Luontometsä...

Luontometsässä
Sekunnit eivät ole
Mitään,
Ei tuntiset ja muutkaan,
Sillä siellä eletään luonnonkellon
Mukaan,
Sen kellon joka on tikittänyt
Vuosituhansia,
Vuodenajoista toiseen ja ain
Ajassaan

Viestit....

Viestit
Kulkivat ennen
Jalan,
Mökistä mökkiin,
Mutta tänään ne liitelevät
Ääntä nopeammin
Ja saapuvat vaikket tahtoisikaan

Nyystölänlahti...

Syyskuun ensimmäinen
Aamu,
Kaunis aamu

Aurinko nousee tutun puun takaa,
Sillä ole enää kesän heleätä
Loistetta,
Vaan ruskaiset säteet
Joissa on pienenpieni
Haikeuden tunnelma

Nyystölänlahti on tyynen tyytyväinen,
Aamulinnut liidoissaan,
Kalastaja verkoillaan,
Ketunpoikanenkin on
Varttunut aikuiseksi,
Hyvä niin, sillä on
Tulossa pitkä talvi jolloin sen
Pärjättävä yksin,
Sillä äiteensä
On
Kaupunkilais rouvan turkissa

Ensi askeleet...

Ensi askeleet
Ovat
tärkeitä
Niin tärkeitä
Että niillä viimeisetkin
Otetaan

nykyajan orja...

nykyajan
orja
ei ole jalkakahleissa
vaan
elämänsä
rakosessa

Miran main coolit...

Toisinaan en ole
Minä,
Enkä mikään,
En peilisäkään,
En mitäkään,
Mutta useimmiten olen
Elämäni herra,
Kulkukoira ja kehräävä kissa,
Melkeinkuin
Miran main coolit,
Jotka ovat
Kissojen kissoja

Syksyn värit...

Syksyn värit
Saavat minut hyvinoimaan
Ne loistattavat
Mut
elämänrikkauksiin
Elämäniloa tuottamaan,
Värit saavat
   Miut
Hyvälle myötätuulelle
Vaikka olisin myrskytuulten
Kourissa,
Alakulonvaltamerillä
Rakkaudenpurojen ulottomuttomuuksissa
Ihailen peltomaisemaa
Siel
Viellä vilja tähkäpäisenä,
Pellonreunat
Ruskan värikylläisinä##
Ketun poikanenkin jolkuttaa
Kylläisenä,
Ihailen luontoäiteetä,
Joka on tämän kauneuden synnyttänyt
Rakkaudellaan kasvattanut

kulunpäällä..

kulunpäällä
yöt ja päivänsäät
kilometripyykit ja maakunnat
ylenaikaa vaihtuvat,
vain kuu ja tähdet
pysyvät lähelläin
vaikka
minne ehtisin
elän menemisistäni,
mutta hyvin voin
palatessani
- kotiini

Kerta juttu...

Elämä on
Kertajuttu

Siksi se kannattaa elää
Yhteen putkeen ja valvoakkin

Elämässä on
Kaksi tähtihetkee,
Syntyminen  ja lähteminen,
Niiden välinen aika
On
Pitkälti henkilökohtaista,
Joten
Kannattaa kuorsailla
Sikeitä vasta
Lähtiessään

syys ajautti......

syys ajautti
räystään suojaan,
mattoja kutomaan,
juonia punomaan,
sillä
heleällä kesäsäällä
pitkin suviniittyjä
kirmaisin ja päällepäätteeksi
kirnupiimää ryyppäisin,
nyt
vain räystään suojissa
lymyilen,
mut mikäs täällä majaillessa,
vällyjen alla makoillessa,
kirppuja ja luteita nitistämässä,
talvipakkasia ootellessa

elämäni hallitsija...

olen elämäni
hallitsija
-siksi
oon

ilta...

puolenpäin aikaan
ilta lähestyy,
siint hetkosenverran
niin yökin
hämämmentyen
hämärtyy
sillohi
ihmiset majoilleen
saapuvat ja tähtitaivaan
lailla kynttilävalkiat
akkunoista välkähtävät
toiset vuoteilleen
mätkähtävät,
jotkut päiväänsä
pidentävät,
elämänsä matkaa
jatkavat
---toiset levolle laske luojani,
armas taivaanisä ole suojani,
toiset omaan kohtaloonsa turvaantuvat

Kotkanpoika...

Luonto kesyyntyy
Ja
Kaupungeihin
Pesiytyy,
Samalla se itsetuntonsa
Laimentaa,
Villin luontonsa
Katukuvaan vaihtaa

Pian ei arotuulet
Puhaltele,
Myrskysäät vilahtele,
Vaan kaikki on
Sumuisen katuvalon samentamaa

Kotkanpoikakin oppi ennenvanhaan
Korpimetsistä
Eväänsä
Hakemaan,
Nyt se istuu
Asuntojen räystäillä
Ja kesypulun matkaansa ottaa,
Joskus se ei viitsi edes
Munkkiniemestä lasipalatsille liitää,
Vaan ratikan katolla
Pummina kulkeutuu

Ihmisetkin ovat muuttuneet
Ympäripyöreiksi,
Pulloposkiksi
Läpänheittäjiksi
Joilla ei ole mitään sanottavaa,
Koska elämä on muotoillut
Heidät
-Samantekeviksi

Vaivatonta....

Ihmisen osa on
Vaivatonta,
Senkun
Jakaa vuorokauden
Kolmeen osaan
Ja
Toteuttaa sitä
Luontonsa mukaan,
Toisin on
Ikihongalla,
Sillä se joutuu
Sadat vuodet itseään
Taivuttelemaan

laitapuolen kulkijat...

laitapuolen kulkijoilla
ei ole
kadehtijaa
ei taluttajaa
ei seuranaan onnenonkijaa,
mutta heillä on mukanaan
jotain sellaista elämänkokemusta
jota ei
paremmissa piireissä laisinkaan
-tietoa siitä miten pienestä
askeleesta elämä
muuttuukaan

Hyvä ihminen...

Ihminen joka
Pitää eläimistä
On hyvä ihminen

Yöt...

Yöt
Ovat luonnostaan
Tummia,
Paitsi yöttömät yöt,
Jolloin tähtitaivaskaan ei näy,
Vaan sinivetiset rantamaat,
Jolloin
Kesänsuvi hehkeimmillään,
Kesäillan valssi soi
Rannoilla suvenmaan,
Latotansseissa pullohameet tanssahtelee,
Karuimmatkin ilmeet pehmenneet
Kokkotulen äärellä ihmiset iloisimmillaan
    Ne Yöt
Ovat ihmisen aikaa,
Sitä aikaa jolloin
On aikaa itselleen,
Unilleen joiden turvin pitkät
Päivät iltaan saatetaan,
Ilman niitä
Ihmisellä ei päivääkään ois

Arki....

Arkesi on
Perusjuttu elämällesi,
Sillä jos se puuttuisi,
Et juhlisi,
Et valittelisi,
Etkä
- Mitäkään

Arkea voi rakentaa
Itselle
Toisille,
Sen kaikkia mukavuuksia ei voi kuitenkaan
Saada
Ja tuskin kaikki olis tarpeellistakaan,
Sillä
Arjessa pitää olla
Ilonpuutteen meininkii,
Jotka joskus itkuksi vuodattuu,
Toisinaan ihan
Mukavasti itseensä
Asettuuu

talvi..

talvea oottelen
liukkaita latusia
vartoilen,
talvipakkasia aattelen
sillä silloin mieleni
mukavasti narskuu,
sillä tuulessa ja tuiskussa
mieleni
viihtyy

olet...

olet
kaikken
aina
vaikken sitä
ääneen sanokkaan,
olet,
olet
ja sinähän sen tiedätkin

Nyystölänlahti...

Järjävenselällä kuvastuu
Sinitaivaalla
Liitelevä
Luontolintu,
Se ei huutele liidoissaan
Vaan sulavasti tuulipatjalla
Liitelee,
Katselee sysmän rantoja,
Kalkkisten ja vääksynkin,
Mutta eniten sitä kiehtoo
Padasjoenpuoleinen nyystölänlahti,
Jossa luonnonhelma kauniimmin
Heilahtaa,
Siellä luontoarvoja kunnioitetaan,
Jokapäiväiseen elämään
Sovitetaan
Onhan se muuallakin lennellyt,
Mutta päijänteeseen eniten mieltynyt,
Sillä täällä se tuntee olevansa kotonaan

ropsipino....

kuorittua ropsipinoa
ei aina nää,
mutta nyt saan
ihastella suomen
mäntypuuta joka on
kuorittu ja tapuliin istutettu,
sen pinta on
pihkan hikinen,
tuoksunsa verraton,
näen tapulissa osan suomalaisuutta,
entisyyttä,
näen kuorimaraudan,
pölkyn jossa jokainen puu on
yksitellen kuorittu,
näen myös kangasvuokon etäämpänä
ja kevätauringon joka
ikihonkien latvuksien lävitse
hymyilee,
mun tulee
hyvä olo,
hiljaisen kaunis hetki,
kaunis hetki

ovat...

aamulla ihmiset menevät
illalla tulevat,
päivemmällä
ovat

syys..

syys suo ajan
vetäytyä
harrastuksiin,
liikuntaan ja kulttuuriin,
luoden hetket
sielun salaisempiin,
arjenpäivistä poikkeaviin
syystunnelmaisiin
joissa
tummuvan tähtitaivaan loisto herättää
unelmien mielenmaat
syysmyrsky myrskyää
voimallansa
ojentaen ihmismielen
kaikkivoimaisuutta joka on
vesipisaran verran,
syksy
on
luontokauden hetkistä
opettavaisinta,
huomisen tulevaisuutta,
sillä säilööhän se satoaan

Nälkä...

Nälkä
On
Vetelyksen
Jälkiruokaa,
Sillä
Joutavapäiväisyys nälättää
Huvinpäiten

Isot pomot...

Isoja pomoja ei kannata
Huvikseen
Kehua,
Eikä aiheesta
Moittia

Sillä nämä helposti
Heräävät todellisuuteen

Kiire...

Kiire ajauttaa oikomaan
Ja silloin jää
Näkemättä monta
Kulmakuntaa,
Hetkeä joilla olisi
Kiirettäkin pyyhitty

ilta...

ilta
on
tähtien aikaa
- siksi katselen sinua

sattuman kauppaa...

onnea ei saa
istumalla
mutruhuulessa,
vaan se vaatii
uloilmaista jalottelua
ja
sattuman kauppaa

ilmavassa elämässä...

ilmavassa
elämässä on
vapaampaa

Syystuulet....

Syystuulet tuulevat
Poispäin
Muuttolintuja
Saattelevat
Jään,
Kuten
Kuten kuusikymmentä kertaa
Aikaisemmin,
Mut hyvin mielin jään
Sillä nautinhan syysmyrskyistä
Talvipakkasista,
Kevään ensimmimmäisistä hetkistä

Suoraselkäinen....

Monet kulkevat
Syyttä
Pää painuksissa
Niinkuhu hevosilla,
Mut se on turhaa sillä
Ihmisen hyvinvointi perustuu
Ryhtiin ja se vaatii
Suoraselkäistä
- katsettakin

viisaat....

viisaita ei olekkaan,
onvain
uteliaita,
kohteliaan utelijoita
jotka etsivät
vastauksia

kynttilän valkia....

syys luo
kynttilänvalkialle
romanttisen sävyn,
sen pieni liekki
viaton,
mutta
joskus se saa sydämmet
yhteen sulautumaan
loppuelämäksi
sitoutumaan

uudet ihmiset...

uusilla ihmisillä ei ole
muistoja,
vaan kokonainen
elämä
eessään

ruuhkabussi...

ajelen ruuhkabussia
siksi en palele,
sillä
auto täynnä väkkee
siin monenmoista näkkee,
liikenne on
ruuhkalla
täytetty,
kiirellä kaistoitettu
mut körettelen
omaa kaistain

eiliset...

eiliset
ovat
opettavaisempia
kun nykyisyys,
sillä
eiliset
näyttävät huomisen
suunnan

aikataulumaailma...

syys on kaunis,
sillä se
pukeutunut
värikkäimpiinsä
samoilen sienimetsässä,
en ripeästi sillä
haluan tunnoilleni tilaisuuden
asitia tätä kauneutta,
tuoksuja ja tunnelmaa
    elän arkeani aikataulumaailmassa,
ruuhkaisissa tunnelmissa,
arjen ahertamissa,
hetkissä jossa ajalla on
merkitystä,
siksi nautiin
luonnonrauhasta,
ajasta joka käy luonnon tahtiin

konttaamista...

aamun ensisilmäys
antaa osviittaa koko päiväksi
ja rippeitä illaksi,
sillä jos nouset väärällä
jalalla
on
päiväsi yhtä
konttaamista

joskus aattelen...

joskus aattelen,mutta
useimmin
meen vaan,
sillä
aattelu jarruttaa
mielenimenoja
elämäni kuvakulmia
irstaitakin haluja,
siksi joskus olen allapäin,
nurinniskoin,
mutta
hyvinpäin selvinpäin

toimitusjohtaja petokset....

toimitusjohtaja petokset
ovat ikäviä
sillä niissä
varastetaan
myös identtiteeti

en ole vanha..

en ole vanha
sillä eilenhän synnyin,
huomisen tuulia
tavoittelen
' en ole
en ainakaan tunne niin

kiroaminen..

kiroaminen onnistuu
suutuspäissään,
eikä hymyhuulisena

älytön älykkö....

ihminen
on
älytön
älykkö
elämänlopun ennustaja
luontoäiteen
lapsonen,
herkkä tautien kantaja
elinaikansa vanki
-siksi hän elää vain aikansa
ja luovuttaa toisille paikkansa

tottuu...

kun johonkin
tottuu
on siitä
vaikeaa luopuu

sähkö....

sähkö
kulkee johtoja
pitkin,
siksi käyttäjä
tarvitsee katkasijan
jolla hän saa
elämän valoo

sähköstä voi saada
säkärit,
siksi sitä täytyy
hallitusti
hyväillä

ilman sähköäkin
tultaisiin toimeen
mut
päivänvalossa vaan

ameriikan lintu...

ameriikassa pesii
honey-many,
tuo kiiltävän sinikaunis
lintunen,
nyt
se tanssii esun kotona,
nyystölän padasjoella,
tuolla eteläsuomen kauneimmalla
kyläkulmalla
josta jääkauden loputtua tuli
saimaannorpankin ensimmäinen
koti,
mutta sittemmin se muutti tilavempiin
ympäristöihin
saimaalle ja etenkin sen puruveden
kauneimpiin niemekkeisiin

ameriikanlintu
päätti
muuttaa
jenkkilästä siksi,
että sen presidentti aikoo
pommittaa ydinkärjillä
myrskytuulia,
se oli liikaa kauniille linnulle
ja teimme sopimuksen, että pihassani sitä  ei trumbit kiusaa,
eikä muutkaan hullunpaukkeet,
korkeintaan se joutuu sietämään
varista, tuota kellovarasta,
joka kyttää
aina huolimattomien tavaroita

hommaltaisiin...

yhteiskunnassa
voidaan
paremmin
jos
yhdessä hommailtaisiin

sanomatta...

sanomattakin voi elää,
mutta hiljasesti
vuodet vierisivät

elokuun loppu...

elokuun loppu,
eikä
västäräkillä
ole pihaltain mihinkään
hoppu,
sillä
intiaanikesä
yllätti ,
siksi se yhäkin herrastelee
pihamaallani tanssahtelee

kollikissani otto kiharapää
sitä kaartelee,
muttei tohi
lähemmäksi
tassutella,
sillä
heistä on kesän aikana tulleet
hyvänpäivän ystäviä

jos olisin
esiisäni aikainen,
korjailisin satoa
pelloilta,
toisin rankakuormia
liiteriin,
heinäseipäitä saraniin,
mutta tänään oon uudempi
jäsen sukuni
ketjussa
ja korjailen toisenlaista satoa

kullatut haaveet...

kullatut haaveet
toteutuessaan
arkeasi
koristavat,
kotiasi somistavat
elämääsi koossapitävät

luontopolku...

luntopululla on kevyttä
kulkea,
ihan kuin siivillä
olisin,
keijukaisena kulkisin,
siellä
mielenikin hymyilee
kanssani samoilee
eikä
murhen murtamaa hetkeä
niillämain

taajamat...

taajamat ovat
vaarallisia paikkoja
elää,
siel vaaroja piilee ja
niist  moni asia menee
pieleen,
sil
siellähä
monihullu
sinua tiirailee,
autotkin yli viittäkymppii ja sehän
suojatien ylittäjää nyppii
kun saa autojen alta hyppii

ameriikan presidentti...

ameriikan presidentti
ei hallitse itseään,
sillä hän
atomipommilla
hurrikaania taltuttaa

jalkapatikka...

alkuun oli
omena,
pohjantähti ja
jalkapatikalla tehdyt
vierailut
toisen
alkuihmisen luo,
tänään
on hybrermarketit,
junat ja nopeammat,
muttemme voi
enää
mennä
ystävän luo

verkkokauppa...

verkkokaupasta saa
mitä
vaan,
etenkin
tyhjänpäivän
ajanvietettä

itsetunto...

kaiken avain
on
itsetunto,
ilman sitä
ei mikään ovi
aukene
ei sulkeudukkan
sillä
olet ilman mitään

aika...

aika
on
kellon nakuttamista ////
digitaalinäytöissä
se on
kylmän viileää

itselleen armolliset....

itselleen
arvolliset
ovat
joutoporukkaa,
sillä
he löysäilevät silloin kun
on
tekemisen
näytös

käydä....

ihmisen luona
tulisi
käydä,
ei tekstiviestitellä//
joutavia soitella
vaan käydä,
puhua silmästä silmään
ja tuntojaan
puhutella

kevätpuronen...

ihminen elää
monta
vuotta

enemmän kun luonnon
kukkanen
ja se
on
melkonen
luontorasite

mutta ihminen osaa
myös kylkeään
kääntää,
suuntaansa
vaihtaa,
joten
onhan meillä  mahdollisuus,
ainakin
kevätpurosten
verran

onnea ei etsimällä löydy...

onnea ei kannata etsiä,
ei ainakaan
tuhannen kuppilan
kautta,
vaan ihan kattelemalla
sinnepäin,
missä mieli mukavimmin
viihtyis

syksyni...

syksyssäni tuoksuvat
sienimaat,
marjamaat,
se tuoksuu omenapuissa,
marjapensaissa,
aamuvarhaisella
kalareissuilla,
se tuoksuu
ihanalle
nykyhetkelle,
sillä
istun juuri kannonnoikassa
sienikoppa sylissäni

suonsilmä...

eteenpäin on
luontevaa
kävellä,
mutta joskus pari takaaskelta
on
syytä ottaa,
ainakin silloin kun suon silmä
kurkistaa

sanojen sävelet...

sanojen sävelet
puhuttelevat,
ne tarkemmin
kuunneltuvat,kuin
pahoinmielin
karjutut

ihminen ei ihmiseksi synny...

ihminen ei ihmiseksi
synny,
vaaan siihen tarvitan
päivähoitopaikat
koulut ja korkeammat,
siihen tarvitaan
yhteiskuntanormien
omaksuminen
ja monesti kaiken
oksentamista,
kunnes koittaa
kauniskesä ilta jolloin
istut kyyhkyläisen kanssa
pihakeinussa ja huomaat hetken,
jolloin tyytyväisyys on
mielessäsi,
sydämmesi lyö
elämäsi tahtiin, jossa ei ole
kiire,
on vain pihakeinuhetki
kyyhkysen kaa

demokratiaa hallitaan...

suomessa on
väljää,
osassa sen kunnissa
tyhjää,
koska  yhteiskuntamme
keskittää
-  demokratian halittavaksi

kohtalonvalo...

kohtalonvalo
pilkahtaa
joskus
yllättävältäkin suunnalta

parasta aikaa...

ihmisen elämän
parhainta aikaa
on ne hetket
jolloin hän
on valinnut suuntansa

syvemmin...

sanoja ei aina
tarvita,
ei ,
vaan sielunsilmillä
syvemmin

olen...

olen,
elän ja
kuvaani kosketan,
en peilin kautta,
vaan
ihan ihestään

iltaisin....

iltaisin minulla on
aikaa,
päivät vievät
muut,
iltaisin aattelen,
elän niinkuin minun pitäisi,
en valita,
sillä
elän näinkin ja näen sinut,
päivieni
elämäin

suuntasi...

nuorena haet suuntaasi,
vanhempana
kaipaat
sitä

demokratia...

jos ei olis
demokratiaa
olis
anarkiaa,
elämää jossa
henkikulta on arvossaan,
sillä hengissä olisivat vain
marionetit
ja muut mielistelijät,
tunteittensa kaupustelijät

vääryydet...

vääryyksiä
tekevät
kaikki,
useammat niitä
hautovat,
mutta onnellisemmat ihmiset
ymmärtävät
vääryyden ja hyvyyden
merkityksen ja pyrkivät
   tyriessään
asenteitaan oikeammaksi vääntelemään

vuorokausi...

vuorokaudessa on
kakskytneljä
tuntii,
päivässä kuusitoista,
siksi kaiketi mua
nukuttaa
ain

ruokatunnit...

hetket joilla ei ole
nimeä
ovat
joutohetkiä,
elon
ruokatunteja

padasjoella....

padasjoella
elää
maailman
harvinaisin
muurahainen,
muurahainen on alkuaikojen
ensimmäinen
murkku
jolla on
luontoäiteen erikoislupa
kiipeillä
vaikka kuningasten
olkapäillä
  kun kunkut ovat
menneet maan majoilleen
on
murkku ottanut
isännäkseen esun,
tuon nyystölän
runomielen,
nytkin he syövät aamiaista
helsingin laadukkaimmassa
hotellissa,
sillä heille ei
pikamössöt sovi

uneton kaupunki...

helsinki on
uneton
kaupunki
sillä se sykkii
yötäpäivää,
myötäpäivää,
sillähä
helsinki on ihmisistä
koottu,
maaseudun tulevaisuudesta

jos liialti tiedät...

jos liiaksi tiedät
tuut hulluksi,
jos liialti teet
- väsyt,
siksihi kaikkea pieni pala kerrallaan,
tiedonjyväsiä
tarpeen verran,
uteliaisuuden vuoksi
   toiset mokomat,
mutta liiaksi ei kannata
viisaistuella, sillä se vie tiedon nälän,
niinkuin
hikipäässä heiluva
metsätyömieskin tyytyy mottiinsa
jotta saa vietyä jotain kottiinsa,
-itsensä
sillä siellä odottavat lapset
ja rakkaimpansa,
kissa ja koiranpentukin,
navetassa suomenhevonen urho,
jolla pyhäkirkkoon laukataan,
siellä odottaa viisi kanaa ja kiukkunen
kukko,
sianporsas ja kaksi lypsävää lehmää,
anselmi ja heluna
sekä mustalammas
kierosilmä joka tahtoo
kaikkia pukkia,
muttei
onni-sonnia joka takaisin
potkas

elämänvirralla...

vesi virtaa
alamäkeen,
purosena
solisee,
jokena humisee,
koskena puhisee
siin
on elämänvirtaa

alkuperäinen ihminen
oivalti
laittaa koskeen siipirattaan
ja sillä myllynkiviä pyörittää,
siin
sai moni muukin aparaatti
voimansa,
elämänvirrasta,
niinkuhi tämäkin
sähköbussi jolla ajelen
pitkin taajamien
katuja,
sillä vesivoimalla tämäkin
kulkee,
luonnonmukaisesti
- elämänvirralla

luonto...

syysmyrskyssä
ei satakielen laulu
soi,
vaan julmat jumalan
tuulet puhalteloo,
talvea alusteloo,
siksihikin
saappaat jalassa ja
sadevaatteet niskassa
sienimetsässä koppaani
täyttelemässä

en jaksaisi yhtä
kesää,
en talveakaan,
en kevään korvallistakaan,
siksi on hyvä
neljään pätkään
vuosi jaottaa

syksyssä on tunnelmaa,
harmaan
tummaa,
kirkkaita ja tunnelmallisia
hetkiä,
jotka on pakko kokea,
sillä muuten en niitä
voisi
maalailla

luontoa näkee
heikoimmin jos ei sen
viereen mee,
sillä
luonto tuntuu parhaimmalta,
kun istut kannon nokassa,
soutelet järvenselällä,
haistelet kevään tuoksuja,
tuomentuoksuja,
luonto tulee sinuun,
hyväilee,
kunhan meet sen
luo

arki...

arki on turvallisuutta,
sillä se sisältää
puutetta ja unelmia,
työntekoa ja menemisiä,
jos arki puuttuisi
en millään
juhlisi

sateinen pihlajanmäki...

sateinen pihlajanmäki
katuvaloissa loistaa,
kaupungin äänet
samaa
toistaa,
kulkijat menevät,
ostarilla toiset tulevat,
bussit
sovitusti tullen menevät,
kesyyntynyt kettu
tanssii napatanssii
ja pulut nokkivat
yrjöttyjä nakkeja

kaupunkidösä....

viisitoista vuotta
täyttänyt
seutubussi tuoksuu
tunkkaselta,
etenkin, kun juuri vaihdoin
kaupunkidösästä
joka kulki vesivoimalla tuotetulla sähköllä
se
oli joutuisaa matkaa,
ei rämissyt,
melua ei juuri laisinkaan,
sisätilat
raikkaan siistit

mut matkaa on jatkettava,
mutta toivon,
että
tämänkin linjan dösät olisivat
sähkökäyttöisiä, sillä
niiden merkitys on
enemmänkin

maisemat muuttuivat...

maisema muuttuvat
iän karttuessa,
loppuajoilla ihan
sumussa vaan,
mutta nuoruudessa kaikki
oli
kivan kivaa,,
virkistävää ja etenkin
jännittävää

aamuyö...

aamuyöstä
hiljaisuus
on
haaleaa
melkein läpi näkyvää
siksi mielellään
liikun
kaupungilla,
maaseudulla ne hetket ovat
täynnä yön kulkijoita,
nälkäisiä liikkujia

tuurinpeli...

tuurinpelillä
ei panoksilla
pärjää,
vaan siin
voittaa ken
muuta elämää peilailee

sähköbussit...

sähköbussit
ovat huomisentätäpäivää,
sillä ne eivät levitä nokipilvee,
siksi valitsen
ne,
sillä en tahdo että jälkeni jäävät

niissä ei diesel-moottorin ääntäkään,
ei
öljynvaihtoo
ei jakoketjuu,
eikä vaihdelaatikkoo lootaakaan,
vaan älytekniikalla
alustettu vaihteeton kulkija,
josta ei nokikatkuja jää,
äänetönkin
liikkuja taajammassain

voimansa se kerää
vesivoimasta,
siitä luonnonmukaisesta,
siksi istahdan mieluusti
töpseliautoon,
koska en tahdo
jälkeni jäävän

oikeusoppinut...

oikeusoppinut
on
nyrjähtänyt
pykäläviidakkoon,
siksi se sieltä
viitakoi

kohtalo...

kohtalolla
on
sormensa joka pelissä,
se näppäilee niitä ihan huvikseen
jotta saisi
aikansa kulumaan

suunnitella voit mitä vain,
mutta tulokset kohtalo
kirjailee
ja sinä polonen joutunet niistä
vastailee

mut älä huoli
velipuol,
sil
on ihan sama,
kunhan itse hyvin teet,
niinkin hyvin, että ympärilläs on
sinua ylöspäin katsovia

ei yhtään ystävää...

ilman ainoatakaan
ystävää
on
mun
mieleni tää,
siksi surussa kylven,
yksinäisyydessä itken
ja
baareissa notkun,
olen syypää heikkouteeni,
elämäni arkuuteen,
synkkiin mieliin,
joissa yksinäisyyteni pesii
eikä anna
mielenivaloni loistaa,
loistaa valkeammin kuin
aleksis kiven,
ei,
juurineen se on minut
synkkyyteen heittänyt,
yksinäisyyteeni keittänyt

butin ja karjalan luovutus...

butin kävi tekemässä
tarjouksen
karjalasta,
hän
nimttäin tahtoo että tuo
mainio maakaistale
suojeltaisiin ja sen paras
hallinnoija on
suomi

sopimukseen kuuluu ettei siitä
hiiskuta,
etenkään helsinginsanomalle
eikä jallu-lehdelle,
sillä nämä
eivät osaa kirjoittaa
kirjaimia oikein,
ainoastaan
padasjoensanomat saa
aikanaan yksinoikeudella
jutun kaupasta

on sääli,
että ensimmäsen polven
evakot ovat jo
maanmullissa,
toisilla toinen jalka siellä,
kolmannet eivät ymmärrä
arvostaa tuota
suomalaista maakuntaa,
jossa ikihonkakin
kukkii tulevaisuutta

vitutuksella...

ihminen ei ole tuhatta
sanaa,
yhdelläkin se täyttyy
- vitutuksella
kyrvänkatseisella mulkasulla
näkee
jo muurahainenkin,
että tuo on täysi
tollo

no, on niitä
toisienmoisiakin,
mutta nekin täyttyvät
parista
laatusanasta
- elintasopakolaisuudesta
ja
kerjäämisen vimmasta

terveet eläkeläiset ovat
laiskoja,
sairaat vielläkin enemmän,
ainoastaan
ruuhkabussinkuljettajat
ovat ihmidsen
näköisiä
ja
hekin vasta meikattuna

Brisma....

Arkisin käyn brismassa,
Yömyöhäänkin,
Sillä onhan siellä tilaa,
Edullisuutta
Kotimaisuutta,
Turhamaisuuttakin ,
Mutta eniten minua
Sinne kutsuu puhtaus,
Selkeys ja henkilökunnan
Palvelualttius

Yksinkertaisuus....

Yksinkertaisuus on
Kauniin
Selkeää,
Se on vaivattoman
Keveää,
Luokseen kutsuvaa

satamien välillä...

satamien välillä
on
meri,
syysmyrskyt ja ikuisuuden
ikävät,
siksi
tähdet sinitaivaalla
yksinäisyyden yössä loistavat

haluttua seuraa...

ihminen joka sanoo
katsoessaan,
kuuntelee
sanoessaan
on
haluttua seuraa

uusi työpaikka...

uusi työpaikka ain
ensin hirvittää,
pelollakin kuvittaa,
sillä kaikkihan siellä
uutta,
oven karmetkin
umpipuuta,
siksi olis hyvä
tuliaiset tuoda,
semmoiset sylilliset,
joita työpaikka haluaa
  sinne ai kannata rahdata
sylillistä omahyväisyyttä,
ei erinomaisuuttakaan,
vaan nöyrää mieltä,
johon on helpointa
tulevaisuutta kylvää

moniosaajat...

moniosaajat taitavat
arjenpyhät,
he eivät
suohon uppoa,
rämeikköön eksyne,
sillä
monitaitajiahan ovat,
mut syvemmälle
heistä ei lie,
vaan sinne tarvitaan
hommaan syventynyt,
sinne rämeikköön eksynyt

jotkut osaavat...

jotkut
osaavat
sitä mitä toinen ei taida,
jotkut taitavat
mutteivät osaa,
siksi kannattaa
sovussa rakennella,
tuumailla tuontuosta

huomisen tähti...

kun olet tarpeeksi
vanha,
olet kaukaa
tulossa,
sieltä missä aika kutoo
tulevaisuutta
aamunkoitta,
kun olet tarpeeksi vanha
et ole poismnetetty
vaikka puhut eilisillä murteilla,
et ole,
sillä olet uuden huomisen
tähti

ystävällinen käytös...

ystävällinen käytös
palkitsee,
sillä
siihen ei tehoa
mitään
myrkyt

joka säällä...

tyynen sateinen
aamu,
en allapän,
en riemusta repeile,
vaan kuljen kuljettua tietäni,
tavalista

kaupunki  herää,
kuten aina
liikenteen äänillä,
pulu tanssii hampurilaisen
päällä,
siitä ei harmita millään
säällä
siksi se on aina
hyvälläpäällä

hyppään ratikkaan,
vaivatonta,
jatkan hetkenmutkan kuluttua
metroon,
siitä
kehäradalle ja
päällepäätteeksi
hyppään
jupiterini selkään ja sitten olenkin
saapunut

tekohampaat...

purukumi
ei sovi
tekohampaisille,
sillä
hampaat lonksuu,
siksi olisi hyvä
hoitaa hampaita säännöllisesti

näin jutteli mummeli
lapsenlapselleen
ja kääri ylä-ja hampaansa
esiliinaansa

päästin heidät sovitulla
pysäkillä pois kyydistäni
ja sain ehdottomasti
elämäni kauneimman
hymyn
tältä
hampaansa esiliinaan
käärityltä

terve ihminen...

terve ihminen
ei orjaksi halua,
ei mielipidevangiksi,
eikä alistettavaksi, siksi
hänen on vaikeaa ymmärtää
täydellistä totuutta

taittoviat...

vanhempana
näkee kauemmaksi
vaikka silmät
sumeat,
sillä
niissä on eletyn
taitoa,
niissä ei ole
harhakatseisuuden
taittovikoja

itke...

onnellinen ei itke
kurjuuden kyyneleitä,
vaan
hän itkee onnesta

jos haluat laihtua...

jos haluat laihtua,
Älä laihduta,
vaan jätä
turhuudet pois,
jätä rasvat ja sokerit,
kun syöt
syö
pienesti,
maistelee herkkusuisesti
hedelmiä,
luontoäiteen antimia,
mutta älä sorru
nälkään
sillä se lihottaa

ihminen vanhettuu...

ihminen vanhettuu
kokemuksista,
muuten he
olisivat
ikinuoria

ihmisen kesä...

ihmisen kesä
on
lyhyt,
syystalven mittainen,
arkituulten tuulettama,
hyvien päivien
päivittämä,
tummienhetkien sävyttämä
ihmisen kesä on
auringonkukan kaltainen,
hetken kaunis,
kunnes toinen ihminen kukkii
ja kuituu
seuraavan uuden tieltä,
ihmisen kesä,
se on hetken varjo,
tyynen
hetken huokaus,
auringonmeren hetkinen

valonkipinä....

jos toivon kipinä
katoaa
huomisen ilo kaikkoaa
  olet
  syvällä
mutta sinnekkin
loistaa valonkipinä
- jos vain katsot

saat....

saat elämääsi
enemmän
jos suot sitä
toisillekkin

elämänvirta....

elämänvirta
solisee
eläväisissä silmissä
juuri niissä jotka
huomioivat ympäristöään,
ojentaen
hädässäolevalle kätensä....

puolukkametsässä...

puolukkametsässä
hiljaisuus liikkuu,
kurrenpoikakin,
mutta eniten
elävät
luomakunnan pienimmät,
muurahaiset,
ikielämän uurastajat
  saan ämpärini täyteen
   ja lähden kotiin,
yksi murkku tahtoo matkaani,
ravistan sen kannolle
sillä täällä sen on
parempi

syksyllä...

syksyllä
perunat kypsyvät,
niinkuhi marjat makoisat,
sienet herkkusuitten,
muutkin luonnontuoksut
     värikkäimmillään,
syksy tarjoilee
talven varalle,
siksihi peltosarat
sänkisenä,
heinäpaalit pientareillaan,
ketunpojat leikkisät,
jänönlapset vikkelimmät,
variksetkin nauravaisimmillaan,
syksyllä katseet jouluun
painuu,
kevään hohtaville hankisille,
ja siint
hetkosen päästä
leskenlehti puhkeaa,
tuomi kukittuu
ja juhannussauna höyryää

arvokasta....

arvokasta
ei ole
varallisuus
vaan
-mitä omistat

aamunkoi...

illat ovat
päivän
päätteeksi,
aamut uuden
aluksi,
siksi on tärkeää,
elää
aamunkoista iltaruskoon,
huilata yönselät
ja
valvoa
valoisemmat hetket

yhteen...

kun yhteen lasketaan
siint syntyy suurempaa,
kun vähennetään-
- vähemmälle jäät

padasjoki...

padasjoki
on
luonnonkeidas
päijänteen rantamailla,
täällähän
luontoäiteekin
asustaa,
täällä ei savupiipputeollisuus
myrkytä elämänkauneutta,
vaan luonnonkukat
kukkivat kauneuttaan
- padasjoella
aistii
mitä merkitsee puhdas
ympäristö,
täällä voi laiturin nokasta
litkutella varpaitaan rantaveessä,
katsella luontoelämän liitoja,
- sillä onhan täällä
helppoa olla

kummallisia...

minä ja ihminen
kummallisia
kumpikin

onni...

onni
kukkii
hyvästä
mielestä

syysaamu...

otan syysaamun
syliini
suutelen sen itseeni
sillä niin kaunis on
tämäkin
aamu,
elokuun aamuraikas hetki,

luontoelämä on hiljentynyt
lintuset pois liitäneet
äänet vaimenneet,
mutta onhan mulla viellä
kurrenpojat petäjässä,
varkseni laulavainen ja
mustarastaskin

olen tyytyväinen
mies,
olen
sillä enempää
ei voisikaan

kuvajainen....

järvenpintaa usva
peitottaa,
pintansa kuvan kaunis,
tyynen kuvajainen,
keittelen aamukahvia
itikat tanssivat ympärillämme,
minun ja karjalankarhu
mörrin,
olemme viettäneet
yön metsäjärven rannalla ,
oleme vain olleet,
kuunnelleet luonnonääniä
tuulten kuiskauksia.
seuranneet
luontoeläinten elämää
- kahvin juotua
lähdemme
arkisiin oloihin,
mörri vartioimaan
kotomökkiä ja minä
työmailleni

olen hetki....

olen hetki

huomisen eilinen
olen
jokapäiväin
kunnes
aikani on,
olen
hetki
- kanssasi

ilonhymy...

hyvinvointi muodostuu
elämänsä hallinnasta
jossa on pieni
ripaus
onneakin,
hyvinvointi  näkyy
kasvoissa
elämän askeleissa
ain
se ei loista,
mut
hetken tuumailtuaan
ilonhymy luokseen kutsuu

ajanpeluuta....

ajanpeluu
on
tuskallista aikaa

viehättävä..

viehättävä
ihminen
on kohtelias
ja sen ansiosta
paljon muutakin

nähnyt....

nuorena
naurat,
vanhempana
hymyilet,
sillä olethan
- nähnyt

iltalenkki....

kävelen iltalenkkiän
hiljakseen
eihän mulla kiire,,,
en juosten kuulisikaan
kaikkea luontokauneutta
näkisi tuulen kuisksuksia,,,
tuntisi päijänteen sinivetysyyden
rauhaisuutta
etenen tuntojeni tahdissa,,,
välillä tanssien
hetkenpäästä hölkäten
tunteitteni tahdissa,,,
  kuntoilen
itseni iloksi
elämäni hyvinvoinniksi,,,
kuntoilen tuntojeni vuoksi,,,
itseni iloksi

luonto kesyttää...

luonto kesyttää
karuimmankin,
luoden
tunnelmista
syvällisemmät
   hetken oikut
elämän mittaiset,
luontoelämän kokoiset,
se on
ulkoilmaa,
tuulen tuoksuja
    tuomen,
haapapuun havinaa,
ruskan kirjavuutta,
talvipakkasten
huurruttamat luontopuut,
jäätyneet
järvenselänteet
luonto,
ilman sitä emme
- voisi

kourallinen....

kourallinen
ihmistä
   sen verran
kourallinen koko elämästä,
hiljennyn hänen muistolleen,
sillä hän oli
ainakin
rekkallisen verran

lyhyt matka...

mihin tahansa
on
lyhyt matka
jos
sitä kaipaus
kuljettaa

mahdollisuus....

jokainen päivä
alkaa auringon
nousulla
loppuukin,
mutta niiden välisellä
ajalla on
mahdollisuutesi

esutsu.blogspot.fi

pienet puroset...

pienten
purosten
virtaamassa elämässä
arjella on huomen,
sillä on tänäänkin elämänote,
joka ei turhuuksiin
patoudu,
sillä
pienissä purosissa on
elämän
virtaa,
kuohuvien koskien
tunnelmaa,
sitä ei voi padotakkaan
sillä
sellaiseen kurjuuden silmukkaan
sen lainehet ei
lyö

elämä puristaa...

jos elämä puristaa,
anna silloin mielesi
huristaa,
riennä sinne tänne,
juokse vaikka paikallas,
mut
Älä anna
joutavalle aikaasi

ihmiseen sopii tuhat tarinaa..

ihmiseen mahtuu tuhat
tarinaa,
juttua ja jutun poikasta,
pienempää,
turhempaa ja
jonninjoutavaakin,
mut tuhat tarinaa
mahtuu

kohokohtia....

elämässä on
kohokohtia,
alamäkiä tuulenviemiä,
jokapäiväisen tasaisia,
hetkiä joita ei muista
olleenkaan

pienet liikkeet....

pienet liikkeet
vähäät eleet,
katseet vaivihkaa katsotut
syvemmin sanotut
-en kumartele
mielihaluille,
mutta kiva niiden kanssa
on
hetki viivähtää

jälestä päin.....

tyynenmielen alla
kytee
- sillä tyyni sää
kulkee
myrskyn edellä,
toisinaan jälestäkin päin

innostunut ihminen...

innostunut ihminen
piristää aina,
silloinkin,
kun
mieli mutaisena ryvettyy,
kylet työstä rasittuneet,
sillohi
näkiessään innostuneen ihmisen,
mieli muuttuu,
vaikka
kaikki muu puuttuu

luoja loi...

luoja loi
maat ja taivaan
teki viineistä meretkin,
kulki vetten halki ja
kaiken muunkin
 tänään näen paljon
ihmisten töitä,
tekemätömiäkin,
arvoja ja arvottomia,
joissa yhäkin tunnen
merkkisuojansa vaikuttavan

sielunsilmistään...

ihmiset ovat
läheisiä
toisilleen,
jotkut vaan ovat
läheisempiä,
ainakin he jotka katsovat
silmiisi,
arkeesi,
elämääsi,
juuri he joitka eivät voi sinua jättää
sielunsilmistään

ihmeitä...

ihmeitä
ei valmisteta
turhantärkeissä
verstaissa,
vaan ihan tavallisissa
toiminnoissa

työyhteisö...

työyhteisö jossa
hymyillään
- voidaan hyvin,
nyt oon semmoiseen
päässyt ja annan
hymyni rientää
ja sitä
osallani vahvistaa

isot tietokoneet...

isoilla tietokoneilla
ohjataan
maailmanvaltaa,
pienimmillä
jokapäiväisiä,
- ohjaillaan,
mut ken ohjaksissa lie
hälle sois
järjentunteen
olemassa oloo,
sillä
maailmanvalta ja
pienemmätkin toimivat
tunteenjärjellä

uuden oppiminen...

uuden oppimisessa
on
haasteita,
mut jos olet vastaanottavainen
uudet aatteet istahtavat
sinuun
mielellään

koulutie...

koulutiet alkavat,
siellä monen monta
pientä kulkijaa,
huomisemme tulevaa,
  siksi
heidät huomioikaa

vähättelijät...

ymäristökysymysten
vähättelijät
eivät arvosta
elämää

liian rehelliset...

liian rehelliset eivät
pääse paikoiltaan,
mutta sopivasti
olevat
suorastaan
lentävät

aikaiset aamut...

aikaiset aamut
antavat tilaa
nähdä ja kuulla
enemmän, sillä
turhat äänet
nukkuvat

kun lähdet...

kun lähdet,
hyvästele
katseellasi,
suutele huulillasi,
helli sylissäsi

kun jokin loppuu...

kun jokin loppuu,
jotain alkaa,
siksi
kannattaa elää avoimin mielin,
eikä kannata takanaan
sulkeutuvia ovia
sulkea liian
äänekkäästi

piilorikollisuus....

piilorikollisuus
on
kannattavaa
ja
sitä tekevät paperittomat,
jotka on pakotettu
tehtäviin

syksyinen olo....

syksyinen
olo
ei riehaannu
vaan
se ruskan mukana
kulkeutuu,
keväällä
kaikki on mahdollista,
mahdotonkin,
lomasuunnitelmat
ovat huippuvuorten kokoiset,
syrjäisen metsälammen tuntuiset,
kunnes
kesä koittaa,
silloin mennään sikinsokin,
mut pian syksy verhoaa
tunnelmat ja on aika palata
sorvin ääreen,
mutta sitä ei huudeta
suureen ääneen

vahtaa....

aika rientää
kun sitä ei vahtaa

karpaloperhonen....

suomättällä istuu
karpaloperhonen,
se venyttelee
ja levittelee
siipiään
tyytyväisenä,
sillä tänään
se pölyttänyt
tuhat karpalonkukkaa
ja kukat ovat
antaneet vastalahjaksi
sille elämänjuomaa,
tuota
karpaloperhosten
mieliherkkua

koti...

koti,
se on
- elämän
tukikohta

minuutissa...

minuutissa ehdit
tehdä
paljon,
enemmän kun
vuosikymmenissä,
jos vain
tahdot

kun opit...

kun opit
kiittämään//
nöyrtymään
näet
pidemmälle kuin
- luuletkaan

kaavoitettu...

ihmisen matka
on
kokoisensa,
sitä voit hienosäädellä,
mutta
mittasi
on
ennalta kaavoitettu

kuolleet laulajat...

radiossa
soi
eiliset laulut,
kuolleet laulajat
laulavat,
tanssin heidän
tahtiin
ja heitäkin naurattaa

vanhana....

vanhana
ei ole
mitään tärkeää
opittavana.
sillä
silloin on aikaa
totutella elämään
elämää,
jossa nuoruuden muistot
tanssivat

syyskylmä...

syyskymä
on iskenyt
kesäkukkaan,
siksi se allapäin
vaikka mehiläinen
yrittää sen mieltä
kohentaa,
kumpikin ymmärtää
että on aika olla,
on aika mennä,
siksi he toistaan
tukevat

maaseutu...

maaseutu
tuhoutuisi
jos siitä tulisi
kaupunki,
siksihi
on parasta että
katuvalot
pysyvät sielläpäin,
sillähä
cantry-elämässä riittää
aamun koi,
päivänvalo ja iltarusko
ja unettomille
yönsiltojen kuutamoiset
yöt

tilivelvollinen....

voit ymäripyöreitä
puhella,
mut
et ikuisesti,
sillä tulee aika jolloin
olet
-  tilivelvollinen

valtameren tuollapuolen...

valtamerten tuollapuolen
on
eksoottisen
lämpimän kylmän
janoisuutta,
vihan ja toivon
elämää
sillä siellä
vallitsevat viidakon lait,
- jossa heikoin alistukoot

elämäni erakko...

olen elämäni erakko,
mutten venakko,
enkä turhan
tanakka,
enkähä punakka,
sillä oon vaaleata sukupolvea,
savolaista sukujuurta
josssa on puolikas karjalaisuutta,
tuota ilon ja hymyn
maakuntalaisuutta,
tänään asustelen
hämeen sydänmailla,
padasjoen nyystölässä,
päijänteen heiluttelen
kainalossa, josta näen kaikki
samat unelmieni tähdet,
kuin synnyinseudullainkin,
siksi iltaisin
sinnepäin hymyilen,
hennosti heilutan

syksyllä....

syksyllä haavanlehti havisee,
muista puista
lehtensä varisseet,
huuhkajan ääni kaukaa
huhuilee,
käki ei kuku,
eikä nuku,
on syys,
vuodenaikojen hartainta aikaa

lihansyönti....

lihansyönti on
kuluttavaa,
se punotuttaa
ja rasittaa
luontotaloutta
ja
on
eläimillekkin
- aikamoista

kahdessa tunnissa...

kahdessa tunnissa
kerkiää padasjoelta
hämeenliinnaan
ja takaisin,
samassa ajassa
pääsee padasjoelta
espoosseen,
muttei takaisin,
tiedän
Sillä
oon
kokeillut

syys...

hiljaisuus
kerää ääniä,
ne kuuluvat parhaiten
herkän korvaan

syys on hiljaista aikaa,
onhan kesä jäänyt
sadonkorjuut puitu
pellot kynnetty,
lintuset pois
lentäneet
  syys on aikaa jolloin
on mahdollisuus
kuunnella

suomenhevonen...

suomenhevonen oli
aikamme
kyntäjä,
sen avulla selvisimme
tämänpäivän kynnykselle
nykyiselle verannalle

suomenhevoseen on
helppoa samaistua,
se on suomalaisuutta,
sitä parhainta pakkasaamussa
ahertajaa,
niitä pellonraivaajia, jotka käänsivät
suot viljeltäviksi,
metsätyöt tehdyksi,
niitä urhoollisia
jotka sodissamme uhrautuivat,
he ja suomenhevonen,
liinaharja jöröjukka

istun ravikatsomossa,
ihan vain
ihastuksesta
suomenhevosiin

sinitaivaan tähdet...

sinitaivaan
tähdet näkyvät
kirkkaimmin
kun puhtain mielin katsot,
katsot niin,
ettei tunnollasi ole
epärehdin varjoja

turhanpuu...

etsit onneasi
turhanpuusta
nukkuen unelmoiden,
askeltasi ottamatta,
hikeä vuodattamatta
   olet hukannut polkusi,
onnen polkusi,
Sillä
onnesi on
vaivannäön tien päässä,
siellä mihin pääsee vain
vaivaa näkemällä

merten takana....

merten takana
on
aina
manner,
ensin tulee pari saarta
ja sitten hiekkkarantaa,
kunnes näetkin
sataman valot,
ne ovat
samanlaiset valot jotka näet
kun
hyvän ystäväsi tapaat

rivakka kävely...

rivakka kävely
aukasee paikkoja,
se höyryttää keuhkot puhtahiksi
kantapäät tunnottomiks,
jalakset puupölkyiksi,
Sillä
niihin heruttuu
maitohappoo ja se kovettaa
kintut
tunnottomkiks,
mutta muuten rivakka
kävely selvittää päänuppii,
se tyhentää jonninjoutavat
ja näin ollen voit tyhjemmälä päällä
elämääsi täytellä,
- näytellä

syysilta....

syysilta,
tyynenmieli,
haapapuun havina,
joka saa oravanpojan
leikkisäksi, vaikka ilveksen
poikaa haukottaa, sillä hän on tänään
joutunut aitaamaan elinpiirinsä

orava ja ilves
ovat naapureita,
siksi he eivät toisistaan
huolta kanna

istun kannonnokalla,
kuuntelen katseellani,
tunnen enemmän kuin
enemmän, sillä täällä on
elämäni sydän

padasjoki....

syyskesä hehkuu
sadostaan,
metsäkankaat marjoistaan,
sienimetsät herkumaat
ihan tuossa tienpuolessa,
ravutkin päijänteen rantahilta,
en kaipaa
ruuhkasuomen
aikatauluja,
en ulosmenoteitä,
sillä täällä luontoäitee
luonnollisesti ohjailee

huuhkaja huhuilee,
kuten keväälläkin
mut nyt hällä on
toiset mietteet

täällä padasjoella ei ole
- kaikkea,
onneksi
sillä
täällä ihmisellä on mahdollisuus

luontoäiteen syntymäpitäjä...

kaks tuntii,
kaks vaivasta
tuntii erottaa mut
pääkaupungin hulinoista,
asunhan padasjoella  tuolla
luontoäiteen syntymäpitäjässä

nyystölänlahti....

auringonkukanmaa
sijaitsee
padasjoella,
täällä päijänteen
rantamailla

täällä on jäljellä viellä
koskematonta luontoa
eikä selloosatehtaat
kylvä elintasomyrkkyjään,
siksi
nytkin sen vedestä kiehautin
nokikahveet ja 
virittelin
rantakalakeiton padassain,
yön vietän luodolla jossa
seuranain tähtitaivas ja luonnon
monimuotoisuus

kun on aikansa
maailmanmeriä kyntänyt
osaa arvostaa tälläistä seutua
jossa tuntuu kotoisan hyvältä

ja tämä kaikki
jokamiehen oikeudella,
jollaisia ei kaikkialla olekkaan

ajatuksen mittainen...

hetki
on ajatuksen mittanen,

eikä tuu huomenna,
siksi
en ota suuria askeleita
jotten kulkisi ohi

en mieti sen kummempia
elän tarvittavilla
toiminnoilla,

siksi en ota
suuria askeleita,
vain ajatuksen mittaisia

loma...

loma
on
ahertajan
hetki,
se on retki
haaveittensa luo

mustikka....

mustikka on
maukas
marja,
se tuottaa syöjälleen
monen monta mukavaa
sillä siinä on elämän terveyttä

pohjantähti..

pohjantähti on ollut
paikallaan
alkuasjoista
saakka,
vain ihmiset ovat paikkaansa
vaihtaneet,
mutta hekin vain
varjonsa verran

padasjoki....

padasjoelle
kannattaa muuttaa
jos ei ole muuta ilman suuntaa,
sillä täällä luonto kukkii
eikä ratikan jytke pauhaa,
täällä heräät päivääsi
päijänteen takaa
siristävään aamuaurinkoon,
täällä voit aamusta alkaen pulahtaa
puhtaaseen päijänteeseen,
täällähän ei ole
tressin tuottajaa
vaan hyvänmielen hymysuita,
siksihikin
tämä seutu saa sinut
löytämään itsesi

muukalaiset...

muukalaiset ovat
kaukaa
monia pelottaa,
heitäkin

ajatukset...

ajatukset virkistävät/
hampaita kiristävät/
mutta ilman niitä ei
huominen
urkene

koulumatka...

koulumatka olkoon
kotimatkan rinnalla
lapsen turvallisin
matka

tuhatmielipuurtajainen...

tuhatmielipuurtajainen
nakertaa
kaalinlehtee,
se on sen elämänehto
eikä se muuta hommaa teekkään,
ei käy kouluja
ei osakesäästele,
vaan puree kaalinlehtee
ja hymyilee tyytyväisyyttään
  tuhatmielipuurtajainen
ei valittele,
ei sipilän hallituksen aikaansaannoksille,
ei rinteen hallituksen nykyisyyttä
jalustoille nostattele,
silä hällä on kaikkee,
riittävästi kaalinlehtee

nellan koulumatka...

nella koulumatkalla
viheltelee
sillä niin mukavaa
on
kouluun jälleen mennä,
siellä monen monta tuttua
ja uudet ekaluokkalaiset,
opettajatkin
tutun mukavaisia,
västäräkki käyskentelee
hiekkatiellä,
sekin nellalle hyvää
koulupäivää toivottaa

nyystölänlahti...

syysaamuinen pihamaa
on aamukasteinen,
ilma on kevyen raikasta,
huuhkaja huhuilee
metsäkankaan takaa,
aamuaurinko nousee
nyystölänlahdelta,
on herännyt ja hymyllään
saa minutkin aamuvirkuksi
vaikka iltani meni pitkäksi,
kuten aina hyvien ystävien
seurassa

muuttolinnut...

muuttolinnut
menevät
minä jään
jään vaikka heitä kaipaan
laulua ja suvisia
hetkiä,
katson heitä,
elämän teitä

luontoäitee saneli
elämän tien,
käyn sitä sopuisasti
ymmärtäen että olen
elämän hetki
valovuosien pisara
muuttolintujen kaltainen

viluttaa,
ilta tummenee
meen sisätiloihin,
sytytän hellaan valkean,
ruokin kissani
joka ei ressaa syyspimeistä
vaan hymyilee
joka säässä

syysilta...

syysilta
vetäytyy illan taa,
katson perään
mutten tavoita,
siksi sytytän kynttilän
ja avaan kirjan
joka kuuluu
näihin hetkiin

syysmyräkkä luo
hetken
joita en muutoin
kohtaisi,
nautin näistä
syksyn sävelistä
syysmyrskyn pisaroista

elintärkeä...

ihminen ei ole
elintärkeä
tärkeämpää on
hänen hyvinvointisuus
joka saavutetaan
ympäristönsä tuella

toimeton lato...

pitkän peltosaran päässä
on toimeton lato,
mäennyppylällä
mökki,
asumaton,
sillä aika on vaihtunut,
ihmiselämä on siirtynyt
ruuhkasuomeen,
sinne kerrostalolojen syvempiin

kerään pientareelta ahomanssikoita,
näin tekivät mökin asukkaatkin
aikanaan,
tiedän,
sillä silloin elin,
olinhan mökin nuorin

tuokkosein on täynnä,
mutta katseeni ja muistoni
istuttavat
pihakivelle,
muistot, ne tulvivat elävästi
vaikka siitä on aikaa jo puolivuosisadan
verran

syystuuli...

syystuuli tuivertaa,
maisemia tuulettaa
ruskaiseksi huuhtauttaa,
syystuuli on kylmänraikas
saden marjaisat metsämaat
herkuista täyttymään
kalamiehet saalistamaan,
syystuuli saattelee taivahanlinnut
kaukomaille liitelemään, sillä onhan
pian talven aika, jolloin luontoäiteekin
huohahtaa

kurja...

ihminen  on
hänkin jota väistelet,
kurjaksi
kuvitelet,
juuri hän jonka
ohi katsot

huumori...

huumorilla
mennään monen
kivikon yli,
siksi sitä kannattaa
viljellä

keskustapuoluetta johdetaan...

keskustapuoletta johdetaan
pettuleipäisistä
viljalaareista,
vaikka
ihmiset syövät
tätänykyä
pikaruokaa

keskustapuolue...

keskustapuolue
on
huomisen puolue,
jos se
hyväksyy ihmiset
seurakseen,
eikä toimi kuten tänään

toteltava...

ihmisen on
toteltava
yhteiskuntaa
jotta pysyisi hengissä,
mutta
hänen kannattaa
katella hiljakseen huomiseen

elämä...

elämä on
hetkiä,
tuhansia jokapäiväisiä
hetkiä
jotka tulevat ja menevät
siksi
elämme
- voimme

itsetuntoinen....

itsetuntoinen
ymmärtää
toista,
itsetunnoton ei
mitään

liian viisas

liian
viisaana
ei kannata
- esiintyä

yksinäinen...

yksinäinen
ei saattele,
vaan kulkee tiensä
päähän,
yksin
vailla saattajaa
saatettavaa,
siksi hän usein
saavuttuaan hymyilee

jalomielinen...

jalomielinen
menestyy,
etenkin aloilla
jossa saa kohdata
ihmisiä

asenne...

kaikki mikä näyttää
mukavalta
ei ole sitä,
ei
Sillä
mukavuus syntyy
itsensä
asenteesta

ihmishenki...

ihmishenki on kaikkien
lakien yläpuolella,
mutta silti
sitä ei kunnioiteta

maailmantalous...

maailmantalous
määrää
maailmanrauhan,
kaikki muut kahakat
ovat paikallisia
ongelmia

työyhteisö...

työyhteisö on
yksilöillä
koottu,
vapaaehtoisen intohimoisesti
valittu joukkue
jolla on
halua menestyä
- firman avustuksella,
siksi he takovat tulosta,
sillä se luo tekijöilleen henkilökohtaista
menestystä

muutakin....

aikuinen on
paljon muutakin,
kun
täysikasvuinen
- muutakin

vähästä.....

vähästä alkaa
kaikki
- suuremmatkin

leipä...

leipä
on
elintärkeä,
siksi
sitä leivotaan

puolustusvoimain komentaja...

herra se on herrallakin,
siksi pääministeri ripitti
puolustusvoimain komentajaa,
vaikkei hän mihinkään syyllistynytkään

sotilaat tahtovat aseilla taistella,
politiikot sanallisilla miekoillansa,
siksi uudelle komentajalle
ripitykset,
ettei tulis uutta keinosta,
joka hänkin syytön ripitykseen,
mutta poliittinen johtolankamme
on marssijärjestyksemme

ihailen komentajaa,
hän on pitkän linjan sotilas,
viisaampi kuin
diplomaatit,
avarakatseisempi kuin
politiikot,
Älyllisestikkin
eniten harjaantunut

kun hän komentajuuden vastaanotti,
hän tiesi kaiken tämän
ja se taisikin olla painavin
syy
     ja hyvä näin

laihutusvinkki....

laihtua voi vain
syömällä
vähemmän,
-pikkupaloja,
sellasia palasia
joissa ei rasva kiillä,
eikä sokeri suussa sula

nälkää ei saa tuntea,
jos nälättää
ota omppu,
pansku,
tahi
kaalinpää,
mutta älä sorru
vehnäseen,
ruislimpuun ainoastaan
palasen verran,
mutta jos oot raavas mies,
ota kolme,
mutta älä juustoa kummempaa
päälle laita,
sillä se vatsasi kuvetta liiaksi kyllästää

mä oon laihutellut kuukaudessa
kolme killoo,
kun oon vierastanut kakku hilloo,
kolmessa kuukaudessa on
hävittänyt kymmenen
rasvasta olloo,
enkä taho niitä
syyvä takas

kun saan itseni solakaks
sitten aloitan
itseni jaloittamisen,
liikun mieleni mukaan,
tuntoni matkassa,
sillä saan
bodyni siihen kuntoon,
että
rouvakin ihastuu

koppakuorikainen...

ihminen on elänyt
kauan maapallolla,
mutta nykyisessä asussaan
raamatullisen verran,
siksi hän ei kaikkia
maailman saloja tunne,
ei,
mutta
koppakuorikainen tuntee,
sillä se on ollut
aikojen alusta saakka,
ei koskaan kuollut ja
yhen kerran syntynyt,
siksi se tietää

nöyrä...

ihmisen tulisi olla
nöyrä,
niin nöyrä jotta vois
heikkona hetkenään
itseään
sinutella

kalasatama...

uusromanttinen
pilvenpiirtäjä
kalasatamassa siintää,
se helsingin katukuvaan kiiltää,
mut
monenmonen monta
ihmistä kismittää,
sillä sehän on
pytinki,
johon vain takametsien
perijöillä on varaa

varrutaan...

kurjet sinitaivaalla
liitää,
joutsenparvi horisontissa siintää,
ympäristö rusehtuu,
tilhet enää
pihlajassain viivähtää,
onhan syksy,
aikaa jolloin sadot korjataan,
kaulukset pystyyn nostetaan
ja talven varalle varrutaan

siristellään...

aamulla siristellään,
päivemmällä hampaita
kiristellään,
iltasella virutellaan,
yöksi vuoteella
ojennellaan,
siinäpä on ihmiselon
liikeradat

arvot.....

arvoja on,
toisilla enemmän,
toisilla ihan kenraaliksi
saakka,
mutta suurin arvo
in
omsntunnonarvo,
sillä se loistaa
ympäristöönkin

hilkulle...

mitään ei kannattaisi
jättää hilkulle,
ei ainakaan
työpaikkahaastattelua

sudenkorentona...

ihmisen elämä
on
pitkiä katuja
nousuportaita alaslaskevia,
myötäpäiväisiä
hetkiä,
hetkiä jotka hänen on selvitettävä
jos meinaa huomiseen
kurkata,
ihmisen elämä
on semmoista aikaa,
että kannattaa
tehdä itsensä eteen  jotahi,
Sillä
muuta mahdollisuutta ei ole,
eikä toista tilaisuutta
ihmisenä olemiseen tule,
sillä sen jälkeen elät kukkasissa,
metsän puissa,
sammaleissa tahi sudenkorentona

jäänyt...

kun olet
jäänyt
olet entisestä poissa
tulevaisuuden tyhjyydessä
olet
keinut mukana
muttet juuretu
olet vain
ja kalpenet
halpenet ihmisten silmissä
olethan
jäänyt

syyspäivän tyyneys..

syyspäivän
tyyneys
iltaan verhoutuu
peittäen ruskaisan maan,
satoisat marjakankaat
kalaisan järvenselän,
sieltä täältä kuuluu linnun
lauluu,
mutta syys on tyynnyttänyt
heleän kesän,sillä
onhan nyt on aika mennä talven lepoon,
jotta keväänsäteillä elämäntuulet jälleen
puhaltais

maalaisromantiikkaa...

maaseudulle pääsee
kun ajelee
moottoritien päähän,
kääntyy siitä pienemmälle
ja kuoppasemalle pikitielle,
kun sitä rynkytystä on kestänyt
nälkään saakka,
silloin pysähdytään suljetulle
huoltoasemalle,
siellä syödään ennakkoon
pikaruokapaikasta ostetut
hipshokkelit ja cokikset,
kustaan
huoltsikan seinään ja jatketaan
matkaa,
kunhan ensin ollaan kiristelty
mutterit uudesta sähköautosta,
lähinnä sen renkaista

viimein tullaan hiekkatielle,
joka onkin sitten moottoritien
osuutta tasaisin pätkä,
sitä ajellaan niin pitkään kun
sähkö  loppuu autosta
ja majoitutaan entisen kirkon
sakastiin siksi aikaa kun
tiepalvelu tulee latailee autoa

päivä tai kaksi on vaihtunut,
sillä niin matalaksi on
maalaisreissu muuttunut,
jokaisella turvat rullallansa
mutta matka jatkuu,
sillä pian ollaan entisessä
mummolassa

mummola on pajukoitunut,
tikat hakanneet yläkerran seiniin koloja
ja vintillä kuuluu maailman
kauneimmat lintuäänet,
mutta ennen sitä
jokaisen kintut on
naarmuutuneet villiviinin oksista
ja villiviinien varsista, sekä  nokkosten
polttelemsta paukamista

yks toisensa peräån
vetäytyy sähköauton suojiin,
viimeisenä isäntä itse,
eikä hänelläkään ole kasvoillaan
maalaisromantiikan hymykuoppia

luonnostaan...

jos ihminen
muuttuis alkukantaiseksi
ei nykyajan
hömpötyksiä ois,
ei linnanmäkee,
bowerbarkkii
eikä liukumäkkee,
sillä ne olis ihan
luonnostaan

juoksutauti...

kun juoksutauti iskee
silloin ihminen juoksentelee
pitkin pururatoja,
puistoja ja jalkakäytäviä
-  hikisen punakkana,
eikä oo yhtään mukavan
tuntuinen

lusikka...

keittoa syödään
lusikalla,
mutta
kanansiipee
sormillansa,
niikuhi rapujakin
-  ja pullan muruja

elämän viisaat peilaavat...

elämän viisautta
ei ihminen
taida,
sillä he kuulevat
vain
toisiaan,
kuntaas
luonnon pienimmät
aistivat peilaamalla

viisaaksi kehitytään
matkimalla,
siihen ei synnytä,
siksi linnut ovat älykkäämpiä
kuin
tietoviisaat tohtorimme,
siksi
etttä he osaavat peilata
elämää

lakkasuo...

syvän yön aikaan
hillasuolla,
usvapeitteen suojissa
marjastaa mesikämmen
metsiemme valtias
eläinen kuningas,
hän
jolle luojan kukkasetkin
kumartaa,
päivänsäteet loistavat,
hän
poimii kaksin käsin
mehukkaita lakkoja,
aamukirpeitä karpaloita,
välillä röyhtäilee,
rintaansa taputellen,
ympäristöään tarkkaillen

olen vaiti,
odotan vuoroani,
ämpärini on tyhjä,
mutta mielenmaisemani
täynnä luonnon kauneutta,
luonnonrauhaa jossa asiat
tapahtuvat luonnonlakien mukaan

yön syli...

yön syli
kätee äänet,
värit ja aurigon paisteen
se antaa syvyyttä
tunteille
pelon ja rakkauden
ololle,
se luo kaveriksesi
varjon
josvain kuljet
kuun unelmien sillalla

luo ystäviä....

vältä vihollisia,
luo
ystäviä

syntyy kahesti....

ihminen syntyy
kahesti,
silloin kun pitääkin
ja toiseksi silloin
kun
oikasee
-  koipensa

pihavariksein....

pihavarikseni
ei espanjaan
talveksi lentele
ei mihinkään vaan
puhapolullain se tallustelee
aamusta iltaan,
yöt nukkuu aitan ylisillä
josta se pitää pihapiiriä
hallinnassaan

hiiret se ilmoittaa
naapurin mirrille,
muut kulkijat
kettukeikuralle,
isommat susihukalle ja
kaikkein paksummat tupsukorva
ilvekselle

kyl mun vaivatonta elää
ystävieni kaa,
sillä he
huolehtivat
pihapiiristäin

kun ottaa....

kun ottaa
pikkasen on hilpee meininki,
kun ottaa enemmän
on enemmän,
mutta jos vielläkin enemmän
silloin varmistuu aamun kipee
fiilinki

sottapytty...

alkujain olin viaton,
maanpinnan pienempien
kaltainen,
mut sitten vartuin
ja moneen ikävän
tartuin,
siksi olen kuten monet muutkin
## ymäristön sottapytty

luonnonsuojelu...

luonnonsuojelu
on jokapäiväistä
hommaa,
sillä ilman sitä ei
huominen  valkenis

vihottelis...

etäinen ihminen
on kylmän sään
kulkija,
hän hymyttä matkustaa,
tunteitta istahtaa,
hyväntuulisuutta vierastaa,
siksi häntä kaikki kiertävät
ja se häntä hiertää,
mut omahan on syynsä,
hymyilis
eikä vihoittelis

suopursu...

suopursu tuoksuu
hyvälle,
se tuoksuu karpalolle,
lakalle ja kauniille
syksyn ruskaisuudelle,
se tuoksuu elämälle,
poislentäville linnuille,
karhunpoikien ilottelulle
suomättähällä,
suopursun tuoksusta tiedän
talven saapuvan,
siitä tiedän myös puolukoitten
punottavan,
mustikat mehukkaat kypsyvän

erikoisihmiset...

erikoisihmisiä ei oo,
onvain
henkilöitä
joita kutituttaa
pienemmätkin asiat

puupölkky....

jos ihmisellä ei olis
luonnetta
ois
hän
puupölkky

leväperäinen....

ehkä on
leväperäinen
sana,
siksi sitä käyttävät
mielellään
- päättämättömät

suuri talo...

suuressa talossa
on suuret
linjat,
siellä on myös
armoton kurittaja,
sillä muuten
väki
villiintyis

haastemies...

kaikilla on uusia
haasteita,
no
ainakin
haastemiehellä

hauta....

ihmisen täytyisi
tuntea itsensä
ennenkuin
kaivelee itselleen hautaa,
on nimittäin niin
että ihmisissä
asuu esi-isät ja villit
unelmat jotka eivät
voi sietää
nykymenoasi

kurttuotsaiset....

kurttuotsaiset
ihmiset
tonkivat ikävyyksien
peltohaassa
- jokapäiväisessä elämässä

ajohommissa...

ajohommissa
runo syntyy,
siel
matkanteko sitä
sytyttää ja
vaihtelevat maisemat
kylvävät,
siksi runopolkujain
tahdon mä
iät ja ajat kulkea
ain
vain

syksyinen aamu...

syyskuinen
aamu herää
värikylläisenä,
niityt ja metsänreuna
rusehtaa,
pihakoivu syyspuvussaan,
aamukasteisessa nurmikossa
siili vipeltää,
kurrenpojat petäjää kiertää

en haastele ääneen
sillä tälle kauneudelle
ei ole sanoja,
vaan
tunteen silmiä

piru...

hyvyys
korjaa ain
satonsa,
piru saatavansa

pihlajanmarjat...

kun katson
pihlajamarjoja
syöviä
tilhejä,
olen hiljaa
sillä siin näen
elämän nälkäisiä

luuta ja nahkaa...

ihminen,
luuta ja nahkaa,
muutama pullo juotua väkijuomaa,
linnunmaitoo,
kirnupiimää,
ei muuta,
kun luuta ja nahkaa,
mutta silti hän
esiintyy
- pulleana

suuri hätä...

kun ihminen eksyy
silloin hällä on
hätä,
hätä,
suurempi hätä
mitä näkyykään,
silloin olisi hyvä jos
lähellä olisi ihminen joka
näkisi,
ohjaisi ja auttaisi
auringonnousuun,
ilomerten rannoille,
elämänliekin laiturille,
silloin
olisi hyvä
olla joku joka välittäisi,
-silloinkin

pohjolan kaupunkiliikenne...

viikon päästä oon
pohjolan kaupunkiliikenteen
mies,
hyvältä tuntuu

olen lähes neljäkyt vuotta ajellut linja-autoja,
mutta nyt multa ensimmäistä kertaa
kysyttiin
- miltä tuntuu

hyvältä tuntuu,
säälittää vain, että
eläkeikä lähestyy,
sillä haluaisin työskennellä
tämmöisessä teamissa pidempäänkin

osansa kiitokset saa myös
perehdyttäjä
hartikainen
osaavasta asenteestaan,
mutta uskon että ei hän
tyhjästä kaikkea mukavaa ammentanut

keravalla aloitellaan 12.8 2019,
silloin on hymy herkässä ja youtungi-
sähköauto alla,
joten mikäs mun olla

työpaikka...

työpaikka
on joskus monen kiven takana,
joskus ihan
tossa vaan,
työpaikka on sellainen
paikka
jossa ei olla kotisäännöillä,
eikä millään omilla säädöillä,
vaan ihan palkanmaksajan säätämillä,
mutta se voi olla silti
mukava paikka,
mut se vaatii
monta joustavuutta,
asennoitumista,
kylkien taipuvuutta,
mielen mukavuutta,
sillä työpaikalla ei ole
kelläkään kivaa
jos siellä ollan liekassa,
sillä sinne kuuluvat vain tuotantoeläimet,
niistäkin aniharvat

isokuva...

isossa kuvassa
ihminen
on
pieni,
pienempi kuin varjonsa,
mitättömämpi
kuin kelopuu
aukkohakatulla
metsäkankaalla,
siellä kaukana metsäsaloilla,
hillasoiden takana

hohtonsa...

helmikuussa on
hohtosa,
heinäkuussakin,
mutta suussasulavinta on
olla ajassa
jossa on kevyttä olla,
hetkissä jotka tuntuvat
syvänhyvältä
vaikka olisi lokakuinen
loskakeli

onnenhetkiä...

onnenhetkiä ei satu
joka askelelle,
mut kun kohdalle
osuu,
silloin kannattaa
hetkeään juhlistaa
ja hetkeksi istahtaa
kiittää suorastaan ja
villisti ilmoille
hetkeään tuulettaa,
luontoäiteelle heiluttaa

viisas ihminen...

viisas ihminen
asettuu
toisten tasolle,
siksi häneen virtaa
elämän
näköisyyttä jonka hän kutoo
viisautensa pauloihin

hautausmaa...

kun kuljet hautausmaalla
kuljet hiljaa
muistellen,
kun sinun täytyisi olla
hilpellä
mielellä,
sillä he kaikki toivovat sinun
elävän

keinun ja heilun...

keinun päivästä
toiseen
keinun ja heilun
yöt ja päivän valkiatkin,
elän joka henkeykselläin
valvon ja keinun
nukun ja heilun
sillä niin mun on
mukavamman sujuavaa

kesämieli...

kesä syksyksi
tuulettuu
siksi suvimieleni
talveen tuudittuu,
kunnes kevätaurinko
hohtavainen saa mieleni
heräämään
kesämieliä kerämään

naukuva hevonen...

naukuva hevonen
syö
viljaheinää laitumellaan
seuranaan vanha emokissa
joka nukkuu päivätirsojaan sen selässä,
hevonen ja kissa ovat
ain olleet kavereita
ja tulleet hyvin juttuun

monia  ohikulkijoita
ihmetyttää kun hepo
naukuu ja mirri
hirnahtelee,
mut nämä kaverukset
antavat ihmettelijöille
piut paut ja jatkavat
elämäänsä

maatilalla ei ole hiiriä
sillä nämä nähdessään hevosen
naukuvan
ottivat hatkat ja pakkasivat
laukkunsa ja muuttivat
kaupunkiin,
helsinkiin jossa asuvat
eiran kaupunginosassa

onneton suutarinpoika...

onneton on se suutarinpoika
joka luuli osaavansa,
mutta paljain jaloin
käy,
näin käy
monellekkin
jos itsestään pitää liikoja

arjessa...

arjessa on monta
hetkeä,
tulipalokiirettä
itkun ja naurun aihetta

menemällä ...

menemällä voit
palata