heinäkuun ensimmäinen...

Heinäkuun ensimmäinen,
mätäkuu,
ei parane haavoittua,
tunteen haavat märkivät,
pintanaarmut eivät
ruvetu,
itkussa kylpevät.
Katson korkeuteen,
näen sinitaivaan,
raotan sen verhoa,
näen enemmän,
mutten saata virkkoa.
Meen ongelle,
istun laiturilla,litkuttelen varpaitani,
katson kohoa,
katson sinitaivasta,
onkohan syöntiaika.

heräsin...

Heräsin ennenaikojain,
ihmettelin, miksi näin aikaisin,
painuin vastausta odottamatta
takaisin pehkuihin,
ahaaa,mitkä jatkot,
unimaailman untuvaisimmat,
makoisimmat unimaailmat.
Puhelin soi,
pomo kyseli missä luuraan,
komenteli työmaalle.
Mieleni lysähti,
unimaailmani kaikkosi,
olen aamun harmaa,
elän ihan selvästi.

kesän herkku......

Keitetyt uudet perunat,
tillipuska,
rasvasilli könöttää
lautasellain,
minnuu ei pijättele enää mikkään.
Kesäillassain,
lounaistuuli hyväilee,
koirani Dita nenällään vastatuulia
nuuhkii,
minä ateriaani,
kesän jalointa.

vaikka...

Vaikka kaikki katoais,
näkisin sinut,
vaikka näköni sumentuis,
aistisin sinut,
vaikka kuolisin,
sinussa eläisin.

itikka...

Kävin maaten, ramas niin vietävästi,
nukuin aikani,
heräsin itikan ininään,
pyörin ja hyörin,
unet karkas,
nyt valvoa volmotan,
aamula töihin,
voi tätä riemun tuskaa,
yhen itikan tähen.

pusi pusi...

Rakkaus,
mitä se on,
onko se sitä
mitä sanotaan vai onko se mitä sanoilla
toteutetaan.
Rakkaus, eihän sitä aikamies
kehtaa,
nuorempana humalapäissään,
viimeisenä oljenkortenaan,
mut, että nyt, kun
iltaaurinko sammuu.
Sanonpahan vaan mitä toteutankin,
ja pusi pusi.

olen yksin..

Olen yksin,
lähdit,
 ymmärrän sinua,
en käsitä itseäni,
olisin itsekkin toiminut
samoin.
Näkemiin ystäväni,
annoit enemmän, kun tarvitsinkaaan,
toivon, että saan tilaisuuden
kiittää.

kiljukalle...

Elämäni on jalkoja,
käsityötä,
selän notkotelua.
Oon kiljukalle,
tenunenä saranin
varjoista,
koti kyliltä,
sieltä peräkammarin
nuorimaisesta päästä,
vanhemmat velokset
kiljuun hukkuivat,
säästyin, kun sammuin, kesken
ilonlaineita.
Nyt vetelen kiljupönttöäni rulaattorilla,
on jarrutkin,'
minä katkokävelen, sillä
nuppi ei kestänyt kiljukanisterin viimeisiä
tippoja.
Mut haaskasti minua yhä naarattaa,
selväpäisenä en ole ollut koskaan,
synnyinkin kovassa krapulassa.

kesäloma...

Kesäloma,
olen suunnitellut sitä
koko kevään,
pilkuntarkasti lomani sovittanut,
kyläpaikat kartoittanut,
ilopaikat merkannut
onkireissut valmiiksi ongittu.
  Taidankin perua koko
loman,
olen sen jo
kokenut.

tilipäivä...

Päivä hämärtyy,
ilta saavuttaa,
suljen työpaikkani oven,
saavun kotiini,
huokasen,
kotona voi huokasta
syvään.
Luen laskut,
selaan lehden,
puren sämpylää,
hiljennyn yöpuulle,
huominen on
tämänpäivän kaltainen,
ylihuomenna
tilipäivä,
siksikin.

kollit...

Kuiskailen itsellein,
rupattelen kissallein,
se ei ole aaltopituudellani,
mutta muuten
synnynnäinen kyhnääjä.
olemme kaksi yksinäistä kollia,
toisella on vehkeet tallella,
mut
savua tuottaa vaan,
toisella muuten vaan...
Oleme ongella,
kala ei syö,
ei mitään väliä,
sillä vietämme laatuaikaa suvi-illassa
Nyystölänlahden,
nuuskimme ilmaa,
aistelemme tunnelmia,
siinä meille kolleille
saalista.

maisemat vaihtuu..

Maisemat vaihtuu,
en kannon nokalla
elämääni kahtele,
olen kiertopoika
vuorokauden,
vuosien mittainen,
elämäni kertainen.
Muistoni yltävät,
eteenkin päin,
sillä
aavistan huomisein,
kissani kertoo salaisuudet
elonpolkujein,
tien vierustoistakin
kuiskailee,
oomme matkamiehiä
maailman.

jätevesiasetus...

Jätevesiasetus,
eikös se jo Talvivaarassakin
toteudu,
ympäristösuojelu,
poliittinen
vinksinvonksin,
työpaikat ennen luonnonsuojelua,
vai mitenkä se olikaan.
Politiikko tarvitsee ääniä,
käpytikka ei voi äänestää,
känsäkourainen ukonretale voi,
akkansa ainakin.

pyhäpäivät....

Kreikka pumppas Saksan pankit,
siinä kiilusilmät näppejään nuolee,
 kommunisti putsas
rahamiehen rintataskutkin.
Mut kommunisti on huomista
vailla,
hällä saarillaan työ unohtuu,
pankkiirin rahat pian
syötyjuotu,
sitten alkaakin
euron pyhäpäivät.

vierailija...

Onko maailma puhdas,
ehei,
maailma on ihmisten asuttama,
siivoton juttu,
ihminen epäsiisti vierailija,
onkuin
kotonaan.
Puu lehtensä pudottaa,
on syys,
on ruskan kullattua aikaa.
Keväälä uuden elämän
lehdet saavat.
Luonto,
sehän on eilisen kierrättämisä,
luonto ei tuota jätettä,
toisin, kun vierailija.

pulu..

Jos tietäiin kaiken,
tylsistyisin,
nojailisin ostarin seinään,
vetäisin kessua,
kantaisin pussikaljaa.
Mutta en tiedä mitään,
en osaakkaan,
siksi olen silmät terävinä,
jospa minäkin joskus
jotain,
elän,
en nojaile,
sillä se on yksitoikkoista,
seuraan pulua,
sillä on riemua rinnassa.

kreikka...

Kreikka,
sivistyksen aapiskirja,
urheilun museo,
huolimatonta elämää,
ihmisiltä on unohtunut huominen,
huominen on tätä päivää
tärkeämpi.

kehtolaulu...

Ihminen oppii jokeltamaan,
pian kävelemäänkin,
muttei opi kissanpentujen kehtolaulua.
Kehtolaulu on
pienellä kerällä,
emonsa lämmössä,
kehräten tunteiden
hyvyydessä,
avaraan maailmaan
kurkistamista,
mutta höyhenenkevyin
ensiaskelein,
sitä ei ihminen opi.

hautaantuvat...

Ihmiset kaupungeihin
ahdetaan,
kerrostaloihin sovitetaan,
mis ihminen kuollakseen
hautautuu.
Valtiovalta,
teurastamo ihmismielen,
lihoiksi ihmisen lahtauttaa,
kerrostaloissaan ihmiset eläviltä
hautaantuvat.

nälkä rauhottuu..

Synnyin tuuliseen maahan,

pakkastalvena helmikuisen,

siitä lähtien

on synttäreitäin viettänyt,

muistojuhlissa

myöskin osallisena.

Säämingin valtio,

iso,

siellä synnyin,

mut Savonlinna vallotti koko

höskän.

Kiertelin Norpan kanssa

rantoja iloisen Itä-Suomen,

kunnes polveni notkahtelivat

etelä-suomeen,'jossa yhäkin

röyhtäilen.

Ei oo sielukas paikka,

mut

näläkä rauhottuu.

tyhjyys...

Vaikeimmat hetkesi ovat
selvittämiäsi,
tyhjyys on vaikeaa,
toivotonta ajanhukkaa,
jollei ratkottavaa.
Ihminen ei saa lankuttaa,
juhlien jälkeen tosin
hieman,
mut
muuten
touhukkaasti eletty
elämä,
ei ylety veltoksi tyhjyydeksi.

taivas..

Taivas,
ikuinen arvoitus,
maankamaralla kaikki tonkimista
vailla,
minäkin voin
tutkia maan matosia,
mutten taivaan saloja,
sillä multa viisumi
puuttuu,
kuolema.

pajupilli...

Pajupilli soi,
tein sen,
taitasin,
voi riemun retale,
onnistuin.
Pappani puolivuosisataa sitten
opetti pillin teon,
polvenkorkuiselle tuon
luonnon soittimen taijan,
sävelet paimenpojan.
Riemullani ei  ole rajoja,
sen huomaa myös
polvenkorkuinen
lapsenlapseni.

autettava...

Vaivun itseeni,
en toisia jaksa,
itseänäkin tympii.
Ylikuormaa,
siinäpä laahustamiseni
syyseuraus,
en ole tajunnut,
etten minä kaikkea,
olen itseneni väsyttänyt,
auttajasta on tullut
autettava.

kumpare...

Kumpareen takana on
maailma kallellaan,
nyt toisella syrjällään,
kuljen kumparetta kohden,
kuljen elämäni taivalta,
toisinaan tasaista,
mutta nyt ottaa ylämäet
voimille.
Meinasin huilia, mutta
matkani ei jatkuisi,
saattaisin luovuttaa,
on parempi olla liikkeessä,
eihän minulla missään
vuodetta,
mutta kumpareen takana
huohahdan,
katson elämääni.

höperö...

Sumuinen aamu,
aurinko nukkuu,
rusakko jallittaa kuja-kettua,
joka on kaupungilaistunut,
jänis  vikkeläkinttu,
kettua läähätättää.
Meen töihini,
muuten en saa palkkaa,
sossu on matelijoita varten,
minulle ei sovi anelut,
tahdon yrittää,
mut ymmärrän niitäkin,
joilla on toisin,
ihminen on ihan höperö.

yksinäisyys...

Yksinäisyyteni tyhjää,
sinä puutut,
olisin silloin enemmän,
nyt yksin.
Sinä,
sulosuu,
kaunein silmieni
kukkanen,
kukkien kaunein terälehti,
yksinisyyteni
sulosuu.

paavi...

Elämä on arkipäivää,

pyhät hilloina eloa

maistattaa,

elämä on hieno juttu,

ilman sitä ei tätä näytelmää

saisi kokea,

luomakunta,

muurahaiset ovat serkkujamme,

koppakuoriainen ihan parasta

elämää,

ihminen,

vääntelevä kettukeikura,

ei sen enempää,

mut luulee itse olevansa, kuin

paavi,

poikien tyttöystävä.

jäätelötötterö...

Jäätelötöttero,
makian kylmää,
keskipäivä holottaa,
suu kuin beduiinin sandaali,
jäätelo,
aih,
mieleni sulaa,
mut voi,
lokillakin suuta kuivasi,
nappas tötteröni,
ilmojen halki meni,
sähköjohdola nauttii.
Kiroaisin,
mutten kehtaa, olen kauppatorilla,
ostan toisen,
suojaan jätskiäni,
lokkia kirotuttaa,
muttei sekään kehtaa
ääneen loitsuja huutaa.

tiet...

Maantiet kulkemista varten,
ojat vesiteitä,
purot sadetta kuljettavat,
kaikilla on tiensä,
minullakin,
elämäni kulkee, vaikka
nukahtelen,
yleensä kerran
vuorokaudessa,
siinä on aamut ja päivät,
illalla ramasee, yöpuu on
mukavin
tieni.

pankkiirit...

Kreikka imas Sakemannin manit,
siinä Suomenkin senttiset,
kyl herran persettä saksanmaalla
jomottaa,
partisaanit tekivät tempun
katalan.
Eurooppa,
vanhamanner,
mutta ei ole opikseen ottanut,
tuhonsivuja historiassa,
uudet tulossa,
ellei ahneet pankkiirit
kumarru ihmisten syliin,
äitien
poveen.

kutituttaa...

Kutittaa,
kutitutan,
syyhy yltyy,
raavin vaahtosuussa,
kiemurtelen.
Itikka inisevä,
teki tempun pistävän,
nappas evästä minusta,
jätti kutinan,
anoinhan sille sentään
jaloruokaa,
rokotettua laatujuomaa.

savua..

Aina ei suju hyvin,
aina ei voi hymyillä,
eikä koskaan päivä hyppää suoraan
yöksi,
iltavalot loistavat.
Rakkauskin on alkuaikojen huumoria,
mitä kauemmin yhdessä,
sitä veltommiksi elimet käyvät,
eihän sillä väliä,
sillä sieltähän pelkkää savua,
höyryten.

luomakunnan koti...

Ihminen, paljossa mukana,
liikaakin,
sillä hänhän vain vieraana
luomakunnan kodissa,
maankamaralla,
sinitaivaan alusmailla.
Vieraan tulisi isäntäväkeään
kunnioittaa,
luonto,
eihän ihmisellä ole oikeutta
luomakunnan kotia
raiskata.

hellä kulta...

Luontoäitii itsensä kesään
koristaa,
kevään huuman kesätuulien
suvisäveliin  soinnuttaa.
Kesä kukkii,
pientareetkin hyvänmielen
terälehdillä tervehtivät,
puut ja pensaat, komioissa
asuissaan suvituulissa kesäpäivää
viettävät,
syksymmällä vaatetus kelien
mukaan,
talvisäillä luonnonpuku valkoisenaan.
Luontoäitee,
elämän luoja,
hellänkullan hyväsydän.

nälättäs...

Miul on hiki,
eilen kylmäs,
piä ihan tuulenviemää.
Olen arpeetissa,
täällä on aina hiki,
tuskanhiki ainakin,
mut kyllä leipä mukavan viileältä
maistuu,
ilman duunia kylmättäs
ylet aikaa,
nälättäs ainakin.
Eilen näin, kun mummo potkas tyhjää,
selälleen kupsahti,
suutuspäissään kaljapurkkia potkas,
hutilo.

vieritän...

Vieritän isoja kiviä,
turhaan,
helpointa olisi kiertää,
mut
metsänpoika oon,
siksi kiviä vierittelen,
kuutamoa rakastan,
tähdiltä satumaata toivon,
metsänpoika minä
maan poven....

Metsäpolku...

Metsäpolku,
ikimetsän sokkeloissa,
elämän aarteita, menneisyyden salaisuuksia,
luonnon antimet polun vierustoilla,
marja ämpärini  kukkuroillaan,
mutten malta lähteä,
aistelen luonnon taikaa,
kuuntelen ikionkien jorinoita,
haistelen elämän tuoksuja,
korpimetsän salaisuuksia.
Metsä on täynnä elämää,
mut sovin hyvin,
luontoäitee on osannut
elämänsä huoneen hienosti
luoda,
viihdyn,
kuten muurahaisetkin,
joilla työnilo on luonnostaan,
käpytikka iskee silmää,
hällä hyvä mesta.

oleskelijat...

Kahdeksas työpäivä
perätysten,
viellä pari,
sitten vapaille.
Olen reppumies,
leipäni maailman äärissä,
elämäni on tulemista ja
lähtemistä,
elämäni on ollut
tekemistä.
Yhteiskunnan oleskelijat,
heitä minä en mieleeni
sovita,
ovatkohan eläviäkään.

vartoilen...

Vartoilen kissaani rappusilla,
on varhainen aamu,
hetki ennen aamun sarastusta,
lähdemme ongelle,
kunhan kattiseni kiertää
reviirinsä.
  Veneeni liplattaa kevyesti Nyystölänlahdella,
kissani ihailee maisemia veneen nokassa,
laskee kaloja, jotka sille siunautuu.
Aamu,
sen aistii kesäisinä onkireissuilla,
kaislikon äänet,
järven tuoksut,
tervatun veneen hyvämieli,
idästä nousevat aamunsäteet,
niistä minä
onneni kylvän.

itku..

Ihminen on itkulla kevennetty,
itku
helpottaa,
nauru ikävyyksille
hymyilee.
Tunteet, salatut tunteet
niillä ihmismieli nopiasti
täyttyy,
purskaha itkuun,
naura sielusi hyvälle
mielelle,
elämäsi hymyilee,
vaikka ukkovarpaasi tökkäisit
pöydänjalkaan.

uurastan...

Elän elämääni,
joskus haluaisin vain
viettää,
mutten siihen yllä,
minun on jokainen hetkeni
elettävä,
muuten kaikki näkemättä valuu,
eiliseen.
Uurastan itselleni,
elän itselleni,
itseeni kuuluu läheiseni,
 kuulen
elämän äänet.

pihamaa..

Pihamaa,
hevonen syö ruohoa,
kanat nokkivat vierustoja,
pappani nostaa vintikaivosta vettä,
jonka kantaa tupaan,
mummo laittaa ruokaa.
Kalakukko muhii uunissa,
eilen mummo pyöräytti ruisleivät,
vielläkin tupa tuoksuu.
Juoksen siellä täällä,
mummon helmoista papan lahkeeseen.
 Kahvini jäähtyy,
näitä lounaallani muistelin,
tuli mukava olo.

elämän usko...

Kaipaan, aikaan, jolloin
tunsimme toisemme,
nyt olemme sosiaaliturvatunnuksia,
yhteisen omaisuuden puolikkaita.
Alkuun meillä ei ollut
toistemme lisäksi mitään muuta,
ainoastaan itsemme.
Yhteiset ponnistelut toivat
maallista hyvää,
mut
kuormamme toistemme
tunteista keveni,
kunnes lopulta
tyhjeni.
Kaipaan aikaa alkuaikojen,
aikaa,jolloin ei ollut mitään
muuta, kun
elämänusko.

laumaeläin...

Ihminen on laumaeläin,

politiikkojen vaalikarjaa,

yksittäinen paimentaminen

olisikin työlästä,

sitähän populisti karsastaa,

kuulonsakkin, kun toispuolinen.

  Erakko saaressaan,

koira kaverinaan,

häntä ei vaahtosuiset populistit

naruta,

sillä hän keskittyy olennaiseen,

itsensä ja ressunsa elämiseen,

kaikki muu on jonninjoutavaa.

Saaren luonto,

Päijänteen aarteet,

niillä erakko koirineen

elämästä toipuu.

raparperikiisseli...

Rakkaus on
raparperikiisseliä,
sen tänään valmistit ,
tiedät, kuinka se minulle
maistuukaan,
et sanoja sanellut,
kiisseli puhuu puolestasi,
jokaisella lusikallani maistut
rakkaimalta.

avaruus..

Avaruus,
turhan pitkä matka jalkaisin,
mut
mopolla saattaisi keritä,
jos vain pensiini riittäisi.
Avaruuden tuolla puolen ion
alennusmyynti,
siellä kaupataan kuolleitten
vehkeitä,
sil
mitään maallista ei siinä pitäjässä
suvaita,kuulemma maalliset vehkeet on kirppujen
pesäpaikkoja.
Hurrautan mobedini käyntiin,
meen, jotta kerkiän valkata.

tavallinen elämä...

Tavallinen elämä,
jok´´ikisen haaveissa,
mut
tavallisesti elämä vain
taiteilee kanssamme,
tansittaa kiihkeästikkin,
toisinaan elämä ei tunnu
huomaavankaan.
 Kaipaamme vain tavallista
elämää,
sitä unelmien ylijäämäistä elämää,
joka yhä edemmäksi kiiruhtaa,
juoksemme päivämme elämäämme,
vällilä hymyten kiroten,
toisinaan toivottomuuden
syvämietteissä.

petos...

Petos,
luottamuksen varjolla tehty,
synkkyyden syvyyksissä,
mielen kaatopaikkana
mieleni vaeltaa.
Luotin sokeasti sanoihisi,
luotin enemmän, kun elämäni salli,
nyt olen petetty,
kehonisieluni
häpeää,
häpeän lapsen uskoani,
kiroan sinut, sielujen kaatopaikalle,
sinne missä, rotatkaan eivät sinunkaltaisia
syö,
vaan kutittelevat sinut unettomaksi,
silloinhan sinulla on aikaa miettiä.

haikailen...

Haikeudella menneisyyttä muistelen,
aikoja elettyjä,
aikoja jotka minut tähänpäivään
ovat saattaneet.
Kohtalot, niillä elämä kudottuu,
sattumat vievät asioita toiseen,
olen elänyt elämääni kulloistenkin
olosuhteiden avulla,
kohtaloni sattumilla,
niiden varjolla nyt haikeilen.

rappukäytävä...

Tuulesta temmattu,
juorut makoisimmat, ne
rappukäytävissä juorutut,
ihanaa,
että ihmiset viellä välitävät,
hieman asioita värittävät,
mut
kiva on supatuksia kuulla,
sill
rappu olikin ennen
tuppisuiden ovikomeroita.

luonnonhelmassa..

Luonnonhelmassa,
ojanpenkalla karpalosuon,
oja rämettynyt,sen
luonto haltuunsa ottanut,
siksi suo aarteitan tarjoaa.
Suopursujen tuoksu,
punaposkiset karpalot,
kellertävät hillat,
silmäni makustelevat.
Kurkipariskunta lounaalla,
antavat minun olla,
minäkin heidän,
iltaaurinko yhteiselämäämme
hyväilee.
Saan sankkoni täyteen,
lähden,
kurjet moikkaavat,
minäkin.

ilmava elämä...

Ilmava elämä,
liikkeellä monin tavoin,
touhua elon kirjon,
henkistä harrastusta
mielen mukavaisesti,
ilmava elämä on rientoja
elämän viljavilla vainioilla.

ilon hyvä mieli...

Ilon hyvä mieli,
toisiinkin helposti tarttuu,
joskus ihan nauruksi
pistää,
ilonpäivän hyvämieli,
siin on mukavata olostaa,
Hymyhuulet luokseen kutsuu,
silmät hyväntuulisesti
seuraan istuuntuu,
mukavasti hyvä mieli
seuruetta seurustuttaa.

Terroristi...

Terroristi,

hyvänmielen hylkäämä,

raakalainen elämälle,

sieluton

ihmisen kokoinen

haamu,

kuoleman kylväjä,

sairaan katseen

kantaja.

lapsen hymy..

Pienen lapsen hymy,
herttaisen vilpitön,
ujonoloinen,
kaunis hymynkatse.
Lapsen silmät elämää
mitoittaa,
asioita punnitsee,
mielissään kartoittaa,
niistä hän
taipaleensa aloittaa.
.

maailman ääriin...

Maailman äärissä valot
säihkyy,
sinne katseeni kurkottaa,
itsenäni taivuttelen, mutten
itseäni kauemmaksi
saata.
Lähiseutuni kaluttu ja laahusteltu,
olis komiaa
pikateitä maailman ääriin,
revontulten tuolle puolen.

kätilö...

Mielessäni on satoja sanoja,
mutten yhtäkään saa ulos,
ujostelen sinua,
olen ensirakastunut patsas,
katseeni kaukaa sinut katsoo,
vaikka hiuksesi kasvoillani
hulmuavat.
  Onneksi naapurin äkäinen akka
tuli räyhäämään,
poistuimme
muualle,
siellä ensiuudelmani
syntyi,
räyhäävä akka on
kätilömme.

ennen...

Elämä oli ennen yksinkertaisen
helppoa,
asiat sutjakkaasti hoidettiin,
hellalla ruuat maukkaimmat,
uunit tuvan lämmittivät,
kaikkeen kädet tarvittiin,
jalkatyötä aherruksiin,
hartiapankkia kantamuksiin.
Aamuvarhaisella herättiin,
ilta silmät makuulle laitatti.
Elämä on nyt helpompaa,
ihmisestä on tullut
oleskelija,
vailla merkitystään.

kotiseutu...

Kotiseutu,
monet kotiseudut,
nuoruuden kodit,
monet asunnot,
elämäni lapsuus,
siellä minun kotiseutuni.
Käymäntieltä tunnistan,
mutten tunne,
minun kotiseutuni on
nykyinen kotini,
elämäni pyhin.

elämän jälkeinen...

Onhan elämässä varmaan

paikka, jossa tuntisin oloni

turvalliseksi,

tunnen sen olevan, mutten

löydä,

vaikka olen elämääni kierretellyt,

leiponut kaiken, 

luopunut monesta,

tunnen sen jossain olevan,

vai onkohan se paikkani

elämäni jälkeinen.

työtön...

Vaikeimpia päiviä silloin,
kun  olen toimeton,
aika on pitkä,
minuutit viruvat ikuisuuksiin,
vaikka eihän minulla kiire.
Olen, kuin häkkiin vangittu eläin,
pyörin ympyrää,
lasittunein katsein.
Olen se häkkieläin,
olen työtön.

kukittavat...

Sinitaivas,
kielomereni tähtitaivas,
kuutamo meren pintaan
kuvastaa,
yön tummat sävelet
merta kiertää,
mieleni lumoissa
lumpeenkukkien,
jotka meren rannassa yötaivasta
kukittavat,

elämän nälkä...

Kävelet,

et voi istua,

olet rauhaton,

rahaton,

nälkä kuljettaa,

hermot nälissään.

Työttömän tuskaa,

sosiaalihuolto,

alemmuudentunto,

kirpputoreille kävelet vaivihkaa,

vaatetat itsesi,

toivot, ettei kirppari tuoksuisi,

mutta eniten toivot

nälkäsi loppuvan,

elämäsi nälän.

yksinäinen...

Olet yksinäinen,
olet hiljainen,
äänesi huulillesi asettuu,
silmiisi tunteesi,
kehosi seuraa pelkää.
olet elämän laiminlyöty,
kaunis elämä,
sille silmäsi säteilevät,
tunteesi kiroavat elämän kauneuden,
yksinäisyytesi on
tuskassa uitettu.

suljet ovia...

Suljet ovia,
käännyt vain poistuassasi ,
et huomista toivota,
et
jälleennäkemistä,
et silmiin katso,
yksin kuljet,
ovia auot,
muttet asumaan jää,
kuljetat vain itseäis,
tunteesi jääkylmissä
huoneissa,
niitäkö etsit.

hetket...

Hetket ohi menevät,
huomenna eilisiä,
siispä hetket tulisi elää
tuulispäänä.
Toisaalta
mikä kiire elääkkään,
sitähän piisaa,
elämää,
mut ihan varmaahan
se ei ole,
joten tuulispäänä huomiseen.

ihmissuhteet...

Ihmissuhteet,
tunteista kudotut,
luottamuksella parsittut,
elämänpoluilla päällystetyt,
hymysuina hymyilty,
itkut yhteisesti vuodatettu,
niissä suhteeet
kokoontuu.

uinuttaa...

Iltasella mieli mukavoituu,
pois päivän työt,
pois kiireen askareet.
Iltasella mieli katsoo,
menneitä muistelee,
tulevasta haaveilee,
ilta, aikaa
tunnelmoiden,
kunnes pää tyynylle
uinuttaa.

heinäpelto...

Heinäpelto,
heinäseipätä rivissään,
heinästäjiä ukosta akkaan,
kaikki kesässä uurastaa,
talveksi karjastaan huolehtii.
Ihmiset maan ahkerammat,
sil maa ei laiskoja elättänyt,
he kaupungeihin näläistyivät.
  Heinäpelto tätäpäivää,
tuotantolaitoksen suurtehoisen,
siellä heinäseivästä ei näy,
ei uurastajaa pienviljelijän,
kaikki kaupunkiin nälästyivät.

nuori...

Nuori,
elämän huominen,
hälle anteeksi erheet sallittakoon,
sil erehdyksistä opit
kestävimmät.
Nuori, kodin leipoma,
eväät karuun maailmaan
kodin sylistä armaan,
joskus kaikki ei auvoistakaan,
siksi nuorta
ymmärtäkäämme.

päijänteen lahti...

Mieli mukavia aatteloo,
synkkyyvet visusti
unholaan huitasee,
sil
mieli mukavuudesta kukoistaa,
suruntuksista
istuvilleen murjotuttaa.
Mut mukavuukset pian
mielistelty,
uusia haikailee,
niitä ehtoossa etsimään,
 pajupillin soidessa,
mielimukavaa
haeskellessa,
suvessa suloisessa
Päijänteen lahden
kolosessa,
luonnon luomassa
mukavaisessa.

savusauna...

Savusaunan tuoksut tupaan
tuoksuu,
miehet saunavedet kantavat
vinttikaivon raikkaasta lähteestä.
Kanat kotkottavat marjapuskissa,
on kesäinen saunapäivä, viel aikaa
puskissa nokostella,
pimeä kutsuu orsille myöhemmin.
Pappani räppänät sulkee,
siitä alkaa saunareissut jokaisen,
ensin mummo, sitten naiset nuorimmaiset,
sitten minäkin  miesten kera,
tunnen elämäni maukkauden.
Maalattia kosteuttaa löylyn tuimaa
ilmettä,
löylyt pehmeän kosteiset,
ihokin iloisesti hymyilee.
Jälkilöylyt, useat,
saunajuomat maukkaimmat,
iltapalan jälkeen elämä
unimailleen tyynyttää,
hymyilen.

kesäyö....

Kesäkuinen yö,
levähdyspaikka kuutostien,
kesän äänet,
luonnon vaimeat,
yökin puolittain,
sillä nythän on suvi,
jolloin luonto itseään kohentaa,
päivät ja yöt.
Levähdyspaikan siimeksessä muistomerkkki
sodan jäänteistä,
kumarran sielullain,
kiitos veteraanit, että saan
levähtää.

tekijänoikeudet...

Elämä kulkee omilla jaloillaan,
sitä ei laisinkaan väsytä,
luonnolla on tekijänoikeudet
elämään,
sitä on jalankulkijan turha
kopioida.
Ihmisen on mukauduttava,
sopivasti eleltävä,
huilailla heikotuksien äärellä,
luonto,
sillä on tekijänoikeudet,
pysytään väleissä.

pirumies...

Istun kapakassa,
ilonkurjassa,
samankaltaisten keskuudessa,
ei hymyilytä,
olen tulossa viinahulluksi,
piru silittelee mielihyväkeskustani,
on mulkku tyyppi.
  Monta ilotonta yötä,
monta itkun koskettavaa,
hetkeä,
mut...
.

Lopetin läträämisen tuon hiilimiehen
vuoksi,
uskallan jälleen katsoa itseäni peiliin,
uskallan omillani elää,
vaatimattoman mukavasti,
uskallan katsoa läheisiä silmiin,
minussa alkaa herätä
inhimillisyys.

viisumi...

Kaiken voit varastaa,
kaiken voit puhtaaksi
puhua,
muttet tunteita kohtalon,
ne on tatuoitu mielen syvälaaksoon,
sinne kieroutunut luonteesi ei
uskallaudu,
sil,
siellä on vain
viattomuus,
siihen sinulla ei ole viisumia.

sinitaivas...

Sinitaivas,
pilvenhattarat selällään,
tuulivienoinen hiuksiain hyväilee,
nautin sinitaivaan alusmaista,
kielomeren reunustamasta niittykukkien
elonkauneudesta,
jossa mehiläiset ilman pekkaspäiviä
ahertaa,
jossa linnut liitojaan liitävät.
olen sanaton,
kauneutensa ei sanojani kaipaa,
sieluni kehrää kauneutta,
luontoäiteen leipomaa.

valtatiet...

Entinen, 

olan yli jäänyt,

katse eteenpäin,

taival on pitkä,

katseesi kulkekoon pitkien

taivalten,

mäkistenkin teitten harjanteille,

josta voit lasketella puolivauhdeilla

tasaisemmalle,

elosi valtateille.

ilettääkö...

Ilettääkö homo,
kauhistaako lepakot,
suutelevat naiset,
oi voi,
eihän se mitään,
oomme metsän poikia,
niittyjen tyttöjä,
sinitaivaan alusmailta,
mikään ei ole keltään pois,
ootpa sitten vaikka
itsesi.

haastelen...

Rasisti,
miksi ylennät itsesi,
se ylennys on turha mitta,
ylennyksesi on toisten
alentamista.
Kaikki ihmiset ovat ihmisiä,
sinäkn,
siksi sinulle
haastelen.

luontoäitee...

Aurinko,
luontoäiteen iso hyväsuu,
lämmittää  poskipäitäni,
annan kasvoni kokonaan,
suljen silmäni,
en tohdi katsoa,
haluan vain tuntea,
mieleni mukavoituu,
ikävyydet unohtuvat,
tunnen elämän sinitaivaan,
luontoäiteen kototuvan lämmön,
tunnen rauhaa,
levollista mielihyvää,
luontoäiteeni,
olet elämäni.

kuiskailen...

Kuiskailen,
olen toivoton,
pelkään täyttä hiljaisuutta,
itseni tyhjyyttä,
sanatonta pelkoa,
haluaisin olla valtamerien vaahtopäänä,
elämän syvävirroissa valtamerten,
mutten osaa olla hiljaa,
vaahtopäät edellyttävät.
Kuiskailen,
katson merelle,
tunnen vaahtopäiden
hiljaisuuden.

ylisyödä...

Ihminen elää leivättäkin,
hyvin elää,
solakkana elostelee,
mielihaluillaan itseään
ruokkii,
touhuaa arkeaan hyvin eväin,
niillä hymypäivään levoliseen,
unimaille yön unettaessa,
aamun sarastaessa,
päivän valossa,
Hyvää mieltä ei voida
ylisyödä,
sen voi ympäristölleen tarjota.

liituraitapuku...

Elämäni aaveet,
hetket kokemattomat,
mielihaluissani haaveillut,
mutten  otetta saanut,
nyt
aaveina mieltäni
juoksuttaa.
Haluaisin kohdata aaveeni,
liidellä sen intohimoissa,
laulella sen säveltäessä,
mut
arkipäiväni on liituraitapukua,
ihan kulmakurttuista herramiestä.

kastemato...

Kesäaamut,
niistä elämä nuortuu,
suorastaan suoristuu,
aistit elämää hyppäävät,
mielikin mielinkielin.
Aamu ennen lintujen laulua,
aamunsarastus tuoksuu kasteiselle
ruoholle,
taivaanranta aukeaa,
luonto uinuu viellä untaan,
linnuillakin päänsä siipien suojissa,
vain minä ja kastemato aamussa.
Kiedon ikimännyn ympärille käteni,
tunnen sellaista lämpöä,
sielun hyvyyttä, jonka vain luontoäitee
pystyy antamaan,
sydämmeni rakastaa,
hyväilen mäntyä,
luontoäiteen kättä.

katseemme..

Katseemme eivät  enää kohdannet,
katsoimme ohitsemme,
kuulimme, muttemme enää tunteneet,
on aika tulla,
on aika mennä,
 on häähyväisten aika.
Rakkaus ,
joskus ikuista,
meidän tämän pituista,
vietimme aikamme,
menemme tahoillemme,
haikein mielin,
yhteisin päätöksin.

kamut...

Minne elämä jatkaakaan,
kun minusta irtoaa,
minne saakka matkaakaan,
muisteloikohan se yhteistä aikaamme.
Miten elämä minuun takertui,
tuliko ihan vartavasten,
jos tuli, niin uskon, että
lähtiessään minua kättelee,
olemmehan hyvät kamut.

haaveet...

Haaveet,kauneimmat unelmain,
mielen mukavaiset,
niistä saan voimaa tulevaan,
niitä aattelen,
haaveissain unelmoin,
enkä toivokkaan, että
toteutuisivat,
sillä
silloin minulla ei olisi
unelmiain.

uinuttaa...

päivä illaksi laskeutuu,
yöpuulleen vetäytyy,
seuraan luontoäiteen
elonrytmiä.
haukottaa,
unimaat, kauniimat kielomerten
takaiset,
sinne uneni minut uinuttaa.

mukavaa...

Elämä on mukavaa,
jos vain itselleen suo,
esteitä riittää,
mut jollei olis,
ei mukavuutta
tuntiskaan.

lähiöt...

Elämää lähiöissäkin,
siellä yhteiskunnanan laitamailla,
siellä ihmiset vähempiosaiset,
yhteiskunnan tulonsiirtolaiset,
siel monta hymynaamaa,
ihmisiä maailman ääriltään.
Lähiöt,
ihmisiä kaikkiaan,
uutta ja vanhaa,
valkoista ja mustanaamaa,
värillistä elon kuvaa hymyt
koristavat.
  Kaljakuppilassa mietteet
kurjuuden kummituksista,
toisten olemisoikeuksista,
siellä humalapäissään elämää
ratkotaan sortopäissään.
Lähiöt,
sieltä tulevaisuus virkonee,
siksi siellä monen monta
hymynaamaa.

sukupuolielimet...

Rakkaus on pitkäaikainen
juttu,
rakkaus on tunteiden
kutomaa,
elämän näkemää,
haavoilla aroilla elettyä,
hyvyydellä hellytelty,
rakkaus,
luottamuksen parsimaa..
  Ihastus,
hetken huumaa,
jos sukuelimillä aivot ois,
ihatukset tuuli veis.

lumpenkukka...

Lumpeenkukka keinuu lammen rannalla,
vesikirppua keinuttaen,
taivaan sinikansi pinnasta kuvastuu,
minunkin,
onkimiehen onnellisen.
Ilta kuiskaa metsälammen ääniä,
luonto vaipuu iltaansa,
iltaeläjät toisiaan kutsuvat,
susiemo laumaansa kokoonnuttaa,
ilves makoilee pesäkivellään,
kuulen heidät,
en näe,
 he näkevät,
ovat ottaneet onnnellisen onkimiehen
omakseen,
kuten lumpeenkukkakin,
joka kauneuttaan
esittää,
lammenpintakin hymyilee
kasvoillani.

laumaeläin...

Ihminen, kumma otus,
ihan villieläimen luontoinen,
mut syö vaikkei nälkäkään,
villieläimet sentään rajoittavat
itseään.
Ihminen on laumaeläin,
valitettavasti,
sillä yksilöiksi luontoäitee
meitä yrittää kasvattaa,
siten laumamme sivistyisi,
sillä ilman sivistystä ei laumassa
osata muuta, kun ylen syödä.

kävelylenkki...

Reipas kävelylenkki,
jalat ihmettelevät,
totuttelen ne hyville tavoille,
ennen olivatkin, mutta unhohdin,
jaloittaa .
Selkäpiitä kuumottaa,
paita tarttuu ihoon,
otsasta jo hikinoro lurittelee,
silmät lasittuu,
hengitys vinkuu,
kädet epätahtia haukkoo,
polvista kuuluu kitinää.
  En ihmettele, ettei aina
maistu,
mut,
oon jo niin rapistunut, että
kyllä on
maistuttava.

henkilökohtaisesti...

Ihmisen elämä,
siitä selviää henkilökohtaisestikkin,
kunhan osaa itselleen hymyillä,
joskus kurmuttaakin,
ihminen on kehitymiskelpoinen,
siksi on elettävä siivosti.
Kotimme on maapallon ikäinen,
olemme kehittyneet jalkamiehiksi,
käsillä moikataan,
ihan helppoa,
elämä on henkilökohtainen
jännäri.

populistit...

Populisti pääsi vallankahvaan,
pelko yhteiskunnassa värisi,
tunteenjärkikin vaikeroi.
Populistin vaalilupaukset,
muukalaiset huit helvettiin,
kaikille tukkurahaa kouraan,
siis joutenoleville kotimaisille,
homot ja lespot teurastamolle ja paljon
elukoitten juttua,
siitä ihokarvat kuolemaa kutkuttivat.
  Populisti hallitusherra,
kiitos, että käänsit takkisi,
et toteutakkaan vaalilupauksiasi,
kiitos sydämmestäin,
että sinulla on kahdet kasvot.

ihtenäin...

Tänään, eilisen jälkeen,
huomista odotellessain,
aion olla oma ihteni,
hitsukka,
ihan ihtenäin.

haukon ilmaa...

Haukon ilmaa,

maistuu hyvälle,

hampaattomana kevyttä ja

ilmavaa.

Ilmakas,

aamunraikas,

kotimökin rappusilla,

kissakin haukottelee,

sillä on aamuisin tuo tapa.

Luontoäitee heräilee,

pihanurmi hehkuu kastettaan,

västäräkkikin on herännyt,

hällä aina tuo herrasmiesmäinen

elontahti, harmaaväri sopii 

hälle,

pihamaan evästäjälle.

kuljet...

Kuljet huomista kohden,
eilisenkin muistat,
tämä hetkesi huomistuu,
et kerkiä elää hetkeäis,
sen muisteloihinsi ajautat,
huomisesi syö sinulta tämän päivän,
jokainen huomisesi on yksi vähemmän,
eilisesi kasvavat,
nykyisyyttäsi  ei laisinkaan.

herran pojat...

Herrain pojat,
isiensä synnit julkeasti
kantavat,
rikkauksissaan asustavat,
maallista mammonaa perivät,
rikollisen elämän veritahrat
perintökalleuksinaan.
Herrain pojat ihan tavallisia,
mut
heillä perittyä mammonaa,
isänsä synnit seitsemään
polveen kantautuu,
sit
veri puhtaalta pöydällä
elämöi.

irrottuu...

Nuoruus vierottuu,
aikuisuus aristaa,
mut
askeleesi tottuvat,
arkiset haaveet nuoruuteen
vierittävät,
mut sehän meni jo,
kuljet päivässäsi,
iltaasi kohden,
silloin nuoruus viimein
irrottuu.

kaikkeni annoin...

Kaikkeni annoin,
hieman itselleni jätin,
lähdit kyltyneenä,
veit minusta kaiken, paitsi sen
minkä jätin,
nyt huomaan, että jättämäni
olisikin kuulunut sinulle,
antamani itselleni,
yhä olisit luonani,
sillä ethän sinä yksin
osaa lähteä.

iltapäivä...

Iltapäivä,

tyynenä illastaa,

päivä iltaan sylittyy,

ilta yöpuulleen laskeutuu.

Iltaseni,

huokausten aikaa,

levollisten hetkien taikaa,

päivä taivaanrannalla yöpyy,

minä kotivuoteellain,

pääni tyynyyni nukahtaa.

sateen jälkeen...

Sateen jälkeen,
elämä hengittää,
tunnen sen,
aistin luonnon pehmeyden,
kosteus tuoksuu,
luokseen kutsuu,
aistelen niityllä,
minulla on luontoäiteen pöytä
koriana.

rotta-hoitaja...

Voiko ihminen olla
vaivaistalon rotanpyytäjä,
voiko hän siimahännillä pyyhkiä
ruokapöytiä.
Kyllähän tok,
minun hoitsuni  on hyvä
rotanpyytäjä,
tuo iltapalalla näytille päivän
saaliin,
yleensä kymmenkunta häntää,
ruhot on seuraavan päivän
lihasopassa hautumassa.
  Ennen minua hoitelivat kiireiset
hoitsut,
nyt oon saanut pirun hyvän enkelin,
hällä on aikaa minulle,
usein pelaamme lautapelejä.
korttiakin lätkitään,
palkintoina nuo siimahännät.
Oon voitolla, se hoitsua kismittää.
Muut höyrypäät eivät hänestä tykkää,
mut ovatkin
aikamoisia palikkapäitä,
yö kauvet huutavat ja raamattua veisaavat,
minä otan nyt salakuljetettua ilolientä,
sentin verran, etten vuoan ruppeis höpertelemään.

iloinen ihminen...

Iloinen ihminen,
maailman murtama,
itkussa keitetty,
surumielisesti  suurustettu.
Elämän soppa,
arkinen aamu,
tuskahikinen päivä,
ilta armahtaa,
pätkäunet unettaa,
siksi iloinen ihminen
hymyilee,
täytyyhän hänelläkin jotain.

Heilastajat...

Onko isänmaani herrat kaikkien
kansalaisten hyvämieliä,
ovatko he vain omien
tukijoitten palvelun tuottajia,
onko yhteinen hyvä ainoastaan
harvojen hyvää,
olemmeko yhdenvertaisia,
vai
onko herroilla omat
heilastajat.

to day....

Varistani räkäsesti naurattaa,
se unohti, ettei sillä ole
vasenta jalkaa,
kaatui kylelleen,
nyt siipi kuranen, mutta mieli
räkäsen kevytmielinen, sen
naurullaan laulattaa.
Pesin lintuseni,
meemme tänään kelloliikkeeseen,
jännä to day.
Katselen kultakelloa,
tiedän, ettei se liikkeessä ranteessani,
tartu,
mut
kotona illemmalla komiasti koristaa.
Varikseni kuuli mietteeni,
sehän on räkäsen kiiltävien
esineiden rahtari.

päättäjä...

Oletko koskaan ollut epärehellinen,
oletko kähveltänyt,
suorastaan varastanut,
oletko pettänyt,
sinä
päättäjä.
  Et vastaa, kiertelet,
vastaatkin, mutta valehtelet,
puhut, en ymmärrä,
mut
sinähän oletkin
äänivyöryllä valittu
päättäjä.

kävelen..

Kävelen pitkin katuja,
olen joutomies,
elämän joutilainen,
minulla vain
tuulen huuhtelema perse.
Seuraan iloisia ihmisiä,
ovat hyvännäköisiä,
minuun ei hymy takerru,
mut silti
kävelen,
makullain pitkästyisin.

eläintarha...

Teet tuhmuuksias,
rietastelet itsesi häpeääsi,
elät kuin,
villieläin eläintarhassa,
selvinpäin pyytelet anteeksi,
voivottelet itsesi  tuurijuopoksi,
käperryt eläintarhasi suojaan,
syyllistät toiset,
näet itsesi vain kärsijänä,
et huomaa, kuinka
eläintarhasi väki pelkää.

Mieli...

Mieli,
ihmisen omin,
ainoa, jota ei voi
ulkoistaa,
jos niin kävisi,
asuisit toisessa ihmisessä,
mielesi olisi hyyryläisenä,
sinä,
elävältä kuollut.

tipahtele...

Useinkaan ei onni tipahtele rintataskuun,
joskus,
sitä hetkeäin odotan,
vesikielellä vartoilen,
mut päivittäin nautin onnenmurusejain,
ihan
jokapäivittäisiä.
Tänäänkin aurinko oli piilosilla,
sateinen aamu,
mut
siitäkin murusein
päivääni.

jokapäiväistä...

Kaikki elämäni kuvat,
kaikki näkemäni,
kaikki huomiset,
niistä elämäni hyvin voi,
vaik toisinaan kutturassa
kulkeekin.
Elämä on jokapäiväistä,
yhtäkään ei luiskahda väliin,
mut joitakin päiviä muistan
huonommin,
huomista odotan kovasti.

taivas ja maa

Taivas ja maa,

siinä välissä maailman kaikkeus,

lumipyryt,

kevään hiirenkorvat,

suvikin.

Välillä satelee,

toisinaan paistaa,

ihmistä syntyy ja kuoleutuu,

luontokappaleet eivät itsestään pidä

meteliä,

varikset ylikauniisti laulavat,

taivas ja maa,

välissään,

monta tarinaa.

politiikko...

Politiikko on vilunkilainen,
tunteiden sylitäkki,
ihmisten äänillä
vaalikauden omahyvää
jalostava,
hymyä herkästi näytättävä,
sil kannattaja armas,
hymytön työtön.

ikä kysymys...

Miksi ihmisen elämä
iässä lasketaan,
miks ei vois antaa elon vaan
kohdusta hautaan,
ei olisi turhaa byrogratiaa,
jäis monet ikävät tuntomerkit
huomioitta.
  Nyt ihmisiä tietty määrä,
mut laskematta vähemmän, tahi
tiellä olevia,
mut voihan ne kierrellä tahi
luokseen saapua.
  Ei tarvitsittaisi politiikan
populistejakaan,
sillä eihän heillä
otollista kannatustakaan.

uskovainen...

Uskovainen,
onhan niitäkin,
mut näen vain
uskottomia, joilla virsiharso
huulillaan.
Uskon pyhyyteen,
mutten uskovaisen virsiharsoon,
sil
siinä petoksen
julmat kasvot.
Minun vapahtajani kuuntelee
iltarukouksissani,
ei hän minua toreille huutamaan
kehoita,
vain iltaisin
kahdenkesken.

viheltelet...

Viheltelet,
opit lapsena,
oli vaikeaa, nyt
huulesi taipuu,
vislaus solisevasti soi,
kutsut puolivillaista
koiraasi,
se on sokea,
eihän se muuten luoksesi
luimistelisi.

vapaus...

Vapauttako on vapaus ilman
rajoja,
vapausko sinut elämään
vapauttaa.
Vapaus vangitsee,
sillä ethän tiedä minne
kulkisit,
säännöksillä polkuasi ohjaat,
kotisi asutat.

aaveratsastaja...

Ihminen tarvitsee kesälläkin lapaset,
kotokudotut,
mummin keinustuolissa,
rakkauden iltavalossa,
semmoiset lapaset
täytyisi kesällä
pikku kätösissä olla,
niissä olisi
kätösten lämmin oleskella.
sormet sinisinä kuleskelen, osa jo
vaalenevinä,
tunnottomina pianoa soittan,
punkki niskassa imeskelee
minua,
soittoni on hevitangoa,
olen aaveratsastaja
Padasjoen.

oikeus ja raiskaus...

Viisi miestä raiskaa
töistä palaavan naisen,
oikeus ei nähnyt sen kummempaa,
puuttui vain naisen tuomio tuomiosta.
  Oikeudentunto,
ovatkohan oikeita tuomareita laisinkaan.
Tuomioistuin,
oletko tyytyväinen uhrin elinikäiseen
vammaisuuteen,
Tuomioistuin, oletko tyytyväinen, kun raiskaajat
ilkkuvat raalla teollaan.

pääministeri...

Pääministeri puhuu luottamuksesta,
miksi osa kansasta ei luota,
siitä hän  ei veisaa,
hän omiensa etuja varjelee,
hän on luova omilleen,
hän on unohtanut lähimmäisen
rakkauden,
se on luottamusta,
rakkaus on
luottamusta.

äidit...

Musta äiti imettää,
valkoinenkin,
istuvat hiekkalaatikon reunalla,
vauvat ruokailevat ahnaasti,
äidit pilvissä,
eivät ole kotiutuneet,
toinen ollut iät ja ajat,
toinen hetki sitten.
  Äidit,
toinen ei tiedä lapsensa isää,
toinen tietää,
muttei tunne.

lankutan...

Loma olemista,
pitkin ajanlaskua,
ilman rihmankiertämää,
niityn reunamailla,
luonnonkukkien takamailla,
täällä minä aikaani kulutan,
minä laskuopin mestari,
olen lomalla,
selälläin luonnonhelmassa,
täällä olen päiväni ajassa,
aika kuluu vaikken tee mitään,
vain ihailen,
lomallain lankutan.

alakuloisena...

Hallitusherrat muunmaalaisia arastaa,
vierasta ihmistä karsastavat,
itseenä kääriintyvät,
pois maailman tuulista nukahtavat,
isänmaani pian suonsilmässä,
vailla vierasmaalaista ihmistä.
Isänmaa,
olet paljon kestänyt,
kestäthän tämänkin kurimuksen,
siniristilippumme jälleen vaalien
jälkeen ilomielellä sinitaivaan
alusmailla,
nyt lippu alakuloisena nupissa
ruikuloittaa.

nuttunsa kääntäneet..

Hallitusherrat säästää,
köyhän sorjaksi  kuihuttaa,
köyhä jalkamies maankamaran,
autolla iänikisella kaasuttaa,
nyt mosse pihalla nököttä,
sil
hallitusherrat hyvätuloisia avittaa,
heille uudet kärryt kustantaa,
hallitusherrat köyhän mökin poikia,
mut
nuttunsa kääntäneet.

elämä..

Elämä on aikaa vievää,
joillekkin enemmälti,
toisille hetki vain.
Elämä on kurkistus,
oikea elämä on iänikuisuutta,
sitä vietetään
siellä mistä tulimme,
minne menemme.

petetty..

Petetyn haavat arpeutuvat,
mutteivat koskaan
umpeudu,
ne arat läpi elämän.
 Petetty kantaa
pettäjän tekoja haavassaan,
pettäjän vaikeroivat
anteeksi pyytelyt,
sieluakin valvottaa,
siksikin haava ei saa aikaa
umpeutua..

peitto..

Ilta kutsuu oveni takana,
aamulla suljin varoen,
lähdin varhain,
päivän töitä paiskin,
ilta kutsuu kotiini,
ilta avaa oveni.
  Koti,
elämäni turvapaikka,
mieleni tyyny,
lämmin eloni peitto.

lätäkkö...

Sateen kastelema piha,
lätäköt lasten mieleen,
lits läts,
ilosilmät lapsukaisten.
  Vanhemmat lätäköitä karttelevat,
heiltähän lapsuuden ilot kaikonneet.
Lapset hetkessä kiinni,
heille kaikella on merkittävää,
aikuiset itsensä uuvuttaneet.

nurinpäin....

Taivaantakaranta sumusta

hämärtyy,

myrskytuulet puhaltavat,

sinitaivas harmaapilvinen,

itsekkin allapäin,

vaikkei kehoni pahoja tehnyt,

mieleni pahoittunut.

  Elo on ilmoista kiinni,

hyvänpäivän hyvätuulisesti,

huononpäivän nurinpäin.

aukenee...

Aikaisin aamu aukenee,
illansuussa ilta uutta aamua
varrottaa,
kesäaamut,
lintujen sulosointuja,
luonnon vehreys tunteita
huomentaa,
sinitaivas kaiken kauneuden kattona.
Västäräkki herrastelee pihapolulla,
hällä puku harmaan komia,
mut pääskynen ei polulle pysähdy,
hän sinitaivaan alusilla
liitojaan liidättää,
aamunraikkaasti viilättää.

luottamus...

Rakkaus on luottamusta,
silmätkin toteavat,
kätensä eivät hiestä
vapise,
rakkaus on läheisyyden suudelmaa,
kestävää luottamusta.
Rakkaus saattaa kumartua,
mut
luottamus sen
ojentaa,
yhteen kumartaa,
sil
luottamus on
avain
rakkauteen.

kieltotaulut...

Elämän kieltotaulut,
ohjeita polun varsilla.
Ohjeet ja opasteet,
sil
kaikki eivät osaa itseään
hillitä,
monet eivät
hallitsekkaan,
siks ohjeet elonpolut.
  Kaiki eivät siltikkään
käsitä,
toiset eivät haluakkaan.
Turmelevat muitten hyvinvoinnin,
ne tottelemattomat,
mut
hehän
eivät muutenkaan
yhteisöllisiä,
elämän vankikarkureita
konsanaan.

pihakivet...

Pihakivet,
sorjilla kätösilla sommiteltu,
jalkapohjilla taivuteltu,
elämän askeleita astelleet,
pihakivet paljon varpaita alustaneet,
saappaita saatellut,
korkokenkiä kulettanut,
pihakivetys,
kotioven avaavat,
maailmaan saattavat.

sadepisarat....

Sateinen päivä,
matalapaineinen ,
mielikin pisaroina valuttuu,
hartiatkin pisaroiden alla taivuttuu,
päät alasnurin, kuten hevosella laukassaan.
  Sade puroina pihassa lirisee,
alarinnettä juoksettuu,
mukanaan irtotavaraa uittaa,
puro joeksi muodostuu,
sadepisarat kaiken aikaansai.

kasvinsuojeluaineet...

Kasvinsuojeluaineet,
rypsipeltojen torjuntaaineet,
niillä mehiläiset myrkytetään,
niillä elämän ruokatalous tapetaan.
  Maatilat eivät enää maatiloja,
nyt suuria tuotantolaitoksia,
niillä rahan himo hirmuinen,
niillä omatuntoa ei laisinkaan,
rahanvalta sokaisee,
terveen luonnon tapattaa.
  Niityt,
kedonkukat,
elämän kaunokkaat.

sotajalalla

Miksi valtio sotajalalla rummuttaa,
mitä se pelkää,
eihän sillä vihollisia laisinkaan.
  Eristäytyminen,
sehän itseään syö,
ihmisen elämä kauaskatseista,
ihmisten elämän soisi olla
vapaampaa.
  Vapaus ei sotajaloilla kulje,
vapautta avoimin silmin kuljetaan.

villiheinä...

Villiheinä tienpientareella,
siltä laidunmaat vallattu,
salpietarilla lannoitetut ,jalostetut
heinätupsut tilan veivät.
Villiheinä,
aikojen alusta,se kestänyt kuutamoiset hallayötkin,
hometta ei korressaan laisinkaan,
mut tehomaatalous ei hitaasti kasvavaa
siedä,
tilalle jalostettu geenimuunnettu homeinen
heinätupsuke.
Villiheinä,
elämän korsi,
se viimonen.

tyhmä kansa...

Tyhmä kansa,
populistin ruokalista,
kieroon kasvanut elontaival,
turhuuksien tulevaisuus,
mut
onneksi tyhmyys viikatteella
leikkautuu,
sadonkorjuun ajalla
päätäntävallan.
  Uskonlahkot,
naistako arvostavat,
synnytyskoneina pitävätkö,
luostarin munkitko
elonleipää jakelevat,
ei hitsi,
härmässä on lakeuksien laki,
lapissa omansa,
pois siitoshevosten
peijaiset,
poronkuseman matkalle
saattohoitoon..

kaunokainen...

Kauneinkaan kukka ei ole silmiäsi somempi,
kauneutesi synkimmätkin ilmeeni kaunistaa,
kätesi kauniin sirot,
jalkasi kevyen sulokkaat,
vartalosi,
siitä vain unelmoin,
kaunein kukkani,
käsieni kaunokainen.

hallituksemme...

Maassamme on rasistinsin hallitus
maailman valtioista.
Maassamme on sisällissota,
jota ei viellä miekoilla ratkota,
mut
tällä meiningillä kansakuntamme
jakaantuu,
persut ovat imettäneet oikeiston
kapitalismin herrakansaan, toisinto
saksan kohtalon.
  Isänmaani on hätätilassa.

persut...

Persut,
sanovat itseään perus-suomalaisiksi,
ovatko tosiaan.
Ryssät helvettiin,
maahanmuuttajat kauemmaksi,
köyhät kuolkoon sukupuuttoon,
persut,
isänmaan siittäjät,
lähen lätkimään,
isänmaani on hourailujen tiloissa.

lomahymy...

Hieron silmiäin,
uninen,
kesken kaiken heräsin,
aivastin huomisen,
kesälomani lopahti,
huomenna arpeettiin,
en oikein osaa sanoiksi vaatettaa,
mut
kuteet duunirahoilla,
eväät myöskin,
joten hymyä poskeen,
vaikkei ihan lomahymyä.

kesäloma...

Kesäloma,
työnjohto tehtävät
vaimon komennossa,
minä vailla työehtosopimusta,
pekkaspäivätkin pitämättä,
eläkettä ei silmien kantamalla.
  Halkoliiterissä klapit lentää,
ruoho siliänä vihertää,
matot uuden pinnan juuriharjalla
kuvastavat,
mäntysuovan tuoksuissa tuoksuvat.
  Krillistä herkut lomakelien,
rasva tirisee, maukkkaat kyljykset
hiiloksella ruskistuu.
  Voi, kun pääsis töihin,
lepäämään.

kuivuttelen...

Kuivuttelen itseäin,
hiostuin matkastani kylille
kirkonvierustoille,
kuntoni hikenä valuu,
täytyis matkata kuntoni kera
toistekkin,
jottei hiki loppuis kehostain.
  Padasjoki,
kunta Päijänteen rantamailla,
Päijänteen helmi sinivalkoinen,
kielokukkanen suvituulinen,
minun kuntani,
kotoni.

siniraikkaus...

Huuhtelen kasvojain,

hikipunaiset poskeni saavat

lähdeveden siniraikkauden,

luonnonhelmassa

Tarusjärven,

sydänmailla korpien

takamaitten.

  Olen marjamailla viljavilla,

sieniä kopallinen,

ämpärissä punaposkiset puolukat, toisessa

mustikat,

kolmas

täyttyy karpaloista kitkuraisista,

elämän makuista on lähdeveteni

siniraikkaus.

kulutan...

Taiteilin itseni vuoteesta,
mielenkeho ois halunnut
loikoilua makoiluttaa,
mut järjen hiven
pystyyn hoputti,
unisilmin tihrustan,
päivääni tiirailen.
  Tähtitaivas, en näe, sinikannen vain,
mut yönkuulaassa tumman väreissä
tähtöset iloisesti vilkuttaa,
kuutamon kajossa unimailla
makoisilla,
sinne päiväni kulutan.

juhannuspäivä...

Juhannuspäivä,
tästäpähän päivä lyhenee,
joulupukkikin jalastaa etelää kohden,
kuuskuuta kierrettyään,
lahjat kuusen alusille,
pakkaskeleillä luistavilla,
nyt hetki marjamaille viljaville,
karpaloitten hallasoille,
suopursujen tuoksuhin
tovinen vain.

silopäivä...

Ihminen ei parannu.Kun silmä
välttää,
pahojaan harrastaa,
ihminen jalostuu seitsemännessä
polvessa,
isonkirjan sivuillakin.
Olenkohan seitsemäs polvi,
vai kolmas,
tuntea en voi syntitaakkaani,
en puhtauden silopäivääni.
  Ihminen,
maankuoren kaarnapeitteessä,
tuhkana uurnalehtojen,
sieltä jalostus alkaa.
 

helkytän...

Aikamoinen ilma,
hengitän syvästi,
huokaan enemmänkin,
istun laiturilla, sataa pisarroittain,
järvenpinta pisaroita helmittää,
vietän lomaani, nautin, sillä sisätiloissa
talvisäillä en tätä kokisi,
siksi sadepisaroiden lomassa
hymyäni helskytän.
  Lumpeenkukat iltakauneudessaan
järvenpinnasta haijastuvat,
kukat koreitten komioita,
vesikirput taitelevat järven pinnalla,
sateinen pisarointi,
minua unelmoi.

kesäillat...

Kesäillat,
lintujen kehtolauluja,
ilmojen tyyneyttä,
lehtivihreää,
pellotkin kasvuissaan,
maalaismaisemani,
eloni hyvämieli.
  Iltalenkilläni,
koiraseni tuntee paikat,
minäkin, mut
hän tupsut viljakkaat,
minä maisemat ilmavat,
ihanaisen lainehtivaiset.

hymer...

Asuntoautoni Hymer,
lomani vuode,
töitteni yöpaikka,
kauppareissujeni kulkija,
elämäni matkatoverein.
  Ikää meillä monenmonta,
remppaa tuhatkunta,
mut ilonsilmillämme
matkaamme kulemme.
  Hymer,
kiitos, että jaksat minua kuljettaa,
matkojain kulettaa,
ilonpitojain seurata,
oon sinun kamusi,
se ohjastaja karvaanarin.

rakkaus...

Rakkaus on ikävä juttu,
ei tohdi useampaa,
rakkaus ei ole voileipäkeksi,
miltään tuntumaton,
rakkaus on tulikipinöitä,
astioiden iloista kilahteluita,
rakkauden vuoteen
hyväilyä.
  Rakkaus ei ala jalkoväleistä,
sehän nussimista,
rakkaus on silmien räpsyttelyä.

itikkaparvi...

kesäilta tyynenä keinuani keinuttaa,
olen illan sylissä,
kuulaan mukavaisessa,
taivaanranta iloaan värittää,
itkikkapari lounastaa,
minussa,
huidon ne taivaanrannan taa,
mut minusta yhä kiinnostuneet.

taivallan....

Taivallan elämääni,
karsin tietäni,
olen yksin,
muut kulkevat omia polkujaan,
minua eivät kulkuunsa
kutsuneet.
  Elämä,
siinähän riennän, taipalettani taivallan,
elän aikani,
sitten huilaan hymyillen.

tutun oloinen...

Ihminen, kerrostalossa viihtyvä,
halpahalleissa tinkivä,
naapureita vihaava,
täysin typerä
yhteiskunnallinen.
Ihminen,
munallinen, pillullinen,
tosi taitavia
naimakauppoja.
  Ihminen, piereskelevä,
paviaaneiltä jäänyt geenikartta,
ihminen,
tutun oloinen.

rasisti..

rasisti,
asetu muutajan elämään,
huomaat kuinka vaikeaa on
luoksesi tulla,
elämään asettua.
  ei muukalainen huviksein maahamme
tahdo,
hällä ennakkotieto ainostaan, että täällä
selviää hengissä,
useimmiten.

putin...

Putin,
elät luonnonvaroilla,
olet keskinkertainen,
sinulla on ohjusten avaimet,
sinulla on mieli hulluuden,
paina ydinkärjet kuolemaa kylvämään,
kuolemme kaikki,
sinäkin,
onneksi,
toivotaan, että jäljelle jäävät
eivät ole aikalaisiamme.

hyppynaru...

Rukoilen mutten  uskokkaan,
taivuttelen itseni päivään,
mutten makuullein joudu,
rukoukseni,
isämeidän,
ihan koulussa opittua,
mut
jelppaa
tosihädässä.
Kyl isommat voimat elämää ojetaa,
Putin kiukuttelevan
kauneuden hyppynaru.

nainen....

Nainen,
elämän eläväinen,
silmien mukavainen,
ilon merkkikeskus,
kutruhuulinen päiväpaiste,
mut
en ilmankaan.

tulehdustila...

Olen tulehdustilassa,
mätänen tavanomaisuudesta,
hyppään korkeutta,
oon kuulamörssäkin,
mutten iloveikko
eilisen.
  Olen köyhä poika alkujain,
nyt riistäjät kiertävät,
heillä hautamieli
katuvinen.

ilta...

ilta,
nyt käsillä,
ramasee,
aamusta saakka touhunnut,
nyt
iltapukeissa,
untenmaille
uinumassa.

Rovaniemi, Suomen pääkaupunki...

Rovaniemestä Suomen pääkaupunki,
hallinto tuntureille,
pakolaiskeskukset porojen tokkaan,
siit
sikiää tulevat verontulot,
jänkhien.
  Etelä-Suomi, tyhjiin kupattu,
mut pohjoisen viimatuulet poistaisivat ongelmista
suurimmat,
talvi-viimaiset tuulet lennättäisivät haihattelijat huit
helvettiin,
jos sinnekkään statuksensa kelpaavat.

somalit...

Somalit siittävät maan,
valtaavat kirkon pyhimmät,
fatfa laukeaa,
koraaani sanelee,
raamatut poltetaan,
perinne-suomalaiset lahdataan,
siat sukupuuttoon nautitaan,
voi tätä yötöntä yötä,
mustaa kokonaan, vaikka valoista yli kellon ympäri.
  Mut väliaikaista vain,
vaalenee ne tunteet pakkastenkin.

vaivaloisesti...

Vaivaloisesti kaupassa kävin,
palautin juomatölkit ,
yhden litran vissy putelin, siit neljäkymmentä
senttiä,
tölkeistä viis euroo,
ostin punasella alennetun silakkalaation,
hyvää, vaikka kalat kuolivat viimevuonna,
mut,
eipähän mahan tarvitse evästä märännyttää,
valmista oli suuhun mättäesäni.
  Olen rikas,
rikkaampi, kun Herlinit,
heillä toisten kantamaa
mammonaa,
minä ahertaen,
enkä kuluta viimeistä muotia.

kissani pieras...

Kissani pieras tupani tyhjäksi,
pasko vieraiden
kiljusankkoon,
olin sammuksissa,
hääni meni ohi suin,
morsiammeni on kuulemma papin turvasäilössä,
alttarin kolosessa.
Voi mirri minkä teit,
kipot ja muut tuliaiset
jäi saamatta,
pappikin huutaa hallelujaa,
morsmaikkukin papin munia nuolee,
voi helvetti tätä elämän kevättä.

maailmantaivas...

Maailmantaivas,
maanpäällinen helvetti,
kusen ujostellen,
koirani luonnollisemmin.
Taivas,
mikä helvetti,
nyt on kova päänsärky,
meen kallioluolaani.

join....

Join viinapullolliset,
elämän tekohuumaa,
velatkin saataviksi
katteutui.
Seurueessa persaukiset rikkaat,
nauravaiset ilottomat,
naiset jakorasioineen.
  Krapula,
puskee tunnontuskissaan,
kävelen kadun varsia,
kävelen,kuten hevonen,
pää alaspäin.

pasko...

Elämä on järkyttävää,
jäätelötötterön vei lokki Korkeasaaren,
lihapiirakan kauppatorilla,
pasko kaupan päälle,
kyl ny
kylmättää.

Esun Runot ja Mietelmät: hikinen aamu..

Esun Runot ja Mietelmät: hikinen aamu..: Hikinen aamu, juhlat puskee ulos, mieli matalapaineessa, eilen kattoja ylempi.   Päätin, että viimoset juhlat, tiedän, että mieli kett...

hikinen aamu..

Hikinen aamu,
juhlat puskee ulos,
mieli matalapaineessa,
eilen kattoja ylempi.
  Päätin, että viimoset juhlat,
tiedän, että mieli
ketterästi muuttuu,
kunhan tästä tokenee.
  Kaikki pelaa, muistikin tallessa,
mut
tämä vapiseva
hiki,
voihan
ilojuomien syli.

maahanmuuttaja..

maahanmuuttajat,
elämänsä kohtaloina,
uuden kotimaansa
sylikoirina,
hylättyinä ivattu.
  maahanmuuttaja tahtoo
tulla hyväksytyksi,
ei hän halua menoerä olla,
hän tahtoo tulla kaveriksesi.

urheilutähti...

urheilutähti,
pakolaisen perillinen,
pärjää kisakisalta,
rakastaa perhettään,
rakastaa kotimaataan suomea,
onnea ja menestystä seuraavaan,
olet esimerkkinä mitä mainioin.

äiti...

Äiti,
elämäni sana,
elämäni hyväintekijä,
pyytetön kaitsijain,
äiti
rakastan elämälläin,
kunnioitan joka teollain.

muukalaiset...

muukalaiset tanssivat illassaan
alkuasukkaat kesäöissään,
on juhannus,
suvi suloinen,
metsälammen rannoilla,
suopursujen tuoksuissa,
elämän alkukodissa.

blogger...

olen kaksijalkainen,
viiskytseitsemän,
ihminen,
blogger vittu,
nyt loukkasitte tunteitain,
en ole kone,
olen ihramaha
runoilijaksi itseäni kuulutan.

ropotti...

minua epäillään,
olen muka ropotti,
vittu,
tuu kokeileen.

turvaa...

Ratikat stadia kuljettavat,
turus aikoinaan,
viipuris parahillaan,
ratikka kiskobussi
katujen mukavin.
  Metro jylistelee
halki koko etelän,
pisara väestön keskeisen,
mut dösät,
ihmiset kerää teitten poloisten,
yöliikenteenkin hoitavat,
sil dösässä ihminen
kuljettaa,
turvaa suojellen,
viipuri,
miun pääkaupunkein,
vaikka ryssä voissa paistettais,
ratikat siellä kotimaan.

ilta...

Ilta,
hämärtyvä päivä,
väsynyt kehoni,
ilta,
levon hyväpeti,
tyynyni armahin,
huomisen tyynnyttäjäni.
  Ilta, annathan armoa päivälliselleni,
suothan tyynyttävät unimaailmat,
viethän kielomerten unimaailmaan,
sinne missä kehoni keventyy,
mieleni levähtyy.

vanutan...

Muistelen sinua,
kainostellen,
kuten alkujaankin.
  Elämä saneli toisin,
olen onnellinen,
että kohtalo saneli polkumme,
jotka eivät yhdessä
vaeltaneet,
mut joskus aattelen, vanutan ja muistelen.

unelmat...

unelmat,
ihan sivukädellä,
sydämmen syrjällä
iloisella tuulella,
katseesi huomiseen siintää.
seuraan sinua,
katsomme kauemmaksi.
  Rakkauttako,
emme tiedä,
mut tunnemme sydäntemme
äänet.

vaikeroin...

Kauneimmat kukkani vaasissain,
keittiön pöydällä,
pyhäliinan päällä,
kauneimmat mietteet
sinulta,
vaikeroin, etten osaa kauniimmin
kiittää.

kärsin..

Kärsin, kun en ole
pintakuvioissa,
olen yhteisöni sivureinoilla,
enhän kuulu herrain syliin,
olen itsein
hallitsija, en yhteisön
imettäjä.
  Kärsin, kun en yhteisöni
etuja nauti,,
olen olkapääni mitan verran
syrjässä.

elämäni...

Elämäni,
päivän ihanuus,
tuoksujen kaikkiaika,
rakkauden päiväperhonen,
sinisiipi lentäväinen,
elämäni on päivän mitainen,
luontoäiteen unelmainen.
  Iltasella päiväni sammuu,
raukeus silmissä siintää,
uinun kielomerteni rantakaislikkoon.
  Aamusella herään uuteen
elämääni.

prinsessa...

Prinsessa Nella mänt
lenkille,
luonnohelmaan
suvikesän.
Kulki tovisen,
tuoksut haisteli,
ilmat ihasteli,
kaikkialla kauneutta
tuntisi.
Nelluskani,
elämän alkajainen,
minun kehäkukkasein,
mieleni tulevaisuus,
rakkauden ihanuus.

nella

Etana kelli,
sateessa kelli,
katseli kuuta,
kaikkea muuta,
Nelluskani pienoinen
runoili mulle illan suussa.

puoliorja...

Aikani kuluu,
en silti juokse, en enempää
hamua,
sieluni täynnä,
meen uimaan,
se kevyempää, kellun,
sorsaemo uittaa lapsiaan,
hyvin koulutettuja, minä,
melkein puoliorja,
riistäjien nylkemä matikka.

tuskani...

Tuskani valuu,
selkäni vaipuu,
kehoni tärisee,
olen elävä kuollut.
  Katson iltatuulen kulkua,
näen sen puiden latvoista,
länteen menevät,
sinne minäkin haluaisin,
mut
olen liian kokenut,
olen vanha,
tänne kuihdun.

mieli ei unohda...

Mieli ei unohda,
tuska ei hellitä vaikka
elämässä kelluisin,
muistan ihmismielen hirmuuden,
muistan kapitalistin hirmuvallan,
tunnen yhäkin roiston iskut sisälläin.
  Olin nuori,
lapsikin,
orjuuttaja nyhti äitiäin,
kurjuutti kohtaloitamme,
hymyhuulin hän nautti,
äitini uurasti,
yksinhuoltajana itsensä kuivutti,
orjuuttaja ilosta rahasti.
  Silloin päätin,
etten riistäjää syötä,
onneksi enemmälti kuolleetkin,
sil ihminen on viaton,
varatonkin kulkija maantien.

pikavippi...

Pikavipillä lomaileen,
sil työstä ei mania hurvitteluun,
kesäpäivien ihasteluun.
Ihminen on köyhäkin, mut
sitä
ei kapitalisti jallittele,
vaan orjanaan ohjailee,
lomapäivät porvarille turhan kalliin
kateelliset.
  Mut orja,
pikavippinen,
äänestää orjuuttaajaansa.

alkio...

Ihmisen alkio,
samakonkudun kaltainen,
tasahymyä alussaan,
mut
sitten ihminen joogailee itsensä jaloilleen,
kutu vain takajaloilleen,
vedessä somasti kurnuttelee,
ihminen hitonmoisesti kerkiää.

viimeinen päivä...

Viimeinen päivä ennen huomista,
elämän tuonpuoleista, siellä missä
vereni alkupää,
siellä, mis
kasvojeni ulkomuoto jalostui,
huominen,
hyvä päivä,
meen jäätelötötterölle,
ostan suklaa vanilijaa, kirsikkaa ja hymyn myyjältä.

sähköbussi...

Sähköinen bussi,
ilman kuljettajaa kuleksii,
etäohjattuna reittillään vaeltaa,
ihmiset vailla kuskin jorinaa,
ilon ilmettä sanan miekan sivallusta,
bussi, kuin rullaportaat kauppakeskuksen,
tunteettomasti kulkevat,
mut
niinhän matkustavainenkin,
ropottina kulkuaan kuluttaa.

kiertelen...

Kierrän elämääni,
käännän kylkeäin,
mietin mennyttä,
tulevaisuuden haaveet
tuonnempana.
  Ei nukuta,
vaikka makuulle asetuin,
tyynyni kumman kuhmurainen,
peitto kiertää puoliaan,
lakana poispotkittu,kuten
minäkin.
  Tänään arvottomaksi todettiin,
lomautettiin,
huit helvettiin toivotettiin,
siinäpä tunnetta ihmispolon.

ukonilma...

Ukkonilma,
pelolla jylistää,
sateella vesittää,
pilvet tummat taivaanrannan,
istun katoksen räystään suojassa.
  Salamat,
luonnon voimaa,
iskiässään elämän sammuttaa,
tulipunaisena hehkuttaa.
  Luonto kuuntelee,
luonnon pienimmätkin tuntevat, että nyt pitää olla
hissukseen tahi muuten
myrskytuulet huutavat,
elon liekki sammahtaa.

Savonlinnan saaristo...

Sataman työteliäät,
lokit kaunispintaiset,
siivoavat torin pinnat
turistien.
  Liitelevät laivan kulussa,
Saimaan aalloila,
kirkasvetisen,
saaret kauniimmat laiva kiertää,
lokkien liidellessä ylt ympäriinsä.
  Höyrylaiva mainio,
aikojen takainen,
mut
nykyaikaakin ui,
kuten norppa luodon takavasemmalla,
siellä muikkuvesien kallioilla.
  Kahden tunnin visiitti Savonlinnan
saarelmissa,
kauniimmissa lahdelmissa,
kahden tunnin suvimieli.

tuhovimmaiset...

Tuhovimmainen terroristi,
raakile ihmisestä,
avuton itsessään.
  Afrikka,
ihmisen entinen koti,
nyt ongelmien siirtomaa,
aavikon hyinen ilma,
hiekkapölyinen taivaanranta,
nälkä lapsilla,
ihmiset aseitaan rasvaavat,
eivät kaiva kaivoja,
vesi pöhöttää,
muu maailma kerää satoaan,
irti juosseet pakolaiset,
ihmiset, joita taudit seuraavat.

kuolioon...

maailman meret,
elämän jäävuoret
lehtojen heiluvat puut,
sademetsät huumaavat,
ne ihmistä ylläpitävät,
ihminen vainen
hakkaa itsensä
kuolioon.
  Pilvet taivaan kiertävät,
maanjäristykset kallioita siirtävät,
merten tuska sietämätön,
ihminen liiaksi
kuluttanut.
  Kuolemme kumminkin,
mutta
jälkeemme jää tyhjää,
ellemme
herää.

kuljen...

Kuljen mieli mustana,
aurinko nukkuu,
pilviverhot suojanaan,
mieleni valuu polviini,
ahistelen itseni yöpuulle,
odotellen aamuaurinkoa.

järki...

Järki ei konsanaan suutu,
järki ei itseään tapata.
  Naapurimme,
kalistelee aseitaan,
hullunpommillakkin uhittelee,
mis järjen ääni,
sil tiedän, venäjän kansan hyväksi
eläjäksi,
mis on hyvän eläjän ääni,
onko se luodin pelossa.

ylisuuresti...

Jos kerkiän, teen homman, ellen,
tuletko avuksein,
sinä käskijäin,
olethan orjuutajani.
  Olet ihminen,
mutta ahneesti hyväksi käytät,
hyväksyisin kohtuuden, sen yrittäjäriskisi
verran,
mut
sinähän riskitkin minulle,
uurastajalle.
  Ihminen,
jokaisella on nälkä,
toisilla ylisuuresti.

mansikkamaa...

Mansikkamaata silmin kantamattomiin,
poimijoita kaukaisilta mailta maailman
äärirajoilta,
kotoisilla ei selkä taivu,
perheen hyvinvointi pomijoiden selän
jäykistänyt.
  Maukkaita on poimijoiden
kerätyt,
kauniita on silmänsäkkin,
ystävällismielisiä luonteiltaan,
vaikka
kotomaissaan verisesti osoittelevat,
vai onko vain se vallanhuppu, joka hulluuttaan
sotatuulia tuulettaa.

elämä pyörii...

Elämä pyörii,
villisti viheltää,
kauniimmin kuhertaa nukkuessain,
aamut,
ihan päivänkajossa.
Hyvän mielen kissan kellona,
kukkanen pientareen varsilta,
siinä aamujen sulosuu,
hyvänmielen hymysuu.

kielomereni...

Kielomereni rantamailla,
istun ja kuuntelen,
itseäin keräilen,
talven työlään jälkeen
lomani suo aikaa,
antaa tilaa mertani soutaa,
mieltäni huoltaa,
rakkaimpiani tavoittaa.
  Loma, ihmisen vuosihuoltola,
autoni kaltainen,
muttei katsastuspakkoa,
ihminen ajokelvottomanakin elämässä
liikennöi.

sosiaalipummit...

Sosiaalipummi,
toimeton päihteiden alistuja,
notkuen kulmilla yhteiskunnan,
äänipotti populistien,
elämän varjokas,
ihmisen huonoin omatunto.
  Rikas riistäjä,
yhteiskunnan kierokelmi,
sosiaalipummin kaltainen,
yhteiskunnan hyväosainen,
ahneliha hytkyy.
  Keskituloinen ahertaja,
ei nautintoja ,
sil työ vie kellon viisarit solmuksi,
työ, joilla kurjaa ja vielläkin kurjempaa
elättää.

huominen...

Huominen huolettaa,
tänäänkin vaikeaa,
yökö turvan suo,
taivaan tulimustat huoneet,
sieltäkö voimia
huomisen,
sieltäkö huominen avautuu.
  Päivät meen,
illat itseäni kerään,
yöt voimia haavistan,
herään elonvoimaisena,
sil haavissain
elon eväät.

päivempää..

Elämäni ei makuulla
näyttäydy,
siihen tarvitaan hitosti
kulutusta,
mielen myllerrystä,
jalkain taivallusta,
ilon riemuja, surun itkuja,
elämäni,
illan jälkeen päivempää.

runoseni...

Oikea tahi vääräkö,
sil ei runojani kiennellä,
kirjoitan vimmastani,
en ole kouluja käynyt,
en runokirjoja lukenut,
enkä luekkaan,
omanikaan.
  Silti mielihyvää tuottaa, jos
muutkin ajatuksille kumartuis,
sillä sydänhän ihmisillä,
mielikin,
melkein jokaisella.

kotipulla...

Kotipulla,
kätösin hengettären,
maut elämän maistuvaisimmat,
rakkaudella voidellut,
elämällä maustetut.
Koto,
seinillä katotettu,
ovikin,
sisällä elämäni,
sisällä elämäni rakkaimpani,
ja
kotipullani.

altakulmien...

Elämäni vois olla toisenmoistakin,
mut eläisinkö,
olisinko ollenkaan minä,
olisiko kotoni sisustamani,
olisivatko tuhmuuteni
jaloinpia,
olisinko ollenkaan.
  Aamuni päivääni saattavat,
minua ohjastaa omatunto,
joskus toimin tuntojein
toiveissa,
usein unohdan, sitten altakulmien
palaan.

mummoni...

Muummo vainaani,
kumpikin,
heidän uurastaneet kätensä,
elämää nähneet silmänsä,
hyvyytensä herkimmät,
elämän sielullisemmat,
pienen pojan kainalossa,
kiitos mummosein,
elätte mukanain,
katsotte yhä minua,
se antaa voimaa
pitkän polkusein.

alusmailla...

Jos kaiken menetät,
yksi jäljellä,
luojasi maailmantaivaan.
Rakkauden täyttämä elämä,
luontoäiteen suojissa,
sinitaivaan alusmailla.

kielokimppu..

Kielokimppu,
kaunis,
metsänreunustaisen,
varjopaikkojen suloisen.
  Lapsi poimii isälleen,
kertoo ikävänsä,
kukat kauniisti kimputtaa.
  Lapsi luonnon luoma,
luontoäiteen helmoissa,
metsätaipaleitten niittymailla,
rakkauden kukkiessa.

tarhapöllö...

Olenkuin tarhapöllö,
synnyin tyhmän näköiseksi,
luontoäiteen opit eivät päähäni mahtuneet,
olenkin
tarhapöllö,
vangittu itseeni,
toisten töllöttämäksi.
  Elämä on julmaa,
elämä on käsien varassa,
elämää hallitsee luontoäitee,
mut
hän ulkoisti sen ihmiselle,
tarhapöllölle.

hedelmöittää..

Hallitusherrat,
rikkauksiensa vahtijat,
ahneina alusmailla
kansalaisten.
Pyhäpuvuissaan maata kiertävät,
hymysuin vitsiä vääntävät,
kansa paremman puuttuessa
hallitusherraa yhä
enemmältään
puettaa,
rikkauksia hedelmöittää.

autiot talot...

Autiot talot,
ikkunat tyhjät,
ovet salvoissaan,
pois elämä karannut,
kissa vain pihanurmella,
kukkapenkki kukkii entisen voimalla,
elämä,
ihminen lähtenyt.

kakat...

Hevonen on kasvissyöjä,
heinää enimmiltään rouskuttaa,
sen kakka hyvältä tuoksuu,
komiasti kukkasia kasvattaa,
luonnonmukaista, kukatkin tykkäävät.
  Lehmä on samaa maata,
luonnon hyvä ammu,
mansikiksi ihminen meijeriään kutsuu.
Lehmän kakka ei minkään hajuinen,
mut kakkaläjään, kun lapsi varpaansa
läjäyttää, hän tuntee
elämän salaisuuden.

ehtoopuoli...

Aamut kauniimmin avautuvat,
kunhan itsesi istuaalleen saatat,
taivuttelet seisomaan,
ulos ilmaa haistelemaan,
katso itäiselle taivahalle,
älä läntiselle, sillä silloin on jo
ilta,
päivän ehtoopuoli.

hyönteismyrkyttäjä...

Miehet ja naiset lapsukaiset,
elämän aikamoiset,
tulevaisuuden jatkajat,
aikansahan se luonto puitakin
pystyssä pitää,
muttei lahovikaisina viitsi iankaikkisuutta
pidempään.
Ihminen, suurinpiirten tyhjäpäisin nisäkäs,
luontoäiteen keskenmeno,
mut
jotenkin ihmis-sikiö kieputteli itsensä
täyspäiväiseksi hyönteismyrkyttäjäksi.

yskittää...

Jännittää,
tunteen yskätauti,
vieras tuli itseeni,
lähelle, muttei iholleni,
hajupussi,
piilottelee omia tuoksujaan,on
selvästi
vakooja,
saamari, petokalahan se.
  Yskittää,
tupakoin,
koko tumppin imasin,
hehkuvan savukkeen,
istun pytyllä oottelen
savumerkkejä.

turpoava pää

Eihän elämää voi kuluttaa
loppuun,
käytetyn tilalle
sielu heti täydentyy,
elämä on iänikuista,
syntymät ja kuolemat
välihuumaa vain.
  Ylivanhana,
paksupäisenäkin,
semmoisenakin voi elostella,
muuten täytyy
eleskellä sopivasti,
liikoja viisauksia kierrellä ja
päätään varoa turpoamasta.

yksijalkainen...

Yksijalkainen varikseni
nokitteli  siiliä,
joka oli samalla ruokakupilla,
siili evästi moitteista huolimatta,
varikseni oli saanu poskiinsa piikeistä,
joten se tyytyi vaan irvistelemaan ja nauraa
räkättämään.
  Kupin tyhjennettyä siili sipsutteli
päivätirsoilleen,
varistani kenkutti,
sen näki jo kiiluvista silmistä.
 

mehukas...

Kuolemakin tuntuu mukavalta,
jos on saanut mukavan elämän
elää,
on saanut päikkärit vetästä,
syödä mahansa täyteen,
mut
kaikkein olennaisin on
saada nauttia kylmä olut,
se ensimmäinen  aina
mehukkaan makuinen.
  Siksi siirränkin kuoleutumistain,
otin juuri sen ensimmäisen.

festarit...

Festarit,
Kauhavan tasavallassa,
siellä musat soinnukkaat,
tiellä sinitaivaan alusmailla,
kankailla tasaisilla keskikesän
juhlassa soinnukkaimmat biisit
tasavallan.
  Vettä sataa kaatamalla läpi suvi-yön,
orkesterit soittavat
tunteet lämpiämämään,
kaikilla on mukavaa, sadekkin asvaltilla tanssii,
onhan
Juhannus...

vasta...

Taltioin kesää aitan orsille,
talvipakkasten varalle,
taiteilin saunavastoja,
kesäsuven talven tummiin öihin.
  Sauna,
ihmisen syvin,
siellä sielu mukavoituu,
antaa itsensä lauteille paljastaa,
sauna avaa salaisimmatkin tunteet,
vasta kehoa rentouttaa,
tuoksullaan hyväilee,
alastomuus luontoäiteen
luomaa.

tahtomattain...

Kutittaa,
itikka imasi ateriansa,
vatsassaan minua,
elämän antelias,
tahtomattain,
  Viimeisessä lepopaikassainkin jaan itseni,
tahtomattain,
mut olenhan saanutkin elää,
tahtomattain minutkin
elämään luotiin.
  Mut elän täysin rinnoin,
antelen jo eläissäin,
saan
elonhyvää
toisilta, tahtomattaan  vaikken
tahtoisikaan.

keskikesäinen...

Juhannus,
keskikesän
suviselkäinen,
tästä alkaa vuoden toinen
puolikas,
jouluun kulkua sama vuoden
puolikas.
  Ilma tyynesti ulko-ovella
tervehtii,
kesäilme ,
tuoksutkin kauniimman
makuiset.
  Ihollani saunavasta vielläkin tuoksuu,
saunoin pikkutunneille,
jäähytellessä syvi-yö elämän
kauniimpia puoliaan esitti,
nautin.

kuivaat kyyneleis...

Kuivaat kyyneleis,
tunteesi itkevät,
kehosi huokaa,
itkusilmäsi tuskaa vuodattavat,
lohdutan,
ehkäpä minäkin sinua kaipaan.
  Rakkaus,
intohimojen jälkeen lämmin syli,
sydänten yhteinen rytmi,
sitähän se.

hyppelen...

Kuljen elämääni,
astelen hetkiäin,
eilistäkin hyvin mielin
muisteloin.
  Kulkuni on kevyttä,
ennen raskaampaa,
silloin odotin liikoja,
sitten tajusin,
anna itsesi armonaikaa,
kulje tahdissasi,
jonkun aikaa opettelin,
nyt hymyhuulissa hyppelen.

sydämmen syli...

Rakkaus, elämän tukipilari,
sen varaan saa kokonaisen elämän,
mut
joskus perustukset hajoavat,
silloinkin
rakkaus kantaa,
rakkaushan on
sydämmen syli.

sutjakkaasti...

Elämäsi on sinun,
kolehdit annat päivittäin,
mut sinä itsellesi saarnat
veisaat,
jos vain välitunnit käytät,
ruokataukosi
pyhität.
  Elät monta elämää,
tämä on yksi niistä,
hoida se sutjakkaasti.

menestys...

Menestyt jos annat itsesi kulkea,
hymyilet, ellet surujasi vuodata,
itkujais vaikerra.
menestys on tekemisen meininkiä,
jos alistut
luhistut,
sillä makuulla
ihosi haavoittuu.

elon lait...

Aamu sarastaa,
kellosta katson,
sillä yötön yö,
hämmetävää suvea,
keskikesän aikaa.
  Saunavastan tuoksu ihollain,
raukeana nuotion räiskeessä,
loimutuskalat kypsyvät,
hyttyset pitävät kädet liikkeessä,
olenhan etelän huitelija,
olen elämäin Juhannustulilla,
isämaani korkeimmilla paikoilla,
paikassa, jossa luonto luo elintavat,
määrää elon lait.

elämä...

Miksi elämääsi kiertelet,
miksi et anna elämäsi hymyillä,
miksi sen paitasi alle kurmuutat,
siksikö, ettet pysyisi mukana,
pelkäätkö itsesi selkäahkaa,
oletko toisten elämien vanki.
  Elämä alkaa heräämisestä,
vessasta,
aamupalasta.
sitten vaan hymyhuulissa
maailman tuuliin,
itsesi elämään.

työ...

Tein töitä hartiavoimin,
tein ja puskin elantoni eteen,
joskus toivoin jotain helpompaa,
mutten puurtamisesta irti päässyt.
  Sitten elokipinä elämääni iski,
luontoäitee kehoitti minua
kirjaimia kirjoittamaan,
lauseita virittämään,
tarinoita sanelemaan.
  Teen yhäkin työtä,
mutten rukkaset savessa,
en edelleenkään vatsaani täyteen
saata,
mut
joka kirjain minusta,
sillä elän.

sanasi...

Sanasi selittelevät,
tekosi toisenlaiset,
pyytelet ylen aikaa anteeksi,
eihän sinun tarvitse,
et ole minulle enää mitään,
tekosi selittävät syyt.

unelma...

Unelmat tehdessä haihtuvat,

unelmat hikenä valuvat,

unelmani,

kuihtui, kun sitä toteutin.

  Unelman todeksi työskentelin,

arkiseksi elannoksi muodostutin.

Ennen unelmoin, haaveilin itseni 

eläväiseksi,

nyt unelmani on työtä,

jolta hymy puuttuu,

enkä sitä itsekkään taida.

yksijalkainen....

Yksijalkainen varikseni on allapäin,
ei nauranut räkäsesti,
nyyhkytti
apeasti.
Kysyin syytä huoleen,
se totesi vaan,
että hällä nyt vaan on herkkä hetki,
niinhän se välillä meillä kaikilla.

pyöräilin...

Pyöräilin kaheksat kilometrit,
koivet kolottaa,
keho hikee  tuuppaa,
silmät harittaa,
oon keittomakkaran näköinen,
kuntohuipussain.
täytyis useemmin
itseeni ulkoiluttaa, jaloillani taputtaa.

kirkokylille..

Kirkonkylille polkupyörälläin,
ihan huviksein matkaani
poljeskelen,
nautin suvisäistä
kesätaivaan alusmaista.
   Suviniityt viljavat,
sireenien tuoksut mukavuuttaa,
kurki kaulaansa taivuttaa, joutsen kaunista kylkeään näytättää,
ajelen
nyystöläntietä,
elämän keskitietä.

onkireissu...

Onkireissulla,
iltasella suvi-illan.
Lammen ranta suopursuilla tanssii,
tuoksut aarteita enemmän,
kumisaappaani varresta vesi
varpaitani hymyilyttää,
olen suon silmässä,
sinitaivaan kauneus lammen pinnasta heijastuu,
onnellisesti hymyilen,
ahvenia pannullinen,
meen laavullein,
maistelen vatsallain,
mutustelen mavullain,
olen suonsilmäkkeessä,
elämäni
mieluisemmassa.

juhannustanssit...

Juhannustanssit,
kesäsuven sävelet illassa soi,
mieli jokaisella tanssin tahdissa
hymyhuulien,
yötön yö,
suven ihanainen.
  Matkojen päästä tansseihin saavuttiin,
yhteisesti
Juhannusta juhlimaan,
lavatanssit karun kolkon syrjämaan, romantiikkaa
yöttömän yön.

paarma...

Paarma puras pyllyyni
lekottelin viltilläin,
kesähellettä ootellessain.
Kutituttaa,
no,
elämä aina raapututtaa,
käännän kylkeäin,
taivas sininen,
olen paarman kera yksinäin,
tykkäämme sinitaivaan alusmaista,
kielomerten takamaista.

vastoitamme....

Juhannus,
kerran kesässä,
suvisäissä vetisissä,
sinitaivan alusmailla.
  Räystään alusilla,
saunavastaa sidoten,
sadepisarat maata pommittaa.
Koirani Dita,
ei tykkää sateesta, turkkia kutituttaa,
siksi kahdestaan
räystään suojassa
Juhannusta vastoitamme.

metsälenkin...

Metsälenkki,
matkareitti metsän karun,
taivaan sinen ylläni katsoo,
maankamaralla jalkani lenkkiä kulkevat.
Metsäinen hiljaisuus,
karu luonto,
mut vain matkareitin vaeltajalle,
luonto itselleen kodin luonut,
minä vain kyläilemässä,
lenkillä karun
metsälenkin.

luontoherra...

satoihan eilenkin,
tänään rankemmin,
mut sehän vain
ilmaherran pyykinpesupäivä,
eilen liotti,
tänään huuhtelee,
myöhemmin
paikat suihkuttaa,
siten aurinko armas,
valon lämmön silmilleni
lahjoittaa,
puhtaille pientareille
laskeutuu.

kävelytaito...

Maailma on ääretön,
joukkoliikennettä
ihmisten kesken,
osa kuskaa itseään,
 mutteivat matkaansa jalan
taita.
  Kävelytaito,
hissitön talo,
harvinaisen autio,
kaksion seinästä seinään hoiperrallaan,
muut matkat
istueltaan.

tanssit...

Yötön yö,
valveilla kokon hulmuavan,
taivaansinen alusmailla
Juhannus tanssien.
   Yöttömän yön tanssittaja,
suven mieli,
sillä tahdit
suvi-yön,

selvinpäin...

Join Juhanus viinatkin
etukynteen,
juhlin etukätteen,
nyt selvistepäin kokkoa volmotan,
liekkejä taivaan tuulien,
kanssaihmisten ilonsuurta
herrajumalaa.
   Voi tätä keskikesän ihanuutta,
mää en näe selvinpäin mitään,
humalaisia örkkyjä pientareet
täynnä,
makkara suussaan,
outoja lauluja veisaavat.
  Tätä ei kestä selvinpäin.

maatiainen...

rakkauteni tuskaiset tunteet,
mieleni aivastukset,
näyteikkunat ohjaavat
elämääni,
miksi orjuuteen taipuvainen,
minähän kouluja kolunnut,
viisas maatiainen.

kansallisuustunteet...

Kuoreensa vetäytyvä yhteiskunta,
kuolemaa tekevä kansakuta,
kansallistunteet kestävät hyvin
isämaallisuutemme,
muukalainen on huomispäivän
naapurimme,
isänmaamme.

kannatathan

Voinko sanaasi luottaa,
saako tuntoni mielellesi antaa,
autatko miut heikkoutein ylitse,
hymyilet,
antaudun,
olet oljenkorteni,
kannatathan minut.

ääneti...

Ihminen,
apina, tahi muun kehittynyt
olomuodon jälkikasvuke
luontoherra,
ahneesti kuvettaan kaivava
lounastaja.
 Seuraan sorsaemoa,
hänellä
kuuliaiset lapset,
perässään ääneti.

viimeinen päivä..

Elän kuin viimeistä päivääni,
sillä
enhän tiedä milloin ihanuus loppuu.
Olen joskus tielläsi,
mut polvistuen poistun,
kuljen elämäni mieli polkujain,
takaisin en taivu,
sillä
kulutin aikani,
janoan
huomista,
kiirehdin jo tänään.

dinot...

Kanat,
maailman tipuset,
alkujaan dinosauruksina,
mut maailma muuttui,
nytkin tipuset Aasiassa
väestölaskentaa alentavat,
pohjoisessa
kolestroolilla elämää hidastavat.
  Dinosaurukset,
eiväthän kuolleet mihikään,
nyt tehokkaimpina,kuin luomakunan
penisiliinit.

vuodet kuluvat...

Vuodet kuluvat,
eivät ihan puhki,
hihoistaan rispaantuvat,
otsakiharani takaraivoon
kiertyi,
olen aikamoinen,
elämän pyyhkimä,
mut
päiväni itselläin täytän,
yöksi sinut viereeni
mahdutan.

synnyin...

synnyin aikoinaan,
kuolen milloin sen tulojuhlat lieneekään,
mut
nyt
elän hetket ,
aistin kaiken,
elän, kuin
viimeistä päivää,
sen verran fiini oon, ettei jälkeni kiukkua niele.

kaunis...

katson taivaanrantaa,
kaukana,
minäkin erotun,
kaikki muu
tuntuu turhalta,
minäkin ihan olematon,
elämä on taivaanrannan kokoinen,
kaukaa kaunis.

satumaa..

Tunturi puro solisee,
juon kuivaan suuhuni,
janoni heltyy,
istahan hetkeksi,
puron helisevä virta minut
rauhoittaa.
  Kairat karuimat, sanoitta koettava,
vietän lomaani,
juhannukseni on kairankolosessa,
puron virrassa,
yökin on unohtunut,
kauneus on valvottava
kesäillassa,
yöttömässä
juhannusaatossa,
kairan kainalossa,
puron solisevassa
notkkelmassa,
lapin satumaassa.

yötön yö...

yö kääntää kylkensä aamuksi,
valvon,
juhannus,
yötähän en huomannutkaan,
yöttömänä vain kuvittelin.

sulan...

Ihosi hehkuu,
katseesi vangitsee,
kätesi vangitsevat,
sulan syliisi,
etsimme yhdessä paratiisin,
sen yhteisemme.

taipaleitten takaakin...

Taipaleitten takaakin kotrappusille osaan,
siel minun eloni
rappusilla kotomökin.
Maailmalle kerkesin,
leipää tienasin,
maisemoita kiertelin,
mut kotrappuset,
elämäni matkanpää.
Kotrappusilla huokasen,
minun ei tarvitse maailmalle
kuiskailla,
kotonain ihtenäin.

loihtisin...

Mitä minä elämästä taitaisin,
itseäni vaan kuljettanut,
en opettajaksi elämän
taipuisi,
sillä jokaisella omansa,
mut
yhden ohjeen loihtisin,
rakasta,
saat tuhannesti itse elämääsi
rakkautta.

Kirjastoauto Iivari....

Kirjastoauto Iivari,
 sivistyssanoja täynnä,
lasten riemukirjoja sivut pullollaan,
romaanit kiehtovat, dekkarit
arvaamattomat,
tietokirjat faktaa selättävät.
  Sivukylät Iivari kierrättää,
siitä moni ilmeensä hyvittää,
tavoilleen taputtaa,
sivukulien päivänsäde, kirjastoauto
Iivari.
  Auton kuljettaja,
ihminen enemmänkin,
taitaa kurvit saviteitten,
lumivallien kinosten,
mut timanttina hänen pohjaton
elämän myönteisyytensä,
kirjat elävät hänessä.

pihamaani...

Pihamaani,
vihreänä aaltoilee,
kissani arvokkaasti saalistaan
jallittaa.
 Istun keinussain,
ihailen ja itseäin arvuuttelen,
voisinko kukkapenkkiä suoristaa,
pensaita kouluttaa,
voisinko kasvimaatani hienoimmin hoidattaa,
voisin,
mut
annan sieluni katseelle vallan,
kaikki ajoillaan,
kaikki kohdillaan,
minun pihamaani,
kasvoni ilmekkäät.

tasajalka...

maailma tuoksuja täynnä,
hyvän tuoksut ohjaavat kulkujain,
imelien yli hypähtelen, karvaita maistelen,
jotta
elämääni kotiutuisin.
  elämä on tasajalalla eletevä,
elämä on itsestään riippuamaton huomisen arvoitus,
tasajaloilla aamuuni tallustan,
jos jaksan heräillä.

elämäni autot...

Elämäni autot,
kaikki umpiruostuneet,
katsastuksissa häpeilleet,
minä maksoin hehkuvin ilmein.
  Minun autoni raudasta taotut,
elmästä ruostuneet,
minä en muoviautoja ajele,
sieluttomia kierretyttäjä,
muutaman vuoden kestäviä,
ajelen autoilla, joilla
elämäkin eletään.

soramonttu...

Elämäni kieloniityt,
rakkauteni syvälammet,
vuoret jyrkimmät,
lauseet valheita viljellyt,
istun soramontussa,
olen nyljetty,
olen riisuttu itsestäni,
vain sieluni oli uskollinen,
muut hyväksi käyttivät,
tähän soramonttuun hylkäsivät.

usutan...

En raaski vanhaa heittää pois,
tunteeni tavaraan tarttuneet,
elimme yhteisesti,
miksi heittäisin elämäni
tarpeellisen pois,
enhän vaimoanikaan vaihda,
vaikka nuoren sorjan silmiini
usutan.

kaik juhannukseni...

Minun juhannukset,
kaikki mielessäin mukavast.
  Nuoruuteni tanssit,
rantakalat,
ilonpaikat mukavan maukkaat.
  Aikuisuuden kokkotulet perheeni
kintereillä,
tekemistä monen mukavaa.
  Nyt vanhempana  suvenjuhlaa arvokkaasti katselen,
muistellen elämäni juhannuksia,
nautin, kuten ennenkin,
mut nyt
enemmän.

taivuttelen...

En halua poistua elintavoistain,
haluan jalostaa ne sinun
sielulleis illalliseksi,
raukeuden rakkaudeksi,
aamujen hyvätuulisiksi,
haluan taivutella itseni kainaloosi.

kehräten...

Elämän kauneimmat hetket,
äidin syli,
isän reessä,
rakkaimpani hymyhuulissa.
  Katselen akkunastain,
olen ikämies,
olen elämässäni saanut paljon nähdä,
olen rakkaudella suojeltu.
Kissani kehrää polvellain,
minäkin kissan tavoin.

sydän...

Rakkaus kukkii unelmia,
rakkaus hyväilee arkea,
katsoo pahanpäivän ylikin,
ilman rakkautta,
elämä yksinäisen vaivoja,
vailla sielujen sydäntä.

vanhukset...

Vanhus taluttaa toistaan,
nuoret kulkeneet ohitse,
vain taivas seuraa.
Vanhukset viettävät päiväänsä
puistossa,
katsovat elämän kulkua,
seuraavat nuorten elämää,
huomaavat, että näinhän heilläkin
aikoinaan,
silloin vain kiireet työntäytteiset.

Juhannus aatto...

Päivä kumartuu iltaan,
sateinen päivä,
linnutkin hiljenneet,
Juhannusaatto,
sisätilat,
kokko suhisee,
tuli ei tahdo sadetta kannatella,
kulkukissakin ihastelee Juhannuksen viettoani.

kuutamo...

raskas päivä,
silmät auki,
elämän rytmikäs ääni,
haluan yön selkään,
peittojen suojiin
suloisiin,
kuutamokin ymmärtää.
  Istun ratikassa,
pummilla, meen kolmanteen työpaikkaani
tänään,
olen nollasopimukselainen,
hallitusherrat vaativat venymään,
venyn ennenkuin
katkean.

varjo...

varjoni kulkee päiväni edellä,
väistelen iltojain,
kulutan yöllä aikaani,
valoitta värjöttelen,
odotan askeleitasi,
sinä,
joka eilisestä lähtien
varjo vaan.

hävettää..

äänestin isänmaani vuoksi,
itken
kotimaani vuoksi,
miksi äänestinkään
takinkääntäjien vitsiporukkaa,
hävettää.

varikseni...

Yksijalkainen varikseni nauraa
räkäsesti,
sitä huvittaa persujen ulostus,
söi koko paskaläjän,
kertoi, että herrojen pöydissä on
maukkaimmat sonnatkin.
kuulemma kepappi tuoksui,
vierasmaalaiset maut maukkaimmat.

persut ja kepu

Hallitusherrat,
vallan hupaisaa,
populistisen
valtahimoa.
  Persut lupas muukalaiset
teuraaksi säilyttää,
nyt
kepukin
valtaistuimelle asettuu,
nostaa marionetit syliinsä,
tulikuuman uskonnon huuman,
jätelain,
talvivaaran ja monen muun,
kuinka isänmaani kaiken kestää.
Vaalit,
ihan turhaa,
vaalit valehtelijoiden,
takinkääntäjien
limaposkien.

harmaata..

Miten saisin päiväsi mukavaksi,
itseäin seuraksesi
tyrkyttelin,
mut
sinulla muut mielessäis,
siksi ilmeeni sateisen
harmaa.

katson...

En sano mitään,
katson enemmän,
kosketan kättäsi,
toivon sinun ymmärtävän,
olen polvillani avuton,
sinulle.

hellurei...

Hellurei,
nyt on jussi,
keskikesän ilopäivä,
Rantakaislikko suhisee,
tuulesta kuhisee,
hauki siellä lymyää,
kesämieleni
ihan täytenä
lomittaa..

karavaanari...

Karavaanarin eka reissu,
autokin ylisuuri,
vimstaakia monen monta,
reissussa monta lomasuuta.
  Kohteessa osuttiin paikallemme
omallemme,
eteen ja taaksepäin
vekslattiin.
  Viereisen karavaanarin ilme
auttavainen,
hän huomasi meidän
aloittelevan,
hän salat karavaanarin elämään
valoitti,
neuvoi, kuten häntä itseäänkin
aikoinaan.
  Paras reissu ikinä,
teen tätä lopun elämäni,
lomailen tällä mielellä,
ehkäpä joskus avun hyvän saan kiertämään.

onnen kypsä...

Pitkänpäivän ilta,
väsymyksestä saavuin,
uurastin päiväni iltaan,
kotiini astelen,
istun ja huohahan,
raukeus vallan sivelee,
olen päivästäni
onnen kypsä.

sinä...

Kätesi lämpö,
katseesi avoimuus,
kehosi läheisyys,
mitä minä enempää.

suodatin...

Ihminen on elämän suodatin,
hän itsellään läpi kuljettaa
elämän,
hän kestää hyvinkin,
mut
huollot ois ajoillaan tehtävä,
muuten
uusiotavaraa.

hallitusherrat..

Hallitusherrat juonikkaat,
asukaa, kuten vähempiosaiset,
syökää, kuten hekin,
eläkää heidän elämäänsä edes hetkinen,
niin kuristusotteenne köyhästä irtoaa.
  Veroja voitte kerätä yksityisautoilusta,
näin tuette myös joukkoliikennettä,
työllistätte monta verovelvollista,
mut
älkää avutonta
kuristako.

kesäheinä...

Kesäheinä,
niin luonnon luomaa,
kun kesä suoda voi,
siitä elinvoimaa
ihmismieli
talven varrelle pitkälle.
  Kesän tuoksut,
elämän mukavaiset,
niityn kukkivaisen ilme
hyväntuulisesti vainioi.

varjopuoli...

Vainoharhainen psykopaatti,
kansallismielinen fasisti,
rotusorron mielipuoli,
ihmiselämän
varjopuoli.

omenapuu...

Omenapuu,
kukkia tulvillaan,
oksassa jokaisessa,
monenmonta kukkaa,
joita mehiläiset ihastaa,
niistä minä omenoita maukkaita makustan,
syyskullan kuulakkaita.

fasismi...

Kauniimmat kukat kukkivat kesälämmössä,
tekoviljellyt,
huurteen seassa.
  Ihminen,elää ajassaan,
mut
kuihtuu ajallaan,
sillä hänhän ei kukka laisinkaan.
  Fasismi,
äärioikeisto,
ihmisen huonompi sielu,
huurteen keskellä.

aherrusta...

Meen ahertaan,
talkoita itsellein,
pihanurmea viikatoin,
kukat pystypäiset
hymyilevät,
niille armon suon,
sil
ne kauneuttaan luo.
  Yks jalkainen varikseni vislaa
olkapäälläni,
hällä Juhannus vauhdissaan,
yrjös imelät juttunsa korvaani,
mut
hyvitti kultakellolla,
oli lennellyt tovisen kultaliikkeessä.

paistinpannu...

Paistinpannu pomppii arinalla,
rautapannu,
siansiivut käristyy,
sipulit ruskistuu,
potut pehmittyy,
oon kot pirtissäin,
kesytän näläkääni,
kesytän ja juon kauhallisen kaljoo,
ja sitten lankutan,
kissani kainalossain.

kivekset...

Kivekset täytyisi olla kylmätilassa,
sieltä silloin huurteiset siittiöt
uutta ilmettä
ihanois.
  Kuumuudessa siittiön vintiöt
laiskistuu,
makoileen ruvettuu.
  Tän kuulin proffalta,
joka kirjat lukenut,
kivesten tiloja
tuumaillut.

ihmismieli...

Ihmismieli tosi mustana
elostais,
ellei rakkauden valo
sydäntä
lämmittäis.
  Rakkaus,
ihmismielen kaunein,
kel  on,
hyvillä mielin
päiväänsä huomiseen sivuuttaa.

ahneutesi...

Ahneutesi vie lapselta mielen,
hän itsekkin sitä parantaa,
ahneemmaksi virittäytyy,
miks nuorisoa syytät,
maailman ilkeydet itse jalostit,
matkaeväiksi taltioit.

kiitos, kun huolehditte...

Kunnan kuoppaisilla taipaleilla ajelee
ulkotaustainen autoilija,
ihailee ja ihmettelee,
häntä paikalliset rosvoksi
facettavat,
ovensa lukituttavat.
   Tämä ulkotaustainen
ajelee katsellen ihastelee,
hän tuntee, että täällä olisi hänen mahdollisuutensa,
tänne hän yrityksensä siirtäisi.
  Virkavalta pysäyttää,
tutkii ja arvio,
ei laillista estettä
kummempaa,
mut vanhempi konsta kehtaa tokaista,
herätät pahennusta,
siit ulkovaltainen masentuu,
ehkäpä hän erehtyikin,
kiitos, että siitä
huolehditte.

yksijalkainen varikseni...

Yksijalkainen varikseni juhlii
Juhannustaan,
haki sidut siwasta,
räyhää muille kanssa eläjilleen,
nytkyttää jalallaan,
jossa kultasormus,
sen pölli
osuuspankin johtajalta,
oli juuri erotettu.

ihminen...

Ihminen,
etunimeltäänkin,
itsenään,
kaikki,
mutteivat toisille ymmärrettävät,
sillä he itsensä
korottaneet.

metsälampeni...

Metsälampeni pinta
kuvaansa väreilee,
rannoillaan lumpeenkukat keinuvat,
Vesi tumman puhuvaa,
suorämeen tuoksu rannoillaan
tuoksuttaa,
linnut laulullaan
tunnelman tuoksuun
sovittavat.
  Istun laiturilla,
varpaat piirtävät veteen,
kissani katsoo sineen,
istumme ihanuuden
tyyssijassa.

pulahdus...

Kesällä ei talvi hiihtele,

suvena ei hanget töppösillä laskettele,
nyt on aika suven suloisen,
rantakeleillä taivasalustan,
krilliruokien maistuvaisten, saunavastan
hienostelun,
pulahdukset veteen sinihohtoiseen.

onnen huumaa...

Istuessa pylly levii,
seistessä lättäjalat leviää,
juosten nikamat naksuu,
nukkuminen on makoisaa
olotusta.
  Suunnistus mieltä virkistää,
sivuja
tasoittaa,
onnen huumaa
kartoittaa.

pihanurmi...

Pihanurmi,
varpaitten välit ruohosta tykkää,
vihreän kullan varpaanvälit,
ihmismielen suvihuvit,
ihan vaan ruoholla varpaillaan.
  Asvattipihoilla tunne synkistyy,
arkipäivä itkettyy,
pihanurmella luontoäitee hellästi
elämää keinuttaa.