kiljukalle...

Elämäni on jalkoja,
käsityötä,
selän notkotelua.
Oon kiljukalle,
tenunenä saranin
varjoista,
koti kyliltä,
sieltä peräkammarin
nuorimaisesta päästä,
vanhemmat velokset
kiljuun hukkuivat,
säästyin, kun sammuin, kesken
ilonlaineita.
Nyt vetelen kiljupönttöäni rulaattorilla,
on jarrutkin,'
minä katkokävelen, sillä
nuppi ei kestänyt kiljukanisterin viimeisiä
tippoja.
Mut haaskasti minua yhä naarattaa,
selväpäisenä en ole ollut koskaan,
synnyinkin kovassa krapulassa.