riittävyydestä,
mutten huomaa, kuinka
ajastamaton itse olen.
Vuorokauden ajat samoina,
ol hiki tahi
kylmä,
kesä tahi
talvi,
vain minä
ajastani myöhästyn,
kello käy
ajoillaan.
ihmisen tulisi enemmän innostua, hetkistään herätä ja hypätä hetkiin joissa voi soutaa tunteittensa merille, rantautua tyyniin hetkiin, rant...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti