tupakkitauolleen,
siin hän vetelee
pilliklupiaan
hymyillen
luonnolleen
ja etenkin kangasvuokolle
joka kukkii kauniissa kevätsäässä
ropsintekijän pihkaset kourat
ovat työmiehen kourat
vahvat ja väkevät,
tuntonsa keväisen herkkä,
sillä se on kasvanut luontometsän
siimeksessä
ikisoiden suonsilmäkkeissä
karuilla hallasoilla
ikimetsän korven leimikoissa
joista hän on elantonsa kuorinut,
siksi hänen ahavoituneiden
kasvojensa alta paistaa
elämänmyönteisyys
ilta laskeutuu kankahille
saaden ropsinkuorijan pakkamaan
reppuunsa
kuorimaraudan ja eväspullon,
mutta ennenkuin hän kotomökkiinsä
päin
askeltaa hän kangasvuokolle
hymyillen lentosuukon mouskauttaa
luontolinnuille kättään heilauttaa
ja ketunpojalle hymyillen jäljelle
jääneen leipapakasensa leiskauttaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti