maanantai 29. kesäkuuta 2015

vartoilen...

Vartoilen kissaani rappusilla,
on varhainen aamu,
hetki ennen aamun sarastusta,
lähdemme ongelle,
kunhan kattiseni kiertää
reviirinsä.
  Veneeni liplattaa kevyesti Nyystölänlahdella,
kissani ihailee maisemia veneen nokassa,
laskee kaloja, jotka sille siunautuu.
Aamu,
sen aistii kesäisinä onkireissuilla,
kaislikon äänet,
järven tuoksut,
tervatun veneen hyvämieli,
idästä nousevat aamunsäteet,
niistä minä
onneni kylvän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...