Nyt pötkähdän turvallein,
tiijän, että
aamu valkenee, enkä
aio sitä vahtia,
sillä uneni on
paksua, kuin
venetervaa.
Kylellein asetun,
puolenyön aikaan
toiselle,
aamu neljältä selällein,
siit pari tunti myöemmin mahallein.
Näin koko minä ollaan
kierrekselty
unien kultamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti