perjantai 26. kesäkuuta 2015

lumpenkukka...

Lumpeenkukka keinuu lammen rannalla,
vesikirppua keinuttaen,
taivaan sinikansi pinnasta kuvastuu,
minunkin,
onkimiehen onnellisen.
Ilta kuiskaa metsälammen ääniä,
luonto vaipuu iltaansa,
iltaeläjät toisiaan kutsuvat,
susiemo laumaansa kokoonnuttaa,
ilves makoilee pesäkivellään,
kuulen heidät,
en näe,
 he näkevät,
ovat ottaneet onnnellisen onkimiehen
omakseen,
kuten lumpeenkukkakin,
joka kauneuttaan
esittää,
lammenpintakin hymyilee
kasvoillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...