ikipetäjän vieressä
isoisänsä,
kelopuu hohtavainen
ylväästi maisemia katselee
luontolintuja oksillaan kannattelee,
kurrenpojille kiipeilypintaa tarjoaa,
käpytykka runkoa nakuttaa
varis latvassa seutukuntaa tähystelee
kololintu kolosestaan kurkistaa
kurrenpojat
sitä kohteliaasti tervehtii
karhuemo kylkeään runkoon
hinkkauttaa,sillä se on juuri heräillyt
talvitirsoiltaan ja turkkia mahottomasti
syyhyttää,
poikasensa taasen kevätaamussa
kirmailevat ja kaikkea olemassaolevaa
tunnustelevat.
hieman syrjemmällä huuhkaja huhuilee
ilveskissa oksallaan torkkuillen
jänöjussia katselee
jota taasen ketturepolainen
suuvaahdossa jahtailee
ja viimein juoksunsa lopettaa
ja kerääntyen häntänsä suojiin
pehmoiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti