maanantai 29. kesäkuuta 2015

oleskelijat...

Kahdeksas työpäivä
perätysten,
viellä pari,
sitten vapaille.
Olen reppumies,
leipäni maailman äärissä,
elämäni on tulemista ja
lähtemistä,
elämäni on ollut
tekemistä.
Yhteiskunnan oleskelijat,
heitä minä en mieleeni
sovita,
ovatkohan eläviäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...