tiistai 30. joulukuuta 2014

nöyrä...

Nöyrä katse,
hartiatkin.
Anomus,
nöyrän
olemus.
Anon, mutten kumartele,
sanon, en
riitele.
Teen, en
meinaa,
olen vähillä puilla
lämmitetty, mutta
aito,
kaikkineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...