lauantai 27. joulukuuta 2014

yö...

Yö,
taivaan tähtikynttilät
välkkyvät.
puolikas kuu seuraa
kulkuani,
varjoittaa menoani.
Pakkassää saa hengitykseni
huurtumaan,
silmäripsenikin
saavat pakkassään
verhouksen.
Tähdet, paikoillaan, kuten
aikojen alussa säädettiin,
eikä kuukaan ole
liikahtanut,
vaikka ihminen on käynyt
kylässään.
Kulkuni on eteenpäin vievää,
oloni nauttii.
Tunnen hyvän olon
kiertävän mieltäni,
kehoni tykkää
tähtitaivaan
lenkkeilystäni.
Yö,
suo aikaa,
antaa tilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...