keväinen puro,,,

keväinen puro

raikkahinen

lorisee kotilampensa

luo,

tuonne

vuononrotkon pohjukkaan

kulleronkukan

rantamaille,

luontoäiteen

kotilampeen jota ympäröi

ikimetsät honkineen

sinitaivas

kattonaan,

sinne missä majailee luonnonrauha 

sovinnollisuus

joka myötätuulena puhaltelee

pitkin salokankaita,

sammalpeitteisiä metsiköitä,

siellä missä luonnon pienemmät

asustavat

sulosointuisasti

metsän muitten eläinten kaa,

siellä missä luontolinnut

liidokkaasti liitelevät,

sinne kevätpuronen

lorisee

tyyntyen pian lammenkuvaan

peilautuvaan

höylä,,

ihminen ei ole

jokapaikan

höylä

ajallaan,,,

kaikki illat alkavat

myöhään,

aamut varhain,

mut päivät

kulkevat ajallaan

suuret mestarit,,,

suuret mestarit

itkevät

heikkouttaan 

väljyt,,,

kysymykset eivät

kaipaa

väljyjä vastauksia 

lähde,,,

voit taistella

luontoas vastaan

mutta viimein

luokses palaudut,

sillä elämänvirta kulkee ain

luontos lähteelle 

murehia,,,

turha on surua surra

sillä

kevyempää on

tanssia

hyväntuulen kaa

joka

keinuttaen

tuudituttaa

murehien yli

sil siel on

hyvänolon

syli

 

leskenlehti,,,

kevään ensimmäinen

leskenlehti

hymyilee tien vierustal

luoden kauneuden katsetta

kulkijalle

elämänsä matkailijoille

onnensa onkijoille,

surukasansa polkijalle

..terälehdillään pörriäiset

tanssivat,

ilonpäivässä seilaavat

kevättään juhlivat

mettään nauttivat

 

 

kulkujeni suunnistaja,,,

olen elämäni

matkamies

olen kulkujeni suunnistaja

.taivaltaja.

olen 

mutta tarvitsen

katseeni kantomatkalle

seuralaisia,

heitä

itseni kaltaisia

.taivaltajia.

kaikkia en tervehdi,

läheisiä vaan

ja joitakin hyvänpäivän tuttuja,

kaivaten

tapaaavani jonkun,

jolla on

eläväiset silmät

ja riemukas elämänlaatu 

pieni ele,,,

pieni

ele,

katseen kokoinen

voi

mullistaa

huomises,

kellistääkkin,

mutta sinähän olet

aamuruskon lapsi

lapsi joka kestää

pilviset säät

kurjimmatkin

ja silti hymyillä

metsälammen kuva,,,

kun katsot metsälammen

tyynestä pinnasta

kuvaasi,

tiedät että

-olet- 

 

kun haistelet suon tuoksuja

aistit sen tyynen hiljaisuuden

huomaat eläväsi

 

metsäpolun varrelta löytyy

monta tuttavaa,

luonnon pienempiä,

heitä jotka eivät

muualla

-voisikaan- 

 

 

etuoikoilee,,

ihminen

etuoikoilee

ympäristökysymyksissä,

siksi karsivat luonnottomasti

elintilaa

,,toisin on

luonnon pienimmillä,

heillä jotka ovat

itseoppineita

~elämään

ohimenneet hetket,,,

ohimenevät hetket

jättävät

pysyvämmät jäljet

kuin hetkellään eletyt 

jos selität,,,

jos selität

kaartelet

puolivillasia puhelet,

mutta jos sanot kuten asiat

ovat,

saat sanasi kuulumaan,

monet vihastumaan

punastumaan

tahi

muutenvaan

vaivautumaan 

evon vastustajat,,,

evon tiedekansallispuistoa

vastustavat tahot

jotka 

menettäisivät ilmaiset

metsästysmaat 

kun katsot,,,

kun katsot

ittes taas,

näet kulkemas,

kun katsot etehes,

näet

mahdollisuutes 

tyynempää,,,

aurinkoisista hetkistä

hymy

herkiää,

surullisimmkistä

-tyynenpää- 

niittää,,,

ihminen ei voi

elämäänsä alusta

aloittaa,

eikä 

kakaisuuksiin siirtää,

mutta hän voi

elämäänsä

hyvinpäin

niittää

ropsinkuorija,,,

ropsinkuorija on istahtanut

tupakkitauolleen,

siin hän vetelee

pilliklupiaan

hymyillen

luonnolleen

ja etenkin kangasvuokolle

joka kukkii kauniissa kevätsäässä

ropsintekijän pihkaset kourat

ovat työmiehen kourat

vahvat ja väkevät,

tuntonsa keväisen herkkä,

sillä se on kasvanut luontometsän

siimeksessä

ikisoiden suonsilmäkkeissä

karuilla hallasoilla

ikimetsän korven leimikoissa

joista hän on elantonsa kuorinut,

siksi hänen ahavoituneiden

kasvojensa alta paistaa 

elämänmyönteisyys

ilta laskeutuu kankahille

saaden ropsinkuorijan pakkamaan

reppuunsa

kuorimaraudan ja eväspullon,

mutta ennenkuin hän kotomökkiinsä

päin

askeltaa hän kangasvuokolle

hymyillen lentosuukon mouskauttaa

luontolinnuille kättään heilauttaa

ja ketunpojalle hymyillen jäljelle

jääneen leipapakasensa leiskauttaa

padasjoen aamuaurinko,,,

useinmiten aatellaan

että aamu siristelee

idästä päin,

mutta tosiasiassa

se nousee

~padasjoelta

padasjokelainen kuntavaaliehdokas,,,

pienen mökin poikana

ymmärrän

elämän

lähteet,

siksi olen

padasjoen kuntavaaliehdokkaana

ruoka suussa,,,

ruoka suussa ei 

saa

puhella,

mutta

~aatella voi

rakkaus,,

rakkautta ei voi 

tuntea

ellei sitä

saa koskettaa

lounas,,,

itsetehty lounas

maistuu

paremmalta,

mutta kiitosta siitä

on

~mautonta

antaa

hetki,,

hetki ei tule

luoksesi tikapuita

pitkin,

vaan se yöpyy

sinussa

surkuttelu,,,

on turha jäädä

surkuttelemaan

kohtaloaan,

sillä kohtalolla on se

toinenkin sivu,

joka odottaa

kääntäjäänsä

onnenhetket,,,

ihminen mielellään

onkii

onnenhetkiään,

mutta

usein se ei ole

~syönnillään

ilman apupyöriä,,,

ilman apupyöriä

pyöräileminen 

on vaikeaa

aloittaa,

mutta kyllä se onnistuu

myös tuhannen 

~pyllähtymisenkin

kautta

maakuntasote padasjoella,,

maakuntasote on

hyvä juttu

padasjoelle,

sillä tullessaan voimaan

se kulukarsittaa sote-kustannukset

kunnan harteilta ja kunta voi

keskittää voimavaransa

kunnan kehittämiseen

verot,,,

jos veroja ei ois

ihmiset asuisivat

luontonsa

vierellä

padasjoella,,,

intiassa on ahasta,

suomessa

väljempää,

~padasjoella

💚 luonnolisempaa

ihminen kasvaa,,,

ihminen kasvaa

tiettyyn ikään

saakka,

sitten he 

~leventyvät

ja lopulta

pitkälleen laittavat

kokoomus puolueella on kahdet kasvot,,,

kokoomus luikki

jälleen vastuunkantoa

pakoon

~kuten tapoihinsa kuuluukin

ministeri matti vanhanen,,,

matti vanhanen on

paras

keskustalainen 

muut vaan

~puliveeraavat

kävelytä,,,

älä aattele 

ajateltuja,

vaan kävelytä

uusia

uuvuksissa,,

uuvuksissa oleva

ihminen uneksii

vuoteestaan

~täyvessä vedossa oleva

taasen uneksii

menomestoistaan

💋muut

notkuikevat

rokotukset,,,

rokotuksilla

saadaan

~lisäpäiviä

tahikka,,,

jokainen päivä on

uusi

mahdollisuus,

tahikka

~entisensä

kukkani,,,

kevätkukka hohtavainen

kuurankukka talvisäinen

niittykukka

kesäniityn heiluvainen

syysneilikki kostehinen

ja  sinä

elämäni sulosuttajain

suomi,,,

suomi on

maa

jossa voi katsella

myös

~sivuilleen

katkeroitunut,,,

kun mieli on

katkeroitunut

se kylvää

huonoa huomistaan 

valkoinen orja,,,

valkoinen orja

asuu

mukavasti,

elelee leveästi

matkustelee mutustelee

ja viisastelee,

sillä hän on

elintasonsa vanki 

kun petyt,,,

kun petyt hartaasti

.valostut.

suorastaan kevennyt

laihutkin,

sillä pettymykset avaavat

avarimpien ilmojen ovet 

suomenhevonen,,,

suomenhevonen

on

ihminen,

sinivalkoinen ihminen

uurastaja ja

kaunisluontoinen uurastaja,

elämänsä kyntäjä

savotoittensa motittaja,

ihminen

jolla on luonnetta olla

potkimatta yli elonaisojen

jos sikseen tulee,

mutta älä hälle ala turpailemaan,

sillä liinaharja ei laukalle mee 

ajatukset,,,

ajatukset vievät ihmistä

ees

taas,

joskus ne todeksi tarttuvat,

joskus jääävät sille tielleen 

ilo,,,

ilo

syntyy

mielen tuikkivista

tähtösistä

hyvänolon tuokkosista,

sillä ilo

on

tummien pilvien

heijastus

arjenpyhän pelastus,

se on tuokio

harmaudessa

tummien hetkien

tuoksinnassa 

jokainen päivä,,,

jokainen päivä

täytyy elää

erikseen,

menneitten yli voi

pomppia

~huoletta

en mä kuolemaa pelkää,,

en mä kuolemaa

pelkää

vaan sitä hetkeä jolloin en

tunne kevätaamuisia

hetkiä

lintusten lauluja

heinäsirkkojen siristyksiä

huuhkajan huhuluita,

päivänpaisteisia hetkosii

leutotuulten hyväilyit,

iltaruskon tunnelmallisuutta

enkä rakkauden

kosketustasi,

katseesi kaunista sädettä,

sydämmesi hyvyyttä

tyvestä,,,

puun latvaan kiivetään

tyvestä

~niin myös

elämän suurimpiin

hetkiin

äly,,

äly

on kokemusten

~kassakaappi

elän unelmieni maassa,,,

elän unelmieni

maassa,

elän ja hengitän

.elän.

vapaudessa

keskellä

kirkkaan puhdasta luontoa

ympäristöä

joka havisee luonnostaan

sillä tätä ei ole ihmiselämä karsinut

.vanginnut. 

elän päijänteen helmen kainalos

kelventeen rantakaislikos,

padasjoen kulmakunnalla,

nyystölän perukoilla

suuren ja mahtavan evon

ikimetsis,

elän unelmieni maassa,

täällä keskellä luontokauneutta,

jossa voin luonnostaan hengittää päijänteen

puhtauden viattomuuta

luontoäiteen lempeyttä,

sinitaivaan toiveikkuutta,

.elän.

itken ja nauran koska

täällä voin 

takaraja,,,

unelmilla ei ole

takarajaa,

sillä ne elävät

haudankin takaa 

harmaa,,

harmaa on

huopatossun väri,

lämmin ja narskuvainen

kipakassa pakkassäässä

  .se luo tyyneyden tunnelmaa

eikä aivastele 

päin näköä.

harmaissa tunnelmissa

ei ideat lennä

eikä intohimot

hyrrää,

sillä harmaa on

huopatossun väri

esimerkin voima,,,

esimerkin voima

kaiken 

ao

~niin hyvässä

kuin pahassakin

perstaskussaan,,,

ajatuksilla

on

sytytyslanka

perstaskussaan 

monenmoista,,,

yksi ihminen tietää

jotain,

toinen toista,

joten yhdessä he

tietäisivät

monenmoista 

sanat,,,

kun sanat

taivutetaan

alamittaisesti

ne kuullaan

-väärinpäin-

kaunis ihminen,,,

kaunis ihminen on

haavoittuvainen

.kevätperhonen.

hän on

vaatimaton,

tilaa viemätön,

mutta kaikki haluaisivat

olla lähellään,

sillä hän

on

hyvä ihminen,

kauniin haavottuvainen

onnesta ei voi myöhästyä,,

onnesta ei voi myöhästyä,

sillä se tulee

sattumalta,

rakkauden ensisilmäyksellä 

kevätmieli,,

kevät on

keveänmielen retki

riemun hetki,

pehmeän sarastavainen

elämänjuurten alkajainen

leskenlehden keltainen

muuttolintujen kokoinen

 

kevät saa ryhdit nousemaan

katseet loistamaan

tulevaisuutta hyväilemään

se saa

mielenpäät laulamaan

hyvinmielin kulkemaan,

sillä kevät on

keveänmielen hetki 

 

kevät sulattaa

kaamoksen taivuttamat

mielenkinokset,

saaden hymyttömänkin hymyilemään

toisiaan

halaamaan,

kevätpurosten kanssa

jorisemaan

vaahtopäitä ihailemaan

 

kevät on

hentoinen hetki

kevätpurosten soliseva

puronen

joka loristessaan

luo

elämäniloa,

saaden

kaamoksenmielet taipumaan

pitkäntalven kinokset

sulamaan

 

yhdellä panolla,,

ihminen ei synny

yhellä panolla

vaan ajan

kanssa

vuosien saatossa

.aikojen kuluessa.

ihminen syntyy,

omaksi kuvakseen

varttuu,

kokoisekseen

kuvastuu

siksi alkavaa

ihmistä

~lasta

ei saisi liialti

kurmuuttaa

sillä

siten hänen

kehityksensä

hidastuen

vaivaantuu

maailma,,,

maailma on

yhtä yhtä

suuri kuin

~sinäkin

aika,,

aika ei käy

~vain

kello

hiihellä,,,

jos olet

luonteeltais

ilmojen

halkaisia,

niin et voi perästäpäin

hiihellä 

pullistelee,,

vain heikot

pullistelee 

valta,,,

valta on silloin

hyvissä käsissä,

kun se on jokaisella 

elämänkukat,,,

elämänkukat kukkivat

niin kauan

kuin

-hymyilet- 

hyvänsään,,,

ihminen voi muuttaa

elintapojaan vain

hyvänsään

vallitessa

toivonrikkaat,,,

hyvät ihmiset

tarvitsevat

seurakseen huonoja

ihmisiä,

jotta heidän jälkeläisensä olisivat

toivonrikkaampia 

hyväntekeväisyys,,,

ihmisen

kauneus

pukeutuu

-hyväntekeväisyyteen- 

unelmat,,,

unelmat eivät

lopu

itkuun,

vaan vahvistuvat

kunhan pääset jaloillesi 

köyhän äidin lapset,,,

köyhän äidin

lapset ovat

ihmisenlapsia,

kauniita

sillä he tulevat

elämän pienimmistä

hymynpisaroista

onnellisiksi 

suuret hetket,,,

suuret hetket syntyvät

arjen pienimmistä

jokapäiväisistä 

 

ihminen on

luontokunnan

kaksijalkaisin

joka osaa

rakennella

tuonelanportteja

.ihminen.

on jalostunut eläin,

mutta laiminlyönyt

kotipolkunsa luontometsän

.alkujuurensa. 

 

siksi elämämme

yllä

on

varjojen maat,

synkät hetket,

jolloin rakkaudenvalokin

itkee,

sillä olemme liiaksi karsineet

luontoamme,

kotipulkumme alkujuuria 

viisas,,,

viisaus ei 

kirjoista synny,

vaan se imeytyy

kantapäitten kautta

mielensopukoihin

jokaisenpäivän hetkiin

.retkiin.

sillä viisaus tykkää

asettua ihmisiin

jota

katselevat elämää

niillä silmillä,

jotka hakevat

-luonnollista ratkaisua-

 

kirjanoppineet ovat tekopyhiä,

toisiltaan oppineita

valheen levittelijöitä,

pirunpojan tuholaisia

 

tekopyhäiset viisastelijat mielistelevät

tohtorinhatuissaan

ja arvomerkeissään,

he saarnaavat opettelemiaan,

mutta eivät osaa niitä

.elämäksi kutoa. 

täyttymyksein,,,

katselin maailmaa

päin

katselin ja haaveilin

kurkotin

sinnepäin,

mutten jaloillani kerinnyt

niillemain

vaan hetkilleni

jäin,

sillä sinut näin,

sinut 

elämäni pysäyttäjän

haaveitteni

kohtaloin

päälletulija,,,

vastusta vain

päälletulijaa,

sillä muut

ovat hyödyksesi

paloitellaan,,,

kun uskot

syvästi johonkin

et pahastu

vaikka sinut 

~paloitellaan

ilonhetket,,,

ilonhetkillä

ei ole

synkän varjoja

sillä ne 

~hymyilevät

viimeinen sana,,,

itekseen puhuminen

on

mukavin

keskustelumuoto,

silloinhan

sanot aina viimeisen

~sanan

kuljen,,,

eilinen on

jäänyt

olkani taa

~tänään kuljen

huomiseen

myöhästys,,,

jos aika

ei kävis,

~en myöhästys

bussista

elämäni kunnossa,,

olen elämäni

kunnossa

silloin

kun

~kahtelen ympärillein

jos liittoudut,,

jos jonkun kanssa

liittoudut,

älä ainakaan

entisten 

valoisa yhteisö,,,

yhteisö joka haluaa

elää

-avaa ovensa

selkkosen selälleen-

ja antaa

kaikkien tulla

mennä,

se tarjoaa vapauden valoa

erimielisyyksien tiloja,

sillä

yhteisö joka haluaa

elää

on

.kaikille avoin. 

elät vain kerran,,

elät vain yhden kerran,

siksi herää aikaisin

ja pue itsesi 

ajatusten herrat,,,

ajatusten herrat

osaavat

kuunnella

suomenhevonen,,,

suomenhevonen

on

suomalaisen näköinen

.luonteinen.

kestävä ja hyväntuulinen,

laukkaakin joskus,

huvinpäittensä,

kuten isäntänsäkkin 

vesipisara,,,

vesipisaran

putoaminen

tyynen suolammen pintaan

on

kaunis näky,

se ei kuulu

vaan hymyillen

kauniisti rengastuu ja viimein

vaimenee

peiltyyneksi kuvakseen 

 

katselen peilityyntä

lammen pintaa

jossa vesisirkka luistelee,

sinisorsa päätään puistelee,

haukikala kaislikossa uiskentelee,

hetki on elämänkauniin

.tyyni.

ja rakentamaton,

niinkuin vesipisaran

luoma hetki 

 

lumpeenlehdellä makoilee

vesikirppu

nopsajalka,

se ei siinä väsymystään

huilauttele,

vaan jutustelee

lumpeenlehden kauniille

kukalle

tuolle suolamman

komeimmalle 

vanuvaiset,,,

politiikassa ei

menesty suorat ihmiset,

vaan 

-vanuvaiset- 

jokainen ihminen,,,

jokainen ihminen

ajelehtii

aikansa,

kunnes ankkuroituu

elämänsä satamaan 

elintason kasvu,,,

elintason kasvu

lyhentää

lopunaikaamme

kiireen vilinässä,,

 

kiireen vilinässä

ei ain muista 

itseään huollattaa,

siksi se silloin tällöin

itsestään muistuttaa 

levollisimmille hetkille

taivuttaa 

hetki,,,

kun hetki lyö

silloin tyyntyy

aika jää

silloin hymyilet

ja menet

.menet.

ja hymyilet jättäen

katseesi sydämmeeni

idea,,,

hyvä idea

syntyy

puutteesta

ennen digiä,,,

minut tehtiin

ennen

digi-aikaa,

siksi sormeni ovat

liian isot näihin

älylaitteiden kosketuksiin,

mutta muuten

~johtoni sopivat

näihin härväkkeisiin

ajatus,,,

olet elämäni

kuva

olet

alkuni ja loppuni

~ajatus

kuntavaaliehdokas,,,,

kunta on

~yhteiskunnan 

perusyksikkö

siksi olisi kaikkien

kannalta edullista että

kunnanvaltuustoissa olisi

alueensa ihmiset edustettuina

laidasta laitaan,

myös he joiden ääni vaimeammin

kuuluu,

siksi olen padasjoen kuntavaaleissa

ehdokkaana

harmaantuneet asenteet,,

vanhat ja harmaantuneet

asenteet ovat

kauniita

vain

~riiheen hirsipinnoissa

itsestään selvyydet,,,

itsestään selvyydet

ovat

opittuja

jokapäiväisiä,

siksi niitä tulisi

sillointällöin

-pöyhistellä- 

vienontuulten niitty,,,

vienontuulten

niittysillä

kukkii

kevätkukkanen joka

kauneudellaan

harmauden varjoissa siintää

..terälehdellään neitoperhonen

joka on elonsa ensihetkilläkin hyvänpäivän

kunnossa,

siksi hän keväänkukkaselle hyvänpäivän juttujaan

lurittelee ja luo kukkaselle elonmielen keveyttä

sillä kukkanen luo vienontuulten niitystä

perhosten mielipaikan kukasta kukkaan

liihotella

suvimielellä liidellä ja pörriäisten kanssa

mettä litkistellä

luontolintuja väistellä

oravanpojalle irvistellä 

vastarintataistelijat,,,

voit uida tarvittaessa vastavirtaan

kuin

luonnonlohi,

voit olla

mielipiteittesi takana,

kuten vastarintataistelijat,

sillä

kuulut aatellisten sukuun 

takatalvi,,,

takatalvi lumetti

leskenlehden

puetti lumipukuun

puut ja pensaat,

muttei ketunpoikasta

joka niityllä hyppelee,

riemuntanssejaan

tanssahtelee,

sillä hällä on

syntymäpäivä

uskalla,,,

jos et uskalla

siirry

uskaltajien

varjoon 

tasollaan,,,

  💛 ihmisen ei tarvitse

olla

toistaan ylempänä,

riittää kun pysyy

tasollaan

päivittäin

ihminen ei vartu

iän

myötä,

vaan päivittäin 

olen mikä olen,,,

olen mikä

olen,

mutta onneksi 

tiedän kuka

olen 

luoja tietää,,

luoja tietää

huomisens

sinäkin

-kenties-

hyvät ajatukset,,,

hyviä ajatuksia

kuunnellaan,

muita

~myötäillään

ees taas,,,

kun alan laskemaan

aikoja

ees

taas

niin

aina palaan

~hetkeeni

nyystölän kylän verinen to day

1597 oli

nyystölän kylässä

verinen päivä

nisäkkäät,,

pienet nisäkkäät

ovat

viattomia 

~isommat

mitä sattuu

elämänkulku,,,

elämänkulku on

sattumista

kii,

ihan alusta

alkain

ihminen kuluttaa,,,

ihminen kuluttaa

ympäristönsä

sukupuuttoon

ja viimen heille

koituu sama kohtalo,

ellemme herää

elämään kestävästi

hyvät tavat,,,

hyvät tavat

-tarttuvat- 

kevät,,,

kevät on

pienten valoisien 

hetkien säteihsiä

onnennuppusia,

vihertyviä luntomaisemii

lintuaurojen liityleit

ja hetkenajan tunnelmia

joita kevätpuroset

lorisuttelevat

kirmase,,,,

voit vain

kerran

elää,

siksi kirmase elämäs

niittyville ja naura

iloite

ja suruttele

puhu puille puita heinää

naureskele aurinkos

kaa

julmistele salamoiden

iskiessä

ikipetäjän kylkeen

elä

viljavasti,

sillä olet

ainokainen 

elämänkulkija,,,

elämänkulkija on

elämänvalon tuoja,

sillä hän kurkistaa

jokaiseen nurkkaan,

kiertäen jok´`ikisen

kulmakunnan syrjemmätkin,

sekä mietteen

mietteitten

syntysijatkin,

siksi

elämänkulkija on

hyvänpäivän tuoja

sillä hän on nähnyt

hyisempääkin 

tähteni,,

minun tähtiäni

on

oikeudenmukaisuus

hyvyys 

ne loistavat sysimustillakin

hetkillä,

hetkillä jolloin olen

hukkumassa epäoikeudenmukaisen

kieroilun mereen 

suuret kysymykset,,,

suurilla kysymyksillä

on

paljon pikkuisia

kysymyksiä vastattavanaan,

siksi suurten kysymyksiin

vastataan

-myöhemmin- 

läheisyys,,,

läheisyyttä et voi

verkkoksupasta

lähettää 

vaan 

~halaamalla

hetkeneläjät,,,

ympäristökysymykset

eivät kiinnosta

~hetkeneläjiä

siis heitä jotka ovat

tottuneet elämään 

luontaisedullisesti

saatanan palvelijat,,,

voi mun

elämäin,

miks tartun

kaikkiin elonmielen

turhuuksiin,

miks en vain olisi

omissa olossain

kahtelis ja kiertelis

sivulta

päin

mut luontoni on

luonut 

minut

tämmöseksi

joka epäkohdan

tunkeilijaks

huomisten saroille

meen

ylväinpäin

kumartaen luontoni

luomille,

mutten

saatanoiden

palvelijoil

padasjoen kunnanhallituksen kielteinen suhtautuminen,,,

suuret jumalat

pomivat

elämänkukkasia

jotka eivät hymyile

herrojen rintataskuissa,

sillä

suuret jumalat haluavat hyvyyttä

sellaisiinkiin hetkiin

joissa on valoton mieli

ja kylmänkolsea tunnelma

,,suuret jumalat rakastavat

luontokauneutta,

mutta karsastavat hallituksia

jotka estävät niiden olemmassaolon,

nyt

suuret jumalat eivät katso hyvinmielin

padasjoen kunnanhallituksen

päätöstä jossa se ei tue

evontiedekansallispuisto 

hanketta,

suuret jumalat

itkevät

sillä padasjoki

olisi

eteläisen suomen luontokehto

kahden kansallispuiston

laavupaikka jossa ihminen

tutustuisi luonnollisimmin

juuriinsa 

elämänkysymykset,,,

kysymykset joihin

ei ole

vastauksia

ovat

elämänsuolaisen 

kauniita,

sillä niihin ei ihminen voi koskettaa

itseään vaatettaa 

padasjoen kunnanhallitus,,,

padasjoen kunnanhallitus

ei tue

evontiedekansallispuistoa,

siksi kävelen allapäin

sielläpäin,

mutta samalla toivon ja

uskonkin

elämänjärjen voittavan

näiden etujensa

kähmijistä

 

kelopuu hohtavainen,,,

ikipetäjän vieressä

isoisänsä,

kelopuu hohtavainen

ylväästi maisemia katselee

luontolintuja oksillaan kannattelee,

kurrenpojille kiipeilypintaa tarjoaa,

käpytykka runkoa nakuttaa

varis latvassa seutukuntaa tähystelee

kololintu kolosestaan kurkistaa 

kurrenpojat 

sitä kohteliaasti tervehtii

  karhuemo kylkeään runkoon

hinkkauttaa,sillä se on juuri heräillyt

talvitirsoiltaan ja turkkia mahottomasti

syyhyttää,

poikasensa taasen kevätaamussa 

kirmailevat ja kaikkea olemassaolevaa

tunnustelevat.

  hieman syrjemmällä huuhkaja huhuilee

ilveskissa oksallaan torkkuillen

jänöjussia katselee

jota taasen ketturepolainen

suuvaahdossa jahtailee

ja viimein juoksunsa lopettaa

ja kerääntyen häntänsä suojiin

pehmoiseen

kansallispuistot,,,

kansallispuistossa elävät

elämämme

ylläpitäjät,

pienen pienet migrobit

jotka ovat kutoneet

elämänvalon,

luoneet yön ja taivaan

ja mummon belarguunian

 

aikaisemmin ne olivat 

kaikkialla,

mutta ihminen levittäytyessään

on

asfaltoineet heidän elintilansa ,

siksi niiden ainut

mahdollisuus on elää kansallispuistoissa,

elämämme 

turpehen suojissa

 

mut paljon on

heillä

vastustajaa,

omanedun tavoittelijaa 

luontokauneus,,,

luontokauneus syttyy

aamusta

loistaen pitkin

päivänselän

tähdittyen kuutamonsillalla,

luontokaineus on

hetken kuvia

ääniä ja tuoksuja

silmänräpäyksiä

,,ohikulkevia aatoksia

luonnollisuutta

se on elämänhetkiä

unissakin 

elämä kukkii,,

elämä kukkii

vain silloin

kun

olet

ja katsot sitä avoimin

mielin 

iloja,,

elämä on

iloja

täytenään

matkaparkki,,,

matkaparkki

suo päivän

parin jalotteluhetken

hetken jolloin näet uutta

seutukuntaa

mielenkiinnon avaruutta

matkanteon ihanuutta 

jolloin pääset kurkkaamaan

paikkakunnan tarjontaan 

padasjoki,,,

yhteiskunta

joka elää

yksituimaisesti

kuihtuu kuten

kommunismin

mehukkainkin

ajatus

 

yhteiskunta joka antaa

kaikkien kukkien kukkia

ja olla

kukkimatta

on

huomisen aamun

valoisin

 

padasjoen kunta on

päijänteen helmen

kotisatama,

kahden kansallispuiston

laavupaikka

 

maailmanäärissä ihminen

menestyy

merkkiivaatteillaan,

mutta

sydämmensä kaipaa

elämänsä rauhaa

kahden kansallispuiston elämän

laavultaan

 

siksi,

asetu

onnesi hetteillesi

 

helvetinlaakson eläväisin,,,

olen helvetinlaakson

eläväisin

puro

puro joka ei kuki turhaan

lehtiä

sillä mun ei tarvitse

mihinkään

ehtiä,

olla vain

lorista ja porista

hetkeni

aikani ja sitten

painua iltani taa 

harha askel,,,

harha askel

horjuttaa

olemassaolevaa

tasapainoa,

mutta usein se on

myönteinen

-loiskahdus- 

mieluilla,,,

kun mieluilen

eväitteni kanssa

niin silloin

teen ne

itse 

kevätaamu,,,

kevätaamu silloin

kun

aamuaurinko

juuri ja juuri yltää

peltosarkojen ylisille

on

hetki,

jolloin hyvänolon mieli

hymyilee 

ihmismieli,,,

ihmismieli

on

kauniin

hyväntuulinen,

se on luomakunnan kauneinta

mielenmaisemaa

tyynen elämänlammen

heijastamaa,

mutta joskus se

nyrjähtää

ikävien tasamaille

kylmäkkeille jyrkänteille

jolloin luojakin

pelkää,

sillä hän huomaa

luomassaan sitä mihin 

ei tunteetkaan riitä 

tutut,,,

yksinkertaiset

ihmiset

tuntuvat heti

~tutuimmilta

sillä

heidän seurassaan

tunnen olevani kotonain

kytee,,,

viisaus kytee

tyhjässä

päässä 

sillä se vaatii

~elintilaa

olemasi,,,

ajanaikamme alkaa 

meidän näköisistämme

mutta olemassaolomme

on

syvemmän matkan

pohjukassa,

suoturpeen mättähässä

elonsiemenen alkulähteellä

sisältäen

~olemasi

vain siksi olemme olemassa

ja sen vuoksi luontoarvoja

tukee kohdella hyvin,

rauhoittaa alueita

jälkipolvillle

sillä ne sisältävät

~olemasi

kansallispuistot ovat

luomakunnan aarreaittoja 

aarrearkkuja 

joita emme

vie mukanamme vaan anamme

niiden elää luonnon omilla ehdoilla,

sillä ne sisältävät

~olemasi

mukavammin,,

kaikkein mukavammin

~voit

kun kuljet

itsenäsi

älähtää,,,

mihin kalikka

kalahtaa

~se älähtää

hetkensä juttu,,,

ihminen on

aina

hetkensä juttu,

sillä heidät

leivotaan päivittäin

tyhjät tilat,,,,

hetkien tyhjät tilat

ovat sinua varten,

siksi käytä niitä

tuhannesti,,,

tuhannesti

tehdyistä

en

.muista mitään.

mutta se ainokainen on

iätajat

~mukanain

kyntöhommiin,,,

ihminen on arkinen juttu,

sillä pyhäpäiviksi heitä ei

ole kehitelty,

koska näillä on taipumusta

-irrotella liiaksi-

 

 

siksi nykyään ihmisillä ei

ole

pyhäpäiviä kuin kourallinen,

vain ne jota jäivät

arkipäivistä

-jälelle-

 

kun ihmiskunnta oli viellä

nuori,

alkutekijöissään,

sillohi luontoäitee hoksas

ettei tästä luomakappaleestaan

oli muuta kun arjen 

-kyntöhommiin-

 

eräs erkkikin oli

pyhääaamuna

kiivennyt alueen suurimman puun

latvuksiin ja hoilannut

siellä humalapäissään hävyttömiä 

-lauluja-

 

siksi luontoäitee

nipisti pyhäpäivät

minimiin ja suljetutti

-viinakaipat-

 

nyt häntä harmittaa,

kun nämä luomakuntansa

veijarit käyvät yötämyöten

kaupoissa

eivätkä ole

siellä mihin heidät on luotu

-kyntöhommissa- 

loppun kuluneet,,,

vanhat eivät ole

lopuun kuluneet,

sillä heillä on eläväiset

silmät

myönteinen ote huomiseen 

ja paljon kokemusta elisistä

ihestään,,,

ajatukset syntyvät

ihestään 

ihestään,,,

ihminen ei syntynyt

    ihestään

vaan siihen tarvittiin

isä ja äiti,

sekä otolliset olosuhteet 

kuhistuu,,,

ihminen elää

hyvinvoinnistaan,

kuhistuu

pahoinvoinnistaan 

maleksimalla,,,

ihminen elää

päätöikseen

-päivät maleksimalla

yöt

uneksimalla

hyvä,,

hyvä on

kaunis kuva,

siksi sitä kahtelis

päivittäin,, 

lautatapulit,,,

sanoja ei voi latoa,

kuin

lautatapuleita,

vaan ne pitää

tunteiden voimalla

pinota

 

rautainen tahto,,,

rautanen tahto

ei ruostu

elämän alakuloisimmilla

hetkilläkään

arjenpyhät..

arjenpyhät ovat

itsesi näköisiä

💚myös

menneet ja tulevat 

janottaa,,,

kylläset kyllästyneet

tiedonnälkäisiä

janottaa 

luonnnontuote,,,

ihminen saapuu

luokseen vain silloin

kun

hän

tervehtii itseään

.hyvinmielin.

kyynelmeren käs kynkässä

elämänpurosten lurittelimilla

ilonmielen vaahtopäillä,,

elonpäivien hyväntuulisimilla

hetkosil

sillohi,

kun hän

tuntee

.olevansa.

sillähä

ihminen on luontoeläin,

jalostunein,

muttei parahin

.luomakunnan tuote. 

evontiedepuiston kainalossa,,,

aamutuimaan evontiedekansallispuiston

kainalossa

tarusjärven siimeksessä

on

hetki,

suuremmoinen hetki,

sillä täällä näen 

kuulen ja aistin 

elämän 

 

täällä en ole suuri herra

en pienikään

vaan luontoni kokoinen 

 

toivottavasti tämä

luontokokonaisuus saa

lainvoiman,

sillä toivon että muutkin ihmiset

saavat

-elää-

 

 

orja,,,

olen itseni

orja

.päiväkävelyttäjä.

ja nimen kuultuani

.tottelevainen.

olen itsetuntoni päätuomari

.syyttäjä.

ja hyvänpäiväntullen

armahtaja 

sillä olen

itseni

ystävä

hyvä ystävä,

.päiväkävellyttäjä.

eiliset,,,

eiliset ovat

nykyisyyksiäni

sillä niiden ansiosta

~olen

hyväksesi,,,

elämä on hetkiä

joita

et ole

tilannut

ja

useimmiten ne on

~hyväksesi

yhesti,,,

ihminen syntyy

yhesti,

mutta voi

~uudistua tuhannesti

oikeinpäin,,,

elää voi

mitenpäin

vain,

mutta on syytä

kahtoo että

~oikeinpäin

keinokuituiset,,,

keinokuituiset

ihmiset

eivät

kestä

~päivänselvyyksiä

päivänpaistattelijat,,,

hyvinä pidetyt

~päivänpaistattelijat

eivät tuota

yhteiskunnalle mitään 

sillä he eivät

rikkaa ristiin

laita

rukoilla,,,

kovinkin

ihminen

~rukoilee

viimeisillä

voimillaan

ilmavasti,,

ilmavasti eletyt

päivät

nukuttavat

~makiasti

jos kyllästyt,,,

jos kyllästyt,

käännä

mielenkylkiäs

ja aattele

toiselta 

~kantilta

yötäpäivää,,,

kun yhteiskunta

on

yötäpäivää auki,

niin milloin se

huilahtaa?

näytellään,,

sanat

sanotaan

muut 

~näytellään

kotiseutu,,

kotiseutua ei pidä

kaupata,

eikä jättää maailmantuulten

riepoteltavaksi

vaan sitä pitää

tuontuosta

ehostaa,

tulevaisuuden kuvaansa

kohentaa

kotiseutua ei tarvitse

uudelleen rakentaa

vaan raivata

pöhöttyneet

luonnonrikkaudet

päivänvaloon,

sillä ne luonnostaan

elävöittävät

kuntamme

kuvaa

luonto ja ympäristö

ovat huomisenpäivän

vetovoimatekijöitä,

sillä ihminen haluaa

luonnostaan

elää

elämänkevät,,,

elämänkeväässä

elonmielen nuput puhkeavat

elämäninto roihuten touhuaa,

muuttolintujen aurat

sinitaivaalla siintävät

lähipelloille liitävät,

jokaisessa keväässä on

elämänrytmiä

joka nostattaa elämänmieltä,

yrittäjänmieltä

jättäen kaamoksen taakat

kevätpurosten luriteltavaks,

jokainen kevät

aukeaa leskenlehdillä

peipon lurituksilla ja

hyvänmielen aatoksilla,

jokainen kevät

on elämänkevät

kevyt ja hymysuinen

juurta jaksain,,,

jos joudut

selittämään

et

ole

puhunut

~juurta jaksain

jokainen päivä,,,

jokainen päivä

kääntyy

yöhön

~jokainen teko alkaa jostakin

ne

harkitsemattomatkin

sivukylät,,,

junilla ei pääse

sivukylille,

eikä onnibussillakaan,

sillä

yhteiskunta on muuttanut

taajamiin 

 

 

kettukeikura,,,

ikimetsän siimeksessä

elelee

kettukeikura tuuheahäntä,

 se asustaa pesäkolossaan

joka on

ikimännyn

juurakossa,

siellä kalliovuorten uumenissa,

johon ei metsien kuningas

mesikämmenkään yllä,

eikä ilves tupsukorva rohkene

tulla sillä pesäkolostaan vartioi

yötpäivät

pahasisuinen korppikotka,

joka ei päästä

ketään kettukeikuran pesäkolon

lähettyvillekkään.

 kettukeikura palkkkasi tuon

rääväsuisen linnun vartiakseen

ja hyvin on lintu hommansa hoitanut

ja siitä hyvästä kettu tuo joka ilta

linnulle mojovan aterian

ikimetsän salokankailta. 

 tänään kettukeikurilla on synttärit

ja hän on kutsunut

ikimetsän ystäviään kylään.

parasta aikaa, korppikotka tarkastaa

tulijoiden vip-kortit ja yhden

se jo käännytti pois, sillä tältä

kortti puuttui ja toisaalta se oli

niin luihun näköinen, ettei olisi

kemuihin sopinutkaan .

 ikimetsässä ei ole ihminen

koskaan käynyt,

sillä

se on suonsilmäkkeiden ympäröimä

ja kalliovuorten suojaama

metsä,

siksi se on saanut olla ikiajat

luonnonnonhuomassa

ja voinut elää omaa elämäänsä.

  

vieraanvaraiset,,,

hetket jotka

tulevat

pyytämättä

ovat

~vieraanvaraisempia

evontiedekansallispuisto,,,

kulleronkukan

kotopaikassa,

pienen metsälammen rannalla

on

myös luonnon arimpien

mielipaikat,

sillä

täällä ei kiireen melu

haittaa

pyssynpauke pauhaa,

ei moton jyske raikaa joka

seutuvia matalaksi laittais

ei,

sillähä tää on kulleronkukan kotimaa 

joka sijaitsee

evontiedekansallispuistossa

joka nauttii lain suojaa

antaen kaikille suojaa 

 

istahan ikikivelle

ihastellen

kevätpäivän konserttia joka

ikimetsän suojista kaikuu,

tuoksuttelen luonnonmonimuotoisuutta

jota riittää silmänkantamattomiin,

sillä täällä kaikki on luonnontilassa,

arvokkaan luonnollisesti

 

palaan laavulle jossa

keitän nokikaffeet ja

otan hiukopalaa.

 

tänne on tullut muitakin

ihmisiä jotka eivät ole

fanaattisia kaikenmaailman

suojelijoita,

vaan

tavallisia ihmisiä

jotka haluavat haukata

hetkosen verran

ikimetsästä sielunrauhaa,

sitä voimaannuttavaa tunnetta

jota emme elämämme

kiireenkeskeltä saa

 

 

ennakkoluulottomat,,,

ennakkoluulottomat ihmiset

ovat

onnenarpia täynnä 

huomaamatta,,

voit elää elämäsi

huomaamatta

.itseltäsikin.

mutta mitä silloin viet

mukanas

ihminen ei ole itsensä

siirtolainen

ei siirtomaakauppias,

kommunisti tahi

pahinkaan kapitalisti,

vaan tuntojensa

kaima

sinun ei tarvitse

ylittää

maailmanesteitä,

ei pienintäkään,

kunhan ponnistat 

itsesi

.luokse.

luontokukka,,,

luontokukka

vienotuulessa

heiluen keinuu

terälehdellään

perhosta heiluttaa

joka tyytyväisenä laulelee

kevätmielen sikermää

saaden muutkin niitynkukat

vienotuulessa heilumaan

laulun tahdissa keinumaan ,

lauluun yltyvät myös luontolinnut ja

kurrenpoika ja saa vierelleen

laulemaan jänis töpöhännän

joka juoksutti ketturepolaisen

hikisen läähättäväksi,

mutta kyllä sitäkin

kevätmielen sikermä

laulattaa 

kuiskaukset,,,

kuiskaukset kuuluvat

kaikkialle,

jos

et niitä huulille suutele 

ensiaskel,,

tuhannella askeleella

pääsee pitkälle

~mutta ensiaskel

vie

kauemmaksi

hymy,,,

hymy

herkistää

hymyttömänkin

ihme,,,

ihmeellä on

on uniset

silmät,

iloinen ilme 

ja se ilmestyy

aina

silloin kun

olen pulassa,

siksi tykkään

ihmeistä

jälkikäteen,,,

jälkikäteen 

et

voi

~elää

ikuisuus,,,

ikuisuus on 

joskus

hetki

korona,

korona ei viihdy

kesähelteillä,

vaan

nuhakeleissä

kierrättämällä,,,

hyvyys 

jalostautuu

kierrättämällä

ajatusviiva,,,

jos elämässä

ei olisi

yhtään ainutta

kysymystä

~ei kuuluisi vastauksiakaan

vaan elämä

olisi yhtä

ajatusviivaa

markka,,,

markalla sai

monta

~tähellistä

sarani,,,

oon sullonut heiniä

latohon

saraniin

sekä läävän ylisille,

koska olen

~elänyt

tokasee,,,

kun ihminen

~tokasee

hän sanoo

sydämmensä

pohjasta

pitkä päivä,,

tekemättömän

päivä on

pitkä

hamuta,,

kaikkea ei kannata

hamuta,

sillä

elämäsi tarvitsee

vain

kokosi verran

kädet,,,

ihminen ei näe

päiviensa

taa,

ei hetkeäkään pidemmälle,

sillä hällä on niin lyhyet

kädet 

jutunkun,,,

pienistä asioista

isot kukittuu

sillä ne ovat

jutunkun jutun juuria 

ajan taakse,,,

ajan taakse

pääsee

vain 

elämällä

mestattu,,,,

kaikki voittajat

on

ensin mestattu

polvilleen alistettu,

sillä vain sieltä nousevat

todelliset mestarit 

kaupunki kätkee,,,

kaupunki kätkee

monta

unelmaa

hyvänmielen suudelmaa

se myös säilöö

ikävyyden surutaakkaa,

sillä kaupungissa ei ole tapana

huutaa ääneen tuntojaan

-ilon ja surun-

vaiheitaan 

vaikeat asiat,,,

vaikeat asiat

aukenevat

kun niille hymyilee,

sillä ne ovat

ihmisen

solmuttamat 

unisten päätösten kunta,,,

unisten päätösten

kuntanen

ei pysy elämänmenon

tahdissa

vaan hautoo

~itelleen hautoo

evontiedekansallispuisto,,,

tuhansien järvien

maassa on 

aina  yksi

metsälampi

jonka äärellä voit

olla kahden

luontosi kaa

mun lampeni

on

evontiedekansallispuistossa,

tuolla luontoäiteen

ikimetsissä

jossa luonnonrauha

on

seuranain

siellä minun ei tarvitse

olla ihtiäin enempää,vaan

makoilen  sammalvuoteella,

samoilen keräilemässä

luonnonantimia

kalastellen körmyniska ahvenia,

vain siellä aistin villieläinten

läsnäolon,

arkojen luonnoneläjien

vieraanvaraisuuden,

siellä voin katsella kuinka

vesisirkka taiteilee

tyynellä jävenpinnalla,

kulleronkukkien puutarhassa

jossa lumpeenlehdillä ihailijansa

seuraavat taiteilijaa

vain siellä voin

kuunnella luontoain,

aistia sen moninaisuutta

sieltä olen ammentanut

voimani elämäni

heikkoihin

hetkiin

,,elämäni retkiin joissa

on kaikkea

paitsi ei metsälammen

luontokokemusta

herranpelokkaat,,,

nykyajan ihmiset eivät

enää ole

herranpelokkaita,

siksi ne ovat

vapaudentuulissa

leijailevat,

eivätkä niiaile

kumartuen pokkaile

vaan

huit hait  pelottomina

-pelkäävät- 

heijastuu,,,

voin olla

ilman

,,paljostakin

mutten hetkiä

jolloin kuvasi

heijastuu

sydämmeeni

yksityskohdat,,,

niin kauan

homma on

mielenkiintoisaa

kun ei puututa

yksityiskohtiin 

kaksoiskansalaisuus,,,

kaksoiskansalaisuus

saatettava lain piiriin

myös

mökkikunnissa

~verotuksellisesti

voikukka,,,

voikukka mättähältä

kurkistaa,

kevätpäiväänsä kukittaa

siin myös kevään ensimmäinen

perhonen liitelee

hyttysparvi pörräilee

voikukan ympärillä paksu

lumivalkoinen

lumikinos josta laksettelee

metsähiiri

vikkelöinen joka tahtoo

myös kevätkukkasen luo

talvilintu kevätilmoissa

liidellen

seutua tarkastelee

kukkaselle siipiään heilauttelee,

muuttolinnut kevätmuutossaan

yläilloja hallitsee

kevääntulosta riemuitsee

niin on kepeä kevätmieli

mullakin

ja kukkaselle tovin 

haastelen

kunnes jatkan matkaani

hymysuin

elämänikkunat,,,

elämänikkunoista

näkee selkänsäkkin taakse,

mutta parhaiten sieltä

hahmottuu

sumuinen tulevaisuus 

suurentelee,,,

ihminen suurentelee

asioitaan

itseään

ja pikkujuttuaan,

siksi he käyvät ylikierroksilla

ja ovat hiestä märkinä

vaikka ulkona on

leuto sää 

elämänkauneus,,,

elämänkauneutta

on

tienvierukset täytenään,

niitä on

joka katseen kantamassa,

muttei siellä

mihin

huonosti vilaset

vapaus,,,

vapaus on

tilava elämä

rajaton huominen

kahleeton hetkinen

se on tuhansia syviä

aatoksia joita puetaan

sanoiksi

elämänjanon puroiksi

vapaus on säännöillä

kudottu

sopimuksilla aidattu

turvallinen

.tila.

olotila

vapaus arkivaattettaa

päivien teitä

kaistoittaen hetkiä

joiden sylissä keinuttelet

kammari,,,

silloin kun näet

kaikkialla

vain tyhjää 

~kurkista

muistojesi kammariin,

niin huomaat

että sinullahan

on valoisa tulevaisuus

elämänmatkamies,,,

elämänmatkamies elää

päivästä toiseen

hetkistä toisenmoisiin

siksi häntä

ei pilviset hetket pysäytä

aurinkoiset tuokiot

häikäise

vaan

hän ilolla rientää

elämänsä huomisiin

älähtää,,

se älähtää

mihin kalikka

kalahtaa

~saaden

valheenverhon

alas

valahtamaan

todellinen rikas,

todellinen rikas

törsäilee

~hyväntekeväisyyteen

kuiskaus,,,

kuiskaustesi jäljet

piirtyvät iltaruskon

valaisemaan hetkeeni,

yksinäiseen iltaani

joka täyttyy hiljaisuuden

painoilla

muistojen täyttämillä

hetkillä

joita

verhotuttaa

tyhjyyden avaruus

tähti,,,

elämäntähteni on

tähdeistä

läheisin

~sinä

silkkitie,,,

olemme pisaroita

ikuisuuden meressä

olemme

läikähdys nykyisyydessä

sillä olemme tuulten

lapsia

ikuisen silkkitien

kulkijoita

elämämme matkamiehiä

elänyt,,,

nuorikin voi

olla vanha

jos hän

on

~elänyt

peilikuva,,,

kaikilla asioilla

on

kääntöpuolensa

~ne puolet jotka

ylläpitävät peilikuvaa

iloton,,,

en mä iloton

oo

sillä itken ilostain

kun sanot,,

kun sanot kerralla

kaiken

voit astua uuden eteen 

tuulahduksen kukka,,,

kevät on

avautuvia pientareita

voikukka mättähiä

.purosii lorisevii.

sulolintujen laulua

kurrenpojan riemua

ja minun

.kevät.

on minun ja sinun

sillä se on elämänkukka

hetkenkaunis tuulahduksen

.kukka. 

maanantait,,,

maanantait tuntuvat

arjen huipulta

~viikon

korkeimmilta

varjo,,,

en ole hiukkasta

enempää

varjoani kummempaa,

mutta mieleni loistaa aikojen

ylimmille 

voikukka,,,

voikukan tuoksu

herättää

kevätmielen

juoksuttaen puroset ja

kevään ensimmäiset perhoset

nuo

luomakunnan

lennokkaiset,

saaden minutkin

iloisen eläväksi

joka murheen kestäväks

aatoksiltain liiteleväksi

elämän myötäilijäksi,

sillä tässä hetkessä elämä

hymyillen keinuttelee 

sulkeuttajat,,,

kun en kuulu

mihinkään

olen

.suljettu.

mutta näen

kuulen ja taivastelen,

mutta ette te sitä

aistittele,

ovieni sulkeuttajat 

puhuttuvat,,,

ajatukset jotka kantavat

heikkojen hetkienkin

jälkeen puhuttavat 

ihme,,,

vain ihmeellä

on

neonvalot,

nuo kaikkein häikäisevämmät

kun ajattelet,,,

kun ajattelet mitä

sanot

sinua kuullaan 

kokemalla,,,

maailmaa näet 

vain

kokemalla 

aitankatos,,,

ihminen luonnostaan

välttelee

pahojenilmojen pilviverhoja

mutta

ne tuon tuostakin

päällensä pisaroi,

mut silloin on arkielämän

aitankatos 

ain

suojanaan 

omissaoloissasi,,,

hetket täyttyvät

oloistas

arjenpyhän tapahtumista

hetkosista jotka tulevat

vaikket niitä

luokses pyytelis,

siksi

ole heidän kanssaaan

kuten olisit

omissaoloissasikin 

ajattelevat ihmiset,,,

ajattelevat ihmiset

tekevät

,,joskus ehkä liikaakin

mutta se on heidän

elinkeinonsa 

elämänsankari,,,

 elämänviisaat ovat

ollet ja menneet

sekä siinä sivussa

vanhettuneet,

siksi kun näen

ihmisen joka kumarassa

kulkee,

pysähdyn kumartuen,

sillä hän on

elämänsankari,,

kaikkialla,,,

kun et ole missään

käynyt

kaikkialla on

uutta

~kun et ole ketään

tavannut,

lähestyt kaikkia

yömyöhä,,,

arki on elämän

pohja

joka alkaa aamusta,

päättyen yömyöhään

aikojensa tuote,,,

ihminen on aikojensa

tuote,

siksi he haravoivat

huomisiaan

luonnonsuojelu,,,

luonnonsuojelu on

semmoisten tahojen

hallinnossa

jotka eivät elä

-tätäpäivää- 

mutten oo,,,

jos en olisi

minä,

olisin semmoinen joka

kulkisi huomaamattomasti

,,väistellen

valoisia paikkoja

-mutten oo- 

katseet kertoisivat

jos elämässä ei olisi

sanoja,

katseet kertoisivat

kädet tekisivät 

ajattelija,,,

ihminen joka ylettyy

kaukaisuuksiin

.matalimpiinkin.

käsittäen mitä ei

tämänhetken ajattelijat

ymmärrä

on

.poissuljettu.

sillä hän puhuu

mitä eivät viisaat ymmärrä 

laituripaikka,,,

elämäni laituripaikka

on

omantuntoni,

sillä vain siellä voin

olla huoletta

.vapaa.

katsella itseni kuvia

sinitaivahalta

liidellä tuntojein siivillä

kirota ja tanssia

mielihalujeni tahdissa,

vain siellä olen

kahleitta,

eilisten tuomilta

hetkiltä

.huomisten aamujen sarastuksilta. 

patavanhoilliset,,,

patavanhoilliset

ovat

taipumatonta 

väkkee

ja sen selvemmin

uustulija

näkkee 

rukous,,,

rukous on

heikonhetken

onnellinen hetki

tuokio jolloin toivo

syttyy elämänliekkiin

ovesi,,,

olen monesti

luonasi käynyt

vaikken kertaakaan

oveasi avannut

lähteä,,,

vaikeinta on

lähteä sieltä

mihin ei koskaan

ennättänyt 

onnenonkijat,,,

onnenonkijat

osaavat

~luonnostaan

hymyillä

raottajat,,,

ne ihmiset jotka

eivät tiedä mistään

mitään

ovat

~oven raottajia

erehtyä,,,

erehtyä saa

vaikka tuhat kertaa

mutta aina on jaksettava

seuraavaan

vanhettua,,

ihmisen ei pidä

vanhettua

seisaalleen

suuret unelmat,,,

suuret unelmat toteutuvat

vain

monien

unelmien

kautta

saman kasvoiset,,,

kaikki ihmiset eivät

ole

samanlaisia

.kasvoisia.

toiset loistavat kaemmaksi,

jotkut vasta

lähempää,

monet vasta tutustuttuaan 

suuret vuoret,,,

suuret vuoret tulevat

vastaan vasta

kun olet

aikas

.kulkenut. 

 

elämä on jokapäiväistä

puurtamista

.soveltamista.

koheltamista

..mutta aina koittaa

ilta jolloin

levolle laske luojani 

 

elämänkiire ei

ole joutilaan

hommaa,

siksi kannattaa ottaa

päivät kerrallaan,

ja jokunen kahestikkin 

pitkät hetket,,,

elämän pisimpiä hetkiä

ovat

vaitonaiset

.hetket.

ne jolloin sanat

ei lausuunnu

askeleet vaivaudu

eivätkä katseet kohtaa 

kun on tarpeeksi,,,

kun on tarpeeksi

elettyjä

eilisiä

voi

huomiset ottaa kerralla

syliin 

ikkunan takaa,,,

ikkunan takaa

näen elämän

alkaneen,

juon aamukahvin ja

meen mukaan

.vaikken mihinkään.

 

kaupunki on katuja

kerrostaloja.

valovilkuteltuja risteyksiä

.tympääntyneitä menijöitä

hymyttömiä suita 

 

meen elatuskeskukseen

jossa taon

elämäni einekset,

palaan sieltä

tessin mukaisesti

ja lokeroidun

ikkunani taase

.tämä on elämää. 

kevään tuoksu,,,

kevät tuoksuu

niittyvillä

talvensuven

luonnonmail

ikimetsän laitamil

.siel pien puronen talvea

lorisuttaa

kaarnanpalaa uitattaa

luontolintua laulattaa

pajunkissoja heiluttaa

.pois on talvenaika jäänyt

kevätmieli niittyville laskeutunut

siel

luonnon pienimmät

pörriäiset  kevätilmeessä

liitelevät

luontolinnut sinitaivaan alusilla

kaartelevat

ketunpoika jänöjussia juoksuttaa

kurre häntäänsä harjailee

..karhunpojat jokilammella

painiskelevat

ilveskissa oksallansa morsiammelleen

tupsukorviaan heiluttelee

..ja minä haikiana asfalttipihoja siivoilen

koiranpaskoja keräilen,

mutta pian koittaa mullakin kesäloma

ja sitten kirmasen sinne

elämäni luonnonmaille

kaunihille suven lentotuulisil

niittyvil

luonnonkaunihille seutuville

päivän valossa,,

kun aamuauringon

säteet verhon rakosesta

välähtää

sillohi

unimaitten

ote

raukiaa

ja päivänvalon tie

aukiaa

päivänvalossa

mieli näkee tehdä kaikki

hyvät

pahat

tahi olla vaan ja

möllöttää

mut niin tahi

näin

yötpäivät

ovat 

ihmisen aikaa.

.sitten saapuu  toinen tie

nälätä,,,

elää kannattaa

silloinkin

kun ei

nälätä

nykyelämässä,,,

nykyelämässä et voi

istua aitan

kynnyksellä

et

onkia aamusta iltaan

metsälammella

sillä sinut on istutettu

nykyisyyteen

jossa menet muitten mukana

ja ruokit

mainosvaloja 

muruset,,,

ihminen elää monia

kohtaloita,

hienoja aikoja

suttusempiakin.

siksi

..ihmisen pitää

olla kiitollinen kulloisestaan

hetkestä 

 

ihminen kasvaa

pituutta ja leveyttä

geeneistään,

mutta elämänlaatunsa hän

pystyy pitkälti

säätämään

 

kurjuudessa se on helpointa,

sillä silloin homma hoituu

murusia keräämällä,

,,rikkauksien keskellä

joutuu hikipäisenä

valitsemaan

 

 

töölöön tori,,,

istun töölööntorin

syrjäisemmällä

puistonpenkillä,

siellä missä puliukkojen kusi

karkottaa

pulutkin.

..istun ja nautin katsella

ihmisiä jotka vilistävät

ees taas.

mutta ovat hitaampia kuin

muurahaiset,

nuo elämänkesän poikalapset,

joiden

morsiammet nukkuvat pesäkoloissaan.

 

töölöö on arvokasta seutua,

siksi täällä on vain

vanhoja.

näin entisen pääministerinkin,

meni eikä pukahtanut mitään

ei

vaikka oon oikeistodemari

sillointällöin,

mutta just nyt tykkään

andersonista,

sillä hän rakastaa

vähempiään,

arhinmäki sukukalleuksiaan

,,ele alenius oli kunnon

vassuri,

mutta pahaksi onnekseen syntyi liian

varhain 

oon senverran lukenut

historiaa,

että tiedän tämän puiston

olevat entinen

lehmihaka.

ajat muuttuvat.

töölöökin,

mutta enemmän minä,

sillä näin kuntavaalien

alusilla muistan

pertti salolaisen,

sen kokoomuksen herran

joka oli tavattavissa vaalien välilläkin

.kävin minäkin siellä primulan kulmassa.

viisas mies,

luonnonsuojelija

ja aika hyvä tenniksen pelaaja.

nyt on aika mennä matkoihini

sillä todelliset alanmiehet tulevat

laitatuulessa vakiopaikkaansa

 

 

 

elämänkukkanen,,,

elämä on hetken

kukkanen

yönpäivän näköinen

tuokioitten

tuoksuinen,

koko elämän 

pituinen

jota kannat itsessäsi,

hoivaat ja

varjelet huomisten

tulemisiin

kestistet

kunnes

aikas lakastuu

rakenna,,,

mitään et rakenna

yksin

et elämääsi

et

sillä ihminen tarvitsee

toistaan

ja

kestävää kehitystä

rakennusaineekseen

ikimetsän tuoksu.,,,

ikimetsän tuoksu

saa pysähtymään,

ihtiään venyttelemään

sillä

olen luontoni huomassa

jossa olen yhtä

kaikkien kanssa,

siksi halailen ikimäntyy

istahan sammalvuoteelle

jutellen luonnon

pienenpienille menijöille

puhun metsän puille

pensaille

männynkäpysille,

kasveille ja kivikoille

ja samalla kuunnellen niiden

hyvonolon sanomaa

sanomaa jonka voi vain tuntea

 

minun on hyvä olla

täällä,

mutta minut on valjastettu

nopian menijäksi

markkinoitten suurkuluttajaksi

valittajaksi ja ikäni eläjäksi,

siksi minun paikkani

on

asua kerrostalon ylimmässä

asunnossa,

josta kaipukaipuuni

näkee tämän kaiken,

tämän jonka keskellä

juuri olen

siksikin,

 kansallispuistojen merkitys

ovat elintärkeää

luonnon alkuperäisen

luontokokonaisuuden vuoksi,

koko ihmiskunnan

huomisen tähden