yö
miten lempeästi
hoivaat luontolastas
kivikylän asukasta,
et huuda et pauhaa,
et alta kulmieis katso
vaikken oo täältäpäin,
vaan annat mun
lempeästi olla,
olla ja ihailla tyynessä
iltuulen henkäyksessä
järvesi selkää
järvenantojas ja kuunnella
sulolintusten laulusii
kuikan kovempii
ruisrääkän tavallisii,
voi
suvinen yö
miten ootkin
vieraanvarainen
~luonnottomalle
kivikylään erakoituneelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti