keskiviikko 31. joulukuuta 2014

itken...

Itken,
itken enkä
saa itseäni lopettamaan.
Itken onnesta,
itken, vaikken tiedä
mistä.
Mut
itkeminen on helpottavaa,
enemmän, kun
hikipäissään juoksentelu pitkin
kylän raittia.
  Pyyhin silmäkulmani,
tutut tulevat vastaan,
kiroilen, kun lappalainen,
noidun maailman kulut.
Meillä kaikilla on
helpottunut
olo.
Itkut olis vaan ahistanut,
tuttuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...