piirtyvät iltaruskon
valaisemaan hetkeeni,
yksinäiseen iltaani
joka täyttyy hiljaisuuden
painoilla
muistojen täyttämillä
hetkillä
joita
verhotuttaa
tyhjyyden avaruus
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti