tiistai 30. joulukuuta 2014

lusikoin elämää...

Lusikoin elämää,
kieli poskessa,
taivaanranta takanani,
linja-auton ratti
sylissäni.
Sukissakin väljyyttä,
kengät vahassa,
hymyssä suin
Elämän kaistat
monikaistaiset,
on kolmiota, useammin muitakin,
mutta mutkaton
on nopeusmittarini.
Jarrutusmatkat
lyhyet,
hymyt pidemmät.
Elämä on etenemistä,
pysäkiltä toiselle,
viimeinen on
päätepysäkki,
jota kiertelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...