perjantai 26. kesäkuuta 2015

lumpenkukka...

Lumpeenkukka keinuu lammen rannalla,
vesikirppua keinuttaen,
taivaan sinikansi pinnasta kuvastuu,
minunkin,
onkimiehen onnellisen.
Ilta kuiskaa metsälammen ääniä,
luonto vaipuu iltaansa,
iltaeläjät toisiaan kutsuvat,
susiemo laumaansa kokoonnuttaa,
ilves makoilee pesäkivellään,
kuulen heidät,
en näe,
 he näkevät,
ovat ottaneet onnnellisen onkimiehen
omakseen,
kuten lumpeenkukkakin,
joka kauneuttaan
esittää,
lammenpintakin hymyilee
kasvoillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

askeleet,,,

  askeleet joita et ottanut ovat usein niitä, joiden avulla muut menivät sinne minne sinäkin halusit