tiistai 30. kesäkuuta 2015

itikka...

Kävin maaten, ramas niin vietävästi,
nukuin aikani,
heräsin itikan ininään,
pyörin ja hyörin,
unet karkas,
nyt valvoa volmotan,
aamula töihin,
voi tätä riemun tuskaa,
yhen itikan tähen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...