väärä suunta,,,

monta on

tienmutkaa

elonteillä,

siksi monet

kulkevat väärään 

suuntaan

 

en mä sure,,,

en mä sure

huolettomast

en ilottomast,

vaan

itken itseni tyhjän

vapaaksi

jotta voisin hyvinilmein

hymyillä,

sinulle,

suruni 

lähe

 

en mä sure

turhan tähen,

vaan sieluni

nähen

sillä mieleni on ikävästä

täyttynyt,

ilottomasti kuormautunut

 

en mä sure

huvin vuoks,

en sinun nähen,

sillä olet

suruni

lähe 

valjastettu,,,

hetket jotka tulevat

koputtelematta

ovat 

kohtalokkaita,

sillä niitä ei ole

ennakolta

valjastettu

varpaankynnet,,,

jos pystyt

pureskelemaan

varpaankynsiäsi,

~olet taitavan taipuvainen

minä en taivu,

mutta tunnen kaverin

joka taipuu vaikka

kärrynpyöräksi.

huumorii,,,

kuukauden viimeisen 

päivän jälkeen

aukiaa

seuraavan kuun

ensimmäinen

kun on lyhytmuistinen

niin

kaikki tuntuu

tuoreelta

jos ihminen

tuntis

edes

yhden ihmisen

niin hän voisi

samaistua häneen

~itseensä

suomenhevonen,,

silloin kun

autoissa

oli

mustat rekkarit,

kekkonen vallassa

ja läänit pystyssä

silloin

oli jotenkin luonnollisempaa,

sillohi suomenhevonen

hirnahteli

pihapiirissä,

kanat nokkivat vapaammin

~ellei kanahaukka niitä

havainnut.

silloin olin

napero,

jo silloin minulla

oli sinivihreet silmät

jotka näkevät ympärillään

paljon luonnollista kauneutta

tänään ei ole

mustia

rekkareita,

ei pihalla tipsuttelevia

helttapäitä,

komiaa suomenhevosta,

urhoa,

eikä mun silmätkään

ole

luonnollisimmillaan

tekijät,,

ennen työn

jäljet näkyivät,

tänään ei

~tekijöitäkään

kuuntelemalla,,

kuuntelemalla

oppii

vaivattomimmin

ikipuu,,,

ikipuun oksalla

luontolintu laulelee,

hyväntuulisesti visertelee,

sillä nyt on suven yötönyö

jolloin ikipuunlaaksossa ei

nukuta silmäystäkään 

vaan

kaikki kynnelle kykenevät yöttömässä

yössä juhlivat,

paitsi ukkomuurahainen joka on

työhullu sillä se iätajat kortta korren perään

kekoonsa rahtaa,

tosin luontolintu ei ole varma

että onko se sama murkku vai joku

kymmenistä tuhansista sillä ovat niin toistensa

näköisiä

evontiedekansallispuisto,,,

evontiedekansallispuisto

on

eteläsuomen

luontoparatiisi,

tulevaisuuden retkikohde

luontokeidas

jonka arvo kasvaa

kasvamistaan

vaalien jälkeen,,

vaalien jälkeen

palkkionmetsästäjät

ovat

saamistamassa

sanottavaa,,,

ihminen jolla

ei ole mitään

sanottavaa

~sanoo eniten

kaupunkilaiset,,,

kaupunkilaiset ovat

syntyneet

maaseudulla,

etenkin ne harmaapäisemmät

puolikaljut

ukonkäppyrät

kiukkusemmat akatkin

ovat ensikiukkunsa

maaseudulla

kiukutelleet

tätänykyä

maaseudulla on

vain

lepoista väkkee,

eikä yhtään irtonaista

kollikissaa

sillä nekin on valjastettu

kaupunkeihin

jäykät mielipiteet,,,

jäykkiä mielipiteitä

ei saisi

olla,

ei ainakaan niin

taipumattomia

etteivät ne

notkistuis

tilanteitten muuttuessa

tehä,,

on parempi

~tehä

kun jättää

tekemättä

kaiku,,,

kun sanot,

sano

kuuluvasti

sano

sanoja säästämättä

tavuja taivuttamatta

mutta

älä huuda,

sillä ne 

~kaikuvat

ylettyy,,,,

suuria ei

kannata heti alkuun 

ruveta

tekemään

pieniä vain,

sillä niihin 

ylettyy

rikkaruoho,,,

en olisi mittään

jos en tuntis

ihteäin,

kedon kukkasia,

lumivalkoisii hankisii,

syksyn ihanii tuomisii,

en olisi mitään ilman sinua,

sillä sinä olet tukenut

ohjannut ja torunut,

sinä 

 

ihminen ei ole

rikkaruohoa kummallisempi,

sillä kumpikin

osa

elämää

 

niinkuin luotolintu

haluan elää

ilmavasti,

sillätavalla

harmia tuottamasta 

evakon poikanen,,,

elämäni ei ole sidottu

mihinkään,

vaan elän

kulloistenkin olosuhteiden

mukaan

 

elämääni ei sido

ankkurit 

jotka pitäisivät

minut menneisyydessä,

sillä olen

maailmankansalainen,

karjalanevakon

poikanen,

joka on tottunut

lähtemään

tulemaan,

hetkeksi seisahtumaan

.huokaamaan.

siksi hymyilen vaikka itkisin 

valta,,,

valta on

huonoissa

käsissä hirvittävä

ase,

hirvittävämpi kuin

pahinkaan 

sillä sitä suojelee

demokratia,

tuo jalo yhteishyvällisyys,

jolla ei vastuuta laisinkaan

vaan kaikki jaetaan yhteisesti 

kalastajat,,,

oikotien

onkijat

ovat kelvottomia

kalastajia

vain turhat,,,

vain turhat

haluavat esiintyä 

elämännälkä,,,

ihmisen pahin vihollinen

on toinen ihminen

ja usein hän joka

ei ole

elämännälkäinen

jotkut ihmiset

jotkut ihmiset

elävät

toisten

kautta 

sallittakoot,,,

toiset tahtovat kulkea

sovitusti,

toiset

laveammin,

kummatkin sallittakoon,

sillä vain siten

💛voimme 

rehellisyys,,,

rehellisyys on avain

kaikkeen,

sillä ilman sitä

valheen lukot eivät

aukene 

 

rehellinen varas on

taitava

vain siksi että

on rehellinen

 

rehellinen ihminen

on

valheen kietoma,

mutta tämä ei saa

otetta

koska sillä ei ole

avainta rehellisyyteen 

rakkaus,,

rakkaus syttyy

salamanlailla,

vahvistuen sydänten

yhteisestä tahdista,

intohimojen mahdista

 

hiipuen intohimoitta,

kuolee surutta,

sillä eihän enää salamaakaan,

yhteisiä sydäntentunteita

 

rakkaus tarvitsee

yhteiset kasvot,

luonnekkaat elämän puroset

ja

uskomattoman paljon

onnea

selvyytyäkseen 

evontiedekansallispuisto,,,

evontiedekansallispuiston

vastustajat

ovat mieltyneet

ketunpojan äidin

turkkiin,

siksi he jatkaisivat

tätä luonotonta kärsimystä

ja kestävänkehityksen aliarvioimista 

erityislapsi,,,

ihminen on

luontoäiteen erityislapsi,

siksi hän kestää karsimiset,

mutta mitta se on hälläkin,, 

sanat,,

sanat satuttavat

jos

osuvat 

kohteeseen 

sure,,,

sure jos tunnet

niin,

sure ja sure

itsesi

tyhjäksi,

niin tyhjäksi että voit

aloittaa vihdoin

oman

elämänkevääsi

 

jos jäät pakoilles,

kuihut

kuoliaaksi

elottomaksi,

eikä mielesi ihastelisi

 

sure ja itke,

itke ihtes tyhjäksi,

niin tyhjäksi,

että voit vihdoin hymyillä

sydämmelläsi

keväänlapset,,,

keväänlapset ovat

valoisia lapsia,

sillä he ovat

tottuneet

käyttämään lapasia,

päivettymään

kevään hankisilla,

virpomaan ja tarpomaan

nuoskakeleillä,

hiihtelemään lumihohtavilla latusilla

ja katsellessaan kevätpurosten

solinaa,

siksi keväänlapset ovat

valoisia lapsia,

ilonelämän kestäväisiä,

arjenpyhän hehkuvia 

elämäntäytteinen mieli,,

voin hyväillä

tuhatta asiaa,

voin kirota samaa lukua,

sillä en ole

kylmäihminen,

en jumalauta ole

pyykkilautakaan,

vaan ihminen jolla

on

eläväinen mieli,

elämäntäytteinen sydän,

kourat jotka tarttuvat

päiviin jotka avautuvat

aamuvarhain 

hyvänmielen hetket,,,

hyvänmielen hetket

ovat arjen

herkkupaloja joista nautin

kun kohdalle sattuvat,

herkuttelen ja toivon

näitä hetkiä enemmän

arkeeni

joka usein täyttyy

ikävänkyyneleistä

 

olen ikävyyksien onkija

herkkupalojen

nautiskelija

 

ihmettelen miksi

ajaudun aina

ikävyyksien

nuotiotulille,

tulille joissa ei mulla

sijaakaan 

 

mut päivä kerrallaan

elellään ja katsotaan

josko joskus

osaisin katsoa

toisinkinpäin,

niinpäin,

etten hakeutuisi

tehtäviin joihin en kuulukkaan

unelmieni alkupäässä,,

kun katselen

sinitaivasta,

mua ei ahdista,

ei laisinkaan sillä niin

tilava se on,

tilava ja avara

ja siellä loistaa tulevaisuus,

tähdet ja kuu,

sekä luontolintu

joka liitelee vapaammin kuin

vapainkaan

 

kun ajattelen

sinua,

oletkuin sinitaivaani,

tähdet ja kuu

tulevaisuus

 

mut ne ovat viellä

kätteni ulottumattomissa,

sillä olenhan vasta

unelmieni alkupäässä 

pohjaton kaivo,,,

pohjaton on ahneen

kaivo

sielu,

niin pohjattoman

lohduton,

ettei siinä toivonvaloakaan,

ei murusen verran

kohtuuttakaan,

siksi ympäriltään kaikki

kuihtuu,

niityt ja tulevaisuus,

sillä niin lohduton on ahneen

kaivo 

paras totuus,,,

paras totuus

on

oikea totuus

silloin,,

silloin on

kaikenmaailman

asiat

hyvin kun saan

nähdä eläväisen

katseesi

ja

tuntea

kosketuksesi

.silloin.

vain luoja,,,

vain luoja tietää

enemmän,

sillä hänhän

on opettajamme

puhua pois,,

asiat kannattaa

aina

puhua pois

katselen usein,,,

katselen usein 

itseäni

katselen sisältäpäin

ja yhtä usein

ymmärrän

peilikuvani

hymyn joka elää,

elää silloinkin

kun

varjonpilvet ovat

ylläni,

silloinkin kun

elämä tarjoilee enemmän

kuin tarvitsen

onnellisimmillaan,,,

ihminen on

onnellisimmillaan

silloin

kun

makoilee pihanurmikolla

ja hymyilee

luontolinnulle

joka sinitaivaalla

liitelee

viisaat ihmiset,,,

viisaat ihmiset

kysyvät

kuuntelevat

ja sitten vastaavat

jättäytyä,,,

joskus on

viisaampaa

jäädä pois,

etenkin silloin kun

olet liikaa

pienten asioiden hetki,,

elämä on

pienten asioiden

hetki

raaka eläin,,,

ihminen

on

raaka eläin

rohkea ihminen,,,

rohkealla ihmisellä

on

pää pystyssä

silloinkin

kun

iva riisuu viimeisetkin

samanmieliset,,,

samanmieliset 

ovat

hymytöntä

sakkii

aidosti vapaa,,,

aidosti vapaa

ihminen pystyy

hymyilemään

myös

itselleen

etuilla,,,

elämää et voi

etuilla,

sillä huomiseen

tarvitaan yö

jonka jälkeen

avautuvat uuden

elämän ovet,

mutta ne ovet

avautuvat eilisten

ja tämänpäiväisten

luomilla avaimilla,

siksi et voi rynnätä

suoraapäätä elämäs

huomisiin

kytee,,,

eilisetkin ovat

elämää,

niillä niissä kytee

tämänpäiväinen,

siksi ovia ei kannata

lähtiessään liiaksi paiskoa

unelmat,,

unelmat kantavat

heikkojen hetkien

yli

ilonkukka,,

ilo kukkii

innokkaimmin

leudoilla hetkillä

riidattomilla tunnelmilla,

sillä ilonkukka elää 

~hyvänmielessä

elämänjuuret,,,

jos en olis 

syntynyt

ihmisenä

olisin syntynyt

~niittykukkasena

sillä meitä yhdistää

kestävänkehityksen

alkujuuret

elämänjuuret

kohtalomme käsivarret

yhtämittaiset,,,

pienissä

yhdyskunnissa

on

~yhtämittaisia

rakastunut ihminen,,

rakastunut 

ihminen

on

punakka,

koska hän

~hehkuu

tunnelmat,,,

tunnelmista ihminen

elää

tummemmista

valoisista,

päivän paistamisista

yönvarjon

jättämistä

ihminen on hetkensä

mittainen

siksi he

joutuvat pärjäämään

tunnelmista

hetkistään jotka

ympäröivät heidät

tunnelmia voi säätää,

mutta jos vedät hanikat

kaakkoon

menetät tunnelmistasi 

toisen,

joten keskiviivan 

kulkijoilla

on varjoja vähemmän

pisin matka,,,

elämän pisin matka

on

palata itseensä

sanotut sanat,,

sanotut sanat

ovat  rehellisempiä,

kuin sanomattomat

anteeksi,,,

anteeksi pitää

antaa,

mutta tuhannesti

enemmän

~pyytää

sijoilleen,,,

ihminen joka

on jäänyt

niille sijoilleen

~ei ylety

huomisiin

alimpana,,,

ihmisen alimpana on

ihminen itse,

hän ja hän

täherahat,,

enää en saa

~täherahoja

kaupan kassalta,

vaan kuitin

huonon käsissä,,,

huonon käsissä

oleva valta

tuhoaa

~vähänkin

hyvän

ahasmiel,,

niin pien ja ahas

on ihmisen

miel

ettei sinne

mahu

ihtiään enempää

mutkaton elämä,,,

mutkaton elämä

on sujuvaa,

silloin ei turhaan

ovet

narise,

.ympäristö marise.

mutkaton elämä

on vapautta

vastuuta,

se on suoraselkäistä

olemista,

koka sillä ei

pelonvarjoakaan 

pahemmanvaralta,,

ihminen uskoo

mielellään siihen

mikä sopii

elämänsä mukavuuteen,

mutta mukautuu

tyylittömyyteenkin,

      pahemmanvaralta

puretaan,,,

kaikkea ei kannata

heti tehä,

sillä huomenna

puretaan eiliset 

ihminen on osa tuotantotaloutta,,,

nykyään on vaikeaa on olla

oma itsensä,

sillä nykyelämässä

ei ole tilaa

ajallensa

 

siksi loma

tahi hetki

siellä missä ei arjen

tahti lyö

on

sielunmielelle

terapiaa

 

ihminen on valjatettu

koneen jatkeeksi,

tuotannon yhdeksi osaseksi,

siksi onnellisia ovat

he jotka pääsevät edes

hetkeksi

oravanpyörästä

pois 

padasjoen rantamailla,,,

kesämieli loistokas

päijänteenhelmen

rantamail

hyvinmielin

lomittuu

syvänsinisenä

kirkkahan vetensä

pinnalta kuvastuen

heijastuu

💚tääl

kauniin hyvänmielen

niemekkeellä

padasjoen niittyvillä

tehinselän lainehilla,

elämän lempeillä

pientareilla

on ihmisen mutkatont

eleskellä 

ajallansa kuleskella

💚tääl

on hyvä ihmisen olla

olemansa

💚tääl

syvänsinisessä suviillassa

luontolinnutkin kesäehoota

lauluillansa tyynyttävät,

niinkuin tuhannet 

lomalaiset

jotka haluavat hetken mielenrauhaa

luonnonrauhaa

koskahi

💚tääl 

ei arkihuolet paina

rasita lain

niinkuin

muilla main

voittajat,,,

voittajat

seppälöidään

~häviäjät aateloidaan

sillä he tekevät voittajat

kesä,,,

kesä on

hetki vuodesta

jolloin kiirekkin

~huilaa

tuuliajolla,,

jos ain ois

pelkkää

pyhää

oisin 

~tuuliajolla

pesämuna,,,

ihmisellä pitää

olla 

~pesämuna

kuten

linnuillakin

nykyajan raamattu,,,

nykyajan raamattu

on

~arjella

kirjoitettu,

se on tavallisten ihmisten

kirjoittama kirja,

kirja jossa

jumalat ovat

vaienneet,

pirut hävinneet

ja luontolinnut

palanneet

kääntyä,,

koskaan ei ole

liian myöhäistä

~kääntyä takaisin

luontolintu,,,

luontolintu

ei pahoihin

paikkoihin

pysähdy,

vaan se valitsee

mielellään

~kestäjänkehityksen

oksan

luonto on biljoonista

asioista riippuvainen,

jos joku särkyy,

se vaikuttaa toiseen

ja vihoviimein

kaikkeen

jos lentokoneesta

särkyy olennainen 

osa,

kone putoaa,

samoin on luontomme

kanssa

luonnonoikku, kylähullu,,,

en mä vaivaton

oo,

tunnelmatonkaan,

mutta usein kuljen

laitamailla,

sillä siellä luontoni

mua

luontevammin tervehtii,

enkä itsekkään ujostele

hapitustain

 

en ole suuruudenhullu

pienikään,

mutta ajatuksenpoikasta

mulla tippuu yletaikaa

hihastain

 

olen luonnonoikku,

kylähullu,

vaikken tunne yhtäkään 

nyystölänlahti,,,

tyyntyvä nyystölänlahti

saa iltavirkut lintuset

iltakiidoilleen,

joutsenpari opettaa

pienokaisilleen

elämänalkeita,

lokkiparvi saattelee

rantautuvaa kalastajaa

 

vastarannalta tuoksuu saunantuoksu,

iloinen illanhilpeys ja haitarimusiikki

joka saa jalkani myös tahdittumaan

 

ulkoilen usein näillä

rantamailla,

sillä täällä luonto on

saanut olla ominensa

ja ihminen on sopusointuissesti

lomittunut vierelleen

 

istahan kunnan ylläpitämälle

uimarannan penkille,

avaan termarin ja lurautan kahvin 

kupposeen.

 

olen hiljaa,

jotta kuulisin

paremmin,

aistisin syvemmin

 

ilta on painunut jo

taivaanrannan

taa,

pakkaan reppuni ja

lähden kotimökillein,

omalle pesällein

 

 

padasjoki, kansallispuistojensa pääkaupunki,,

kun ajelet lahestapäin

kakkosnelosta pohjoiseen

niin reippaan puolen tunnin

kuluttua tuleekin eteesi taulun abc,

siint sitte kurvaat oikialle ja pian ootkin

päijänteenhelmen kotisatamassa,

kauniissa päijänteen kainalossa jota reinustavat

pian kolme kansallispuistoa. 

 

hämeenlinnasta piäset viiskolmosta pitkin,

 jos oot pohojesta

tulossa niin sieltä piäsee

sutjakkaammin, kunhan kiäntyy taululta

vasemmalle

 

padasjoki

on

kansallispuistojensa

pääkaupunki,

keidas josta voit suunnata retkiäs

evolle

isojärvelle

päijänteen kansallispuistoon 

 

tämä luontokeidas on myös

lähiruuan tuottajana suurmaa,

sillä täältä löytyy mahan täydeltä

suuhunpantavaa

ja mitä ei sieltä löydy,

niin naapurista loput

 

padasjoki on kestävänkehityksen

mallikunta, sillä täältähän koko

käsite kestävästäkehityksestä

on saanut alkunsa 

tahdonvoima,,,

tahdonvoima

on

voimista

~inhimillisin

kylläinen,,,

kylläinen

ihminen on

~innoton

padasjoen sahti,,,

padasjoen sahti on

juovuttavan

hyvää

~juhlajuomaa

sen pian huomaa

kun ihmisten suut

käyvät

mutta jalat eivät

padasjoensahdin

~alkujuuri

on

kirkkaan hyvä

päijänteen vesi

muitten litkut on

~raanavettä

siksi niissä 

ole

sitä alkujuurta

padasjoensanti

on

suvenjuoma,

raikas

seurustelujuoma

jota voi yksinkin

lipitellä,

mutta silloin joutuu

ihtensä kanssa 

~turinoimaan

teatteri,,

elämä on

~itsensä kokoista

teatteria

kysymysmerkit,,

kysymysmerkit

~pyytävät

kurkistamaan

sileetä pintaa,,

jos elämä olisi

pelkkää

sileetä pintaa,

ei ihminen pysyisi

~pystyssä

miekkailu,,,

sanoja tarvitaan

kertomiseen,

muutoin 

kanssakäyminen olisi

melkoista

miekkailua

vuorten kotimaa,,

vuorten takana

on

aatostes kotimaa,

siellä kukkivat

uudettuulet

eilisetkin hymyilevät,

siel

ei kyynel

surusta virtaa

vaan onnen purosina

lorisevat

vuorten takana

on

aatosten kotimaa

jonne pääset

helpoiten

katsomalla peiliisi

samaa kärrynpyörää

pyörittämällä

väsyt,

kuihdut innottomaksi

luutunet toivottomaksi,

siksi 

kaho

peiliisi ja

mee vuortesi

kotimaahan

välkehtii,,,

siel mis 

ves

~välkehttii

siel

elämä lainehtii

riskit,,,

ilman riskejä

ei synny

mitään uutta,

sillä ne tarvitsevat

~riskin kosketusta

kiireetön,,,

kesä alkaa vasta

sitten

kun

huomaat olevasi

~kiireetön

into,,,

alkuun tarvitaan

intoa

~ennakkoluulottomuutta

sillä loput

soljuu painollansa

koputtelen,,,

en maailmaa 

riko

jos koputtelen

sen

luutuneita

tunnelmia

~mutta kyl sen vaivattomasti

huomaa

että asemiinsa poteroituneet

asenteet

eivät siedä

koputtelijoita

edustustehtävä,,,

ihminen on

~eläissään

ain

edustustehtävissä,

muulloin hän onkuin

ellunkana

tyynyä vailla,,,

aamuvarhaisella on

päivä

keveimmillään,

illalla

~tyynyä vailla

sanottavaa,,,

ihminen jolla on

sanottavaa

olisi syytä

kuunnella,

sillä hän on se puuttuva tekijä

jonka ansiosta

asiat saavat ansaitsemansa

kohtalon 

vapainmielin,,,

huominen on

ain

elämän eteinen,

mahdollisuus

tahi lopullisuus,

siksi käy nukkumaan

vapainmielin 

parsittava,,,

ei ihminen

kaikkeen repiä,

sillä hällä on parsittavana

omiaankin 

kunnanjohtajan asema,,,

kuntaa pitäisi

johtaa kuten

menestyvää

yritystä.

 

valtuusto edustaa

omistajia,

hallitus

operatiivista johtoa

ja olisi

toimitusjohtajan tukena

kun päätöksiä

taotaan

 

tänään kunnanvaltuustot

ovat eläkeläisiä,

pitkänmatkan kuntalaisia

joilla ei mitään hajua huomisista,

vaan hatara muistikuva eilistä

 

kunnanhallituksiin valitaan

tutut ja turvalliset

toimijat,

jotka ovat yleensä sukua toisilleen,

tai vähintään jotakin kautta 

kiitollisuudenveloissaan

 

kunnanjohtajan asema

ei ole kadehdittava,

sillä hänen esimiehensä 

edustaja,

hallituksen puheenjohtaja

on

menneisyyden vanki 

luonnottomien nautinnot,,,

ulkokrilillä seurue

nauttii tuoreesta lounaasta,

peuran sisäfileestä.

laulu raikaa ja mieli on

jokaisella ylimmillään,

sillä onhan jahtipäivän illallinen

 

metsän siimeksestä

seuruetta tarkkailee

peuran vasa,

jolla kyyneleet valuvat

valtoimenaan,

sillä hänen äitiään

syödään

 

sinitaivaan luontolintu

on kerinnyt yöpuulleen

krilliseurueen pihapuuhun,

sekin on surullinen,

sillä hänen äitinsä

joutui pyssymiesten

tähtäimeen ja hänkin

joutui saman kokemaan,

katsellessaan näiden

luonnottomien

nautintoja 

en mä vihainen oo,,,

en mä vihainen

ole

suuttuessani,

mielenhikinen vain, 

hetkisen,

juuri sen tuokkosen verran,

kunnes tyhjenen,

sanoistani vapaudun

hetkeen heräilen

 

mielessäni ei ole

patoja,

vain solisevia purosii,

juoksevia jokisii

vaahtopäisiä koskisii,

siksi

välillä vaahtoan,

tuimapäänä

kiroilen ja ääntäni

kovennan,

jota pysyisin elämäni koskessani 

pintavesillä

 

usein sanon mitä sylki

huulilleni

tuo,

sanon ja useimmiten

senjälkeen

keräilen tunteitteni rippeitä 

 

en voi muuttua,

vain tasaantua,

mutta sekin

vaatisi

tunteettomia tiloja

joissa en viihdy,

joten

olkoon näin

elämäni iltaan saakka 

ihminen valehtelee,,

ihminen valehtelee

suvuvasti silloin,

kun hän

totuutta kaihtaa 

satamasta toiseen,,,

unissa olen vapaa,

niin vapaa,

ettei vapainkaan,

silloin

minulla ei ole

kellonaikoja,

on vain hetket jotka

kuljettavat

satamasta toiseen 

pitkä matka,,,

olen tullut

pitkän pätkän

päähän

istahan ja kerään

itseäni 

olen tyhjä

sillä olen matkoillani

antanut

itseni,

olen hetken hiljainen 

tyyneniltani

pisara,

joka ei itke

ei hymyile,

sillä olen tyhjä,

niin tyhjä

ettei minussa

tunnettakaan,

niin tyhjä että minun

täytyy levähtää

ja kerätä elämääni

kerätä ja hymyillä,

sillä iltani ei ole viellä

lähempänä,,,

hetket joita en voi

koskettaa ovat

lähempämä

sieltääl,,

olen puoliksi

siellä

täällä,

jokapaikassa,

mutta sielläkin 

puolikas

puolikas itsessänikin

sillä minusta on 

toinenpuoli 

siellä

täällä,

enkä ole missään

kokonainen

aamusarastukset,,,

joskus on tilanteita

jotka tuntuvat

ylipääsemätyömiltä,

mutta ne hetket

haihtuvat kun nukut

yönyli ja heräät

~aamunsarastukseen

yhteen putkeen,,

jotkut ihmiset

elävät elämänsä

~yhteen putkeen

toiset

jatkavat käännekohtien

jälkeen

kääntöpuolet,,,

kaikella on

kääntöpuolensa

~pahallakin

kun nukahdan,,

kun aurinko

laskee,

nukahdan ja odotan

elämäni aamua

~sinua

esimerkki,,,

esimerkillä on

mahtavat

voimat

ohimennyt katse,,,

ohimennyt katse

jäi mieleen

sillä siint

huokui

~elämä

koti,,

koti

on

ihmisen pesä,

se paikka josta aamulla

lähdetään

illalla palataan,

se on paikka

jossa voi turvallisinmielin

itseään varjella maailman

kylmiltätuulilta,

ikävyyksien ilkeyksiltä

~koti on

elämänkansalaisen

pesä,

se turvasatama jonne

tullaan hyvinmielin

ja lähdetään vuorten 

tuonnepuolen

levänneenä

jännittäytynyt,,,

on vaikea uskoa että

minun

esi-isäni ovat

riippuneet puunlatvaoksalla

pää alaspäin

pitäen oksasta kiinni varpaillaan

kun ovat mussuttaneet

panaania,

sillä

minä en pysty

seisomaan

edes

varpaillani

ja oon muutenkin senverran tukevoitunut

ja 

~jännittäytynyt

etten taivu edes kengännauhoja

sitomaan

elosi,,,

mitä tarkemmin

elät,

sitä nuukemmaksi

elosi käy

hyvänmielentunto,,,

kaikista läheisin

asia ihmiselle

on

~hyvänmielen tunto,

sillä sen kanssa

on

helppoa 

köyhänäkin kulkea

alkuaineet,,,

ihminen on

käynyt

kuussa, muttei

elämänsä alkujuurilla,

luonnonhelman pientareilla,

siellä jossa sijaitsevat elämämme 

~alkuaineet

eiliset,,

jos ei ois

eilisiä,

ei tulis

💛muistojakaan 

rakkaus syttyy,,

rakkaus syntyy

~leimahtamalla

salakavallisesti

tahi muutenvaan 

hiipien

free,,,

vain alistettu 

tietää mitä

~vapaus

nerkitsee

smile,,,

hymy

herkistää,

itku puhdistaa

ja muut tunteet

pitävät mieltä yllä

time,,,

aina aika

ei

tikitä.

joskus se haikailee

eilisiin

menneisiin,

joskus juuttuen

sinne.

mutta useimmiten se

käy

tätäpäivää ja tikittää

säntillisesti

huomisiin.

ennakkoluulottomuus,

ennakkoluulottumuuden

rippeistä

syntyy

loistokkuutta,

niitä arjentulevaisuuden

hetkiä joita ei saavuteta

muullatavoin

suuret asiat ovat

syntyneet

vahingossa,

ne ovat 

syntyneet

ennakkoluulottomuuden

rippeistä

ennakkoluulottomuudella

on paljon vastustajia,

heitä jotka ovat

kaikkensa antaneet

kesä,,

kesä on

hetkenhelijä

kauniin hetken

tyyntyväinen suvimieli

joha saapuu kevään tuomana

lähtien syksyn viemänä,

kesä on elämän

puronen

hetken loriseva

kauniin hetken

tuliainen

vain varkaat ovat rehellisiä,,,

vain varkaat

ovat rehellisiä,

sillä he ovat

läpinäkyviä 

maanmajat,,,

ihminen elää elämänsä

liian sukkelaan,

tavanomaisen

kaavallisesti,

jossa synnytään,

käydään koulut ja

penikoidaan,

sitten ollaan hetken

emoina,

kunnes rypistytään 

ja maanmajoille asetetutaan

 

luontokukka on eri maata,

sillä se tuulettelee

joka suven leutotuulissa

ja syksyntullen

paketoi terälehtensä

ja vetäytyy talvitirsoilleen

kunnes kevään saapuessa

koristelee ihtensä

uudensuven heiluvaks

 ihminen on

luontonsa orja,

vaikka ajeleekin

teslalla

ja asustelee

luontonsa yläpuolella 

läpinäkyvää,,,

usein demokratian

nimissä

vahvimmat päättävät,

se on julmempaa kuin 

diktatuurisissa yhteiskunnissa,

sillä siellä se on läpinäkyvää

kaikki kuolleet,,,

kaikki kuolleet

ihmiset ovat eläneet,

mutta toisinpäin eivät

arki,,,

juhlien jälkeen

koittaa arki,

tuo elämänpöytä,

joka elättää sinut 

huomisienkin juhlimisiin 

onnellisimmillaan,,,

ihminen on

onnellisimmillaan

silloin kun

sydämmensä

hymyilee

ja

mielensä on

elämänkevyt

juhannus,,,

juhannus on

hetki

jolloin luonto

kutsuu luokseen

~se on hetki

jolloin on mahdollisuus

heittää arki taakseen

ja sitoa kätensä

ikipuun ympärille,

jutella luonnon pienimmille,

laulella lintusten  

kaa

.se on hetki

jolloin ihminen

palaa kotiinsa,

luontoäiteen helmoihin.

tuntuvat,,,

hetket jotka

tulevat

sattumalta 

~tuntuvat

sillä niihin ei ole 

voinut tutustua

aiemmin

kullanarvoiset,,,

ne yksinäiset

hetket jolloin

tavoitat itsesi

ovat 

~kullanarvoisia

valoisa ihminen,,,

ihminen joka

tervehtii

huononpäivän

sattuessa

~itseäänkin

on

valoisa ihminen

kertolaskut,,

jos olisin

kansakouluaikoihin

tiennyt

että

kännyköillä pystyy

ratkomaan 

kertolaskut

en olisi niitä ulkoa opetellut

kylmä huurteinen,,

maailmassa on

paljon

asioita

jotka eivät kuulu

edes

ulkoavaruuteen,

kuten esimerkiksi

~kylmä huurteinen helteisellä

säällä,

mutta sitä ei janoinen

ymmärrä

jalkapatikalla,,,

jos ihmiset liikkuisivat

jalkapatikalla

enemmän

he 

~tuulettuisivat

nerous,,,

nerous syntyy

~oivalluksista

ei koulun

penkiltä

auton katsastus,,,

jos autoja ei

katsastettaisi

niillä ajettaisiin 

vaikkeivät

~kulkiskaan

hyvät ihmiset,,,

hyvät ihmiset

jättävät

kauniit jäljet

elämänvirrat,,,

elämänvirrat voivat

olla vaahtopäisiä

myrskynvirtoja,

ne voivat olla

myös tyynenvirran

purosia,

kauniin lähteen

elämänuomia

metsästäjärouvan kaulus,,

metsästäjänrouvan

kauluksessa on

ketunpojan

äidin turkki,

käännän katseeni pois,

itken ja palelen

luontaistalous,,,

jos elettäs yhäkin

luontaistaloudessa

ei tarvittaisi

sähköautoja,

vaan kuljettaisiin

suomenhevosella

ja oltas solakkaampia,

syötäs vehnästä

juotas kirnupiimää

ja levitettäisiin

ruiskannikanpäälle

mansikista kirnuttua

voita

ja

possun silavat kyytipoijaaksi,

röh,röh

ihmisen jälkeläiset,,

jos ihmisillä

ei olisi

jälkeläisiä

niin kuka sitten niittäs

talveksi

lehmille heinät?

luontokukka,,,

luontokukka

ei tarvitse

paljon

tilloo,

vaan pikkualasen

joentörmältä

suviseurat,,,

suviseuroissa

on

kauheesti 

väkkee

~mut

harvemmin siellä

humalaisia 

näkkee

bussit,,,

junat kulkevat

asemilta

asemille,

mutta

bussit käyvät myös

sivukylillä

kantakirjaton,,,

vain

kantakirjaton

ihminen on

~vapaa

solmut,,

ongelmat syntyvät

jos ei osata

avata

~solmuja

elämänsä pituinen,,,

ihminen on

elämänsä pituinen 

~ei sen lyhyempi 

tahi

pidempi

dinosaurukset,,,

ihmiskunta

jalostautui

dinosaurustusten

~kohtalolla

kulkutaudit,,,

kulkutaudit

ovat

viheliäitä,

inhottavampia

kun

russakat

yksi ihminen,,

yksi ihminen

on

joukon

~lenkki

se vahvin tahi heikoin

vastarintalaiset,,

jokasian

vastarintalaiset

ovat

~itsekästä 

sakkii

ympäristömme,,

jos huomioisimme

ympäristöämme

paremmin

voisimme

~laadukkaimmin

lasten vesipyssy,,,

kaikkein mukavinta

on

ampua

lasten vesipyssyllä

itikkaa

kokeilin kesällä

ja siinä touhussa

vierähtikin 

päivä mukavasti 

iltaansa

muut kahtelivat

kulmiensa alta,

mutta niinhän

useinkin

korona on viljelty tauti,,

korona on

viljelty

tauti

ihminen on kehikko,,,

ihminen syntyy

kehikoksi,

mutta elämänvarrella

hänestä

kehittyy

~ kuvansa

ruisrääkkä,,,

ruisrääkkä

pellollansa

laulelee,

mut

siint ei utelias

lokinpoikanaen

välitäkkään vaan

härnää tuota soinnukasta

laulajaa

kunnes tuulennopea

lentohaukka kiusaajan

vie taltehen

katselin tuota 

luontonäytelmää

tunteikkain silmin,

mutta ymmärrän että

näin luontomaailmassa

eletään

nyystölänlahdesta kuvastuu

illan tyyneys

luonnon monimuotoisuus

jossa kaikilla on paikkansa

.hetkensä.

jatkan matkaani

jota säestävät luontolinnut

ja oravanpoikanen

joka

näyttää komiota häntäänsä

aina tähän aikaan

kun olen lenkillä,

heitän hälle kourallisen

pähkinöitä 

kuten tapanani on

ollut

aavistus,,,

ihminen on

aina

aavistuksen

myöhässä,

siksi he

~selittelevät

tilipäivä,,,

tilipäivä

on

tärkeä päivä

~tekijöilleen

jos ihmiset syntyisivät keväällä,,

jos kaikki

ihmiset syntyisivät

keväällä

olis

syksyisin

~monenmoista touhuu

eläväinen,,

ajatukset eivät

osaa kulkea

itsekseen,

vaan ne tahtovat

kuljettajakseen

~eläväisen

ihmisen

syysunelma,,,

syysunelma

syttyy

pirtinpöydän

hämärässä,

lepattavan kynttilänvalon

pisarasta,

hyvänmielen tunnelmasta

jota yönvarjot reunustavat

syysmustan ukonilman säestäessä

syysunelma syttyy

kesän tuliaisist

marjamaiden antimist

mehukkaist puolukoist,

makioist

mansikoist

mustikkapiirakoist

maukkahista  sienimetsän

tattiloist

hillasoiden suussa sulavist

herkkuloist

syysunelma

on

ihmisen

.valo.

valo

joka ei puhaltamalla

sammu

luontokissa,,

luontokissa oksallansa

seutukuntaa

vaanii 

sillä tämä on sen

~laanii

kissa torkkuu

ajallansa

saalistaa

tavallansa

ja

siihen on ikimetsän muut

eläjät tottuneet,

siksi he eivät tupsukorvan

reviirille tahdokkaan,

paitsi metsän kuningas

isokämmen joka 

huithait

tuosukorvalkekkin haistattaa

evontiedekansallispuisto,,,

evontulevaa kansallispuistoa

vastustavat metsästäjät

jotka eivät sitä elannokseen

tee, vaan harrastuksekseen,

juuri samat piirit jotka

~nyhtivät ketunpojan äidiltä

turkin kaulukseensa.

jenkit ja venäläiset,,,

jenkeillä ja venäläisillä

on yhteinen piirre,ettei

heillä ole mitään omaa 

vaan kaikki on tavalla tahi

toisella kannettu muualta.

kiinassa kehitys

pysähtyi

silkkitiehen,

senjälkeen kaikki on

muualta kopsattu

intia lisääntyy

nyt yli äyräittensä,

jopa somaliaakin

luonnokkaammin

suomi on viidenmiljoonan

kansan maa,

ne jotka menee tämän

luvun yli eivät ole

mssään kirjoilla

yhteistyökelvoton,,,

ihminen joka

näkee

vain itsensä

on

~yhteistyökelvoton

perityt omaisuudet,,

perityt omaisuudet

~köyhdyttävät

lihansyöjät,,,

lihansyöjät

syövät

~ihteään

enemmistö,,,

enemmistö

~päättäkööt

vähemmistö tyytykööt

anarkia,,,

demokratia

sallii

monenmoista

~anarkia yhdenmoista

sivustakatsojat,,,

sivustakatsojat

ovat

ajanviettäjiä

elän tätäpäivää,,

elän tätäpäivää,

elän kuin

viimeistäin,

sillätoista mahdollisuutta

~ihmisenä

ei tule

vuosirenkaat,,,

kun olin lapsi,

elin

luontoaisteillani,

elin

ja hyvin 

elin,

sillä sieltä olen

vuosirenkaistunut

ikipuun mittoihin

seutulan huuhkaja,,

huuhkaja huhuilee

aamu neljältä,

suvenaamuna.

olen tottunut

kuulemaan ääntänsä

kotinurkillain,

mutta nyt olen

lentokentän kupeessa,

seutulassa

ääni saa minut kotiini,

luonnollisesti,

mutta se luo myös

uskoa että ihminen

ja luonto voivat

asustaa sopusoinnussa

evontiedekansallispuisto,,,

lumpeenkukka

lampensa rannassa

kaunihisti kukkii,

sen kukka on kauniinpi

kuin jaloinkaan,

sen tervaleppäkin

tietää

sillä sen alaoksien

suojissa tuo

suven komeus

asustaa

uiskentelen vierellänsä

mutta annan vain

katseeni

koskettaa,

sillä

olen kylpenyt

maailmanpahassa,

kukkanen vain luontonsa

kehdossa

katselen kaunista

metsäjärveä

kaatuneen kelopuun

rungolla.

en ääneen puhele,

mielissäni

vain,

sillä tämä luontokomeus

ei sanojani raameikseen

tarvitse,

vaan lainvoiman,

olenhan mahdollisen

evontiedeksnsallispuiston

metsälammella

karvilan kylä,,,

karvilan kylä

elää mielessäni

silloinkin

kun

~kaikkea on

monikko,,,

ihminen ei ole

~monikko

vaikka kovasti

ovat

samantapaisia

elämänkipinää,,,

ajatukset syttyvät

mielen sytytyksestä,

hetkistä joissa on

~elämänkipinää

isoäiti,,

arki on

elämän

ylläpitäjä,

tomeran vaativa

~isoäiti

oi suvinen yö,,,

oi suvinen

yö

miten lempeästi

hoivaat luontolastas

kivikylän asukasta,

et huuda et pauhaa,

et alta kulmieis katso

vaikken oo täältäpäin,

vaan annat mun

lempeästi olla,

olla ja ihailla tyynessä

iltuulen henkäyksessä

järvesi selkää

järvenantojas ja kuunnella

sulolintusten laulusii

kuikan kovempii

ruisrääkän tavallisii,

voi

suvinen yö

miten ootkin 

vieraanvarainen

~luonnottomalle

kivikylään erakoituneelle

kiero ihminen,,,

kiero ihminen

ei päivänvaloa

kestä

poliitikko,,,

poliitikko on

jokasuuntaan

suuntautunut,

siksi heistä ei ota

~pirukaan selvää

kaamos,,,

juhannuksesta alkaa

kaamos,

vaikka se

tuntuu luissa ja ytimissä

tammikuussa

puolipakanat,,,

puolipakanat

ovat

vilpillistä

väkkee,

täysuskovaiset

taasen 

ovat tekopyhimyksiä,

kuntaas

täydelliset pakanat

ovat tunteettomia

tieteisolijoita,

mutta

ne ihmiset jotka

vain

hädän hetkellä ristivät

kätensä 

ovat

luomakunnan aatelia

juhannus,,

juhannus

on

hetki,

jolloin luonto

avautuu avoimemmin

lähestyjälleen

juhannus

on

hetki,

jolloin luonto

hyväksyy tulijan

~sellaisena kun hän on

juhannuksena 

luonnolla

on

avointen ovien päivä,

tällöin tulija

voi vaikka heittäytyä

sammalvuoteelle

pitkin pituuttaan

ja antaa itsensä

~luontoäiteen syliin

elämänaamut,,,

elämänaamut

alkavat

aamuauringon

tirkistyksillä ikkunaverhon

rakosesta,

silloin venytyttää

ja hymyilyttää,

sillä niinä hetkinä

tunnet onnenpisaroiden

tippuvan poskillesi

koputa,,,

elämä on täynnä

hetkiä jotka 

eivät koputa

tullessaan

juhannuksena,,,

juhannuksena

tunteet kukkivat

yöttömänyön 

voimalla

kaunis laulu,,,

kaunis laulu

mieltäni

tanssittaa,

pitkin elämääni

pyörittää,

siksi kuuntelen

mieluusti tunteiden

säveltämiä kipaleita

vaikka ne olisivat 

tuhannesti särkyneet

kohtalonpoluilla tallotut

kesä,,,

kesä on

hetken heleä

tuokioinen,

juhannuksen kokoinen

yöttömänyön pituinen,

jonka jälkeen alkaa

arjen hetket

marjaretket jotka

latusille johtavat

kevään hiirenkorville

nuputtuvat

en ylety,,

en suuria tahdo

en

pieniäkään,

vaan eloni

kokoisia

elon tapahtumia

jotka sopivat

elämääni

en pysty juoksemaan

kokoani nopeammin,

en ylety

itseäni korkeammalle

siksi mulle riittä

päivieni kestävyys

öitteni pituus

ihminen on

aikansa

eläjä,

siksi hänen täytyisi

huomioida

eiliset ja huomiset 

kohotellen tämänpäiväisiään

niittypellon kukkanen,,

niittypellon

niittykukka vienotuulessa

keinuttellen varttansa

myötätuulessa

taivuttelee

~ympäristöönsä 

kauneuttaan viljelee,

siksi en sitä mukaani

taita,

kukkakimpuksi

asettele,

vaan annan sen

kukkia paikallaan

jottei se lakastuis

maljakossain

evontiedekansallispuisto,,,

sammaleiden suojissa

elää luomakuntamme

ylläpitäjät,

siksi olisi suotavaa

että

evontiedekansallispuisto

saisi lainvoiman

ryppynen,,

ihminen muuttuu

elinaikanaan

ainoastaan

~ryppysemmäksi

kirkkaammin,,

kauas näkee

~kirkkaammin

jos katsot

hyvillämielin

nykyisyyteen

juhannuksena,,,

juhannuksena

moni

onni syttyy

sammuu

ja hiilostuu

turhansanat,,,

turhansanoilla

peitetään

tärkeämmät

~sanottavat

ilman iloa,,,

ilman iloa

ei synny

~hyvää mieltä

elävänvirranmaassa,,,

elämänvirranmaassa

kukkivat

myönteiset kukkaset,

siellä myös surupilvet

luovat huomista,

sillä

elävänvirranmaassa

kukkivat

myönteiset kukkaset

 

jos ihminen joutuu

elämään alisteisesti

jää hänestä puolet

pois ja viimein ei sitäkään

 

elävänvirranmaassa

ihmiset kuuntelevat toisiaan,

poimivat toisiltaan

huomisia,

raamittavat eilisiä,,

siksi

nämä asenteet

synnyttävät  uusia

elämänvirranpurosia 

puillepaljaille,,,

ihmiset jotka

luovuttavat

osan itsestään

toisillekkin

ovat jalorotuisia

ihmisiä

ja heille on luontaisaa

etteivät he koskaan

puillepaljaille jää 

kun karsit,,,

kun karsit

luontoasi

karsit itseäsi 

iso vuori,,,

pieten asioiden

summasta

kertyy helposti

iso vuori,

niinkin iso ettei sinne

ihmismielin ylletä 

majava,,,

majava lammellaan

pesäänsä rakentaa,

samalla

veden korkeutta

säätelee ja luoden näin

elämää muillekkin

luonnonvaraisille

eläimille ja kasvillisuudelle

ja toisillekkin luonnonhelmassa

heiluville, kuten ihmisille jotka

ymmärtävät luonnon monimuotoisuutta

muurahainen,,,

kun seuraat

muurhaisen

liikkeitä,

samalla näet

~ahkeruuden kuvan

luonnonlapsi,,,

ihminen on

luonnonlapsi

vaikka välillä

toiselta tuntuu

hymy,,,

hymy kutsuu

lähemmäksi

pienet eleet,,

pienet eleet

näkyvät

kauemmaksi

luontokukkanen,,,

luontokukkanen

on

suveniloinen,

sillä

aurinko

suoraapäätä terälehdilleen

porottaa 

perhonen

sipsuttelee

vienonkauniisti kukallaan,

mehiläinen lehdillään,

heinäsirkka varrellaan

 

ukkosammakko kurnuttaa juurellaan

muurahainen rinnallaan,

kärpänen surraa ympärillään,

itikkaparvi tanssii

suvitanssii yllänsä

 

ketunpoika tarkkailee

pientareella jänöjussin

suvenviettoo,

muttei tahdo mukaan rientää,

sillä hällä on tuuhea häntänsä

huolettavanaan,

sillä sen pitää iltasella olla

edustavimmillaan,

sillä ikimetsän kokkojuhlilla

ei takkuhäntäisiä hyvällä

katseltais 

jos sanoja ei ois,,

jos sanoja ei ois

oisin mä

yksin,

niin yksin ettei

aatoksein sois

vois,

puheeni ilmoille kaikuis

hymymielellä taittuis,

kuiskaukseni kauas kuuluis

..jos sanoja ei ois

vois

en kuulis

kauniita sanojain,

tuhmia vähemmän

kulkujein varsilta

varjopuitten supatuksia,

ilonmielen niittysiltä,

metsäpolkujen vierustoilta,

kotipihan perukoilta 

elämäntuollepuolelle,,,

en mä

elämäntuollepuolelle

kurkistele,

vaan kotiniittyville,

kotisoille kankahille,

mäkijyrkänteitten vuorille,

sillä sieltä minä elämäni näen 

suvituuli,,,

suvituulessa

luontolintu

vapauden

kevyesti lentää,

sillä onhan

junannus jossa

ei yön hetkisii,

vaan aamusta aamuun

saa sinitaivaan alusilla

liitää

onkipoika,,,

onkipoika laiturilla

onkii,

kupua tarkkailee,

ihekseen tuumailee,

hymyilee ja kalan 

saatuaan hänen ilmeensä

eläväisesti hymyilee

 

kissa tyyytyväisenä

vierellään kehräilee,

sillä hällekkin elämä

hymyilee kun onkipoika

kalan hälle tarjoilee 

 

sinitaivaalla kesälinnut

liitelee,

joutsenpari poikuettaan

lahdenpohjukassa uitattaa,

vastarannalta kuikka kuikuttaa,

ikimetsän kätköistä

huuhkaja huhuilee

käki kukkuen komppaa

keskikesän juhlapäivää,

onkipojan onnenpäivää 

kesäniitty,,

perhonen liitelee

kukasta kukkaan,

hetken kukkien terälehdillä 

viivähtäää, kunnes seuraavaan

kiirehtää,

sillä nyt on hänen hetkensä 

elää elämänsä vapautta

vapautta jossa ei kahleita

laisinkaan

 

kesäniitty tarjoaa luonnon

monipulisuuden

hetket joita

minttumaaria kukittaa

 

poimin maljakollisen

kesäkukkia,

noita hennonviattomia

luonnonkomeita hentokaisia,

jotta saisin tuntea

perhosten tunteen

vapaudesta

 

 

luontoni,,,

luontoni on mun

herrain

elämänoksani

elämänvirtaama purosein

jossa kaarnapalasellani soutelen

huopaillen

elämänvastaani sitoillen

elämääni katsellen

parsien,

siellä lumpeenkukan

rantamailla,

ikimetsän siimeksessä,

siellä jossa luontoni

on

karsimaton 

elämänniityt,,,

elämänniitylläni

kukkii

valoisat mielet

jotka elämälle hymyilevät,

onhan juhannus,

suven hyväilemä hetki

jolloin kiire ei patoa

elämänvirtaani,

tuota loputonta purostani

jossa eloani soutelen,

siksi olen vapaudenkevyt 

näillä

niittysillä,

elämäni purosilla 

juhannus,,,

elän juhannuksena

paljaspäin

ilonveen äärillä polskuttelen

saunavastaa sitoilen

itikoita kiroillen,

paarmoja väistellen,

mut

hymysuussani ahomansikka

suvenmieltäni makeuttaa,

siksi kumarran luontoäiteelleni

joka kanssani yötöntäyötä viettää 

katselen selällepäin,,,

katselen

järven selällepäin

jossa kalastaja soutelelee

pyydyksilleen,

lokkiparvi seurailee

kuten on tehnyt jäitten lähdön

jälkeen,sillä ne tietävät että kalastaja

nakkaa niille kalan sillointällöin

 

vastarannalla rantasauna

lämpiää,

musiikki vienonkauniisti

ilmoille viriää,

savustuspöntön tuoksut

saavat mieleni nälästymään 

 

sidon viimeisen

vastani ja sen jätän

illaksi

juhannussaunaani,

muut kymmenet vien

liiterin vintille talvehtimaan,

tuuheamman käytän joulusaunassa

 

 

kesälintu,,,

kesälintu pihapuussa

keinuttelee,

juhannustaan viettelee,

siin se laulujansa

laulelee

hyväämieltään tuulettelee,

sillä onhan

juhannus,

suvenyötön yö,

hetki jolloin

ei pimeyden

pisaraakaan 

kesäkuu,,

kesäkuu on

suvikuu,

yötönyö

jolloin

käkikin kukkuu

aamusta aamuusvaan

ahomansikka,,,

kesän ensimmäinen

ahomansikka

maistui

~elämälle

hymyposket,,,

hymyposkisilla

on

ain

elo

luontevampaa

korona tarttuu,,,

korona tarttuu

~kuleksijaan

luonto,,,

luonto

hyvinvoinnittaa

myös

karsijaansa

vain onneton,,,

 

vain onneton

hymyilee

~hymyttömästi

päämäärä,,,

päämääriinpääset

vain

alistumalla

~realiteitteihin

piilotteleva ihminen,,,

nimimerkkien

takaa löytyy

~ piilotteleva 

ihminen

yksinvalta,,,

yksinvalta

on

muuttunut

femokratian avulla

harvainvallaksi.

elämänkävelijät,,,

kauppiaat tarvitsevat

asiakkaita,

siksi kunnan

täytyy kutsua

pientareillensa

~elämänkävelijöitä

ele,,

pieni hyvä

ele

synnyttää

~toisia

silloinkun,

ihminen on elämää

täynnä

silloinkun

hän

hymyilee

~silmillesi

rahalla saa,,,

rahalla saa paljon

muttei 

~kaikkein

syvintä

innoton,,,

innoton ihminen

on

lyhistynyt

majava,,

majava ei tykkää

asustella

uimaaltaissa

vaan

ikimetsän vesistöissä

jossa se saa säädellä

veden korkeuksia,

kaadelen leppäpuita

pesäpuikseen

neliveto,,,

suven yöttömässä

yössä kukkuu

käki,

huuhkaja huilee

ja suomalaisella

on

neliveto päällä

makiata,,,

aina ei ole

mukavaa

~onneksi sillä

silloin kun oikein

mukavasti

mukavuuttaa

niin se tuntuu

makialta

rakkaus,,,

rakkaus ei ole

paketoitu

lahja,

vaan

jokahetkisen

eläväinen

~katse

katuviidakko,,,

en itseäni 

katuviidakossa

löydä,

mutta täällä

nyystölän 

luonnonhelmassa

olen

ihtenäin

kesä,,,

kesä on

talven

ja syksyn

välissä,

      💛    kevään

jälkeen

      💚    ennen

ruskaa 

juhannussauna,,,

juhannussauna

yöttömässäyössä

tuoksuen kutsuu

suomenniemelle,

suvenrantamaille,

tuonne metsäjärven

takamaille,

kauniiseen ikimetsän

savottakämpälle,

jonka katonharjalla

kuikka tassii

juhannusiloaan,

ruisrääkkä niittysellä

karheammin

laululujaan sovittelee,

satakieli sitä somiammin

lurittelee

 

tuonnenpana,,,

kaikki mikä näkyy

tänään,

loistaa tuonnenpana 

kunnanhallituksen puheenjohtaja,,,

muistan ain

kun kunnanhallituksen

puheenjohtaja kertoi

       kirjallisesti

minun olevan   

idiootti,

pelästyin, sillä ne olivat

minun ensimmäisiä avautumisiani

kunnan toimista,

pelästyin, sillä

en uskonut kunnanhallituksen puheenjohtajalla

olevan näin suurta tietämystä lääketieteestä.

 

olen kuitenkin pärjännyt

mielestäni kuten ihmisen tuleekin,

joten,

sattuuhan sitä kunnanhallituksen puheenjohtajallekkin,

joten en kanna kaunaa

 

nyt valittiin uusi valtusto,

kuten

ennenkin,

hänenkin puolestaan jo

viidennen kerran,

mutta nyt minä en reakoi

hänen pätevyyteensä

myöskään näissä kysymyksissä

ihminen,,,

ihminen odottaa

kesältä

.helpotusta.

uimista ja jäätelötötteröä,

sitä lokinkin himoitsemaa

 

ihminen on elämänsä

neuloma

.virkkaama.

lajike,

joka on levittäytynyt

kantaasukkaiden joukkoon 

 

ihminen on

lajike,

jota on mahdotonta kitkeä

luonnokkaasti 

polkuni,,

minun polkuni

on alkanut

alunpäästä

ja loppuu

elämänipäästä 

ihmiset,,,

ihmiset ovat

periaatteessa

toistensa

tapaisia,

mutta jotkut ovat

eläväisempiä

onnistuminen,,,

onnistuminen

tarvitsee

aloittamista

kumartumista

ja

uudelleen aloittamista 

pienet asiat,,,

pienet asiat 

ratkaisevat

~isommat

näyttävät

suuntaviivoja

sanat,,,

sanat jotka sanotaan

ilman

silmien

tunnetta ovat

sanomattomia sanoja 

juhannus,,,

juhannusheila

pallohameessaan

lavatansseissa tanssahtaa,

yötöntä yötä juhlistaa,

musiikki kaikuu vastarannalle jossa

kokotuli suvimielellä roihuaa,

saunantuoksu koko niemenkärjen valloittaa,

siel käki kuukkuu kukkumistaan,

huuhkaja huhuilee heilaansa, sillä onhan juhannus,

suvenelämän ihanuus

 

rantakalakeitto maukkahalle maistuu,

sitä tahtoo maistaa jokahinen,

sillä

siinä suvenmaku maukkaimmillaan

 

lavalla tangotähti yltää parhaimpaansa,

lava täyttyy tanssijoist,

suvi illan viettäjist

 

parkkipaikan laitamilla

ikikuusen varjossa

poikaporukka

ilonryyppyjä

ottaa,

sil

siitä heille juhlamieli

jalostuu

ja moni saa ujoutensa

poispäin pyyhittyä ja heistä

kasvaa hetkessä

parketin partaveitsiä

 

 

elämänmerellä,,,

elämänmerellä olet

yksin,

yksin vaikka

tuhannet tähdet

seuranas,

siel seilaat

avuillas

tahtos myötätuulil

tuulisilla

tyynenillan tyyntyvil,

vaahtopäisil myrskysäil

 

elämänmerellä tunnet

luonnonvoimat

mahtavimmat,

siel

seuranas on

arkeavainen,

myötätuulta

sillointällöin,

siksi pidä ne pyhinäs,

tunteittes ominas

 

elämänmerellä

sinulla on aikaa,

yötäpäivää,

eikä kiireenvilkkaa

laineenvirtaa,

sil

siellä et pikkuharmeihin

takerru,

et kompuroi

murheenkyyneliin,

sillä tunnet kuinka

elämäsvastarannalla

on

satamas

ikivanhat,,,

ikivanhat

ovat

ikinuoria,

sillä heissä itää

elämän salaisuus 

vain sanomalla,,,

vain sanomalla

kuulut 

suo,,,

suo on

luonnon

arreaitta,

sillä se pystyy säilyttämään

iänikuisuudet 

evontiedekansallispuisto,,,

evontiedekansallispuisto

on

paikallisille

mahtimiehille

punainen vaate,

sillä he menettäisivät ilmaiset

metsästysmaat joita valtio ylläpitää,

mutta muille se on

kansallispuisto

tiedepuisto

retkeilykohde,

harrasteittensa

luonnollinen

tyyssija

siellä ovat tykänneet olla palokuntaleiriläiset,

partiolaiset,

puolustusvoimat

lomanviettäjät

luonnontutkijat ja ikipuusto

sillä tämä alue tarjoaa

kestävänkehityksen

mahdollisuuden 

ihminen on kertaeläjä,,,

ihminen on kertaeläjä,

mutta perikunta

jatkaen jakaa 

toisinajattelijat,,,

toisinajattelijoita

on

halveksittu

iätajat,

mutta sukupolvien

jälkeen heille

patsaita pystytetään 

ikuisuus,,,

ikuisuus kasvaa

tämänpäiväisistä,

syntyen

~hetkentähtösistä

jotka vierivät

huomisiin,

sinne missä

ei tämänpäiväisiä

näy,

ikuisuuteen ei ole

oikotietä

vaan se kulkee

sinun ja minun

kautta

ja meidän jäälkeemme

jotka jäävät

kun menemme

pienet totuudet,,,

pienet totuudet

ovat

valheenjuuria

~suuremmat

täyttä

humpuukkia

vastustaa,,

ihmisen tulisi

vastuustaa

vain

pahuutta

kaikkien jälkeen,,,

kaikkien

jälkeen

koittaa

.vapaus.

hetki jolloin

et ole tilivelvollinen

velkoja 

etkä almunpyytäjä,

et kiitoksen kerjääjä

.saaja.

sillä

siellä ei tarvita kuin

sydämmen hyvyys

.viattomuus.

kuumakalle,,

kuumakallelle ei

hymyillä,

sillä hän

ei sulata

~sitä

rinnalleen,,,

jokainen tarvitsee

toista ihmistä

rinnalleen

harmaat hetket,,,

sanat joita ei sanota,

katseet joita ei

katsota ovat

harmaita

hetkiä

kurkistus,,,

kaikki uusi

avautuu

~kurkistamalla

evo,,

evontiedekansallispuistoa

vastustivat

ne tahot

jotka kulkevat

eilisillä,

he

jotka pelkäävät

arkensa

~avautuvan

hylätty ihminen,,,

hylätty ihminen

ei hymyile

hylkääjilleen

vaan

kiittää että he

tekivät

aloitteen

juhannus,,,

juhannus on

yötönyö,

suven sydän

.hetki.

jolloin ihminen on

lähimpänä

luontoaan

.luojaansa.

sukuaan ja tunteittensa

rantoja,

elämänsä tyyniä hetkiä,

jolloin vilpittömyys 

.kukittuu.

juhannus on suven

tuoksuja

nuotiotulia,laulua

joissa soi kaihonääni

.eiliset.

.tulevat.

se on saunavastojen

tuoksuja

lavatansseja,

ikivanhoja tuttuja

.uusimpiakin.

juhannus on onkireissuja

.veneilyjä.

pulikoimisia rantavedessa,

ilon ja elämän ääniä

.viattomuutta.

luonnonlapsen elämää,

se on lumpeenkukan 

ihastelua

rantakaislikon tuoksuja,

hetkiä joita

koet ja näet 

vain yöttömänä yönä,

suvensydämmen hetkellä,

silloin kun liikuttelet

laiturinnokasta

varpaitasi tyyntyneessä

järven pinnassa

.silloin.

ilonlähde,,,

suru on

ilonlähde

elämänlapset,,

elämänlapset

kokevat

paljon,

sillä

hehän

elävät silloinkin

kun on kurjempaa

muutosvastarinta,,,

päämääriisi

pääset

luontevammin

tarjoamalla

~ilmoille

idean

jonka muut

omivat,

sillä muutosvastarinta

pitää pintansa vain

ulkopuolisen

esiintuolilla ajatuksilla

väärinolija,,,

kukaan ei ole

oikiamassa

kuin

~väärinolija

kesätuuli,,,

kesätuuli suvensuuta

heiluttelee

mielenmukavia

tuulettelee,

kuusimetsän käki

komppia suviltaan

kukuttaa,

huuhaja huhuiluttaa,

satakiele somiammin

laulunsa somistaa,

peippo heleämmin

suviiltaan soinnittuu

.kuikkakin järveltään

kuorolaulantaan

yhtyy,

joutsenpari lapsukaisilleen

uintitaitoja

harjoittelee,

jänöjussilla ei

lauluntaitoa laisinkaan,

vaan hän tanssillaan

muita viihdyttää

ketunpoikanen sivummalla

tuuheaa hännällään itikkaparvea

komentelee,

varis puun latvassa illan kulkua

seurailee

varjot,,,

varjot häipyvät

päivänvalossa,

mutta eniten

ne karttavat

~avoimuutta

yksi ihminen,,

yksi ihminen

ei ole

mitään

suuressa joukossa,

eikä sitä vähääkään

politiikassa,

varsinkin jolla hän

~hallussaan sanomisen

siemen

näkisin,,,

vaikka minne

menisin,

sinut

näkisin,

näkisin vaikka

kaukana oletkin

sinivalkoiset,,,

hetket joita

ei ole

suunnitelmilla

sinetöity

~ovat

sinivalkoisia

alkujuuret,,,

kun haluat

matkustaa

kauaksi

mee

tunteittesi alkujuurille

pikkuherra,,,

ihminen on elämänsä

pikkuherra,

onnenonkijainen

joka hetken mellastaja

ja sitten

häviää,

luontoonsa leviää

luonnonlait,,,

jos elät

luonnonlakien 

mukaan,

tottelemalla

maallisia säädöksiä,

kuuntelemalla

omantuntosääntä

pääset elämäsi purosille,

sydämmesi niittyville

elämänkypsyttämät,,,

elämänkypsyttämät 

ihmiset ymmärtävät

paljon,

he myös tuntevat

syvemmin,

aavistavat ennakolta

ja antavat menneitten

olla,

sillä heillä on ollut tapana

katsoa huomiseen 

yö,,

pitkänyön jälkeen

saapuvat

aamun säteet,

nuo elämäntirkistelijät

jotka ikkunaverhon

rakosesta pilkistävät

yö on 

tummanpuhuvan

viaton

sanaton

keinuvine aatoksineen,

tähtimerineen,

tuhansine

unelmineen joita

kuutamonsilta kävellyttää

aamu herättää

arjenpyhät,

puettaen aatokset

päiväntöille

tekemisille,

pitkinpittuuttaan

olemisille

mauton matka,,,

jos ihminen 

ohjailisi

enemmän elämäänsä

aistiensa avulla,

jäis monta

mautotonta

matkaa tekemättä

kulleronkukka,,,

kulleronkukka

on

luontokukka,

kaunis,

mutta

maljakkoon

kelpaamaton

kasvot,,,

kaikki kauneus

ei kuvastu

~kasvoista

kaikki ihmiset,,,

kaikki ihmiset eivät

ole

ihmisiä,

vaan ohikulkevia

eilisiä

telttailee,,,

elämä on

hymynsaari

hetki jossa hyvämieli

~telttailee

ylettyy,,,

ihminen ylettyy

mihin vain,

paitsi

ei

sinne joka on

lähimpänä,

itseensä 

uuvana,,

uuvana on 

lapinkevään kaunis

kukka,

se ei itseään tuulessa

ja tuiskussa heiluttele vaan

jänghämaiden varsilla

somistuu

hetket,,,

elämästä tekee

elämänarvoisen

päivän pienet

hetket,

hetket jotka

toteutuvat jokaisina

hetkinään