvettää

Elämäni kylvettää,
elämäni,
minulle räätälöity,
saunapuhtaana.
Elämä on olosuhteita,
suhteita, joissa olen
osallinen.
Olosuhteet määrittelevät
elämäni,
tahtoni auttaa suuntaviivoissa.
Intohimot
mukavuustasot.
Tulevaisuus, elämän
hienointa aikaa,
huominen on
aikaisemmin harjoiteltu,
omin käsin, mielin
kuviteltu.
En saa kadottaa
muuntautusmiskykyäni,
en saa
ILOSTA
masentua,
pitkiksi toveiksi.
Elämä on minulle räätälöity,
itse napitan
huomiseni.

elämän noutopöytä

Nuorena kaikki näkemättä,

nuorena tulevaisuus

kutsuu.

Elämän nälkä,

elämän jano,

kaikki 

noutopöydässä.

Toiset herkut happamilta

maistuu,

useammat

elämän nälän kylläseksi.

  Vanhana,

silloin, kun

noutopöydät on 

nautittu,

silloin on

aika

jälkiruokien

lastenlasten,

silloin aika on

itseään keinutella.

uni

Aamu,
jokaaamuinen,
onnekseni.
Aamut on nukuttuna
mukavia,
samoilla,
eilisillä silmillä
väsyttäviä.
 Hieman unta lisää kaipaan,
mut
maalliset
hörpöttimet
valveilla
juoksuttavat.
Iltasella palaan unieni
untuville,
mieleni
mukaville.

maistuvainen...

Katsoit yli olkasi,
ohitit
valtameret,
uit lammikkoni rannoille,
elämäni
laiturille.
Katseesi saaliskalan
anovainen,
kehosi
maistuivainen,
aloitan
huuliltasi.
 

vetelin joulunpyhät...

Vetelin Joulupyhät
hartaudella,
söin
ruhtinaiden haluilla,
janoisien suilla.
Pöhöttyneet
tapaninajelut.
Nyt odottelen
uuden vuoden kirkkautta,
paukkeen jytkettä,
susinaarailen
ulvontaa,
on täyden kuun aika.
Pariton vuosiluku,
synnyin
parillisena,
helmikuun parittomana
päivänä,
lotto numeroni
onnenpäivänä.

körmyniska ja lumpeenukka

Kävelen lumpeenlehden
kotipaikan
katolla,
lumisella
lammen jäällä.
Pilkin
körmyniskoja,
muistoni kukittavat
lumpeen kaunista
kukkaa,
joka
talveaan nukkuu.
Jääkaton
kadottua
työntyy
silmiini,
juuri tästä kohdin,
körmyniskojen
pilkkipaikasta.
Körmyniskat mulle
viestin kukalta tuovat,
mutustelen
kukan kauneutta.

koiran kohtalo...

Kulkukoira jolkuttelee
kylän raitilla.
Koira rapsutusta vailla,
koiran turkki,
harjausta  kaipaa,
kutkutuksista
muistot jääneet.
Koiran silmät,
niissä tunteet menneistä,
niissä
nykyisyys.
  Annoin tupakan
alkoholistille,
jutustimme aikamme,
hyvän päivän tuttu.
  Minulle tuli koiran
kohtalo
sydämmeeni,
näinkö arvottomina
kuljemme.

katseesi...

Katseesi käsiäni koskettaa,
hyväilen
silmiäsi,
käteni kietoutuvat
hartioillesi,
sydätemme
lähteille.
Katse,
tunne,, jonka saaminen
on aarre,
sen kadottaminen
tuskien
taival.

osaton...

Osatottoman Joulu.
Arkisin
leipäjonoissa,
kauppojen roskiksissa,
hätämajoituksissa
päänsä uneen horrastaa.
Osattoman Joulujuhla,
spektaakkeli,
jossa uskonenkeleitten
järjestön hyvä mieli
korostuu.
Uskonenkelit,
tekopyhää
lahkolaistanssijaisia.
Osaton on tyytynyt häviämään,
nielemään kunniansa,
hänestä on imetty
kaikki, paitsi
henki.
Hän hymyilee uskonenkeleille,
hekin,
hymy tarttuu.
Osaton ihminen
häipyy
uskonenkeleitten
silmistä.
Hän heille taivaspaikan varasi,
itselleen,
herra suokoon.

tapaninpäivä

Tapaninpäivä,
lupa jaloitella,
luvallakin.
Joulupöydän
antimet, yhäkin
maistuu,,
Tapaninpäivän
jälkiruokaa.
  Ulkoilma posket
punastuttaa,
kirpeä pakkassää
ilmeet raikastuttaa,
Joulupöydän herkut,
nämäkin,
tapanin ulkoilut.
Punatulkku pariskunta
kuusenoksalla,
tapanin
aamuauringossa,
elämässä
omassaan.

vuorotyöläisen Joulu

Vuorotyöläisen
Joulu,
kaipausta
kotikuusen
tuoksuihin,
Läheisten kaipuu
työssä muistuttuu.
  Työvuoron tuoksinnassa
perhe mielissä,
enemmänkin.
Elämä on moninkertaista,
elämän
Joulujakin
monen kuusisia,
vuorotyöläisen
kaltaisia.

siivoustalkoot

Minussa pyykkärit
lutraa,
siivousvimmaiset
siivojat
pyyhittää,
minulla
räkätauti.
Sieraimet jätettä lykkää,
silmät vesissäpäin,
korvat humaltuneet
huminaansa.
Kasvotkin pullistuneet,
talkoot
käynnssä.
Kuume hoitelee
desinvoinnit,
puhtaaksi esun
kuurailee.

tilava....

Itkun heleä nauru,
kulkuasi kuljettaa,
mieltäsi
mietityttää,
kysymyksiä
olallesi
taputtaa.
Miksi tunteet
yhäaikaa
luonasi,
miksi
yhesti aikaa,
oletko tarpeeksi tilava,
oletko elämäsi kokoinen.

joulupäivä...

Joulupäivä,
sen aamuinen,
pakkassäässä narskuva,
tähtösten
timanttiset
tuikut
rinnallani .
kulkevat.
En tohdi ääneen kuiskata,
luonto kauneutensa
pyhäasussa,
saan olla kunniavieraana,
siksi
kumarran
hiljaisesti.

Tänään on Päiväsi - runokokoelmani julkaistu

Ensimmäinen runokokoelmani nyt kovakansien välissä. 

Omaksesi voit toistaiseksi ostaa ottamalla yhteyttä sähköpostilla (kaleviesa@luukku.com) tai kommentoimalla tähän blogiin.

talsinut...

Matkoja talsinut
monia
taipaleita.
Katson aamun koita,
itäistä'taivaanrantaa,
minun läntinen
ohituskaistani
aukeaa.
Katson sinuun,
olet
enemmän.,
tunnen
kaistojeni
kulkevan,
olet kaistojeni
sulkuviiva.

suuni höyryää...

Aamusta asti vartoilin,
iltatähtiä
ihastelen.
Pakkaspäivä,
ympäri aikojen,
lumikinokset polkujani
ohjaavat.
Punatulkut rintojaan
näyttävät,
varis ivoillaan laulaa.
Suuni höyryää,
sanomattakin,
kevät hanki,
pakkas säässä.

hyasintti...

Hyasintti,

tuoksussaan

katsoo

vastaanottajaansa,

josko

kelpaisi

tuoksua.

Kukka etelän,

pohjolan

Joulua tuoksuttaa,

kukka hyvän

tuoksuinen.

piirakkapirtti..

Piirakkapirtti,
maukas matkamiehen
maisti.
ohi ajelin,
mut
tunteeni
kylläseksi,
maukkaasti
hyväillen.
Karjalan neito,
isännmaan kasvot,
piirakoittesi
rypyttämät.

heräsin...

Heräsin tyhjin mielin,
kevyin
tunnelmin.
Eilinen vaihtui,
katson eteeni,
päiväni
koi.

reppuselkä...

Tule, juokse
ohitseni,
hipaise ohimoani.
Aamusella aurinko
nousee
nousetko
repppuselässä?

hamburilaiset....

Nuoriso hamurilaisilla
kokoontuu,
nälkäänsä
masentuu.
Joulu on heille eilispäivää,
burker tätä nykyä.
Joulun aikaa,
tuikkukynntiläiset,
tyhjentyneet kadut,
nuorten
epä
aikaa.

joulurauha....

Joulurauha,
onko
olosi kuusettunut,
kynnteliköitynyt?
Joulu on vapaapäiviä,
toisille
synnitön
yhdyntä,
minulle perheen
kuusijuhla.

orpo...

Rakkauden vihollinen,
näyteikkuna.
Rakkaus on evioero,
tuhon
näyteikkuna.
Suutelen kynsiäni,
olen orpo.

joulukirkko...

Joulukirkko,
Joulun alkukoti.
Joulu,
enemmän, kun
vuoden lopulla sijaitseva
merkkipäivä.
Joulu on
ikkunalla lepattava
kynttilä.

joulukuusi...

Joulukuusen varastaminen on pimeetä
puuhaa.
Salakavalasti tukkipuun
lapsen kotiisi kannat,
siitä iloa
hyvin itsellesi,
Tukkipuulle
vähäsen.
Joulu,
yhteistä aikaa,
varastetun
loisteessa,
neulasten itkua,
tukkipuun
surua.

joulu...

Joulu,
aikaa hiljaisuudelle,
aikaa
tunnoilleen.
Joulu ,
läheisten yhdessäoloa,
Joulu,
enemmän, kun arkipäivä.

huopatossu...

Huopatossu narskuu  lumisella
tiellä.
Kuljetan itseäni,
mietin,
kuuntelen.
Katselen lumivaipoissaan
olevia
puitten oksia.
Punatulkkupari
kuhertelee kuusen suojissa,
varikset ilosta
laulavat,
Käki nukkuu,
metsän herra
mesikämmen lumipallosotaa
susien kanssa.
Huopatossut narskuvat kivasti,
minua
mieluusti
kävelyttää.

joulumieli...

Joulumieli,
olispa
aatoksissa
mielissä ain.
Miks minä kuningaitten alamainen
ruhtinaaksi
taipuisin.
Olisipa minulla
nöyrä,
jokapäiväinen
mieli.

lumiukkokeli...

Lumiukkokeli,
huus
lapsenlapseni,
taputin, kyl
on ilmat yes.
Palloa pyöritimme,
taivutimme,
ukoksi
muotoilimme.
Hymyssä suin
meil mieli
lumisen sulavainen.

joulu...

Kuusi yötä Jouluun,
Joulusaunaan,
saunvastan tuoksuun,
saunan löylytyksiin,
jotka pukkia höyryttävät.
Lapset,
alaluteisilla,
kiireelliiä pesijöitä,
iloisesti sauna pesut
hoitavat.
Kuusen tuoksu tuvassa,
Jouluruuat notkuen
pöydässä,
siltä  Joulu   tuoksuu.
Joulupöytä odottavia
katseita,
hartaita katseita,
rakkautta.

ylitin itseni...

Ylitin taitoni,

ylitin itsetuntoni,

korkeamalta.

Ihmettelen itseäni,

ihmettelen osaamistani,

jota en

tavoiksni ole

havainnut.

Kiitos, että

uskalsin yrittää,

tiedän

tulevaisuudessa, että

kaikki on mahdollista,

mahdotonkin.

räpsä...

Olen onnellinen,
olen toistenkin
puolesta.
Juhlin onneani,
tiedän sen  katovan kompuroidessani.
Kompastelen
useasti,
onneli hyppelee,
nyt otin kopin,
jota räpsässäni hieman aikaa
ihailen,
sitten onneni
pesältä pesälle.

itku....

Itku auttaa,

puhumaan oppimaton vauvakin

tietää.

Itku, sielun,

tunteen

aidoin tunne,

rakkauden

kihlapari,

mutta se vain on

viimeinen elossapitävä

tunteemme.

Itku,

toivottomuuden

pois pyyhkijä,

uuden, valoisimman elämän

esi-pyyhkijä.

eri joulut...

Aurinko lämmittää Joulunalustaa,
kotikamarallani
Padasjoella,
samoin se kuumottaa
maapallon toisella
kolkalla,
muttei Joulua
valaise, sillä
epäuskoisia
siellä vilisee.
Täälä Jeesus, siellä Muhamed
eri päivälliset.
Minusa
ISS- on pahan raakile,
julma
ihmiskolonna.

päikkärit..

Ruokavati täynnä,
mulla ja ressullani..
Vetelemme kuppimme tyhjäks,
nälkämme
lakkas.
Heilutamme häntäämme,
sievästi
emäntää
katsomme.
Päivätirsoille
eväät makoisat
saattelevat.

Padasjoki...

Eloisa ihminen ei

arkussaan

käsiään risti.

Elävä ihminen varautuu

arkkunsa

ristiäisiin.

Mutta nyt on

humpan aika,

Padasjoen Nyystölässä,

humpataan,

elämän

humppaa.

mietin...

Mietin,
koska en tiedä.
Mietin usein,
mietin.
Kävelen kyllä eteenkinpäin,
mutta
istahan usein,
miettimään.
Mietin,kuinka
viisas onkaan luonnon
systeemi,
sitä ei ihminen ymmärrä
onneksi.

tramatiikkaa...

Luonto kuuntelee,
aavikonkin.
Lehtometsät
kotinain,
aavikot ystäväin.
Taivaankansi yhteinen,
pilvet ja tähdet,
mielemme silmät.
Aurinko ja kuu,
elämämme.
Luonto,
ilman mitään tramatiikkaa,
luonto, yhteinen
hyvämme.

luonto...

Elämä, pitkin maailmaa,
ihmisen,
kutaleen
tekosia.
Ihminen, omahyväinen,
yliruokainen, ahneuksissaan
luontoa riistää.
Mut luonnon sietokykykin rajallinen,
sillä tuulet kääntyy
myrskytuuliksi,
sadepäivät muuttuvat
tulviin savisiin.
  Ihminen,
olisi parempi olla ,oleskella
sopusoinnussa,
luonnon helmassa,
sillä sillä
suuremmat voimat.

selätys...

Miut selätettiin,
työpäivä sen
helposti tek.
Päivä on ollut
myllerrystä,
työn osuus
mukavimman
sulavaista,
mut muut
hommat
voimille
otti.
Nyt
makuutan itseni.

metsä...

Metsä ,
kuiskaavan
hiljainen,
sammaleen tuoksuinen,
metsä,
tunnelmaa, istuen
kannolla.
Aistit kuulostelee,
äänet
vierähtelee,
tuoksut
aistivat.
Olet kannollasi,
olet metsän arvovieras.

sylisi...

On lauletut laulut,
sävelletyt
elämät,
on
kaikki
puseroni,
kuljen jalkaisin, kuljen
syliisi,
elämä.

työmaansalat....

Aamu aukaisee ovensa,
ikkunaverhonsa
sivuun,
päivä aloillaan.
Maanantai,
viikon
ovenkahva,
viikon ensimmäinen.
Kahvikupponen lämmittää,
haalarit vievät
työmaansaloihin,
kuljen
elämässä,
omassani,
muiden
tuottamassa.

sinun hätäsi...

Sinun hätäsi on
minunkin,
sinun minun.
Jakamalla ,puolitamme,
tasaamalla huolemme,
kevenemme,
jakamalla
onnemme,
kukimme.

huomiset...

Muistot, mennet, kauniit ,
kellastuneet,
ne yhä sinua
muistuttaa.
Eilinen,
kauempikin,
huomiseen ylettyy,
kanssasi
kulkee
sovitut
huomiset.

välinpitämättömyys...

Välinpitämättömyys, huoleton
oleskeluyhteiskunnan
osallistumisoikeus.
Verot ruokkii
avuttoman suuta,
ahneen kitaa,
yrittäjää
kuormittaa.
  Tämänpäivän duunari on
yrittäjä,
siksi
politiikkojen tulisi
uudistua.

takuu....

Kuuntelin polveni
kitinää,
narisi, kuten
aitan ovi.
Onkohan voiteluaineet loppu,
olenko
tullut tältäkin osin
aikani eläneeksi.
Luoja lupasi ihmiselle
viidenkymmenen vuoden
takuun.
Olen ylitellyt jo, joten on
omalla kustannuksella
korjailtava.
Tosin takuuaikakin oli
omakustanneista aikaa.

kuumentelija..

Ajatuskin sinusta lämmittää,
kiukusta kuumotta,
seksistä kiihottaa.
Olet
tähtitaivaan tähti,
se siellä laidemmalla.
Usein niskani
kipytyy,
olet timanttini,
ajatusteni
kuumentelija.

muurahainen...

Olen melkein, kuin sinäkin.
Olemme melkolailla samanmallisia, kun maailman muutkin
ihmisoliot.
ihminen, elämän opettama,
ympäristönsä kusettama, toisiaan
kadehtiva rotu,
ihminen, lisääntyykin
joka yhtymässä,
nykyään kuoleutuu liian myöhään,
on vaivaksi liiaksi, luonnolle,
elämällmme tällä
pallollamme, jota muut taivaaankappaleet
kivasti pitävät potkupallonaan.
Minä juon keskiokutta,
sinäkin.
Katsomme muurahaista, joka raahaa itteensä
isompaa puutikkua,
se ei tykkää keppanasta,
eikä
ihmisestä,
elämän kusettajasta.

illastan kanssasi...

Illastan kanssasi,
illastan ilman
tuoliasi,
mutta täytät illallisseni.
Aamulla otit hatkat,
mieli matkasi,
voimattomat
unelmasi kannoit
illallispöytääni.
Nautin joka hetkestäsi,
tunnen jälkiruuan mausta
sinun
liihoittelevan
huomisen tietämissä
aamiaisellemme.

russakka...

Russakka ei tykästy
nykyajasta,
betonista,
muovitapetista,
pölynimurit
saavat sen
kauhunvaltaan.
  Russakka, ennen kotoinen
seinärakosten kurkkija.
Hirsirakennukset
sille mukavuutta
kerrakseen.
  Rakastan russakkaa,
viatonta luontokappaletta,
nykymaailman karsastamaa.
Yhäkin muistan, kuinka russaka
tipahti katosta
keittooni.
Ihana rusahdus vain suustani kuului,
maku kalakeitossa hieman
muuttui, mut
kulinaristinen elämys.
  Siks toisekseen russakat hätistivät kärpäset,
ne ei tulleet toimeen.
Mummoni laittoikin
lypsylle lähtiessään russakan
lehmän häntään,
perskärpäset kaikkos,
maitoämpäri hetkessä täyttyi.
mummoni russakan esiliinansa
taskussa pirttiin kantoi,
sängyn päätyyn, jossa tällä
oli oma koti ja siinä toistasataa
heimoeläjää.

järki...

Tänään olin jonniin aikaa
ihan mukavasti,
Järki istui sylissäni,
silittelin,
kehruuta kehräsi.
Järki ottaa tasasasesti,
elämää kuljettaa
sopivasti,
naattien.
Järkeni on
leikattu,
kunnon kollini,
jolla ikääkin
toistakymmentä,
mut
hää ei hötkyile,
tahi just
sen tahi.

heiluttamalla....

Heiluttamalla sinut
saatetaan huomata,
muuten olet
muille vaiti,
itsellesi
jäänyt.
Liity joukkoon,
liity itsesi seuralaiseksi,
muitten
kaltaistesi
lailla.
Silloin seuraa
heiluttaatta,
huomaat itsesi,
näet
toisetkin.

vaaleat sivut

puhdas sivu,
sitten minä.
elämä on
sammakonhyppelyä,
oikein kurnutusta,
kutulammikossa,
ojan pohjukassa.

joutokäynti

Tänään odotan huomista,
eilinenkin meni,
odotellasi tätäpäivää,
joka jaloissa
pyörii.
Vuodet menee
ohitseni,
monetkohan
odottavat.
Joutokäynti autoissa
kielletty,
miksi ei minulta.

joulun valot...

Joulun valot,
enemmänkin
näyteikkunoiden.
Joulukauppias
tunteen ostopaloa
houkuttaa,
mieltä
tunteittaa.
Joulu,
syvin joulu on
tunne, jonka voi hyvin
mielin kaikille jakaa,
tunne,
rakkaus ei paketteja
tarvitse,
se on katse,
kosketus,
hyvänmielen
tarjoilu.

ilotalo...

Tomerasti kainouttani
pyyhin,
hikiset käteni
vapisevat,
kylmätkin.
Olen
ensikertaa
kylässä,
kylässä, jossa ihmiset
ovat
minulle tuntemattomia.
Olen eksynyt
ilotaloon.
Sirkukseen,
ilon sydämmeen.

sade...

Sade, poutapäivien
kostea
litisijä,
elämän janottaja,
sisätilojen
ahtautta.
Sateen ropina
aitan peltikatossa,
enemmän, kun unen lasketut
lampaat.
Sade, litisevät varpaat
vesilammikossa,
lapsuuden hymykeli.

yksinäinen...

Yksinäinen,

turvaton

mauton elämä.

Yksinäinen ,

heitteille jätetty,

yhteisönsä

kiduttama.

Uhteisö seurassaan nauttii

yksnäisen

tuskaa,

seurassaan

ihastavat

itseään.

  Yksinäin.

Hän selviää

hitaasta kuolemastaan,

jos

muistaa

kiduttajiaan

rakastaa.

Kiduttajat,

heidän raakuuteensa

ei

rakkauteesi

ylly.

myrskyävä meri....

Meri tummana vaahtoaa,
huumaavat
mainingit rantaa aallottavat.
Ulapalta
elämää
vaahtopäinä.
  Tumma taivas
seuraa,
antaa myrskytuulien
tuulettaa.
luonto
elää,
luonto,
elämämme.

pienen lapsen katse...

Pienen lapsen kyselevä katse,
ihmettelevät silmät,
nauravaisen
odottavainen.
Lapset huomisen
meitä,
kohdelkaamme
heidän silmiään,
kysyviä katseitaan
rakkaudella,
vastauksilla, jotka
totuutta hymyilevät,
elämää
soutavat.

vaikeudet...

Vaikeudet eivät
riemua tanssita,
allaspäin,
mieli rotkoa
vahtii.
Vaikudet on
päiväntuomaa,
iltaan
mennessä
ratkottava,
jotteivat
yötä nukuttais.

satama

Hyvin menee,

vaikka toisin on.

En ilosta innostu

en synkkeydestä

lisäänny.

Olen omilla painoillani,

annan

elämän kuljettaa,

kohti satamaansa.

yön unet...

aamussani ei uutta, tavanomaista
aamuilua,
aamukahvin kaatuilua.
uutta on herääminen, aina
ainutkertaista,
ennen yhtä vanhana
ensimmäistä.
päiväkin valkenee,
kunhan
yön unet
luonto
pyyhkii.

paljain varpain....

Paljain varpain elämään ilmestyit,
lähdetkin koivet oikosinaan.
Pää edeltä kurkistit,
pääpuoli
kuoppaan pohjoispään.
Olit spermapankin osakas,
juottolapsen omaisuus.
Nyt
heilutat
elon taidoilles.

naiset silakat myrkytti...

Naiset silakat myrkytti,
ehkäisypillereillään
taivutti,
makuhermoja yhä
perunamuusin.
Kusta lorotellaan,
kalojen niskaan laskostellaan.
Väestönkasvu ei kainalossa
kude,
eipä itämeressäkään,
syvänteissä
pohjanmerenkään.
Kus meri,
koko itämeri,
venäjän enemmän,
puolan enemmän,
balttian steroidit.
 Suomenlahti,
huomisen
synnyttäjä.

tikannokka....

Haluaisin nukkua,
enemmän itselleni,
vähemmän
maailmalle.
Tahtoisin olla
peittoni suojissa,
tyynyn kainalossa.
Näännyn päivänvalossa,
silmiesi kuolatessa
rintojani.
Olet kaunis,
itsellesi,
minulla
tikannokka.

toisin silmin...

Sukelsin syvälle,
pintojen
juureksille,
päivänloisteen
rajamaille,
vain kuutamo
lohdutti,
tähdet
toivoa
säteilivät.
Itsestäni tuli ystäväni,
kiitos
elämän
seurallisuuden.
Katson sinuakin,
ihan
toisin silmin,
elämän.

juoksen....

väsyttää.
mieli
alamaissa,
mäkiä kiipeillyt.
rauhallinen vapina,
ihoni kananlihoilla.
juoksen,
paikallani
poljen,
pois väsymyksestä,
takaisin
itseeni.

tunnen...

tunnen,
en mitään,
ennen enemmän.
haluaisin unohtaa,
nukkua pidempään,
aamuakin kauemmaksi.
<<<<<hymyilen,
en tiedä miksi.tunnen....

ELY-KESKUS

ELY-keskus.
Byrokraattien koti soma,
tienpinnat unohti,
kuten
linjat ympäristön.
Sanovat nauhoitettuna, ettei ole rahaa,
kertovat, kiireen
juoksuttavan.
Valhe.
Mutta Ely-keskuksen
tapainen.
Kerroin kuopista Padasjoen keskustien,
vastattiin,
en kuullut,
en ymmärtänyt,
mutta kuopat
kokea taidan.

ryssä....

ryssä,
naapurimme varastettu
tunne.
itsetunnoton
asemahti,
kivun tuottaja
iänaikaineen.
miksi luoja kipuja säteilee,
miksi balalaikka
kaihoisasti soi.
miksi rakastan
venäläistä ihmistä,
miksi
kauniimmat
ihmiset
ryssänä pukeutuu.
naapurimme suuri,
naapuri,
hymyäkin,
huomiset ihmetyttää.

joulu....

Joulun alkupäivät,
pipareitten tuoksuvaiset.
Joulumieli,
hymysuista
mukavoituu,
taaperoisista
ilahtuu.
Joulu on yksinäinenkin.
Joulu,
kaikilla.
Toisille Joulunpyhät
pitkiä lienevät,
toisille lyhyen
mukaiset.
Joulu,
kaikille valon aikaa,
aatosten taikaa.

kutlautan...

Kutlautan itseni
maanantaihin.
Työviikkoon,
viitoitan, aatokseni
tekeväiset.
Rupean on tekemisen
hommaa,
oleskelu,
vastatuulten mukavuutta.
Ahkera, hymysuinen,
nukkuja
menojensa
muistilista.

rosvot liikkeellä!

Saksa möi
Balttiat Venäjälle,
Usa ja Venäjä
siunas
Euroopan.
Tämä siis 2014,
petettyjen
kaulahuivit
Stokmannin
herkkutiskeillä
ilosta nauttii.
Pohjolan vittumoisin kansa säästyi
luonteensa johdosta,
olemme
enemmän,
kun ongelma.
Talvisota tuli mieleen
naapurin,he eivät enää halunnet
nuotioille jäätyä,
Jenkitkin
maissiaan
Missisipissä.

maanantai....

Selkää vihloo,
päätä jomottaa,
hymytön
maaanantai,
oma syyni,
maanantait
kunnon aikoja.
Aamukahvit kitalakea
laskettaa,
kohtapuolin vessaan
heitättää.
Tuttua tavaraa,
maanantaisin vaan
enemmälti.

mies ja hevonen...

Hevosen selkä vaahtoaa,
hiestä höyryää,
reen jalakset narskuu
pakkaskelissä,
metsätyömaalla.
Mies nokikahveilla,
hevonen
heinätupoilla,
levon
aikalaisilla.
Kuutamo ylisillä piirtää heidät
valkoiseen hankeen.
Mies ja hevonen,
metsän,
kuvan näköiset.
Metsätyömies,
suomenhevonen,
kuutamo tietää, tuntee ja
tunnelmoi.

punastelen....

Rukoilin rakoille itseni.
Annoin pohjimmaiseni,
unelmoin
haaveitteni
kukkulatkin.
Itken,
ujona punastelen.

kulukseni...

En taida jokahetki
itseäni
käsittää.
Toisinaan
en laisinkaan.
Itseni kuljetan elämässäni,
taipaleeni
kulussa.
Istun huokaillen, kuljettua
ja kulkematonta
miettien.
Ilta on väsyneenpää
taivalta,

yö verhoaa
kulkuni
peitokseen.

ilontuulettelija...

Voi,
näin ilonpäivän
ilontuuletelijoita.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<kosketin kunnanjohtajan kättä,
läpi hikinen,
tosi
uskovainen.
Rakastuin sihteeriin,
määräaikaiseen.

duunari...

Olen, hieman heikko
elämällemme,
saat kukittaa
mummoni, saat
ikkunaverhoni
laskostaa,
mutta et
eläämääni
paskantaa.
Olet yhteiskunnan oleskelija,
vapaamatkija,
rikkuri, olet enemmän loiseläjä,
kun isäsi.
Et häpeile,
ethän tunne
duunaria.

laskettelen...

Olen, en mitään,
elän, kuolleenakin, kuvittelen.
Taivas sinisilmäinen,
metsänreuna,
synkkyyden susien
ulvoma.
Odotat lastani.
Rakastan paksua mahaasi,
pyllistä.
Elämä on
kärpästen lätkimistä,
kesäsuvella,
talvikeleillä
laskettelen vaan.

yskittää...

yskittää,
nuhat eilen,
nyt
aivastuttaa,
olen aavistuksen verran
mustikkasopassa,
karpaloitten
liemessä.
tule ja rakasta
mukaasi.
Olen esutsu.bogspot.fi
sinun.

keskusta....

Keskusta,
ympyrän keskipiste.
Keskusta, täynnä tunnetuskaa,
orpojen
uskovaisten.
Raiskatuksi tuleminen on tuskaa
sisäisen, kipua
elimen,
miksi
uskovainen huoraa
lastensa
sylissä?
Äänet kantaa Sipilän
huone,
mut
missä on uskovaisen
sielu?

kansanedustaja....

Miksi laskutaidottoman
eduskuntaan päästin,
miksi lukutaidottomalle
ääneni kannoin?
Olen yhtä tyhmä,
kun
äänteni rakastaja.
Jumatsuikka,
minut elävältä
nylkee, tuo hurmuri
äänten kalastajain,
hameenheiluttaja
hymyhuulinen.
Rakastan tekoja,
äänestin
taikoja.

hallintojohtaja....

Yhteiskunta on monesta koottu,
jäsenistään
virkattu,
omastaan kudottu.
Yhteiskunta hymyilee, jos vaivainenkin
taputtaa,
opettajakin osaa
jakolaskut,
kunnan hallintojohtajakin
laskettelee
pyllymäkeä,
mielikseen.
Elämä on silmiä,
hymyhuulia,
itkutusta,
ilon hyvän
tuomista.

kurkistin....

Kurkistin itseeni,
monenmoista,
itsellekin vierasta
kertynyt.
Karistelen ne pölyhuhuiskailulla
huit hiiteen, elän,
kuten taivas sanelee,
opit opittanut,
vanhempani
toivovat.

Jäte...

Jäte, itseni kuluttamaa, kaatopaikan lokkiparvi,
sieluni syöjät.
Karjananpaistit
perinteistä maistuvaisemmat,
piirakat
karjaloiden,
leipäjuustot maistuvaistet.
Olen jätekasan suolisto,
ilmansaasteiden puoliso,
presidentin vaimon
kauniit silmät
eloani hiillostaa.
Kauniit on
hällä
elämät.

ihmisen näköinen...

Ihmisen näköinen,
sinun kokoisesi,
elämäsi
kuva,
sinä,
taipaleesi mittaaja, onnesi onkija.
Katsot toisiin,
katsoisit hitaammin
itseesi,
näet
kuvasi,
elämän vuoteesi.
Rakkaus, salasanoista
aukaistavin.

viisaat....

Elämää on kahtapuolta, enne ja jälkeen,
elämän.
Kaikki
julkistetusti
kirkonkirjoissa,
pakanoiden
siviilissä.
Jumala rakastaa, jos
tahot,
jos et,
menee huvit ohi.
Jörn Donner on viisas vanhus,
Hannu Taanilakin.
Ostan arvan,
elämäni.

sydän...

Ihosi tuoksuu,
sinulle,
sydämmesi säteilee,
minulle,
silmäsi
kertovat,
elämänmme on
sanoitta
toisemme,
katseilla tarkistettu,'
sydämmillämme tarkistettu.

vaivaloinen...

Vaivaloisesti vanhus päivälleen kulkee.
Nuori,
mitään tietämätön
helposti heilahtaa.
Vanhuksen mieli
tunteista täynnä,
kokemusta
enemmän.
Nuori,
vanhuuden aloittelija.

uurastaja....

Raskain askelin väsynyt uurastaja
kotiinsa kulkeutuu,
hällä työ imi
voimat työllisen.
Eväät,
jaksamatta maistella
elämäänsä  ravinteita
jaksamalla hän ruokaansa
nautittaa.
Uni juoksee hihoista,
uni valvotut ajat
voittaa,
uni
mailleen kaataa.

rolliakka...

Rolliakka kuulee rakosistakin,
suupielet vaahtoansa
höyryttää.
Hän tarinaansa hieman itseään lisää,
mukavammalta  tarjottaa,
korville
viattoman.
Kuulijan korva ahnas kuulemaan,
vahingoniloa
jalostamaan,
tälläistä tutun
morsiammen
sukujuurissa.

lusikoin...

Lusikoin elämääni,
ahnehdin,
kuljen ja lisää
enemmän.
Väsynkin,
istun,
mietin , tuumailen.
Ihminen nukkuu,
leijailee silloin pois,
kun kylläkseen
saanut.
Minä vaillinen,
ei kiirettä,
matkustelen,
haluan elämääni
lusikoida.

henkoset....

Pistin tupakiks,
imin henkoset
kehkojen laitoja
myöten,
imin ja puhaltelin, savu tuprusi,
korvissa vinkui,
silmät pullahtivat
kuperkeikkaa,
heräsin.
Unissani tupakoin, olen imenyt viimeiset
savut kauan sitten.
Tumppasin uneni,
kiire töihin.

rapsakka aamu....

Rapsakka aamu,
hiljaistakin,
kylätiellä lumi ritisee
töppösteni alla
Koiraseni tallustelee kevyemmllä
askeleella,
neliparilla.
Olemme aamun ensimmäiset,
muut haistelevat meidät,
siksi ressunikin
ahkerana
puskat merkkaa.
Joulukuun seitsemäs,
eilen isänmaani kolmea vaille
sata.
Elämä narskuu
jalaksissani,
elämä on
kulkuväline.

täysi kuu...

Minut on kivitetty.
Mielipiteeni
alasajettu,
perusteluni salaojitettu,
olen nyljetty
majava.
Kunta,
asumiseni
kotiseutu,
tuskissaan ulisee,
ihmiset
susien lailla,
elämä on täyden kuun aikaa.

elän....

Elän,
kuten huokaankin,
kanssasi
ajelen.
Elämäni,
aamusta iltapäivään,
täst'
huomiseen,
tulevaisuuteen
on lakkaamatta
sylissäni.

paitani...

Paitani kuivuu narulla,
ilmat tuulettavat.
Pesin hikisyyteni,
paitani
tietäää.
Vaihtovaatteet ylläni,
en uurastele,
en pyykkinaruille
kuivattele,
katselen vaan.

rikkuri...

Rikkuri,
sinä sinisilmäinen,
suurisuinen
uimamaisteri.
Lapsesi lusikka ui väärin
perin,
olethan
ollut loiseläjä.
Perillesi perivät
hyytävän jätön,
mut se ei heidän
syynsä.

hyvinvointi...

Hyvinvointi,
itselleni kutiteltu.
Itselleni oloni mukavasti
asettuu, ei vieraan hoivissa.
Vapaamatkustajat oksettaa,
itseään hoidottaa,
heiltä suurimmat kitinät
kuuluttaa.
Sairaus ja vammat on
hoidettavissa, mut
tunne vammat harsoilla
pyyhittäköön.
Laiska lihoo
toisten edestä...

käristelen persuja....

Käristelen persuja paistinpannnulla,
keitän demarit,
huokaan muut
tyrkytelijät.
Lähetyssaaraajia kaikki
koputtelijat.
Ihmisen omatuntoa kaipaavat, lupakirjaa
anovat,
En osaa numeroa kirjoittaa,
lähetyssaarnaajien.

isänmaa...

Isänmaan tukka hyvin kammattu,
kaljunkin.
Isänmaani on kotini,
kuntani,
enemmänkin.
Jos hymytön olen, olen arkinen,
olen suonkuokija,
siis sinusi,
yhteinen
elomme,
elämän
täys laidallinen.
Koti,
hyvä paikka nukkua, hyvä mieltä lämmittää
minun isänmaani.

kotoni...

Ikkunani katsoo itsenäisen
kotini
itsenäistä tasavaltaa,
Suomen kokoista.
Miten olenkin
unohtanut, että
maani on minut esikasvattanut,
huoltanut ja juurrutanut.
Kotimaani,
kolme vaille sata,
on kotoni,
kotomaa,

tasavalta...

Saanhan hengissä ollessani
päivitellä,
vatkata elon kulkua,
päivän
iloihin rientoa.
Olen, kuten sinäkin,
moni
muukin,
uppiniskainen pohjolan
kauneimman notkon pesijä,
isänmaamme
synnynnäinen.
Veri, jonka oon perinyt,
kuten sinäkin,
on
kylmyydet kokenut,
lämmöt tuulettanut,
veren mielenlaatu on
suomalainen,
tasavaltojen omamme.

uppiniskainen...

Uppiniskainen pohjolan
uljas kansa.
Oli myrskyt tahi leutosäät,
Finlandia selkosilla soi,
etelän lauhoilla tuulilla,
lapin
hankisilla.
Vuosipäivää kolme vaille
sata,
mieli isänmaalle
hymyää,
sopuisasti.

sankarit...

Rintama,

poterossa,

juoksuhautojen

turvassa,

isänmaan.

Kiitos.

Suurin vihollinen on

itsensä

epäusko,

onneksi

sankarivainajamme

eivät 

moiseen

kuolanneet,

vaan

isänmaamme

ottivat huolekseen,

itsensä uhraten.

usvainen aamu...

Usvainen aamu,
koirani ei välitä,
rakko ratkottaa,
merkkitulet,
kuten eilenkin,
useaan kertaan.
Narun päässä minä,
juoksuton
hullu,
ikinuori
taivaltaja,
koirani vahtaaja.
Sanoja en sanele,
loukkaannun
vähästä,
kipuja taivastelen,
olen postilaatikolla,
eloni
juhlapaikalla,
maailman
äärillä.

äly....

Äly,
ikinuori,
elämän jalaksilla,
hyvä on mieli jaloitella.
Mieli,
mielinkielin,
hyvä tyynyn kanssa
unta painia.
äly, tottumus,
rakastaa
suklaata,
tosi makeeta.

ilta..

Iltalenkki
kuten eilenkin.
Haistelemme ilmoja.
tunnustelemme
elon tien vierostoja.
Ilta päivän järjestyksen
ajastaa,
yön yli
illastaa.

kylvettäjä...

Saunapäivä,
kesävastoineen.
kainalossani
kylpeään.
Tykkään
suvesta,
lykästyn
jokasesta ajasta,
rakastan
saunaa,
ihoni
kylvettäjää.

huominen....

Sanon sen sanomatta,
kerron silmilläni, tunteen
tuomina.
Olet enemmän, kun ansaitsen,
olet
huomiseni,
toivon
onnistuvani,
hymyilen
tulevaisuudelle.

nurinpäin....

Hait parasta.
tyydyit
itseesi.
Nuoruus on kevään vihreyttä,
vanhuus ruskan
kaunista taikaa,
elämän
suvi .
Elät elämäs kyljelläis, tahi toisin
päin, nurinpäin,
olet elosi herra, ekosi
itsesi.

lapsen lapseni...

Kauniimmatkaan sanani eivät
tuota sitä tunnetta, jonka
tunnen, kun sinua katson,
lapseni, lapsenlapseni,
tuleva
elämäni.
Olet huomiseni,
olet jatkoa sille
mihin aikani ei riitä,
sovellu tahi taivu.

eivät sinun vanhempiasi...

Et ole vanhempiesi lapsi,
olet elämän,
olet
tämänpäiväinen, eilisen,
tulevan.
Sinä muistat
jälkesi, aavistat
huomisesi,
joka on elämästä
vieroitettu,
huomisen
aikainen.

viekas naapuri...

Viekas on naapurin

sielu,

sillä hältä puuttuu

oma nielu,

hän naapureitaan

ahnehtii,

makuunsa

maistattaa.

 Ihmisen veriveljiä on kateus

valtioiden enemmän.

Suuri naapurimme tehottomasti

hengittää,

osalle yhteiskuntaansa

hyvää luovii.

Siksi iso herra kateellisena katsoo,

ikkunaverhojensa takaa, kuinka

pieni naapuri jokaisestaan

huolen kantaa.

Pienen maan sisäinen

rakkaus toisiinsa

kutoutuu, 

isänmaa, yhteinen

kotomme.

elämä huokuu...

Elämä huokuu,
viikonlopun
meinenkejä.
Viikonloppuni merkitsee
saunomista,
perheen juttuseurana,
kyläntuttujen
kaveraamista.
Saan nähdä lapsenlapsiani,
sulosilmiä
elämäni herkkuttelijoita.
Rakastuin kerran, toisenkin,
mutta
rakkauteni on
sinussa,
puolisoni, Eija.
Sanoiksi korvillesi en saata,
mut
teoillani
tasoitan.

Padasjoki, Nyystölä

Vapaapäivä,
pois työn jaloista,
pois diregtiivien viidakosta.
Makoilen Padasjoen Nyystölän
kylässä,
kotonani,
armaani
asuttamassa,
lapsieni
rakentamassa,
elämäni
sijassa.

kunnanjohtaja...

jatkoa kunnanjohtajan tarinaani.
 Tarmokas kuntaisä otatti pakolaiset,
asutti mukavasti,
hoiti homman, kuten kunniakirjat
vaativat.
Mut sitä hän ei ymmärtänyt, että demenkoitunut mummo
näytti hälle keskaria.
Mummoa tuuppaili ulkoilmaan
pakolainen, joka laittoi kaiken peliin
mummon hoidossa.
Kunnajohtaja oli ihmeissään, kunta oli jaloillaan,
palvelut toimivat,
kunta on maakunnan kasvava dynamo.
  Kunnanjohtaja tiesi, tunsi ja aivasti.
Tämä kunta ei ulkokuntalaisia siedä.saati
ruskettuneita, kaukaisia.
Hän marssi kunnanhallituksen puheenjohtajan
pakeille ja ilmoitti, kirjallisesti, että
nyt riitti nämä valssit.

mummo...

Enhän minä itselein
sinua
halua,
haluan sinut
lapsilleni,
tulevalle elämällemme.
Olet entisaikojen mahti akka,
tämänpäiväinen
päättäväinen.
Tuletko häävalsimme
elämään?
Sinä olisit elämämme äiti,
lapsiemme
mummo.

läheinen...

Läheinen,
hän, jolle olet, kuin itsesi,
hän, joka ymmärtää sinua
paremmin, kun itse
itseäsi.
Läheinen,
kaikki
elämässä tarvittava,
kaikki rakkaus.

aamu aukes...

Aamu aukes,

peitto unet unohti,

nyt kirkkain silmin

päivän

kulkuseen.

Työmaa odottaa,

siellä tutut,

siell'

osa yhteisöllisyyttäni.

Työ on ihmiselle myös

sosiaalinen tekijä,

toki vatsakin tilipäivästä

tykästyy.

Lama,

tuo syöpää vastaava tunteeton

sana.

toivotaan hoitokeinot,

jotta hymyt jokaisen

aamuihin.

yöpuu...

Ilta yöpuulle kumartaa,
pehmoisille untuville
mieli mukavasti makkuuntuu.
Siinä päivän raskaan
nukkuja kevyeksi
nukuttaa,
uuden päiväsen
voimat kehräten
unettaa.
Yö-puu,
siin ihminen onnensa
kukittaa.

monen vuoden jälkeen...

Näin sinut monen vuoden
jälkeen,
neljänkymmenen.
Elämä on kulkenut,
mutta yhä
sinä siinä.
Et minua huomannut,
hyvä.
Lähtiessäsi aikanaan,
olin elämästäni
pohjaton,
mutta tänään minun
elämäni on
onnesta kudottu.
Oikeastan olen sinulle siitä
kiitollinen,
minulla on viisi lasta,
kaksi lastenlasta,
vaimo, kissakin, joita et silloin
sietänyt.
Kiitos, että sinä aikanaan teit ratkaisut,
minusta ei siihen ollut,
elämäni onnellisuudesta osanen on
ansiotasi,
kiitos.

Joulupukki....

Huopatöppöset narisevat pakkaslumessa,
Joulupukki höyryää aitan vieressä.
Katson saunan ikkunasta,
olen viiden vanha.
Saunomiset hoidettiin nopeammin,
äiti pesi,
isä oli navetassa laittamassa
elukoillekkin Joulun.
Sata metriä saunapolkua,
alasti, iho höyryävänä,
katse aitalle päin,
pukki jossain sielläpäin.
Nurinniskoin hankeen tupsahdin,
mutta katseeni ei jäätynyt,
ajatukseni pukista ei karannut.
Äitiä nauratti.
Syötiin pyhä ruuat, karjalanpaistit ja muut maistuvaiset.
Söin nopiaan ja lautasen nuolin.
Koputukset porstuasta
sai rintakehäni hakkaamaan,
pukki!
  Syliin pyysi ja äiti nosti.
Siinä jännitin, etten muista
jutusteluamme.
Lahjat, juuri ne haikailemani
lojuivat kuusen
jalaksen ympärillä.
  Tämä joulu muistuu mieliini
yhä vain.
Tänäkin Jouluna muistelen ja
toivon pukkina itsekkin lapsilleni ja heidän
lapilleen saman tunteen tuntuvan.

suklaarasia...

Käärin pukinkonttiin suklaarasian.
Paketoin sen suuremmalla
taidolla mitä taidan.
Kirjoitin nimesi
sydämmeni
avulla,
tunteitteni
ohjaamina.
Pieni suklainen rasia,
toivon sen
avautuvan
sinulle.

luontoäiti...

Ilmat kohentavat
tuuliaan,
on itsenäisyyspäivän
vuosipäivä,
Joulukuun kuudes.
Luonto auttoi aikoinaan
itsenäistymään,
luontoäitee varjeli
levottomuuksissamme,
keskenään kalisteliamme.
Luontoäiti sovitteli
kansakunnan puhaltamaan
yhteen sydämmeen,
isänmaan.
Vihollinen kuoleutui luontoäiteen
pakkasiin,
luontoäiti
suojeli isänmaatamme,
hän teki meistä
yhtenäisen perheen.

naapurin mummo...

Naapurin mummo,
iloinen vanharouva,
hampaaton, hyvä ihminen.
Hän elämänsä hoitanut
ihmisiä,
auttanut olkapäällään,
kehollaan.
Nytkin, ikäihmisenä,
hänen luokseen monet
kaipaavat.
  Nuoret naiset eivät lemmmen
taitoja nautinnota,
mummeli
urokset
lautasiksi, hän
usein toteaa.
Hymyt huulillaan kylänmiehet
mummoa tervehtii.

katselen ohimenijöitä...

Katselen ohimenijöitä,
lähtisinkö mukaan vai
katselenko vain.
Riettaus mukanaan tulisi,
maailman mukana.
Kotipihani ulkoreunatkin
ujostuttaa,
vaikkei
uskottomuutta
aistini tunne.
Isänmaa, saakelin
isänmaani,
kotipihani.
Se ei anna matkaan irrota,
ei yhtiäskään.

elon raivoa....

Itken, huudan, huudan tuskani,
itken turhat iloni,
päästelen höyryjä,
olen,
olen tämöstä sorttia.
Minä en sipsuttele tuskissani,
en hykertele iloissani,
elän rinta rottingilla,
kumarassa
kumarrun alamaiseksi.
Joutoajat olen
mukavasti,
olen, kuten
muutkin,
melkein.

VALTIO...

Valtio,
ihmisen sateenvarjo,
koti,
villasukka.
Isä ja äiti,
sydän,
sisarukset elon
mukavat.
Oma perhe,
kaikki.
Elämäni on
mukavaa,
itkutukset ja ilot
yhdessä omassani.

raskaana oleva JUOPPO!

Aamu aikainen,
unisena heräilen,
unissani huonettani
kiertelen.
Takaraivossa takoo
päivän kuva.
Menoa ja meiningiä
ohjelman mahtuu,
mut uskon muidenkin
juttujen osallistuvan.
Paljon kuormaan mahtuu,
jaksankohan
iltaani ehtiä.
Unet kauniimmat unohdin, mut
yksi painajainen jäi mieliini.
Bussibysäkillä oli juopporinki,
ihmisiä, jotka ovat menettäneet
elämänsä hallinnan.
Raskaana oleva nainen oli yksi
heistä,
hän siis
vammauttaa lapsensa.
Pakkohoito olisi lapsen edun mukaista.
Onneksi minulle unta,
monellekko todellisuutta?

unimaa...

Ilta sammuttaa päiväni.
Asetun levolleni,
antaudun unten
unimaille,
mielen lomakeitaille.
Tyynyni asettaa pääni,
peitto hellii
kehoni,
suljen silmäni,
unimaani ovet aukeavat.

kaivelen menneitä...

Kaivelen menneitä,
eivät muuten tule.
Ikävyydet seuraavat,
mukavuudet käytetty,
osamaksut maksamatta,
vouti tiirailee.
  Huomenna meen kylpylään.
Huviksein.
Kaivelen menneitä,
unelmoin tulevista,
mutten jaksa tätä
päivää.

iloinen ROTTA!

Nyt riemu repes.

Rotta viiletää

osakehuonetta ympäriinsä.

Vessanpöntöstä sukeltavat,

tulevat luoksesi, kun nukut

rauhaisaa untasi.

Rotta vain haluaa hetkisen köllötellä masusi

päällä,

suudella pikkuvarvastasi.

  Minulla on rotukissa,

joka hoitaa nämä vikisijätkin..

Yksi rotta päättömänä

lampunvarjostimesta

itseään viruuttaa.

Hyvää yötä.

lapsi...

Maailman huomen,
lapsi
oma tahi toisen,
yhteinen hyvä.
Lapset syntyvät tasavahvoina,
toiset omanonnensa nojaan
kuljetetaan,
toiset huononpaan,
toisia ei maailma
seuraa ollenkaan.
Isä ja äiti,
yhteinen lähimmäinen,
lapsen paras alkutaival.
Jokainen lapsi huomisen
elämä,
annettakoon lapselle
hyvät
lähtöalut,
ilokielin
elämään.

itselleni arvoton...

Itselleni arvoton olen ellen
sinulle hyvää sanoisi,
laulaisi sävelillä,
mut lausun
silmilläin.
Sinä hyvänpäivän ystävä,
hätäpäivässäkin
mukana,
sinulle mieleni
hellyyttä
herskyttää,
tunteillani
kokolailla
ainoastaan.

mustat lesket..

Mustat lesket vaeltavat,
hakevat oikeutta,
kunniaa itselleen,
enemmän
miehilleen. Heiltä on kaikki viety,
mies,
miksi kunniattomana
elää.
Kuolema armahtaa,
kuolema aukaisee
partiissin ovet,
isokirja heille
soimaa.
Kuolemaa saattavat
viattomat sivulliset,
ihmiset eivät
hymyile.

pamahin uskoon...

Oksentelen,
yrjötän eilisen.
Sisukset on valutettu,
sielu valuu
sylkenään.
Nautin sinua, nautin
aperatiivin kera.
Jyskyttää,
jos tästä selviän,
en sinun hamettasi nostele,
en sääriäsi suutele,
en aperatiiviä
litkuttele.
  Pamahin uskoon,
jos henkiin
jään.

mielinkielin...

Tänäänkin,
kuten monesti
aiemminkin,
olin heti aamusta
kireällä kielellä,
apealla mielellä.
Väärällä jalalla nousin,
mieleni ei heti alkuun ollut
mielinkielin.
Nyt oon sulaa vahaa,
päivä on iltasen puolella.

pistin tupakiksi...

Pistin tupakiksi,
tupruttelin syvät henkoset.
Heräsin.
Olen lopettanut vuosia sitten,
yhäkin
tunnen
henkoset.
Onneksi unta,
sillä ne henkoset
yskittää.

viimeinen suudelma...

Rakkaus on välittämistä,
intohimoilla
yhdistettyä,
lupauksilla täytettyjä.
Rakkaus,
käsi kädessä,
viimeiseen
suudelmaan.

perhonen...

Elämääni ohjaavat
perhoset,
kesäperhoset, jotka nukkuvat
talvikeleillä.
Liihoittelen kukasta kukkaan,
kesäkeleillä,
talvella laskettelen
lumikelkallani.
Joulu,
vuoden korkeimmalla kohdalla,
kuten
Halti tunturin lakikin.
Kevättä kohti lasketellaan,
kohti vuoden keskikohtaa,
kesää, minun perhosiani.

pakkasaamu...

Pakkasaamu joulukuun toisena

aamuna,

hyvä merkki,

jospa lumipinta jouluakelejä

valaisisi.

Syksy on ollut pitkä,

syksy on kaunista aikaa,

ruskan taikaa, mut yliaikaisena

syksy väsyttää.

  Kollikissani litkii

kermojaan.

Kaupassa on usein ylijäämäkermaa,

ostelen niitä pakkaseen ja sulattelen

mirrilleni.

Kollini lipoo viiksiään,

päästän ulos, siellä on

lämmintä lihaa,

kunnon hiiripaisti.

Rappusten pieleen se tuo ne näytille,

kehun ja silitän.

Päivemmällä varikset hoitavat

loppusiivouksen.

Lähdenkin töihin, joten illemmalla

jatkan sitä Kunnanjohtajan tarinaani.

kutitutti...

Minua kutitutti,
raaputin,
enemmänkin.
Ihoni kuplii,
mulla on semmonen
iho,
ihoni on suurin elimeni,
sillä on omat kujeensa,
kiusottelee minua usein.
Saunassa se tykkää oleskella,
kinuaa mukaansa.
Pesen ja vahaan koko
kutlakkeen.
Sitten viellä kehtaa kutituttaa.

kunnanjohtajan tähtihetki!

Kunnanjohtajalla välähti,
hän oli jo sammuttamassa
kuntansa valoja,
kun kuiskaus jostain kertoi.
ota kuntaasi kiintiöpakolaisia,
YK/Valtio maksaa viulut
kolmelta vuodelta.
Ota parikymmentä
aikuista,
lukeneita, ja lisääntymis
kykyisiä.
  Kunnanjohtaja laski, että kolmen vuoden kuluttua
kunnan hartioille jäävät kuleksimaan,
tähän kuiskaus:
Ehei, ystäväni. pakolaiset lähtevät takuuvarmasti
pääkaupunkiseudulle, koska siellä on niiden maanmiehiä ja
onhan komiaa Kontulassa notkua.
  Tämän jälkeet otat uuden satsin pakolaisia,
pidät kolmet vuodet ja uutta lisää.
Näin kuntasi elinvoimistuu,
mustasilmäisiä lapsia vilisee,
tyhjät asunnot täyttyvät, opettajasi saavat työtä, kuten koko
sosiaalitoimi.
Kaupat tykkäävät asiakasjonoista.
 Kunnanjohtaja veteli happea,
kuiskaus jatkoi:
Lisäksi tarvitset Päijänteen selälle tuulivoimaa,
laita myllyt pyörimään, rahaa tulee joka töpselistä.
   Tämä juttu jatkuu huomenna....

mirri...

Kollikissani kyhnyttää lahkeeseeni,
siihen samaiseen, johon naapurin
narttukainen samaa aamusella.
Minua mirrit seuraa,
yksi kaulassanikin
nytkyttää.
Emäntänä kyökissä
mirrini, joka onkin
misujen misu.

happirikasta...

Rakkaus ei ole säilöntatavaraa, se on heti käytettävää,
säästämättä maisteltavaa.
Rakkaus on happirkasta huomispäivää,
tänäpäivänä jaettuna, hyvillä mielin
annosteltuina.
Rakkaus on tunnetta,
sitä sisälläsi
kytevää,
sytytä ja anna palaa.

työntuska...

Muistathan, että
sinulla on läheiset,
muistathan, että sinun toimesi
koskettavat heitäkin.
 Olet töissä,
tienaat, tienaat
leipää lastesi suihin,
elätät elämääsi,
rakkaimpiasi.
  Avaat kotisi oven.
Lapset, vaimo,
koti.
Työn tuska
hyvänoloon
vaihtuu.

kansanedustaja....

Vannova kansanedustaja
valehtelee,
populistisemmat
emävaleita.
Kansanedustaja,
turhan jatkile,
tulevan
turhake.
Rakastan edustajaani,
häntä, joka
työnsä tekee,
häntä, joka pyyteettömästi
äänestäjiään arvostaa.

kuudes Joulukuuta...

Presidentti on isoin edusmiehemme,
kaunein on vaimonsa,
runosydän kaunis.
Herraa lappaa hänen  alaspuolellaan,
katson kuvaa
suomenmaan.
on herran jatkiletta,
on toisenlaistakin.
Hallinnot pelaa,
laulu raikaa,
linjuriautotkin ajoillaan.
Kotimaani on siniristilippumme.
Olen punavagin heimolainen,
olen kotimaani
rakastajainen.
Tämä maankamara on luissani,
tämä maa on isänmaa.
Kuudes Joulukuuta otan
lippalakkini päästä.

talloo...

Elämä, hakemista,
ympäriinsä
juoksemista.
Leivän kannikkaa hakemassa,
mukavuutta haeskellessa.
Ihminen on
muurahaisen tosi serkku,
elämänsä työläinen.
Ihminen talloo elämäänsä,
pienempiään
kiusoo,
talloo.
Mut onni kääntyy,
elon häivyttyä matoset maan,
Joulupöytäänsä
juhlistavat.

elät aikaas..

Elämä on oppimista,
eilinen huomiseen johtaa,
eilinen on huomisen
tämänpäiväinen.
Historian tunteminen auttaa
huomisen suunnittelussa,
ongelmien ratkaisuihinkin
avaimet sovellettuna löytyy.
 Tänään elät aikaas,
tavalliseen tapaasi.
Teot mitä teet on
ajallansa tehtyjä,
aikaansa sopivasti.

itkuttais...

Olen aikani,
elän taikani,
olemani lahjoitettiin,
siksi olen.
Itkeä voisin ajat ympäri,
mut
päivän valot itkuttuis,
siksi puolitan tunteeni kultaiset.
Rakastan elämääni,
itsekkäästi
hymyilen,
rakkaudella sinua
ihailen.

aisakello...

Sormenpäät valkoisina astun
tupaani,
kotiini
lämpimään.
Ulkona Joulukuinen pakkassää,
Jouluinen tunnelma
tienoota odottaa.
Vein linnuille syötävää,
punatulkku kiitteli
punaisella rinnallaan,
arkalaisen kaunis lintu.
Talitiaiset sukulaisineen ovat tutumpia,
hakkasvat ikkunastakin talkit pois,
akkunat värisöö.
  Sormenpäitäni lämmittelen perunakattilassa,
potut kohtapuolin kuorittavissa.
Läskisoosi onkin jo porissut.
Vetäsen nortin suupieliini,
olen tyytyväinen mökin ukko.
Piakkoin otan itsenäisyyspäivän ryypyt,
Marskin maljan,
sitten pukin aisakelloa odottelen.

kadotin rahapussini...

Hukkasin lompakon.
Harmitti vietävästi,
kaik mänt,
ei rahaa paljon, mutta
identiteeti on kadoksissa.
Varkaaksi en anastajaa
sanele, sillä
profiilia kannattaa välillä vaihtaa.
Sori vaan, että kuoletin
kortit.
Toisaalta  huolimattoman tavarat
kannattakin talteen ottaa,
mut hieman kivistää.

ikinuori..

Vuosi vaihtuu,
sut sukkelaan.
Nuoret vanhettuu,
vanhemmat nuortuu,
ikinuoret enemmän.
Nuorena on lysti tallustaa,
ikäihmisenä
vaikeampaa,
siks
naskalit esiin,
vekkulit elämään.

hölkynkölkyn...

Manantain hyvä puoli on
olla sunnuntain jälkeläinen,
juhlapäivien
alakuloinen,
maanantina saavutaan työpaikoille,
vetäydytään
kouluihin.
Maananatai on  oikiasti
hölkynkölkyn.

lahtari....

Kerään itseäni,

olin kylässä,

olin olevavani,  joku muu,

esitin vieraanvaraisuutta.

Kutsusta saavuin,

käskystä poistuin,

sanoin suorat sanat.

Sainpahan sanottuani,

sainpahan

kipata mielikuormani

lahtarin pojan pojalle.

Muistin isoisäni kertomuksen, kun käpykaartilaiset 

ammuttiin kellariin,

metsäpoteroon,

Kyläänkutsujassani virtaa 

ampujien sukuveri.

Mieleni on pahoillaan, mutta

kiitollinen 

ammutuille.

Eihän karhuakaan saa talvipesälle

ampua.

Siitä tulee linnareissu,

mutta

lahtarit saivat

kunniamerkit.

pirun riivaamat...

Kirkosta katosi melkolailla väkeä,
uskonnotonta,
pirun vahtaamia.
Menkööt, eiväthän he käsiään ristiin rastiin
laittaneetkaan.
Arkkipiispaa moititaan, mutta
hän näkee tänään,
hän katsoo
huomiseen.

Näyteikkuna...

Oveni suljettua,
olen kuka tahansa,
kaupunki sykkii.
Ihailen joulun ,
loistoa
näyteikkunat näyttävät.
Silmäni muistoihini
kääriintyvät, lahjapaketin tavoin,
minä itken,
on  Joulu.

paskojensa vahtaaja...

Kyllä kuihutuskuuri kannattaa,
oon kilon pudonnut,
housuni henkseleillä.
Aamusella mittaan kuntoni,
vessareissukin on muuttunut,
nyt vahtaan jätökset,
ennen vanhaan
pyllistin vaan,
Silmämääräisesti siinä meni se
kilo,
laihtumiseni määrä,
puntarin osoittama.
  Lääkärille tarinaani kerroin,
hän mielissään totesi,
jotta on hyvä paskojaan
vahata.

pakkasukko...

Pakkanen, kuivahko

turkkiukko.

Hän morjesti het

oven avattuani.

Ukko tunkeutui kesäasusteisiini,

varpaat nostattivat

kesäsukissaan päitään.

Olin tullut juhliin, jossa

pukukoodi on

toinen.

Ukon raikas ote höyrysi

perunakattilan lailla,

punaposket hehkuivat,

nenänpäät punoittivat.

Pakkasukko, raikas

pakkassää.

Talvisota...

Talvisota,
sota, joka osoitti,
ettemme voi
luopua itsenäisestä puolustuksestamme.
Naapuri ,
 aloitti sodan,
sodan, jota Joulumme ei odottanut,
kärsimykset, joita emme halunneet,
tuskan, joka pakkassäässä jäätyi.
  Itsenäisyyspäivämme,
muisto
yhtenäisyydestämme.

joukkoliikenne...

Joukkoliikenne vapautuu
tuota pikaa,
pian alkaa
jalkamiehen taival.
Yhteiskuntan osa sisälmyksistä
on myös hajasetusalueiden
ihmisiä.
Yhteiskunnan täytyy
sisäkaluistan huolehtia.
Autoton mummo ei jaksa
potkukelkalla potkia
sairaaloihin, kauppaan,
asiointimatkoilleen.
Yhteiskunnan oma moka,
lopetti hyvin toimivan
joukkoliikenteen,
nyt oksettaa,
sisuksia puristaa.

kova sana..

Sanoin kovan sanan,
kirosin vedet silmistäni.,
löin vasaralla peukalon kynnen
mustaksi.
Kylvetän peukaloani pakkasessa,
tuska pakastuu,
silmäni vuotavat,
kehoni tärisee,
olen lyöty.
Vasara ja naula
viattomuuttan punastelevat,
taulu enemmänkin.
  Vaimo hoiti taulun seinälle,
ehvin kynsin ja
vielläpä vatupassin
suoruudella.
Meen kokonaan
pakkaseen.

ilon itkut...

Itku, tuo ihmisen
sisäinen puhdistaja,
sisäinen elämänmullan
kastajainen.
Surut huusin itkuineen,
ilot tanssin  kyyneleet
silmissäni.
Sukuni vanhimman itkuiset silmät,
ilosta vuotavat,
elämästä kostuvat.
Pyyhin hänen poskipäiltään
ilon pisarat,
hän hymyilee,
vedet silmissään.
Lapsenlapseni keskustelevat silmillään,
itkut  vetisillä silmillä kerrotaan,
hymyt silmistä loistaa,
kyyneleet,
itkun kultaiset.

itä.....

Huolestuin kun huomasin
auringon nousevan lännestä.
Aamutuimaan.
Olin nurinpäin maailman laidalla,
olin itäisellä kolkalla,
lentokoneen sisuksissa.
Ihailen muuttolintuja,
kuinka ne jaksavatkaan,
elämäänsä reissata.
Minä puolipäivää,
lintuset kuukauden.
Meitä yhdistää tuo auringonnousu,
siitä suunnat elämään
ohjautuu,
suunnat menijän.

maanantai...

Maanantai, arjen ensimmäinen.
Ällös menneille arkisille
kaunaa kanna,
manantaista alkaen
kaunat saunan uuniin sytytät.
Manantai on lähtöviiva
viikon pikamatkalle.
Maanantai, viikon
lähtölaukaus,
vipelläs viikkos
kivan nopiaan.

onni...

Onneton ihminen pettymystään
hautoo,
mut hällä
riemu sydämmessään,
sillä
tuntojen jälkeen hän onnensa
jaloissa.
Eläväiselle ihmiselle
onni pomppii,
pettymysten takaajamina.
Onni on saavutettua,
onnen eteen täytyy polvistua,
hymyillä,
suudella
elämäänsä.

yksinäisen baari...

Astelet rappuset,
alaspäin.
Ulkoilutat itseäsi,
Yksinäisyyteesi haet
ventovierasta, hänkin yksinäinen,
kuljette ohitsenne.
Poikkeat baariin,
yksinäisten
karaokeen.
Olet yksi toinen, kuten
muutkin.
Aikanaan lähdet,
olet yksinäisyytesi
kaveri,
ystävä.

tekopyhä...

Tekopyhä uskovainen,
kiusattu suhteessaan,
hällä ei ymmärrystä
toisten onneen,
sillä hän paitsi
osaton.
  Kirkosta voisi tekopyhyydet pyyhkästä,
kirkon ovet
suvaitsevuuden sisään tervetulleiksi
aukaiskoot.
Paha pappi itsestään saarnaa,
hyvempi
sinua kutsuu.
Tulevaisuuden kirkko
ei ole parisuhteita,
tulevaisuus on
yhdenvertaisuutta,
nyt laita
toisin on.

orjat...

Sote,puolet budjetista,

puolet kivusta,

monet kirjavat ihmis-

kohtalot.

Jospa kuluerää ei olisi,

olisi 

valtakunnan päättäjillä,

lysti tarhassaan,

edusmiehillään

komiat orgiat.

 Valtakunnan päättäjiä ovat

työllistetyt,

jotka äänestävät,

muut 

kulutettuja,

orjia.

Nuoret, ikäkonkarit,

kukkia pientareilla.

Kollikissa viiksiään pesee,

iltaaurinko myhäilee,

olemme lähellä Joulun

odotusta.

Joulu pyhittää,

Joulusaarnaa kirkonrottakin

kumartaa,

lehterit takapuolivapaina.

riitasta väkeä

Riitasta on väki
sote-joukkoineen.
Kirkonvelhotkin
raamatun säkeitä
venyttää.
  Turhan narinaa,
ajan hukkaa
vaalivuosi
kukittaa.

kirkkoni...

Kirkon lehtereillä on aina ollut tilaa,
nyt enemmän.
Vuodenlopussa veroja kartellaan,
vuoden mittaan
lehtereille istutaan,
tarpeen mukaan.
Kirkko,
avoimet ovet,
omantunnon
saarnajaiset.
Arkkipiispamme on hyvä ihminen.
Hän elää tätä päivää,
enemmän huomista,
siitä eivät konkarit
tykkää,
sisäministeri lahkottuu.
Kirkko,
enemmän, kun
maallinen tunne,
suurempi, kun
korkea rakennus.
Kirkko on maallinen
kokoontumispaikka,
maksoit verosi tahi
et .

palapeli...

Rakastun, kun tunteeni
punastuu,
sieluni tulehtuu,
 mieleni hikoilee,
sieluni haluaa
jaloillaan jaloitella,
kainalossasi
leppuutella.
Rakkaus on
pilke silmäkulmassa,
vain sinä aistit sen,
sinulla on elämämme
palapelin se
osanen.

Heippahei...!

Heippahei,
kivasti kulkee
mielikieli, sillä rapulat on toisten
ohimoita jyskyttämässä,
elon rientojen
koputuksissa.
Tulin töistä,
Vetelen kaurapuuroa ja mustiaviinimarjoja,
sillä minusta on tullut
terveyspurkki.
  Luoja takaa terveydet viiteenkymppiin,
siitä lähtien
täytyy ite pärjäillä.
Minusta tulee pikkuhiljaa
ihmisen näköinen,
pääsin turpoamaan turhan
pulskaksi,
pissallakin
peilin avulla,
nyt näkee mistä
letkusta se lurisee.
  Meen turvallein,
katselen sinua unissani,
hymyilen,
olen sinussa.

tuli hännän alla...

Nyt on tuli hännän alla,

oon myöhässä,

oon

huomisesta

myöhässä.

Riennän,

tiedän, että tavoitan,

tunnen, että kerkiän.

Toisikseen, mitä väliä,

onhan tästäkin päivästa mahduttava.

Katselen, tuumaan ja

uskottelen kerkiäväni..

yö-duunari...

Yöduunarina näkee,
kuulee ja haistaakin
päivää enemmän.
Eilenkin aamutuimaan
pikkujoululainen yrjösi
firmansa antimet kadulle,
kunnon ulostulon glökit
syösytti.
Hameen helmaan suupielet
puhtaaksi pyyhki,
kusasikin
päälle painikkeeksi.
Kaatui liikutuksesta, mutta
nilkoissa olevat housut
auttoivat voimistelussa.
  Kerjäläinen, jolla pullokassi pullotti,
kyttäsi naista, kuten pulu
kaupptorilla jätskiä.
Nainen yrjösi jouluateriat,
joista tämä tuontikerjäläinen kokosi
itselleen oivan
lounaan.
Minuakin yrjötti,
mutten kehdannat kerjäläistä
ylensyöttää.

eksynyt ihminen...

Katuvalot, kerrostalot,
eksyneet ihmiset,
olen kaupungissa,
elämän laitamailla.
Luonto luonnottomuuttaan kukkii,
kukka itsekseen ei juuriaan
asuta,
laivatuonteja kontettain.
Puutkin outoja sikiöitä, ei kotikulmien
honkia laisinkaan.
Ihmiset kennoissan arastelevat,
huomenta hukaamatta vaeltavat
lähikaupan muovisäilykkeisiin.
Ihminen on muuttunut,
ihminen on
muovikassin sulatustuote,
katuvalojen varjostama.
  Kotkulmilla ihminen huutaa perkeleet, rakastaa
tunteensa,
ryyppää janoonsa,
lihoo nälästään.
Paljaat varpaat, leppoisa mieli,
istuimena
kanto,
jossa kurren kanssa
norttia tuprutellaan.

laatuelosi...

Juokset tunteittesi juoksupyörää,
väsyt aikaaan,
silloin on unelmiesi
kyntöaikaa,
laatuelosi tätäpäivää.
 Elämä kehrää unelmista,
unelmista, jotka eivät
toteudu,
onneksi,
rakkaus on unelmia,
ystävyys asuttaa.

muistan......

Syksyt on pidentyneet,

talvet kadonneet,

kesäkin

aikasemmin aloittaa.

Muistan lumiset talvet,

muistan lyhyet syksyt,

keväät eläväiset.

Elämä ei seisahtele

huomista kauemmaksi.

Maapallomme pyörii, minkä ehtii,

vuodenajat

mukaan rientää,

ajoillaan.

Laidutus neuvo!

Kylläpä laihduttaa,
oikein halulla kutistuttaa.
Kaalilaatikoita
eväinä
vetelen,
Putin tulee mausteena
laatikon antimiin.
Ihoni on siliä,
näppylät hyppäs
Nevaan,
läskini
suomenlahteen valuttuu,
viemärin sokkelot
aikaansa ottaa.
Silakoita en syö,
söisinhän osaani,
kärsin itseni
evästämisestä.

kettutyttö...

Rupesin nyppimään metsosta
höyheniä.
Sulkasta hommaa,
mutta tunteettomana
paistia odotan.
En metsoa elävältä tavannut,
ostin kauppahallin kauppiaalta,
hällä herkut maan ja taivaan.
  Normaalisti nylettynä kotiin
kannan,
mut nyt oli pyrstössä
ale-lappunen, joten
höyhentelen edullisesti.
Illemmalla rakastelen kettutyttöseni kanssa,
kunhan hän kerkiää
supitarhoilta.
Jos keikka onnistuu,
on julmettu hää yö,
jos ei, niin, sitten
joku toinen yö.

ystävä...

Kauneinta elämässäni on
osallisuutesi
elämääni.
Olet ystävä,
olet hyvän ja huonommankin päivän
kaveri.
Onneksi emme
nauti parisuhteesta,
sillä kauneutesi
katoaisi.

SOTE!

Sote on päättäjille
reumatismia,
reikäisiä vanhuskaita,
sairaita kuskattavia,
avuttomia
talutettavia.
  Verot päättäjien
glöki -pöytää
notkuttaa,
oman napansa
täyttämistä.
Yhteiskunta voi hyvin, jos sen
vähäväkisinkin
hymyilee.

poutasää...

Räntäsade vihloo
poskeani,
kuljen, kuten
kana katseellasan,
yhdellä silmällään.
En viivyttele laiskaa
olemustani,
tahdon perille katsomaan
kummllakin,
takki naulakossa.
Ohikulkijatkaan eivät
huomioi,
mutteivathan he
kuivallakaan kulkusäällä,
elämän
poutasäillä.

pyttytuomio...

Ensin laihduin, sitten lihosin,
tätä rataa
peilini pelaa,
puntari
jyskyttää.
Olen vatsasta hyvinvoiva,
haluaisin hieman
ohuemman hyvinvoivan.
ruoka on yhksinkertaisesti maukasta,
ruoka on
elinehto,
ennen
pyttytuomiota.

elämäni opettaja

Kävin alakoulut,
ylemmätkin,
opin kirjankannet,
hymyssäsuin
todistukset.
Mut elämän laskuoppia en alkuun taitanut.
Aikojani ynnäsin, laskin ja vähensin,
kunnes
sain elämäni opettajan,
Nälän.,
opettajista taitavin.
Se opasti minut työhön,
opetti säästämään,
elämään huomiseen.
Elän opettajani opeilla,
elämää.

olen paratiisissa...

Tuulest tempasin,
haukon henkeäni,
saan
myrskytuulten tuulettamaa
happea,
raikasta pohjoisen
ilmanalaa.
Lapin korkeimmalla
kivellä haukon itseeni.
Tunnen
lumituulten,
näen lumen puhtauden,
riekon jäljet.
Olen paratiisissa.

sanat...

Sanat,
sanomattomat
mieltäni koskettaa,
mieltäni
askarruttaa.
Sanat sanotut
mieleni selväksi
seuloi,
mietteistä tuonnemmaksi
ajeluttaa.
  Katse ,
sanoitta
kertoo.
Lauseitta
sanoo.

hymykupla...

Ison kaupan pienet
ihmiset.
Kauppaliike peltohehtaarit
valtasi,
yöt päivää valojaan ihmisille
keinuttaa,
tunteita ahdistaa,
tarpeeetonta tarjottaa.
  Joulupukkikin hassusti ovella
heiluttaa,
porokin saamelaisena
naurattaa.
  Lapset pukki
paketoi,
isät ja äidit
Visoittaa.
Joulu, ison kaupan
hymyjuhlat.
Pienen ihmisen
hymykupla.

hautajainen...

Rakkauttani pilkoin ,
pilkoin klapeiksi,
palaviksi kekäleiksi.
Rakkaus,
elämän
kesäkeitto,
nyt kekäleiksi
savuttuu,
savu, tunteitteni
merkkisavu,
piipusta tupruaa,
sinne minne tuuli kuljettaa,
kuten sinäkin,
rakkauteni
rakkaus, rakkauteni
hautajainen.