maanantai 29. kesäkuuta 2015

kumpare...

Kumpareen takana on
maailma kallellaan,
nyt toisella syrjällään,
kuljen kumparetta kohden,
kuljen elämäni taivalta,
toisinaan tasaista,
mutta nyt ottaa ylämäet
voimille.
Meinasin huilia, mutta
matkani ei jatkuisi,
saattaisin luovuttaa,
on parempi olla liikkeessä,
eihän minulla missään
vuodetta,
mutta kumpareen takana
huohahdan,
katson elämääni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...