Itken,
itken enkä
saa itseäni lopettamaan.
Itken onnesta,
itken, vaikken tiedä
mistä.
Mut
itkeminen on helpottavaa,
enemmän, kun
hikipäissään juoksentelu pitkin
kylän raittia.
Pyyhin silmäkulmani,
tutut tulevat vastaan,
kiroilen, kun lappalainen,
noidun maailman kulut.
Meillä kaikilla on
helpottunut
olo.
Itkut olis vaan ahistanut,
tuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti