lauantai 20. kesäkuuta 2015

ukonilma...

Ukkonilma,
pelolla jylistää,
sateella vesittää,
pilvet tummat taivaanrannan,
istun katoksen räystään suojassa.
  Salamat,
luonnon voimaa,
iskiässään elämän sammuttaa,
tulipunaisena hehkuttaa.
  Luonto kuuntelee,
luonnon pienimmätkin tuntevat, että nyt pitää olla
hissukseen tahi muuten
myrskytuulet huutavat,
elon liekki sammahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...