kastemato...

Kesäaamut,
niistä elämä nuortuu,
suorastaan suoristuu,
aistit elämää hyppäävät,
mielikin mielinkielin.
Aamu ennen lintujen laulua,
aamunsarastus tuoksuu kasteiselle
ruoholle,
taivaanranta aukeaa,
luonto uinuu viellä untaan,
linnuillakin päänsä siipien suojissa,
vain minä ja kastemato aamussa.
Kiedon ikimännyn ympärille käteni,
tunnen sellaista lämpöä,
sielun hyvyyttä, jonka vain luontoäitee
pystyy antamaan,
sydämmeni rakastaa,
hyväilen mäntyä,
luontoäiteen kättä.