sunnuntai 28. joulukuuta 2014

pakkanen

Pakkanen puristaa minut itseeni,
sinut lähelleni,
punaposkesi
lämmittävät.
Askeleemme yhtä jalkaa,
pakkasherran tasajalkaa.
Ilta on katuvalojen,
kaupunki nukkuu,
valvoen.
Kävelemme,
tarvitsemme kulussa
toisiamme,
ilman toisen lämpöä,
jäätyisimme
matkallamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

haalistuvat,,

samoja asioita ei kannata monistaa tuhannesti, sillä siten ne haalistuvat