maanantai 29. joulukuuta 2014

lähdit...

Lähdit,
en pidätellyt,
nyt pidättelen
itkuani,
tuskaa, miksi olenkaan
työntänyt sinut pois.
Osaan karkoittaa,
en tavoittaa.
Miksi en osaa huomata rakkautta
lähelläni,
miksi huomaan sen
etäämältä.
Itsetuntoni ei
kannattele,
kumarran sinulle,
jospa
ymmärtäisit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...