viheltelen...

viheltelen,
jotta saisin sanoille
säkeet,
lauluksi ne lurittelen,
itseäni vaatetan,
mieltäni viihdytän

pikkasen...

pikkasen ennen päivää
on
aamu,
toiset ohittavat aamun ja heräävät
keskellä päivää

luonnevikiset...

toiset ihmiset näkevät toisiaan
useimmin,
kun toiset,
  kummatkin halustaan,
sillä luonnevikaiset hakeutuvat
iloisempiin seurueisiin

Tasapaksu....

Maailman ihmiset ovat
Eri muotoisia,
Koska asuvat eri leveysasteilla,
Mutta alunperin ihminen oli
Tasapaksu,
Silloin,
Kun puussa viihtyi

Aika...

Pitkin elämää aika
Rientää,
Se kulkee ajallaan ja saapuu
Päämääräänsä,
Muttei kerro milloin

Syntymisesta aika alkoi,
Mutta sen harvat muistavat

Rehellinen...

Enenpää ei ihminen voi olla,
Kuin
Rehellinen

Tuskin kukaan siihen yltää,
Sillä
Silloinhan ihminen olisi
Luojansa kuva

Kuljet....

Menet pidemmälle,
Niin kauaksi, ettet näe takaisin tulla,
Kuljet, muttet perille saavu,
Siksi
Et takaisin näe

Tyttöpojat....

Kissoilla ei ole sukunimeä,
Sillä
Ovat kaikki katin tyttöpoikia.

Littana....

Joskus olet elämää täynnä,
Joskus
Sitä vailla,
Ihminen ei ole tasapaksu,
Ihminen on littana

joskus....

joskus on sellainen olo,
että haluaisi olla
kaukana,
siellä missä tuntisi
itsensä
ainoastaan

hymyilet...

hymyilet, vaikkei ole
päiväsi,
sillä haluat sen
olevan
toisten

merkitys...

ajalla on merkitystä jos
kävelet sen perässä
vilkkaasti,
mutta muuten se on vain
millä mennään

ensi askel...

ensi askel on tärkeä,
viimeinen pois
vie

elät elämääsi,
sillä haluat hymyillä ja itkeä,
haluat nauraa ja
juosta kylien taakse

ihminen on pieni
otus,
suurempi on koppakuorikainen, sillä se tietää, ettei
maailmanloppu sitä uudelleen synnytä,
vain ihminen niin
tähdistä luulee

maaseudun isäntä....

maaseutu peittyy
rikkaruohoihin,
viljelijät ovat hallan paleltamia,
muut pyhille kirkoille ehtineet

missä on maaseudun  herra,
missä on
viljelijän tuki muki

maaseutu tarvitsee isännän,
semmoisen, joka rakastaa
lähiruokaa,
eikä ole herrojen
onnekas

kohtalo..

ihminen syntyy ja
menee pois,
kumpikin luonnollisen
kaunista

jokainen on osallinen,
joten se väliaka
täytisi
olla edukseen

vaivat...

ihmisellä on vaivoja,
hyviä ja
syviä,
niitä parsiessa elämä
soljuu

yksi...

enemmän on yhtä runsaampaa,
vaikka voihan se yksikin
elämän täyttää

ihmisellä on elämässään monia kumppaneita,
jokainen
toistaan kuppaa,
mutta joskus
yksi ja sama
toisessa

erakolla on hiljaisempaa,
hän vain kaikille
hymyilee

kirkot....

kaupungeissa ei ole kirkkoja,
kuten
pienissä kylissä

kaupungeissa on isot huoneet,
joihin on pitkä matka,
mutta kyläläiset
omiinsa
ajallaan

varas...

varas on myöhästelijä,
sillä
aikaa toiselta anastaa,
joku tavaraa pimittää,
jotkut
ihan
tosissaan

norjalainen hiihtäjä...

norjalainen hiihtäjä
ei enää tunnu
hyvältä,
ilkiä on,
etenkin tämä
nortuung,
jolla on hapot
kellukkeissa

vesi...

vesi on elämää,
se on meitä,
olemmehan
entisen lammikon kaloja,
nykypäivän
makupaloja

sinä...

elän, kun hengitän,
mutten nukkuessainkaan
kuoletu,
sillä miulla on
unelma,
sinä

täydellinen...

et ole täydellinen,
en minäkään,
siksi meidän kannataa
täyteen yhdessä elää

kirkonkellot...

kirkokellot kutsuu juhlimaan,
joskus poispäinkin,
mutta
ain kirkko
hohdokkain

romanssi..

rakkaus on romanssi,
hetken,
sitten lusikat jakoon,
mutta ystävyydessä ei ole mitään
jaettavaa,
siksi se
lie
kestävämpää

esikatsella...

elämääsi et voi esikatsella,
et
harjoitella,
elämä on
tila,
jossa joka paikka liikkuu ja
sinun olis hyvä
rientää mukaan

lättäjalka..

lättäjalka on suoeläjä,
hän elää karpaloista,
mutta
taitaa umpihangessa
hiihtelytkin

sirojalka kulisseissa
sipsuttaa,
hän käsistä syö

tarvittavan...

kun teet tarvittavan,
olet itsesi ruokkinut,
kun hieman
enemmän,
sehän on toiselta pois

neljännes...

elämässä lasketaan aikaa,
ihan sekunnilleen,
kevät on neljännes vuodesta,
toiset elävät silloin

kulkulintu...

kulkulintu ei pysähdy,
se vain
huohahtaa hetkisen  ja
matkoihinsa lehahtaa,
lintu käy vain syntymässä,
sitten
yläilmoihin katoaa,
kunnes jälleen on aika

kevät....

kevät antaa uuden alun,
sillä on
synnyttäjän silmät,
kätilön kädet ja
eläväisen mieli

keväällä eilinen paljastuu,
sielun pihamaat
paljastuvat

kevät on odottavan hymyn
aikaa,
keväällä ryhti nousee,
jos on noustakseen

tavattiin...

tavattiin,
mutten enää sinua nähnyt,
olit muuttanut muuksi,
vaikka juttelimme entisetkin

lähdin, mutta tuskin
huomasit

levännyt...

huomenna on maanantai,
arki,
moni kasaa tympeän ilmeen menoonsa,
mutta
jokunen ihan
levänneen

edetä...

ihmisellä voi olla kallis auto,
toisilla kävelysauvat,
joillakin pelkät menohaluiset
lenkkitossut
ihminen haluaa edetä,
ihan
omilla haluillaan

maailmn ääriin...

maailma on  pieni,
minulle se on
koto,
minun kokoisein,
enkä maaailman ääriin haluaisikaan,
ellei tuttu
kylään pyytäis

taivas....

ei oo hyvä olla liian nuori,
eikä ikäloppu,
sillä niillä on ain
hymy päällä

nuorella on taivas
kattonaan,
vanhuksella
lähempänään

taivas...

taivaassa asuu
monen usko,
mut
ilmoja pitää,
myrskysäitä tuulettuneita
on jokaisen matkan pää

ei ole tärkeää mikä
on
järkevää,
merkittävintä on mihin
uskoo

minun uskoni on
hyvä,
sillä oon
iltaruroukseni siunannut

nella ja atsu...

nella ja atsu,
siin
mun
lapsukaiset,
mieleni mukavaiset,
jokahetken ihanaiset

metsätyömies...

metsätyömies on aidoimman
tulonlähteen
karsija,
ropsipinon tekijä,
halkopinon motittaja

kukat...

suomessa ei kukat koko vuotta
kuki,
ei edes kuurankukka,
joka haituu helteillä suvisään

ainoa...

yksi on ainoa

perinnöt.....

monilla ihmisillä on sukulaisia,
muttei kaikilla,
sillä
he ovat
jakaneet perinöt

hallitsijoita....

unelmilla ei ole rajoja,
eikä hallitsijoita

kärpäset....

kaipaan niin kärpäsiä lampun varjostimeeni,
sillä silloin tiedän,
etten ole
yksin

itikat eivät ole seurallisia,
pistävät vain,
kun
silmä välttää

koira...

koiralla
on hyvämieli,
sillä susi ei ole merkkitolppaa
suudellut,
vaan
kissat ja muut kulkijat ovat
kulkeneet ja menneet,
siksi on hyvä miel
koirassellain

hellurei....

hellurei,
sillä nyt
ei ole
ikävävyyksien kivut silmäkulmassa
onnen onkimaassa,vaan
rennosti padasjontietä käyn,
eikä loppua näy

ensimmäinen...

juokset, vaikka kerkiäisit
muutenkin, haluat olla ensimmäinen,
vaikka joudut kaiken ensin näkemään,
lähdet ensimmäisenä,
sillä et tykkää
olla viimeinen

hiljainen...

hiljainen mieli enempi tuntee,
hällä ei sanat maailman tuuliin huku,
hän niitä mielessään
punnitsee,
harvakseltaan jakelee

hiljainen ihminen
ei ääntä
häiritse

mossen eturenkaat...

ihminen ei synny hetkessä,
se kehittyy
ennenpitkää ja viimein ajelee
ikivanhalla mersulla,
jossa on
mossen eturenkaat

ihminen viettää enemmän aikaa,
kun sitä kutoo,
siksi ihmistä ei luotu
ikiajoiksi

muurahainen elää
aikansa,
ihmisellä on vaivansa,
mutta muurahainen ei sorru
mersun kyytiin

huononpuoli...

hyvään kaikki kurkottavat,
kukaan ei huononpuolelle tahdo,
mut
sieltä useimat postia
lähettelevät

elämässä   ei ole oikotietä,
suorin ja vaivattomin
johtaa
huononpuolelle

kaunis...

kauneus ei ole
kasvoissa,
se näkyy
elämässäis

ihminen voi olla valokuvamallin kaunis,
mutta
ruma,
niin ruma, että itteensäkkin
hylkii

sielu,
siellä
se,
elämän komeus

aamu viideltä...

aamu viideltä,
helmikuun loppupuolta,
pari päivää alle,
pimeä loistaa,
valvon

koira jäi illalla viemättä
ulos,
nyt käytiin,
ressu nukahti, minä
en

aamu viideltä tuntuu
mukavalta,
sillä
varikset nukkuvat,
vain tähdet seuranain

maaten...

ihminen elää vaivoissaan,
kutittelevien jokapäiväisissä,
mutta silti menee,
turhaan kulkee,
sillä maaten pitäisi panna

vaivun...

vaikka maailmat menisi,
juoksisin ylämäkiä,
jotta näkisin
jälkeeni,
jonne voimattomana
vaivun

velaksi...

elämää ei voi ostaa,
mutta
ruokaa on pakko velaksi hankkia,
sillä muuten en pysty
elämään

vip-kortti...

elämä ei voi olla suurempaa,
kun mitä koen,
mut jos on ,niin olkoon,
mulle riittää tämä

hiihtelen vastatusten aurinkoon,
hiihtelen,
vaikken mitään omistakkaan,
sil
mullakin on jokamiehenoikeuden
vip-kortti

mulkunpää..

mulkunpäällä ei ole älyä,
ei ollenkaan,
se vain tunteilla
surffailee

elämän kevät...

et usko miten pienestä on onni
kiinni,
se on hiuskarvan varassa,
hetkessä hentoisessa

ikkunasta loistaa hankiset,
oravakin kärrynpyörää pyöräyttää ,
paan myssyni päähän,
sukset jakaani ja meen,
sillä on
elämän kevät

elämä...

elämä on mallillaan,
sillä tänään on kevät,
jota aurinko hohdattaa,
elämä,
tämä kaunis elämä

mahdollisuus..

aina on mahdollisuus,
ain
vaikka
arpa ei suosisikaan

vihollinen uhittelee...

vihollinen uhittelee,
pommilla uhkailee
mut korpikuusen kätköissä
suomalainen häntä odottaa,
siellä
kohtalonaan hymytön aamu,
sillä suomalainen on metsänpoika,
luontoäiteen esikoinen,
joka ei kotiaan  vieraille luovuta

perkeleet havuja taivuttelee...

hiihtäjä on suomalainen,
muut luistelevat ja mäkiä
laskevat,
mutta suomalainen lykkää
rinnettä jyrkänlaen,
siinä perkeleet havuja taivuttelee

siemen....

siemen on monen alku,
viljan ja pihapuskan,
siemenperunakin uutta pottua lykkää,
mutta
missä on hyvän mielen siemen,
onko se
mielen syvimmässä,
siellä mistä
on pitkä matka mihinkään?

pihkainen ihminen...

pihkainen ihminen on
aito,
aidompi,
kun siloiteltu
hyvnpäivän tuttu,
jolla aina tuntuu jokin juttu
olevan vinossa

hetket...

päivät ja yöt,
aamusista iltasiin ja
hetkiin, jolloin vain kello käy,
hetket,
joilla ei ole aikaa,
ne ovat sinun

lättähattu...

oon istunut kiitojunissa,
hevosen rattaila ja
ratikassa,
mut
kyydit lattuhatussa olivat
matkaa kulkevinta

sadat sävet...

sadat sävelet oon kuunnellut,
kaunein niistä on
aukenevan aamun
sumuinen ilme

putin, trumbbi ja niinistö...

putin on viisas ihminen,
niin
trumppikin,
niinmoisin
niistökin,
sillä heillä on taskut täynnä
työtä,
semmoista työtä,
jota ei voi muut tehdä,
tosin niinstölä on parahin apuri nenny,
tuo ilmeen kaunis pikinokka

herroja vituttaa...

herroja vitutaa
pätevät duunarit,
heitä enemmän kenkuttaa,
kun
liittoihin kuuluvat,
herroja todella harmittaa
osaavat
ammattiliittolaiset,
sillä herroilta jää pois
työntekijän mukavuus

helsinki...

helsinki on kallio,
toinen linja ja
ympyräalo,
ratikka ja hämeentien alkupuol

sinut...

niin kauaksi en kerkiäis,
että sinut unohtaisin,
sinut, jota en ole koskaan
tavannutkaan,
sinut, jonka kanssa jokapäivä viettelen,
sinut,
jonka kanssa elän ja kuolen,
sinut

seiska...

matkustat ulkomaille onnea kokemaan,
tuot mukanas
murjotun mielen,
sillä onnesi on
kotonais,
    olet nurkkasokeutunut
seiskalehden sokaistama

työläinen...

työläinen on kaunis sana,
se on niin kaunis,
että tervehdin aina
nähdessäin

ruma...

kukat ovat aina kauniita,
mutta
kuihtuvat, sillä niin käy kaikelle
kauniille,
vain rumat voivat
muuttua

yksi isä...

ennen syntymää ollaan vanhempien
esikoisia,
ennen sitä ovat heidän
isänsä ja äitinsä
ja
heidän
isovanhemmat ovat meidän yhteisiä esiäitejä,
sillä
yksi isä
silloin riitti

kiitos...

kiitos on hyvä sana,
se on enemmän, kun
satatuhatta rahaa,
se on tulevaisuuden
hinta

hampaaton...

vanhoillapäivilläsi
tulit hulluksi,
vaihdoit arkipäivät huvituksiin,
siksi olet niin ihastuttavan
hapaaton

ruma...

laulajien on oltava kauniita
ja
hyvin puettuja,
mutta rumat
sanovat paremmin

uskoin...

uskoin mitä sanoit,
mutten niitä nähnyt,
en saanut koskettaa,
sanoit,
mutten kiinni saanut

hetki...

elämä on hetki,
hetkiä
ja näkemiin,
rakkautta ja vihan mustentamaa
mieltä,
rakautta,
muttei sen ylempää

sähköauto...

nyystöläntiessä on monia
jalanjälkiä,
siinä on aika kävellyt,
monet menneet
pohjoiseen,
tulleet  takaisinkin

ny on nykyaika,
sähköautot eivät paljon jälkiä jätä,
siksi
ne tätä kautta pohjoiseen

ennen tankattiin,
ny
ladataan

kaunis....

ihmisessä on kauneinta hänen
mielensä,
mieli,
jolla ei ole pyhävaatteita päällään,
vaan ihan
arkisissa
tunnelmissa

vaalit...

vaalit ovat
uneliaan yhteiskunnan
kutitustunneli

ameriikan herra....

eihän se ameriikan herra
oo
ihmistä ihmeellisempi,
hän vaan on
suulaampi ja hällä on
monta elätetävää,
siksi hän ahertaa

kolo...

ihminen on
ain
jonkun armoilla,
itsensä vangitsema on
ihmispolo,
eikä hälle elossaan oo
vapaata koloo

ikimetsä...

laivat eivät ikimetsissä seilaa,
ne kulkevat
myrskysäissä,
ulapoilla merisäissä,
joilla on riettaat satamat,
jotka on ikimetsistä rakennetut

kioski...

voisin suuriin kulkeutua,
mutten mee,
sillä
tykkään
ahtaudesta, jossa aina on
reunat lähellä ja
kioskillekkin on lyhyt matka

valaisema....

päivä on näkyvän valaisema,
päivässä kaikki käy,
elämä ja kuolema
kättä lyö,
niinkuin kyläseppä pajassaan,
kalastaja onneaan onkimassa,
kulkuri laitateitä kulkiessaan,
päivä on
elämän valaisemaa

kullero...

harvassa kukkivat
kulleron kukat

kävelen elämäni läpi,
menen loppumatkan
konttaamalla, sillä
harvassa on
kulleron kukat

suonsilmäke lippaa mulle silmää,
oomme tutut,
kulleronkukka kättäpäivää
tervehtii

pieni kunta...

pienen kunnan ei pidä suureksi
tulla,
sillä sittenhän se itsensä
kutistaa

pienen kunnan olisi edukkaampaa
hyväksi laittautua,
semmoiseks,
että moni tahtoisi
kylään
tulla,
jokunen enemmänkin

pienen kunnan etu,
on, ettei tarvitse rakentaa
puolustusvoimia, eikä
panssaritykkejä,
sillä
sillä on
elämänvoimaa

syntyneet....

joskus olen hyvin iloinen,
toisinaan
surullinen,
sillä
itkut ja naurut ovat
minulle
syntyneet

kuperkeikka....

rikkaan ei kannata
köyhtyä,
mutta köyhän on edullista
heittää kuperkeikkaa

päättävät elimet...

päättävissä elimissä on
paljon lahopuuta,
semmoista puuta,
johon kololintu ei
pesää tekis

iilimato...

ihminen elää toisessa,
kuten
iilimatokin,
mutta se vain ravinnokseen,
kun taasen
ihmistä palelee yksinään

yö...

yössä kukkii kauneus,
yössä näkyy kuu ja tähdet,
elämän tähden,
turhat äänetkin vaipuneet,
on vain tumma yö,
kuu ja tähdet

alut....

alut antavat loppusuoralle kyytiä,
vaikka matka olisi ratasuora tahi
multimatka yönsyli

ihmisen pitää aina alkaa,
loppu tulee sitten
väsähdettyä

naarasleijona...

naarasleijonat ovat afriikassa,
mut
nyystölässä metsäjänistä naurattaa,
sillä se ei tykkää
kutisevista safareista

volomotat...

askeleet vievät,
tumput suorina jäävät,
oot kissan kaveri,
mutta sulla ei oo
mirrin
ketteryyttä, eikä hermoja,
vaikka tumput suorina
volomotat

käännät...

mietit miten
voisit paremmin,
mietit ja kylkeäis käännät

ihmisen ei kertakaikkiaan kannata
kylkiään kääntää,eikä ainakaan
miettiä

elämä on mietitty loppuun,
hieman viilaamista tosin ilmenee,
mutta
hittojako tuosta

jokeltelevat....

kevät ei ole syksyllä,
keväällä
aurinko nousee hangen hohtaessa
    syksyllä marjat punoittavat,
ruskainen pellon piennar kukkii ja
kalastajalla
vene liplattaa pitkin
veden pintaa.
    kevät on ihmisen aikaa,
silloin pikkulapset
syntyvät,
syksyllä komiasti
jokeltelevat

pakolaiset...

maailmassa on pieniä ihmisiä ja
ikihonkia humisevia,
maailmassa on paljon tyhjääkin
ja
sinne pakolaiset
tahtovat

entiset ihmiset...

entiset ihmiset olivat jaloja,
he elivät kartanoitten
hoveissa,
mökkien tupasissa ja heillä oli
hevonen ja lehmä,
myös
jokunen kanakin

kuiskutelee...

ihmisen täytyy asua semmoisessa
kolosessa,
jossa
on elämän mukavaa,
semmoisessa mukavassa,
jossa luonto kuiskuttelee

levännyt...

joskus tuntuu mukavalta,
joskus,
muultakin,
mutta mukavaa on, silloin joskus, kun
mieli on hyvin levännyt

bärmin pataljoona...

bärmin pataljoona oli
elottomman peloton,
tappomiehiä kakolan,
he yhteiskunnan
tuomitut,
miinanpolkijat osaavat,
heihin luotti vain komentaja itse,
mutta hänkin hitusen,
sen verran, ettei heille selkäänsä
kääntänyt

eletään....

jokainen tietää,
että peli loppuu joskus,
ennemmin, kun myöhemmin,
mutta sitä ennen
eletään

pappi...

pappia en viitse elossain moittia,
sillä
hän minut
viimein voitelee,
mut turhaa hän kolehtia kerää,
sehän vain
kuvettani köyhyttää,
kumartaen
nöyrryttää

vainuat....

olet koiraakin pahempi elukka,
syöt,
vaikket mitään näe,
et haista, mut
     vainuat
huomisen

epäilet...

epäilet ettenkö tietäisi,
mutta
minä tiedän,
katso vaikka käsiäin,
niissä on ollut monta otetta

hio hoi....

turhat äänet tarusjärven ikimaassa
nostattavat
luonnon alkuasukkaitten kulmakarvoja,
karhu kämentään lämmittelee,
ilves kynsiään hioo,
mut mä huudan niille hio hoi,
sillä oomme tuttuja

viisaat...

oon viisaitakin nähnyt,
mutteivät he
itsestään enempää

monimutkainen...

ihminen on monimutkainen,
mutta oikein
lähestyttäessä
hän
aukeaa,
ihan, kuin jokisen eväät

alku...

unelmilla ei ole toista päätä,
vain se alku

en kummoinenkaan...

en kummoinenkaan ole,
en edes sitä,
mutta
onhan minullakin
elämänoikeus,
sillä,
jolla sinäkin elät

vihollisein...

rakastan vihollistani,
sillä hänhän sisälläni,
vastustajani on vain varjo,
jonka
päihitän

puhumaan...

jokainen hetki on jotain
viimeistä,
siksi sen kannssa täytyy
pystyä
puhuman

sinä...

sinä,
siksi minun on niin
hyvä,
kiitos

linja-auton kuljettaja

linja-autonkuljettaja on
ihminen,
myös tietokone,
usein myös
auringonjumala

bussi-kuski on arjen ensimmäinen ja
aamuyön viimeinen

bussi-kuski haluaa olla osallistumatta
kohtaloihin,
hän vain niitä kuljettaa

tavallinen ihminen...

ihan tavallinen ihminen,
ei sen enempää,
tuskin jälkiäänkään
jättää

kirkonherra...

kirkko ja kirkonherra,
ukkojumala ja nöyrä mieli,
niissä on
kuuliaisen mieli,
ne kasvot, jolla päiväni avaan

padasjoentie....

satumaata ei tuskin lie,
mut
onnenoven avauksiin
 johtaa
yksi tie,
    tien
kyltissä loistaa
padasjontie

presidentti...

suomessa on aina
hyvä
presidenti,
sillä hänhän
on suomen kansa

kunnioita..

kunnioita vastustajaasi,
sillä se olet
sinä

ikihonka..

kylän ikihonka tietää,
muttei kerro,
sillä se on nähnyt niin
paljon

halajaa..

ihminen halajaa
ain
kevyempää,
mutta hänen täytyy  painollansa
toimeen tulla

lahti...

lahti on suomen sinivalkoinen,
siel
ain ihmisiä
kaiken maan,
siellä suksi luistaa ja
ihmisten mieli hyvin viihtyyy

pieni ele...

ihan pieni ele,
se ensimmäinen
voi
olla
lopullisen onnen avain,
sillä
huomisen ovi avaimetta aukeaa

kiellonkellot...

ihminen voi pyrkiä mihin vaan,
mutta
mitä hän siellä,
jos kynnet lyhyet ja
taidot toissapuolen järveä

ihmisen kannattaa ylittää itsensä,
mutta
se kannattaa aloittaa
kotipihassa,
jottei valtameren aallot
kielonkelloja soittais

kun on tuntumaa saatu,
silloin vain laineille
elonmerien,
siellä hymy herkästi tottelee
taidolla harjoitelleen....

tiedonviisaus...

ihminen ei voi viisastua ainoastaan
koulunpenkillä,
hänen täytyy tiedot ja taidot
arpeetissa kokea,
kerran pari vasaralla sormeen
lyödä,
sitten hänestä loistaa
tiedonviisaus

padasjoella...

padasjoella soi ain
luonnon hymni,
siin soi päijänteen suvituulet,
talvipäivien kuutamoiset,
korpimetsien hiljaisuudet ja nykypäivän
ihmisäänet,
siksi ketunpoikanenkin tykkää
puunjuurakossaan kertoa kavereilleen,
ettei meillä
mitään hätää

toisen tontti...

ihminen ei itseään enempään
kerkiä,
eikä kannata,
sillä sehän onkin jo
toisen tontilla

punatulkku..

punatulkku tanssii,
sillä hällä on
tänään
mielipäivä,
se päivä,
jolloin se saa huutaa koko metsän
komeuksille,
että sillä on
syntymäpäivä

hymy..

hymy on
auringonvalo
karussa hetkessä,
hymy antaa voimaa avata
ovet huomiseen

pitkä matka...

niin pitkä on matka,
jos perille tahdot,
mutta se lyhenee,
kun
annat
rakkauden kuljettaa

raavas mies kulkee lihaksillaan,
mutta,
jos hän
sydämmellään rakastaa,
niin matka joutuu

tunteeton ihminen ei
perilleen kerkiä,
sillä hällä ei ole
vastaanottajaa

ihminen...

ihminen istui ennen puissa,
nyt mukavasti
kotisohvalla,
mutta
sama tyyppi silti

ihminen on viekas vietteliä,
siksi se osaa
istuksella missä vain

ihmistä vituttaa eniten se,
että joutuu
kuolemaan,
sillä siellä ei voi istua

hyvä mieli...

hyvä mieli
tulee teoista,
omista ja toisten

Myrskynselässä...

Tuuli myrskynselässä
Katuja puhaltelee, se saa
Pulut nurkkiin suojaisiin ja
Ihmiset ovista sisään käyvät.
Tuulella on menohaluja, se mennessään
Viheltelee,
Räystäitä ravistelee,
Mutta vanha tammi ei hievahdakkaan,
Sillä se kaiket hurjimmatkin kokenut.

Minuutti..

Minuutti on lyhyen pitkä aika,
Toisinaan

Kiireellinen...

Kiireinen ihminen ei osaa
Sitoa kengännauhoja,
Eikä syödä sivistyneesti,
Sillatapaa,
Kun tyyliin sopii,
Kiireinen ihminen hikoileekin
Laiskempaa lajitoveriaan runsaammin

Herkkäkorvaiset...

On parempi olla hiljaa,
Kuin huutaa kuuluvasti,
Sillä
Herkkäkorvaiset nukkuvat

Kaktus...

Huoneessa on yksi
Kukka,
Kaktus,
Muut kuivuneet.
Huoneessa asustaa entinen juoppo,
Nykyinen
Kirpputorin pitäjä.
  Elämä tuoksuu tunkkaselta,
Mutta kaktus pärjää.

Rasisti...

Pieni ja vaatimaton
Poika väistää ohikulkijoita,
Vaikka he kävelevät kadun toista reunaa.
Häntä ei monikaan huomaa,
Sillä niin huomaamattomasti hän kulkee,
Vaikka
Onkin maailman vaarallisin
Peto,
Rasisti

Sääminki...

Sääminki on sulautettu
Kunta,
Minun syntymäkuntani

Synnyin savupiipun kyljessä,
Savusaunan lämmössä,
Siellä saunassa paremmassa

Nyt oon pellonpientareita
Kahellut,
Espooseen kuletettu,
Mut
Yhäkin savusaunan tuoksu
Minua hyväilee

Hämeenlinna....

Helsingistä menee rata
Häneenlinnaan,
Mutta nykyaikaan se ei jarruta
Siellä,
Tosin oli juhani ahon aikaan

Pahansisuinen...

Pahansisuinen ihminen on
Pyhänherkkä,
Pieni sininen lintu,
Jolla on
Ikävä

Kevät...

Pajunkissat heiluttavat
Kevät säälle
Tuolle elämän sytyttäjälle,
Joka pian pois pyyhkäisee pimeän sään,
Aukaisten elämän kevään,
Joka jo nupuillaan kukkaan
Puhkeamaisillaan

Valaistua...

Jos radiota ja telkkaria ei oisi,
Niin
Täytyisi itse elämää kuunnellen katsoa,
Siitä saattaisi ihminen enempi
Valaistua

Itämätön....

Eiliset ovat menneitä,
Niissä on tämänpäivän siemen,
Hyvänhuono,
Itämätön huominen

Synnyttää..

Ihminen ei pysty
Synnyttämään hyvää,
Mutta
Onneksi
Luonto siistii synnyttäjän
Tuholaisia

Myrkky...

Ihminen on arvokas vain
Itselleen,
Maailmankaikkeudelle
Samantekevä,
Mutta luonnolle todellinen
Myrkky

lahti...

lahti on talvi,
lahdessa on kesäkin,
mutta suksi siellä
parahiten luistaa

roboti...

tänään mietin huomista,
eilinenkin jäi kaivelemaan,
mutta
tänään mennään näin

en voisi olla robotti,
ei sopisi
elävään mieleeni ja
ehkäpä siksi minua jää
jokin kaivelemaan ja
mietin mitä mitä mietin

Kävelevä....

Kävelevä ihminen on
Ihme,
Linnut jaloittelevat joskus,
Mutta
Kalat ovat toista maata

Ai.....

Muut viikonpäivät päättyvät
Ai huudahduksiin,
Mut
Keskiviikko on
Pikkulauantai

autan..

autan pyytävää,
mutta minulta ei mitään
pyydetä,
sillä
olenhan avuttoman kokoinen

suu vaahdossa...

heräsin,
mutta nyt on kauhea kiire,
heräsin myöhään,
löytyy tavarat nopeasti ja
suu vaahdosa bussiin kerkiän

suo...

suossa  on enemmän elämää,
kun manhattanilla,
siellä on iäkkäämpääkin elämää,
mut silti siellä on väljää,
sillä toiset syvemmällä

huomisen lapset...

kun pahuus karkotetaan,
pyhyys ei saavukkaan,
sillä
mitä hän täällä tekisi

kielitaidottoman kannattaa
opiskella kieli,
jotta osaa
perehtyä

alkuihmisen täytyy ottaa uusihminen
vuoteeseensa,
sillä
huomisen lapset haluavat
kasvaa

tutumpia...

jospa kaikki välittäisivät,
rakkautta huoltaisivat ja
hyvää päivää sanoisivat,
niin oltaisiin
tutumpia

Syysmustainen...

Ilta,
Ei tähtiä,
Sillä on syysmustainen ilma,
Keli,
Jolloin vedän peittoa
Korvillein

Olijat....

Suomalainen ihminen viihtyy
Saunassa,
Sillä siellä ei ole vieraita olijoita

Suomalainen kestää helvetinkylmät,
Nälkää ja janoa,
Muttei
Vieraita olijoita

Kirjanoppinut...

Jos ihminen olisi
Kirjanoppimaton,
Hän osaisi elää
Luonnon ehdoilla.

Sivistys synnytti tyranniat,
Tappoi alkuperäiskansat ja
Kukkaset

Ihminen osaa ajella autolla,
Mutta hän ei taida
Luonnonmukavuutta

Esteet..:-)

Jokaisen tulisi kiittää
Elämästään,
Etenkin heidän,
Joilla elämässään on
Vähemmän
Esteitä

holotna...

anon kulkulupaa
luoksesi
toivon, ettei hakemukseni käsittelyssä
mene paljon aikaa,
sillä täällä puistonpenkillä on
holotna,
terveisin:miehesi

Viisikymmentäyhdeksän....

En pienenä aatellut pääseväin tähän
Ikään,
En osannut kymmeneenkään
Laskea,
Mutta nyt,
Menee tosta vaan,
Viiteenkymmeneenyhdeksään

Kehto...

Keväinen mieli,
Se ei syksyllä synny,
Eikä  talvella sammu,
Sillä
Kevät on elämän kehto

Hyvä...

Ihminen ei ole turhan usein
Hyvä,
Semmoinen hyvä,
Josta itsekkin
Tykkää

valon pilkahdus...

elämä on
syvä,
niin syvä,
et jos pohjalle putoat,
sieltä on matkaa pinnalle,
mutta
tahtosi ratkaisee,
se pienen pieni valon pilkahdus

siipirikko...

loukkaantunut lintu
maassa viruu,
kohtaloaan kumartaen

mutta
aina ei pahasti käy,
nyt monen kurjuuden
arkkitehti sattumalta paikalle
osui,
hänen sielunsa syvemmät aukeavat ja
auttaa lintu parkaa

tänään on hankikantoinen kevätsää,
sukseni loistaa taitoani sujuvammin,
pysähdyn ja annan itseni olla,
kevätaurinko ottaa valtaansa

lintu,
tuo siipirikko,
se seurasi minua ladon katolta,
minua
pahuuden arkkitehtiä

juhlistelija...

ei aina tarvitse olla kaunis eikä
jokapaikan
juhlistelija,
riittää,
kun joskus vaan

ystävät..

monesti luulet olevasi yksin,
ainakin silloin, kun
olet yksinäisyytesi varjo,
myös silloin,
kun
tunnet itsestäsi enemmän,
mutta
ystäväthän ovat ihan sinussa kiinni

Sanat...

Sanat kertovat,
Katseet kohtaavat ja
Sydämmet sinetöivät

Totuus...

Yhtä totuutta ei missään lie,
Sillä aina on
Suorempi oikeus,
Joka oikeuttaa vääränkin
Oikeammaksi

Totuus on totta
Hetkellään,
Mutta aikoja myöhemmin
Se toiseksi vääntyy

Hengarissa...

Oon senverran hyväntuulinen,
Ettei minua
Pahat tuulet puistele,
Sillä oon
Elämäni
Hengarissa

Apetta...

Elämässä on tärkeää
Näläntunne,
Mutta vielläkin tärkeämpää
On
Saada
Apetta

59...

Kello hakkaa aamuyhtä,
Sydämmeni
Viittäkymmentä yhdeksää,
On varhainen aamu,
Min
Vaan
Iltaruskon varjoke

Ikä...

Ikä,
Viiskytyhdeksän,
Siinäpä muhin

Ostit onnen...

Ostit arvan,
Onneas koetat,
Rahassa rietastella.

Mut
Onni ei ostaen tule,
Se tulee suit sait sukkelaan,
Silloin, kun vähiten odotat

Istaha...

Vaikka olis kuinka hankalaa ja
Tuntuis, ettei tästä selviä,
Niin
Istu alas ja anna ajan
Kulkea,
Ole vain

Asiat järjestyvät aina ja
Yleensä parhain päin,
Kunhan istahat vain

Äidit ja isät...

Jokaisella on isä ja äiti,
Ilman heitä,
Ei lasta olisi

Monet isät ja äidit eivät
Ole
Läsnä,
Mutta jokaisella heidät on

Isätön ja äiditön elämä
On toisenmoista,
Heillä on suuremmat isät ja äidit

Ilves...

Ilves on hiljainen,
Koska tuntee myrskytuulten voiman,
Siksi se vuoren kylkeen painautuu.
Ilves ei tahdo myrskyn kanssa voimistella,
Sillä tällä on tuulennopeat liikkeet

Hankikantoiset...

Voit huolesi pois heittää,
Sillä turhaan niitä tunnoilles
Kerännyt,
Pyyhkäse ne pois ja tule
Hankikantoisille hiihtämään,
Kevään riemua ylläpitämään

Auttamjsen ilo...

Saat enemmän
Kun toista autat,
Antavan kättä luojakin rakastaa ja
Hälle hyvänmielen antaa,
Sen huomaat mielessäis,
Itseäis, kun lähemmin katselet

Itkun naurut

Ihmisen pitäisi saada nauraa
Kyllikseen,
Nauraa, niin, ettei suorassa pysy,
Sen jälkeen
Itkukin maistuu,
Mut
Terapeuttisintä on  nauraa ja itkeä
Samalla
Henkäyksellä

Lätkäyttelijä....

Itikka tykkää olla raikkaassa luonnonhelmassa,
Se rakastaa iltasiimestä,
Eikä
Paahteisesta autosta,
Kuten
Ihminen,
Tuo lätkäyttelijä

Matkit...

Katsot ihmisiä,
Jotta osaisit pukeutua ja olla,
Matkit,
Vaikket ole samankokinen,
Etkä osaa murretta

Tunnen...

Tunnen itseni, vaikka nimeni
Unohtaisin,
Sillä olen itseni tuttu

Ihminen, joka elää toisten kautta,
Mitä hänellä on,
Onko vain
Avaimet johonkin

Kaunokki

Yks kaks kolme,
Niin opin
Laskemaan, kun vähensin ja
Kerroin kaikki jaollisetkin, sain
Täyven kympin ja
Ope ihmetteli...
   Sanoi luonnonlapseksi,
Siitä hälle kedon kauneimman
Kaunokin kannoin.

Helvetillinen elämä...

Elämästä saa helposti
Helvetillisen,
Mutta
Hyvälaatusen saa semmoisella
Vaivalla,
Kun pikkuvarvasta heiluttelee ja
Laulelee silloin tällöin mukavia lauluja

Hymy...

Hymyllä on hyvämieli,
Sillä itkunen ei heleästi naura,
Eikä ikävämieli
Hymyä saata

Talvipakkaset...

Talvipakkasilla on punaiset
Posket ja niin raikkaat
Silmät,
Joten en raaski olla ihailematta
Niitä,
Siksi sivakoin
Hankisilla

Rakkauteni...

Et ole elämäni ensimmäinen
Rakkauteni,
Tuskin viimeinenkään,
Mutta
Olet ikuinen tähteni,
Sydämmeni valaisija

Tavallinen...

Olet tavallinen suomalainen,
Mutta muualta kotoisin,
Sinua katotaan,
Toiset pidempään,
Mut olet
Jo
Tottunut
Maahan asettumaan

Latu ura...

Jotkut luo uraa,
Minä hiihtelen latu uraa,
Tienaan tästä mielihyvää,
Sillä elän
Loppu elämäin

Syrjemmässä...

Itkeminen helpottaa ja
Kiroaminen lohduttaa,
Oon kokeillut,
Mutta kainona poikana
Syrjemmässä

kaksi asumusta...

pienen vaatimattoman mökin
naapurissa on
on herraskartano,
kumpikin pitkän matkan takaa
   siellä asuvat
eletyt elämät,
kaksi ihmistä,
herra ja renki,
sekä
paljon elettyä elämää

hiihtelen...

hiihtelen luistavilla kelisillä,
takatalven latusilla,
hontavilla hankisilla
tiäl
miun miel hyvästi hohtaa,
täällä minä lähempänä
itseäin

maine...

maine on pahasta,
hyvä maine erittäin halla-arkaa,
sillä kateus
sitä kylmättää

ruttumieli...

elämä on ihan helppoo,
senkun menee ulos ja
ympärilleen hymyilee,
mut
jos
ruttu mieleen hiipii,
silloin laukkamäkeen kuntopolulle,
siellä rutut oikenee ja hyvämieli
silmiin palaa

odotus...

mikään ei ole suurempaa,
kuin hyvänmielen vapaus ja
huomisen odotus,
jota suorastaan
odottaa

valvot...

valvot niin kauan kun jaksat,
sitten tulee
väsy,
silloin
nukut parasta aikaasi,

eksyä...

ihminen voi eksyä
ikimetsään,
korpisaloille
teille tietämättömille,
mutta ei
elämäänsä,
sillä
hänhän on jokapaikassa

tapaturma...

toiset voivat huonosti,
sen huomaa sellainen
kanssakulkija, jolla itselläänkin
on vaikeaa

hyvinvoivilla on omat
seurueet

ystävyys kohtalot
yhdistää,
mutta siihen tarvitaan
tapaturma

kävelet...

katsot elämää,
peilaat sitä omaasi,
et hymyile,
kävelet pois

olet omanasi,
et seurustele peilisi kanssa

Herää..

Jokainen päivä ihminen syntyy
Uudelleen,
Jos herää ja sitä ennen käy nukkumaan,
Silleen se vissiin menee

Jos herääkin joka toinen aamu,
Oisko silloin vanhempana puolet
Nuorempi,
Jos
Viellä eläis?

Työ...

Jos ihmisellä ei olis
Työtä,
Mitä hällä ois?
Oisko vaan vapaata,
Vai olisiko se tyhjyyttä?

Koulua ei koko elämä jaksa,
Turha
Tyhjyyskin tympäsee,
Siks
Työ vapauttaa

Keskivanhana....

Lapsella on kaikki edessään,
Vanhuksella enemmän

Keskivanhana ei kerkiä ajatella,
Sillä
Vanhuus maksaa

Ovi...

Menen ja tulen,
Ain en ovia sulje,
Sillä palaan jos
Varjoni takaisin kantaa

Koskaan en raamit kaulassa
Poistunut,
Sillä on vaikea uutta sovitella

Olen usein palannut,
Yhtä usein lähtenyt,
Oveni on avautunut

Luoda nahkansa...

Jos ihminen ei välillä
Kuolis ei hän jaksaisi elää
Toisia elämiään.
Ihminen luo kuolemallaan
Nahkansa,
Samoin, kun käärme kesäisin.

Naattii....

Ihminen ei ole oikea
Ihminen,
Hän vaan näyttelee tätä
Luontoäiteen viritelmää.
Ihminen on  kasattu yhteiskunnan
Ongelmajätteistä,
Jokapäiväisistä murusista.
   Luontoäiteen ihminen ottaa
Puutarhassaan virvokkeita, eikä tee
Mitään hiostavaa hommaa,
Naattii minkä ehtii

Viemäri...

Syöt ja juot ja pois päästät,
Niin teit rakkaudellesikin,
Käytit ja pois tyhjensit,
Sitten
Et hyvästellytkään,
Olet viemäri,
Kauttasi elämä käy

Yhteiskunnan business...

Yhteiskunnan kannattaa
Tehdä ihmisistä
Vauraampia,
Sillä silloin valtion kirstu
Lihoo,
Köyhyys sitä
Laihuttaa...

Helvetti...

En helvettiä pelkää,
Sillä
Olenhan täällä
Paratiisi tuntuu hirvittävältä,
Sillä eihän siellä ole
Toisinajattelijoita

Kuntapäättäjät...

Monet kuntapäättäjät on
Talouspäättäjiä,
Jotka osaavat laskea,
Ylös ja alas,
Etenkin nämä ylöspäin laskijat ovat ihan
Tasokkainta

Pihakoivun tuoksu...

Mitä etelämmäksi ihminen
Vaipuu,
Sen
Uneliaammaksi taipuu,
Sil
Pois on pohjoisen karu luontomieli,
Hallayöt ja pihakoivun tuoksu

Arvostettu..

Ihmisen ei tarvitse olla kummoinenkaan,
Kun hänestä saattaa tulla
Semmoinen, jota
Ylemmätkin katsovat
Ylemmäksi,
Hän tarvitsee vain sydämmen  ja mielen
Joilla hän hyvin voi

Romanialainen kerjäläinen...

Viimeviikolla tähän samaan aikaan
Tässä paikassa oli
Pimeämpää,
Nyt näen kevään,
Kuulen käpytikan rakentavan kotia,
Luonnon äänet keväänkorvissa soivat
Minunkin tekee mieli
Keventää mieltäni,
Kerään pajunoksista kimpun,
Vien sen
Kotikatuni kuningattarelle,
Romanian kerjäläiselle

sinnepäin...

unelmat haihtuneet,
olen niissä käynyt,
on
kylmä talvi,
mutta huomaan kevään ensisäteet,
sinnepäin elän

päämäärä...

päämäärä jäänyt taakse,
olen omani nähnyt ja rakentanut,
  jatkan matkaani,
päämäärää minulla ei enää lie,
on vain tämä tie

viheliäinen...

vain kokenut voi
kivun tuntea,
   särkynyt sydän
tyhjyyden aistii,
rakkaus,
tuo
viheliäinen

tuntumaa...

lapset leikkiessään tuntumaa
elämään hakevat,
heitä vanhemmat
ohjailee,
sillä elon laidunmaat ovat
rajoitetut

raha...

raha tulee rahan luo,
koska
se haistaa kaverin ja
kaverin kanssa on
rahakkaampaa

raha.
oravannahka.

vaihtotalous on persaukisten homma,
sillä
siinä kumpikin
köyhtyy

maan hiljaisemmat...

mitä elämästä semmoinen tietää,
joka sitä
lehdistä tutkii,
mitä?
elämästä tietävät arjen ahertajat,
usein ne
maan hiljaisemmat

onkimiehen mieli...

kyllä on elämä ahdasta,
kun eläkeukoilta kielletään
ilmainen kalastus,
    hehän ovat enemmän ahertaneet,
siksi
annettakoot heille ilmainen
onkimiehen mieli

päivät...

elämässä on monia päiviä,
on hetkiä,
jotka maistuvat,
toiset eivät,
  elämässä on mahdollisuus
kurkistaa ulos ja tulla sisään,
muualla ei tämmöistä mahdollisuutta ole

mahdollisuus....

anna itsellesi aikaa,
ota jalat alles
ja
kävele mielesi tyhjäksi,
naura se paluumatkalla hymyhuuliseksi,
suo itsellesi tämä mahdollisuus

namupalat...

elämä on sattumuksia,
niitä tippuu,
kun vähiten uskoo
sattumat taitavatkin olla
luontoäiteen namupaloja,
hymyttyömälle hetkelle

joskus...

joskus en maassa pysy,
joskus en missään,
joskus,
mutta nyt on matalapainetta,
mieli ei nostetta saa

mielesi on kaunis...

olet elämän kukka,
kaunis kukan nuppu,
joka pian puhkeaa
 puutarhan kauniinpana,
sillä rakkaus sydämmeesi astui,
hääkellot sulle kauniinmmin soivat.

Kunnon elämä...

Jos haluat kunnolla elää,
Niin käy joka aamu
Juoksentelemassa marathon,
Sitten käväset hesessä ja senjälkeen
Neljänsadan ratakierros hirvittävällä vauhdilla,
Jatkat kevyellä lenkillä puoleen yöhön,
Jolloin oletkin jo niin väsynyt,
Ettei kunnottomuus sinuun ylety

Hikipäässä...

Huonot ja kelvottomat kiehtovat,
Sillä ne ovat lähinnä omaani,
Hienot ja silitellyt elämät ovat
Satuja,
Sillä niitä ei ole hikipäässä eletty

Lato..

Taivaankansi ei laskeudu,
Kuten heinälatoni katto,
Vaikka se on tyhjän päällä,
Lato notkuu kivijalassa.
Ladon katon alla ensitalven heinät
Hevoselle,
Taivaskaton alla on koko
Elon lato,
Joka dlämssään notkuu

Vikapäivä....

Elämässä on monta
Vikapäivää,
Semmoista päivää, jolloin
Releet naksuu ja voimasanat
Huulilla pyörii

Synkänmustaa...

Silloin täyspimeää,
Kun aamuun on pitkä matka ja
Kevätkin tulee talven päästä,
Silloin on tosi synkänmustaa

Kätilöt...

Pitääkö ihmisen elää hyvin,
Eikö saa elää ominpäin,
Eikö?
Ihminen on pohjimmiltaan
Luonnonlapsi,
Mutta jalostettu näyteikkunoiden
Takahuoneissa,
Joissa kätilötkin ovat entisiä
Homppeleita

Kierrät...

Kierrät puliukon kaukaa,
Juokset suorastaan,
Kun maahanmuuttajan
Havaitset,
Kutta kamalinta on, että juokset
Itseäsi karkuun

Tavalliset...

Tavallinen ihminen maksaa
Elämästään,
Tavallisesti,
Mutta jotkut ihmiset muuttuvat
Erikoisihmisiksi ja
Maksattavat muilla
Viulut,
Niillä muuttumattomilla
Tavallisilla

Kaveri...

Ihminen on hiukkanen,
Ihankuin perhonen tai
Ruohonitunen
Ihminen näkee vain itsensä,
Vaikka luonto haluaisi hänestä
Kaverin

Alut...

Elämää ei kannata aloittaa
Loppupäästä,
Alkupäästä alkaen näkee
Enemmän

Äänähtää...

Ihmisen ei pidä

Äänähtääkkään
Sillä,
Muuten metsän hiljaisemmat
Pelästyvät

Touhua ...

Aika rientää,
Touhuan sopivasti,
Niin, että
Huomisellekkin jää

soutaa...

onnea ei etsimällä löydä,
sen syliinsä saa,
kun avoimella mielellä
elämäänsä soutaa

niljakas

arvoton on kelmin mieli,
hälle selkänsä
päiväkin kääntää,
yökin ovensa sulkee,
sillä
niin niljakas on mieli

tuhohyönteiset....

tuhohyönteiselläkin on tarkoitus,
ne ovat
kasvikunnan
puolustusvoimat

kedonkukkaa ne suojelevat,
niille turvaa tuovat,
mut
tuontikukkaseen tarttuvat,
sen pois jyrsivät

kaikentekijä...

esität itsesi kaikentekijänä,
taidat kaiken
mahdottomankin,
mutta missä lie
työnäytteesi,
opintojahan sulla
elonkaares verran

ahtaa...

ihmisen ei pitäisi ihteään
ahtaa
ylitäyteen,
sil
nikamat paukkuu,
reppu turpoaa ja miel
mataloituu

niitä näitä...

elämä on hyvää aikaa,
silloin on mahdollista
kokea
niitä näitä,
mutta niitä näitä ei tapaa, ellei
silmillään oveaan avaa

istahtaa...

ihmisen kannattaa istahtaa,
kun tukalalta
tuntuu,
istua ja antaa höyryn
laskeutua,
antaa aikaa
sanojensa teoilleen

toivois...

jos ihmiset ois
samanlaisia, olis aika ahistavaa,
onneksi on
toisin,
vaikka joskus toisin
toivois

hyvä olo...

hyvä olo syttyy
mukavista asioista,
siksi niitä sytyttelemään,
pahoja hetkiä sammuttelemaan

päijänne...

päijänne on iso
vesi,
syvä ja puhdas, eikä
rannoillaan ahista,
siellä luonto puhelee luontaisesti,
siin on
mukavaa varpaita litkutella

tyylillä...

jos ihminen ossais enempi
kurkkii ihteensä,
kuhu
toiseen,
olis enempi
tyylillä elämistä

nykymenossa...

nykymenossa ain samat
vehkeet menossa,
toisin oli ennen,
silloin pyhävehkeet
riennoissa

ajassa eletään..

tänään on tämä hetki,
eilen oli
semmoinen,
huomisesta ei tietoakaan,
mut
ajassa eletään

maaseutu...

maaseutu tyhjenee kiireisistä,
sinne jää
aika,
jolla on huominen

maaseudusta kaikkia alkanut,
täältäkin
merimiehetkin tyyrbuuriin
kääntyneet,
täältä juppien otsa kiillonkin
saanut

maaseutu on myös huomista,
sinne vapailla monen nokka kääntyy,
sillä
pihakoivu ain
rakkahin

aurinkoinen päivä...

aurinkoinen päivä kauas hohtaa/
sinne hyvemmän syvemmille/
se mielen hyvin voitelee/
ryhtiäkin nostattelee ja kaikkien katseet
kääntäen

tekoälyinen...

viisas tietonsa tiedostaa,
tekoälyinen sitä valoissa mainostaa,
älykäs ihminen etsii
ain
uutta tietoa,
tekoälyiisellä se katuvaloissa
varjostuu

raamitta...

vuosien jälkeenkin kotipiha tuntuu
elämän enemmältä,
sieltä kaikki elämään virkos,
sieltä haaverit opittiin kestämään,
onnen helmet nauttimaan.
   elämä maalautuu taululle,
jonka aikuisuus raamittaa

yksikin ihminen...

yksikin ihminen voi maailmaa
paremmaksi
muuttaa,
niin teki luoja,
niin monet maalliset rohkeatkin,
mut
niin monet mielipuoletkin,
mutta he tarvitsivat
pahuuteensa ihmismassoja,
niitä,
jotka hyvää
kurkottelivat

väsähtääkin...

rakkaudella on mieletön voima,
se saa vuoretkin siirtymään,
rakkaudella on voimaa jaksaa
koko elämä,
mutta
joskus sitäkin heikottaa,
joskusen se väsähtääkin

eiliset...

eilisiä on helppo uudelleen elää,
on helpompi,
kun salakaritkin on leimattu,
virheet anteeksi annettu,
mutta yhtä ei takaisin saa,
nuoruutta ja sen ihanuutta

uskaltamista...

elämä on uskaltamista,
lapsena se on ujon mieltä,
keski-ikäisenä jo otsaa kehtaa nostaa,
jota saa usein pyyhkiä,
sillä
ain
ei voi onnistua,
mut
vanhenpana elämä on jo kertaalleen eletty,
joten
sille voi jo nauraa ja enemmänkin

luontoäitee...

ihmiselle luoja loi monenlaista
vekotina,
silmät ja nenän,
kätöset sekä kipittelevät jalat,
mutta ennenkaikkea luontoäitee antoi ihmiselle
luvan olla oma itsensä ja tässä kohdin äitee
tunnusti erehtyneensä.

Sikaa tuottavampi..

Ihmisiä on monenmoisisa,
Lyhkäsiä ja pitempiä,
Matalia ja leveimpiä,
Toisilla on hatara pää,
Toisille ei sinne sovi mikään.
Ihminen on kuitenkin tuotantoeläimistä
Tehokkain,
Hieman sikaa tuottavampi

Vittumaisemmaksi....

Ihminen ei
Hetkessä tuu vittumaisemmaks,
Siihen tarvitaan asioita
Yks ja kaks

Touhuat...

Touhuat itsesi uneen,
Sillä
Laiskana yöt päivät valvoisit
Kumarrat suurille herroille touhutessas,
Sillä
Pienemmät eivät sinua huomaa

rakkaus...

rakkaus ei ole turha sana,
sillä on elämänkokoinen
tarina,
se voi olla vain hetkinen,
mut
sen merkitys
elämän kokoinen

iltahämärä....

ilta saa katuvalot
loistamaan,
ne myös romantiikkaa valottavat,
ilta saa mielenhuolet
päivänvalosta varjoisempaan,
kujalle iltahämärään

sanomista...

joskus olis enemmän sanomista,
mutta
sanat puuttuvat,
joskus on vain puhetta,
muttei mitään sanomista

Hymyilevä...

Ilot hymyilevät surusta,
Hymyllä on ain
Kurasaappaat jalassan ja
Haikia mieli
Hymyllä ei ole rietasta
Mieltä,
Se on aina
Lakerikenkäisellä

suljet oven...

syöt ja juot,
nukut ja käyt jossain,
moitit kaiken liikkuvan ja
muutamat patsaatkin,
hymyilet ja suljet ovesi

lepsut heterot,.....

nainen ja mies luovat yhteisen
tulevaisuuden,
he voivat kasvattaa huomisen
lapsetkin,
vaikkeivät heitä
alkuun saatakkaan,
niin myös
nainen-nainen-mies-mies,
uso pois

yhteiskunta...

semmoinen yhteiskunta, joka
ei polvistu
pienimmäisestä pienemmän
eteen on
yhteiskunta,
jolla ei ole huomista

koppakuorikaisen love story....

jos maailmassa ei olisi
yhtäkään koppakuorikaista,
ei olisi ainuttakaan
ihmisen vinisijää,
ei ruohontupsua vihertävää,
eikä
maukkaita syysomenoita,
    semmoinen on koppakuorikaisen
love story

yliherkkä...

ihmisestä on tullut yliherkkä,
pahoittuu puolesta sanasta,
mutta kehonsakkin
oireilee,
ei siedä
edes itseään

turhan puhujat...

yksinäiset ihmiset ovat
puheliaita,
he ovat myöskin
seurallisia,
muut puhuvat jonninjoutavia ja
ovat turhan nauravia

ruoka...

kaikki ruoka on hyvää,
kun on
nälkä,
huviksein syöjät ain
nälkää näkevät

katsastukset...

autoilla on katsastukset,
niissä ropataan nikamat ja muut
välykset,
siin tutkitaan
helmat ja kulutuspinnat,
mutta kuski
vähemmälle jää,
hälle vain tapletti suupieleen ja
katse kohti
tiensäpäätä

lisääntyy...

ihminen ei sovi häkkieläimesi,
ei muutkaan luonnonluomat,
mutta muut joutuvat,
kun ihminen
iloikseen lisääntyy

Hautajaiset...

Yhteiskunnalla on asukkaittensa verran
Osakkaita,
Mutta toiset vain
Sijoittajina,
Siksi tarvitaan
Vaalit hautajaisiinkin

Olosuhteet...

Olosuhteet määräävät elämän,
Ilman niitä olisi
Vain
Pyhät sanat,
Sanat,
Jotka eivät elämälle
Vastaa

Juoksin...

Juoksin ja katosin,
Menin enkä halunnut taakseni
Katsoa,
Kunnes kompuroin,
Toivoin kaiken päättyvän,
Mutta silmäsi koskettivat,
Päätin katsoa niiden syvälle

Yhäkin juoksen,
Mutta nyt
Luoksesi,
Sillä silmäsi yhä kutsuvat

Arvot..

Ihmisillä on arvoja,
Toiset
Väljempiä,
Toiset syvemmällä,
Siksi kaiketi me tälleen
Kävellään

ovi...

elämä on hieno päivä,
kuolleet asuvat
pimeässä,
eikä sinne ole ulospäin
aukenevia ovia,
siksi
useimmat tykkäävät
hienoista päivistä

riemun rajat...

riemulla on rajansa,
itkulla hakansa ja
surumielellä
aikansa,
näistä ihminen koostuu,
jos jokaista osansa vain sais

kunnat...

on ihan sama,
kuka elinpiiriäsi hallitsee,
mutta sillä on merkitystä,
että sanoillasi on kivijalka

kunnat ovat isoja ja pieniä,
vauraita ja vauraattomampia,
mutteivät koskaan ole
köyhiä,
sillä niisä asuu
elämä

ihmisen elikaari tarvitsee
toisia,
jokainen tarvitsee lähipalveluita,
töitä ja toimeentuloa,
ilot ja itkut tulisi
lähinurkilla tirauttaa

alasti...

ihminen on alasti,
kun kaikki korut ovat pois,
ihminen seisoo silloin tyhjänpäällä,
mut
sisäiset korut antavat hälle
puetut tunteet

minne meet?

vaihtolavoilla kuljetetaan
mennyttä,
lastenrattaissa tulevaisuutta,
mutta minne sinä meet?

elämä ei unohda...

elämä ei unohda,
jälkesi jäävät,
vaikka lähdet,
lähdet elämän syvimmille,
sinne missä korjaat jälkiäsi

liiot ovat vaarallisia....

liitot ovat vaarallisia,
sotilasliitot riisuvat liittyneen
aseista,
    avioliitto putsaa mielenkin,
on pareen itse hyvin toimeen tulla

ylioppiminen....

ylioppinen on vaarallista,
siinä nurkkasokeutuu,
liian monet kirjat vievät sinut
pois
elävästä elämästä

kirjoja kannattaa selata,
ottaa vinkki sieltä täältä ja
sovittaa sitä
elämäänsä

säämingin salomaat...

helmikuu on mun kuukausi,
silloin
mulla aukes silmät ja suu,
elämää vetelin
rinnoin rehevin,
pakkasessa kuulaassa,
tuolla säämingin salomailla

Omantunnon kuorma...

Ihmiselle tulee kylmä,
Jos omallatunnolla on liikaa
Päällänsä,
Ihmisen hetimiten ruveta keventämään
Tuntonsa kuormaa,
Jotta
Olis tasalämpöinen fiilis.
Silloin on myös kevyempi olo,
Kun ei tarvitse turhaa kuormaa kantaa

Voittoa...

Voittoa ei voittanut saa,
Ellei hän
Hävinnyttä onnittele

Kurjankeli...

Yhteiskunnan vahvoilla on
Kurjankelin sattuessa
Säävaraus,
Toisin on
Heikoimmilla,
Heillä vain
Toivo

pitkänmatkan juoksija...

pitkänmatkan juoksijalla on
päämäärä,
sama,
kun satasen juoksijalla,
mutta hän joutuu sinne
myöhemmin ja hänellä on
enemmän matkalta kerrottavaa

ikävät...

ihan pikkuisista ikävistä ei
kannata
välittää,
sillä isoimmat odottavat

syömmen...

kevät saa syömmen sopukoihin
eloa,
uskomattoman mahdotontakin
se
värittää,
se, kuvittaa elämään kauniita
kuvia

maailman viisain...

ei ihmisen elämän viisain tarvitse olla,
riitää,
kun osaa
kysyä neuvoa
elämän vanhimmalta
ikimännyltä
 

asioillaan..

vaikkei aika ei tikittäis
minussain,
minä laskisin aikoja
sillä niistä tiedän,
milloin minun täytyy käydä
asioillain

ajassaan...

ajalla ei ole nimiä,
ei edes etunimeä,
on vain
kellon tikitys,
joka ei peräänny
  elämä on tietyn mittaista,
ikihonka katsoo pidempään,
kukkanen kesän vaan,
ihminen sadankin ikäinnen,
mutta
muut elolliset eivät jätätä,
ovat ajassaan

mökin rähjä....

mökin rähjässä on tyhjää,
mutta muistoja täynnä,
vaikka ovensa säpitetyt
   talossa kaikui ennen lasten äänet,
savupiipusta tuprusi elämän savu,
mutta
sitten
mökki hiljeni,
elämä otti omansa

kedon kukka...

ihmisen ei olisi syytä
itseään nostattaa,
olisi vain, kuin kedon kukka,
kukka, jota moni ihaillen
poimii,
muttei huvikseen potki

toiset aatteet...

mielipide muuttuu elämän edetessä,
sillä kasvaahan ihminenkin
loppuunsa,
vaikka syntyessään oli
toiset aatteet,
  olosuhteet antavat mahdollisuuden ja
moniosaajat taitavat,
siksi koskaan ei kannata
itseään muurata johonkin kiinni

extraa....

ihmisen elämä ei sittenkään ole
monimutkaista,
senkuin tekee välttämättömän ja
hieman extraa,
niin
silloinhan on paljon
  kun ihmistä ei kukaan
syötä,
niin on välttmätöntä itse se hoitaa,
väsymykset luonnostaan nukutaan,
ilojen kanssa tanssitaan,
mut
nälkään joutuu selkä taipumaan

aamuyöllä...

aamuyöllä ihminen on virkeimmillään,
muttei
silloin,
kun työt alkavat aamu kuudelta
ja kuu
juttelee mukavia

Karamelli...

Karamelli on
Hyvää,
Mutta vain hampaattoman
Suussa

Anjovis...

Ihminen ei haukottele kuin
Kala,
Mutta nauraa taitaa,
Vaikka ei pitäisi,
Sillä ihminen on entinen
Anjovis

Kiitollinen...

Minut autettin maailmaan,
Hyvin pestin ja syötettiin,
Elämän ohjeita jaettiin,
Olen jokaisesta
Kiitollinen

Ajallaan...

Ennenmuinokn ei ollut
Kelloja,
Silloin oli aamut ja illat,
Varjot ja taivaan merkit
Nyt kellot ajastavat,
Sillä ihminen ei osaa
Ajallaan

Mahdollisuus....

Jokainen päivä on
    Mahdollisuus
Mihin vain,
Joskus sellaiseenkin mitä huomenna
Katuu,
Mutta meillä on siihenkin
   Mahdollisuus

Huolet...

Toiset ihmiset kantavat ain
Huolia,
Jos ei omiaan,
Niin toisten,
    Huolettoman elämä on
Kevyen tyhjää

Pelkäät hyvää

Pelkäät hyvää,
Rakastat pettymyksiä,
Muttet
Osaa hyväillä tätä hetkeä,
Jolloin elät tyynesti,
Ilman hyvän pahaa

vahvimmillaan...

ihminen on vahvimmillaan silloin,
kun on
huolet pyyhitty,
tulevaisuus katettu,
mutta
niitä hetkiä ei pajon ole,
sillä
täytyyhän sitä elääkkin

auringonvalo

tarvitset eläämääsi
auringonvaloa,
tarvitset ylös nostettua katsetta,
jossa elämä loistaa,
elämänvaloa

vuorotyö...

ei rakkaus vuorotöitä pelkää,
sillä se
sinusta elää ja kanssasi
matkustaa
elon arjet ja pyhät

yliherra....

toiset nostattavat itsensä
ylemmäksi,
yksin eivät yliherroiksi kykene
vaan
he liittyvät heimoon, jolla on
hänen silmänsä,
siksi he yliherroiksi  tulevat,
muitten silmillä

rohkeat ihmiset..

rohkeat ihmiset katsovat
totuutta silmiin,
muut
valhetta kättelevät ja
itsestään eksyvät

pääomistaja....

elämä ei kilpaa juokse,
se ei liiku mihinkään,
antaa vain tilaa
kipittelijöille ja sohvaperunoille,
elämä on
pääomistajana universumissa

maaeläin....

ihminen on maaeläin,
ilmassa leijuilis ja mereen
hyytyis,
siksi hänen on hyvä jaloitella
kamarralla tämän maan

varjot....

elämä luo varjoja, jotka
kulkevat kylessä kii,
jos pysähdyt,
se tottelee,
eikä unta näe,
sillä sinäkin valvot

jätättää....

kello käy,
se määrää minua kovin,
sillä on
valta elämääni,
mutta vain siksi ajaksi,
kun alan
jätättämään

olet enemmän...

kätesi heiluttaa,
haluat minun näkevän sinut
pidemmältäkin,
vuortenkin takaa
     ole huoleti,
 muistan sinut valtamertenkin syvemmiltä,
sillä
olet ain lähelläin

aukaistu...

joillakin ihmisillä on asenne,
joka ei
aukaistu
vaikka
elämä ei sinne enää
mahdu

suunnat vaihtuu...

politiikkaan ei kannata
joutua
keskenkäyneenä,
sinne ei kannata
asenteilla kulkea,
sillä
politiikka on
jokapäiväistä elämää,
jossa suunnat vaihtuu

iva....

iva,
se kasvoillasi elää,väistyn, sillä minua
kuvottaa,
kävelen
poispäin ,
tiedän ettei ivasi hyydy,
siksi pidemmälle
kävelen

kynitä....

vaatimattomalla elämällä on
etunsa,
siellä elää ihminen,
jolla on omenapuu pihassaan ja
siinä usein istuu varis,
tuo kaiken näkijä

vaatimaton elämä voi elää  kaupungissakin,
mutta siltä puuttuu
omenanpuu ja tuo lintu,
jota ei kynitä

hyvä mieli....

hyvä mieli antaa
elämälle tilaa,
tilaa jossa on paikka huonoillekkin
päiville,
semmoisille hetkille,
jolloin ihminen ei ole yhtään mitään,
sellaisille,
joilla on koko maailma
sylissään,
semmoinen on hyvä mieli

taitavat...

ihminen voi näytellä
vihasta,
iloakin moni taitavasti
esittää,
mut
vaakatasossa olevaa
elämää vain taitavat elävät

näsäviisas...

ihmisen ei kannata olla liian
viisas,
ei ainakaan
näsäviisas,
sillä sillä ei totuuttaa puoliskaan

hyvät mielet...

hyviä mieliä on
kiva katsella,
ne tulevat vastaan,
kunhan vain niille
hymyilet

hyttysen kokoista...

elämä on hyttysen kokoista,
syyspäivänillan ajallista,
sen verran vain

ajanvietettä...

elämä on ajanvietettä,
toisille totisinta totta,
toisille vain
aikaa,
jolloin huoletaan tulevaa matkaa...

valta...

valta on laumassa
oltava,
sen ottaa vahvin,
sillä lauma hengissä pysyy

ihminen on rikaskin...

ihminen se on rikaskin,
köyhähän
sitä jo entuudestaan

elän...

elän,
kun en kerran ole kuollut,
elän,
sillä
mulla on nälkä,
kuolleena olisin uuvutettu

satanen...

ensimmäiset askeleet ovat
huterat,
mutta, kun saavat tarpeksi
aikaa alleen,
niillä juostaan
satanen alle kymmeneen sekkaan,
mut
vain jos
usein kävelee

kysymys...

kysymyksiin vastataan,
ellei,
jäljelle jää
aatoksia, jotka viljeltyvät
rikkaruohoiksi,
sillä
ilman vastausta jäänyt ain
huonointa kylvää

korpitie...

raskainta on ymmärtää
vaikeaa on selittää,
ettet
jaksa tarpomallasi tiellä,
jota ohjaa jääräpäisyytesi,
matkaat
vaikeinta tietä,
sitä korpitietä, jossa ei
elämä hyväile

luonto---

aamuisin aurinko nousee,
sitä ei voi
ihminen säädellä,
vain verhot ikkunaan vetää,
luonto on enenemmän, kuin tehokkainkaan
aparaatti,
luonnolla on jumalattomat voimat,
sillä on myös
hyvä sydän

kantavampi...

pienet ajatukset eivät
kauaksi kuulu,
sillä ne onkin tarkoitettu
itsellesi,
miettit ja itsekseis tuumailet,
niistä
kokoat elämäsi ,
sillähän on kantavampi ääni

elokuvat...

elokuvat tehdään
strudioissa,
mutta tarinat
elävässä elämässä,
siksi käyn joitakin katsomassa

jokainen yrittää...

jokainen yrittää,
sekin, joka vain katsoo
elämää,
hänkin, jolla ei
kaikkialle kerkiä

herrana ittekkin...

koulutin itseni isoksi herraksi,
vanhemmat maksoivat,
sisareni jäivät ilman,
tein
töitä enemmän, kuin orja,
kunnes väsyin ja pyysin sisaruksiltani anteeksi,
sillä käytin heidän mahdollisutensa

nukuttavat...

jokainen päivä on mahdollisuus,
mutta usein se
unohdetaan,
sillä
jotkut aamut nukuttavat

presidenti

presidentti ei sievistele,
sillä
hällä on tomera
elämä ja hän on jonkunverran
katsellut alamaisia.
presidentti on kansan valitsema ylimies,
joskus pää-emäntäkin,
presidentti on melkeinkuin pappi,
mutta ei valehtele niin
hurskaasti

hauras...

ihminen on hauras,
vaikka omistaa kuninkaan linnan ja
puolet elämästä,
sillä
hällä ei ole elämän kokemusta,
kuten kukkasilla,
jotka joka kevät aloittavat uuden elämän

vieras...

ilma on tyyni,
metsäkorpi elää,
vaikkei ääntä pidäkkään,
en halua olla äänekäs,
sillä olen luonnon vieraana, jossa
on nyt keskitalven aika.
sukseni jättävät jäljet,
joissa jänis jalkojaan lepuuttaa,
mutta kiire hälle tuli, kun kettu kelmikäs
samoille latusille uskaltautui,
seuraan elämää,
mutten puutu,
sillä minähän vieras

rantatontti...

ostin rantatontin,
täytin unelmieni suuren haaveen
  keväällä vein venettä
rannallein,
mutta viljavainio mua odotti vain,
istuin tosi hiljaa ja
päätin, etten enää mitään
näkemättä osta

yrttien orja...

ihminen on yrttien orja,
syö vihanneksia, vaikkeivat miltään
maistu
    ihminen tarvitsee lihaksia,
toisten lihaksia,
mutta toista ihmistä ei voi syödä,
sillä siitä tulee tarttuvia tauteja,
joten siat ja lehmän kantturat
joutuvat ihmisten suihin yrtteineen

luonnon luomat

aikusuus kasvaa nuoruudesta,
ikälopuksi harva kerkiää,
sillä on niin paljon muuta
puuhattavaa

lapset ja ukonhöperöt ovat maailman
ihanimmat,
sillä ovat
luonnon luomia

kantapää...

kantapää, on ihmisen
alin osa,
varpaat vaan viljoittelevat,
sil
kantapää ensin
maankamaraan
tömähtää,
siitä jalat itsensä alleen ottaa ja
matka jatkuu,
joskus vaivaisenvarvas vaikeroi

ministerit...

ministerit eivät kävele,
vaan istuvat mustan auton takapenkillä,
ministerit on herroja ilman omia ansioita,
he ovat sätkynukkeja,
joilla on hauraat
silmät,
siksi heitä täytyy kuljettaa

peitto...

vuosituhannet sisältävät paljon,
niissä on monia arkipäiviä,
jolloin on
aamuun herätty,
mutta on ollut huonojakin
ilmoja,
semmoisia hetkiä,
jolloin vain peitto suojaa

tutustut...

elämässä täytyy olla aikoja,
jolloin myrskytuulet puhaltelevat,
täytyy olla
hetkiä,
jolloin vain olet,
hetkiä,
jolloin tutustut itseesi

askeleet...

askeleet ain
kuljettavat,
vievät ja tuovat,
ne eivät istu
    harha-askeleilla on jälkensä
joita joutuu uudelleen kävelemään,
siksi niitä kiireisimmät
varovat

tyhjää...

ihminen on tyhjää, ellei olisi
ilmaa ja tiedon sanakirjoja,
tieto täyttää ihmisen ja ilma loput.
ihminen voi näillä elää
hyvin pitkälle,
mutta,
jos ilmat vuotaa veks,
tiedot jäävät vaille käyttäjää

takaperin...

takaperin kävey ei ripeästi
vie isoäidin luo,
siten vain peruutan kodista ulos.
    kävely tarvitsee silmät,
etuperin se soljuu ja joskus niinkin hyvin, että
juoksuksi pistää,
sillä isoäiti on leiponut vehnästä,
sinne kipittelen,
etuperin

hyvät yöt...

elämä on jokaisen
nähtävissä,
 monet sitä syvemmältä
kokeilevat ja näkevät ihmeen,
jota ei laiskat
koe,
elämä on aamuvalkeat ja iltaruskot,
päivänpaisteet ja
hyvät yöt

hiuskarvan varassa...

elämä on hiuskarvan varassa,
ihan alkujaankin,
sillä isäis ja äitis  
komiasti hymyilivät ja siitä sinä
polvistuit

varjot...

isot elämät eivät tähdissä
synny,
ne elävät jokapäväisessä
elämässä,
elämä syttyy mielissä,
elämän kielissä,
joita eivät varjot varjosta

torut...

elit ja kasvoit ajoissa,
jotka eivät hymyilleet,
mutta hyvin mielin elämääsi katsoivat.
nyt
huomaat,
ettei kaikki torut olleetkaan
turhan kujan juoksemista

avaruus...

avaruuuudessa ei ole liikennekaarta,
siellä on entisyyden ikuisuus
sen kyytiin päästään
vilkuttamalla kuulle ja
hymyilemällä auringolle,
jolla on asiakasmyönteinen mieli

ihme...

elämä on ihme,
siksi sitä täytyy hyvin
elää,
voipi huonomminkin,
mut
ain
sen vuoksi

itken...

itken onnesta,
kivusta allapäitten,
mutta sinusta
syämmeni hymyilee

jokainen...

jokainen haluaa olla enemmän,
jokainen ei halua olla
vähemmän,
mut
ain ei unelmat kohtaa hyvääpäivää,
siksi mielen täytyy
kirkkaana loistaa,
vaikka vähäsenkin

ylirikas..

turhaan ylirikasta kadehdit,
hänhän vain
enemmän
valvonut

valat...

voit vannoa valat,
muttet
herraksi itsesi korkeammaksi,
sillä olet se sama
tyyppi,
joka itki
syntyessään

hymymielet...

viikot ovat viikonloppujen
odottajia,
vapauden tunteita,
mutta maanantai odottaa,
siinä huolenharmi hymymielen
     viikoilla elämää ylläpidetään,
askareet
työstetään,
aamiaiset nautitaan,
mut
viikonloppuna, kuin
ellun kanaset

iloja...

iloja ei ilmaiseksi synny,
siihen tarvitaan totista
irvistystä,
ahkeasti herättyä aamuja

kissat...

kissat eivät näytä huolestuneilta,
mutta ovat
valpasilmäisiä,
niiden käpälä käy,
jos saalis liian lähelle uskaltuu
hermonsa kestävän odottavaiset,
mielensä
kehruuta hyräilee

sote...

sote on
mahdollisuus,
se voi hoitaa,
mutta on myös äksy,
jos liian pintakipeäksi aiot

hymyssäsuin....

ihminen voi elää elämäänsä
sukkelaan,
vailla huomion huomiotta,
mutta
voi tehdä itsestään numeron jo
alustapitäen,
vain toinen tie johtaa
päätepysäkille
hymyssäsuin

alailmoissa...

linnut lentävät päivänpäästä,
tänään on ilta ja huomiseen on aikaa,
silloin vasta
linnut lentävät
linnut eivät illalla kyläile,
etelänlomille yläilmoissa kyllä liitelevät,
mutta
alailmoissa saalistajat
vaanivat

askeleet...

lumen pinnalla pienen kulkijan jäljet,
hennon hienot,
joiden omistaja on
sievä,
sen askeleet  kerovat

takalukossa...

mikään ei ole päivän selvää,
mutta kaikki selviää,
kunhan ihminen vaan
avaisi mielensä,
takalukossa oleva mieli
jättää ulkorappusille  ja
siellä on kylmän koputtaja

kädestäpitäen...

jokaisella ihmisellä on
viisitoista
sisarusta,
on toisilla koko elämänkin verran,
mutta
toiset ovat ihan yksin,
heille lähetän ystävänpäivän kortin,
muiden kaa
kädestäpitäen

täysillä...

ihminen voi elää elämänsä
puhki,
mutta useimmat puhaltavat vain
puolitiehen,
yksinkertainen elämä
luo
toivottomuutta,
täysillä vietetty lopun
kukkia kukkii

tyynellä säällä...

tyyni ihminen ei huuda,
hän pois katsoo,
siellä on tyynenpää,
huutamalla maisema herää,
mutta tyynellä säällä kaikki elää

avaruus...

avaruus on tyhjän päällä,
kato vaikka,
eihän sillä ja alkojakaan, ei kivijalkaakaan,
muttei tyhjän päällä laisinkaan,
sillä
pilvet hällä suojanaan...

helvetti...

helvetillä ei ole kesälomia,
ei edes vuodenaikoja,
sillä on vain
arkipäivät

yhteiskunta...

yhteiskunta on
mielesi rajat,
oot
opetussuunnitelmien aakkoset,
tarjoustalojen
asiakas,
sillä et voi elämääsi hallita,
sen
tekee yhteiskunta, jonka
tarjouksessa olet

aidat...

ihminen on arvoilla päällystetty,
luokkajakoisasti kasvatetu,
mutta,
jokainen vapautuessaan
siitä vapautuu,
sillä elämäään ei sovi
aidat

kohtelias...

et jaksa hymyillä,
olet nähnyt syvälle,
syvemmälle mihin ihmisen pitäisi,
kauemmaksi, kuin elämän soisi,
siksi
olet kohtelias

aika uupuu...

päivä olisi tyhjää ilman
elämää,
kuolleet lehdet sitä ylläpitävät,
hymytuulisesti linnut
laulavat,
sillä on elämän kevät ,
kevät, joka alkaa aina,
kun aika uupuu

sanat...

sanoilla on merkitystä,
mutta enemmän niillä,
joita ei sanota,
vain poispäin katsotut
sanat satuttavat,
syvästi
hyväilevät/
sanat,
jotka silmillä kerrotaan
syvemmät

suomi...

ennen suomi oli ruotsin
kuntaa,
sitten venäjän ruhtinaskuntaa,
nyt
meheväkästä karpalosuota.

hikipäässä...

alamäkeä ei voi laskea,jos ei laelle
kiipeä,
virtaavalla joella on luontaisetuja,
sen ei tarvitse hikipäässä kontata

vaatimaton....

elämä alkaa vaatimattomasti,
ilman rihman kierämää,
ennakkoluulottomasti,
elämä
päättyy nurinpäin,
paljon raskautta rihmoissaan

punahonkainen...

pakkanen puhuttaa vanhaa riihtä,
punahonkaista iänikuista,
rutistaen hirren pintaa,
salvoksia käsintehtyjä,
muttei ikihonkaista saa viluttumaan,
sillä sehän elämän kestävää

liitelyt...

ihminen ajelee autoilla,
juosee ja käveleekin,
mutta hän ei taida
perhosten liitelyjä...

illat...

illat eivät ilman aamuja saapuisi,
ei, vaikka kuutamo pilvenverhoissa
lymyilisi
ilta on päivän päätteeksi,
siksi sitä
hyvinmielin ootellaan

korkeakoulut..

kävit korkeakoulut ja muut
suuremmat,
mut,
et pysty
olemaan arkipäiväinen,
semmoinen hyvän tuulinen

tallaa...

ihminen ei ole
muurahaista arvokkaampi,
mut
hän vain tallaa sen
alleen

katse...

katseessa on koko ilme,
katse on silmien
sisin,
niitä et voi ohi katsoa

hetket...

hetket eivät ikkunaverhoja tarvitse,
ne tarvitsevat
valoisat mielet,
joilla on
hetkensä

ruuvi...

ruuvia kierretään myötäpäivään,
vastapäivään avataan,
mut kiristetään
loppuun saakka

oma suu...

oma suu on ain
lähempänä,
mutta palasen voit
silti toisellekkin antaa

juuret...

rakkautta on
sanojen jälkeenkin,
sillä on juuret suurempaan

iänajat...

eilen olin toinen,
tänään minä,
mutta huomenna jokin muu,
sillä
ihminen kasvaa iänajat

hetket...

hetket eivät ole aikoja,
ne ovat hetkiä,
jolloin sydän lepää
rakkauden huoneessa

pieni kunta...

pienessä kunnassa on jokainen
merkittävä,
vihamieskin hyvin tuttu,
mutta muutkin
morjenstelevat,
sillä on hyvä tavata
elämää

rajallinen...

elämistä ei kannata etukäteen
harjoitella,
sillä peliaika on
rajallinen

muunmaalainen....

ihminen on pohjimmiltaan
hyvää taikinaa,
mutta siihen tarttuu helposti
elämän huonoinpia hiukkasia,
jotka tekevät ihmisestä
muunmaalaisen, jostaintuliaisen,
siksi ihminen usein
hymyttömänä
elämäänsä leipoo

mäkien lait....

junalla ei pääe korkeitten mäkien päälle,
junalla pääsee tasasella lujaa,
muttei mäkien laelle,
jonne pääsee
jalkapatikalla,
poispäin voipi vain lasketella

muistot...

nuorena ei ole paljon muistoja,
sillä
niitä silloin tehdään,
nuoruus on vanhan
ihmisen niittykukkaa,
kesäntalven elomieltä,
niistä vanhuus viriää,
muistot kauniit sikiää

viisaaksi ryhtyy...

kun ihminen viisaaksi ryhtyy,
hän
alemmaksi ylettyy,
viisaus on myötäsyntyistä,
jolle elämä antaa
ohjaimet

suurvallat....

suurvalloiksi ei enää
synnytä
toisia valloittamalla,
nyt
maailmanmahdiksi kasvavat
kansakunnat,
joilla on tiedon jyvä
hallussaan

vaikeinta...

vaikeinta ei ole
ikävyyksien voittaminen,
vaikeinta on elää
helppoa elämää,
semmoita elämää,
jossa hymykin ikävään hyytyy

kierrätyskeskus...

olemme kierrätyskeskuksen
kierätettävää,
elämme monessa mielessä,
jotkut kestävämmin,
toiset toisinmoisin,
mut
maailman kaikkeuden
kirrätystä kaikki vaan

varjosi...

näet taivaan tähdet,
kuunkin ja jalkasi ovat kevyet,
sillä
ilta yöksi kääntyy ja vain sinä varjosi kanssa/
arki on takana ja aamu alkamassa,
mut nyt vain
tämä hetki

hyvinvointi...

hyvinvointi masentaa,
siksi ihmiset
oksentavat aamu kuudelta
elämän on oltava
tuskaa,
jottta voisi hymyillä

rakkaus...

minkälaisilla se rakkaus astelee,
asteleeko  ihan niillä viimeiseksi ostetuilla,
vai
paljoin jaloin,
rakkaus on hyvää,
mitä lie,
mutta ilman sitä ei
niittykukatkaan hyvin voi

pienet koloset...

maailmassa on pieniäkin paikkoja,
on semmoisia koloja,
joissa voi
olla itsekseen,
semmoisessa paikassa juuri olen

nauraja...

turhan nauraja vie ilon
tosihauskalta,
mutta keventää kireyttä,
sillä on
aamuruuhka ruoholahdessa,
josa muu suomi
aamuaan availee.
ruoholahdesta tullaan helsinkiin,
kehiskunnista of coors,
paikallisia ei naurata,
heitä ei ole,
tulijat hoitavat homman

oveni...

kävelen poispäin,
avopäin,
minulle ei ovea aukaistu,
olin turha,
vaikka omistan oveni

vietetty...

eletty elämä on
syöty,
pois vietetty

pöllii...

pienessä kunnassa on
älyä,
mutta sitä ei voi
jakaa,
sillä
jyvänjemmarit pöllii

haihtua...

haluaisin haihtua,
olla vain tuulinen syysilma,
koillinen tuulahdus,
sillä en halua elämään
pysähtyä

ympäristöni...

elän ain jossakin,
siel missä kotoni on,
siellä tahtoisin ympäristön voivan
hyvin,
sillä silloin kotoni
hyvin vois

mielenjärki..

ihminen vanhetessaan
vahvistuu,
vaikka kehonsa
haurastuu,
sillä
hällä on mielenjärki,
jota ei vauvana laisinkaan

arja....

arja on kaunis nimi,
suvussani on paljon arjoja,
komeita naisa,
joilla on sydän,
joka sykkii elämää.
arjat ovat taiteilijoita,
mutteivät piirtelijöitä, eivätkä
lorunkertojia,
vaan
 elämän
taiteilijoita,
jotka osaavat loihia näyttävää,
monenmoista yhteishyvälisen kaunista,
joissa ei yksikään mieli tunne itseään
vaivautuneeksi

sovitut työt...

teet sovitut työt,
juhlit tarvittavat bileet,
nukut ja valvot,
kun mielesi muistuttaa
ihminen on aikamoinen kone,
tehokampi,
kun tietokone,
sillä ihminen osaa ihastua,
joskus vihastua,
hymyilläkkin

mahdotonta...

mikään ei ole mahdotonta,
syntyihän
elämäkin,
syntyi kuolema,
mahdotonta ei ole,
on vain pienet mielet

reki...

huominen on mahdollisuus,
jos sen ennakkoluulottamasti avaa
huominen voi olla
mitä vain,
mutta
tänään on huomiseen katsottava,
jos
tähän jäät,
jäät reestä ,
sillä valjakko ei peruuttele

kaatopaikka..

unta ei nähdä ellei valvo,
uni on
unelmien kaatopaikka,
josta aina hyvää löytyy

kirvesmies..

kirvesmies on ihminen,
hän puita uuniin pilkkoo,
hän talon rakentaa ja halkoo

koulukuva...

ihminen katsoo
koulukuvaansa ja
ihmettelee

Musta tulija...

Tunnen yhden mustan tulijan,
Olen nähnyt
Monia,
Minulle he ovat kaltaisiani,
Voisin olla he

Ynnätä...

Elämässä on monta
Juttua,
Niin monta, ettei kaikkea lasketa,
Eikä jakaa,
Sillä tärkeintä on se minkä osaa
Ynnätä

Kirkkkomaa....

Yksityinen ihminen on ain
Vanki jollekkin,
Jos sairastut olet soten
Leirissä,
Jos hyvin voit,
Verottaja sinut vangitsee,
Jos et ole mitään,
Sinua ei kirkkomaahankaan lasketa

Syvälle kirjoitettu...

Elämä vie sinne minne sen
Täytyykin,
Kenkään ei pysty säätelemään
Lopullista kohtaloaan,
Vain
Hieman elintavoillaan,
Mutta kohtalomme on syvälle
Kirjoitettu

Arvot...

Ihminen on arvoja täynnä,
Toisilla toisenmoiset,
Muttei kelläkään
Arvottomat
Ihminen kasvatetaan arvoihin,
Toiset kotonaan,
Jotkut kaduilla,
Mutta arvoillaan ihminen elää

Aurinko...:-)

Aurinko säätelee elämää,
Paistaessaan hymy helähtää,
Varjojen harmaudessa hyytynee.

For beki

Tulit kosovosta,
Tulimerestä,
Asetuit pohjolan karuun maahan ja
Ihastuit,
Sillä täällä asiat ovat, kuten
Näyttävätkin
Pakkassäässä rapsakassa

Jokainen hetki..

Elämää et voi elää
Elämämättä,
Se vaatii sitä
Jokainen hetki

onnentähtöset..

aamu voi alkaa monesti,
voi myös vain kerran,
mutta kaikki on onnentähtösiä,
niitä mahdollisuuksien hetkiä

kylmä...

kylmä ajaa sinut sisälle,
henkinen kylmys syvemmälle.

ei aina lähde....

josku on vain todettava,
tämä on tässä,
mutta
huomenna uudestaan,
joskus kertakaikkiaan homma
hajoaa käsiin,
silloin on syytä ottaa kupillinen kahvia ja
todeta,
ettei alkanut hyvin,
ehkäpä huomenna.

vesi...

vesi tulee kaivosta,
mutta mistä kerrostaloihin?
näin mietiskeli
onni-poika,
kun
vinttikaivosta vettä nostettiin

keritä...

ihmisen ei pitäis keritä mihinkään,
ainoastaan
kissalle kermaa kuppiin kaatamaan,
hieman aikaa
kaupalla käymiseen ja hetkisen
istahtamaan.
muut ajat vois vain katsella luonnon
kulkua,
katsella ja ihmetellä,
ei mitään kiireempää

elämä tulee kipeäksi...

kun elämä tulee kipeeksi,
silloin aamuaurinko hymyilee ja tarjoaa
hymyn,
semmoisen hymyn, jonka takana on
aidosti hymyn hyvä mieli

heinäpaali...

heinäpaali syntyy
siellä missä ei ole asfalttia,
häinäpaalin jälkeen jää sänkipelto,
siinä on jänisenpojan ilo hypellä,
sillä se ei ole asfaltti peltoo

istun ajan kanssa...

aika kulkee,
vaikka istuisin,
minusta poistuu aina jotain,
saavun johonkin,
mutten halua määränpäätä tietää,
sillä istun ajan kanssa

et ole yksin...

et yksin ole koko elämä,
tarvitset siihen
toisia,
juuri niitä,
jotka ohitat

Esun Runot ja Mietelmät: Hiiri nakissa....

Esun Runot ja Mietelmät: Hiiri nakissa....: Hiiret vikisevät, Sillä niillä on hento lauluääni, Mutta Karhulla möreä, se käyttää sitä vain Herätessään, Hiiri nakissa.

Vaivaisukko...

Oon kohta liian vanha,
Ainakin näin itse aattelin nuorena, kun
Ikäisiäni katselin.
Kyl ihmettelen mihin oon itseni
Käyttänyt?
En tunne olevani vaivaisukko,
Enkä viittä vaille valmis.
nuorrun kahleistani,
Sillä
Olen luontoäiteen viimoinen esikoinen

Risoo...

Liian paljon on aina liikaa,
Mutta hiukkasen vähäsen,
Rakkautta on ain vähän,
Mutta se vähäinenkin on rakasta,
Niin rakasta,
Että sitä enemmän tahtoo ja toivoo itsekkin
Antavansa,
Vaikka välillä risookin,
Tahikka melko aina

Kiusutella...

Ihmisiä ei saa kiusata,
Mutta
Kiusutella voi,
Sillä se herättää aina pientä
Hilpeyttä,
Jos  ollaan tutunpuoleisia...

Raastuvan penkille....

Unessa ei ole hissejä,
Vaan korkeukeuksiin kävellään,
Pulkalla takaisin lasketellaan.
    Unet on jokamiehen oikeuksia
Niiden salakatselusta ei joudu
Raastuvan penkille,
Kuten
Luvattomasta kopioinnista

Huolikasa...

Ihmisessä on puolia,
Monia
Huolia,
Mutta niitä on turhaa
Huolitella,
Sillä
Huolikasahan ihminen lopultakin
On

Kotoni....

Kotomökkini on pieni, mutta
Minun pesäni,
Minun ja rakkakaitteni
Koto,
Jossa kaikkein syvimmän
Hyvänolon saan.

Pötköt....

Elämässä on pyhäpäiviä,
Mutta niitä ei kannata usein viettää,
Ei ainakaan
Pötkössä

Valkoposkiset hanhenet...

Tapiola on puutarhakaupunki, tai oli
Sillä
Nyt on viivästyneen metron
Pääkaupunki.
Ennenmuinoin ei ollu valkkoposkisia
Hanhia paskomassa nurmikoille
Ne tulivat,
Kun kuulivat metrosta.

Hiiri nakissa....

Hiiret vikisevät,
Sillä niillä on hento lauluääni,
Mutta
Karhulla möreä,
se käyttää sitä vain
Herätessään,
Hiiri nakissa.

Votka puteli..

Venäläinen on
Suomalaisen naapuri,
Kalamiehiä molemmat,
Laulavia ihmisiä kumpikin.
Naapuri on iso ja äkkipikainen,
Mutta
Lauhtuu, kun votka putelin näkee,
Siitä
He suomipojan kanssa näkäräisiä
Lasilliset,
Ystävyyteen,
Perkele!

Morsian...

Puoliksi rakastuneella on
Äitiä ikävä,
Siksi hällä on kaihoisa katse,
Vaikka
Heleä on morsiammen katse

Uskovainen...

Eivät uskovaiset rukoile,
He vaativat
Uhria
Tavallinen ihminen rukoilee ja anoo
Voimaa elämäänsä,
Hän sitä toivoo
Läheisilleenkin,
Sillä
Hän on yksi heistä

Elokuvalippu...

Mieli elämää janoaa,
Siitä se elää,
Sillä se lepää,
Mieli on elämän avain,
Se sydämmellä sykkii,
Järjellä toimii,
Sillä on elokuvalippu huomiseksi,
Sinulle

Kevät...

Vaikka mulla olisi maailman
Rikkaudet,
Muttei kotomaan kevättä,
Niin eihän mulla silloin mitään

min....

tunteita ei koulussa opi,
siellä opitaan niiden hallintaa,
min
en ole kouluja käynyt,
enkä
mitään hallitse,
ainoastaan
elämäni mulle hyvästi maistuu

rahanloppuinen...

urheilu on hyvästä,
mut
pitkälle ponnistava mäkimies
on
tulevaisuuden
rahanloppuinen,
sillä hänhän vain
hyppeli,
kun piti tienata

hyvänmielen hana...

jokaisen ihmisen täytyisi päästä
lomalle,
sillä
loma antaa potkua arkeen ja
aukaisee
hyvänmielen hanan

suuret pöydät...

suomen tulee istua suurissa
pöydissä,
mutta ei
missään
sotilaallisesti katetuissa

silmut...

kevät on kaunis,
yhtä komia,
kun vain kaunein voi olla,
sillä keväällä on sielu,
sielu,
jolla on hyvä mieli,joka
saa silmut puhkeamaan

uskonnot...

maailma on uskontoja täys,
muutamat suuremmat
 ihmisiä
vangitsee,
pienimmät lahkot villitsee,
mutta pakanat eniten
julmistelee

luuleminen...

luuleminen on aavisteluja,
tietämättömyyden hämmentäjä,
joka saattaa toteen käydä,
mutta silloinhan ollaankin heikoilla
jäillä

kevätaurinko...

kevätaurinko on komia,
sitä oikein jää
töllöttämään,
sen lämmön aistii,
vaikka karvareuhka korvilla ois

varasta....

ihminen on joustava silloin,
kun häntä ei tarvitse
odotella,
semmoinen ihminen on
rehellinen,
sillä hän ei aikaasikaan
varasta

yllätykset...

yllätykset arjessa ovat poikkeuksetta
yllätyksiä,
semmoisia joita ei juuri sillähetkellä
kaipaisi,
semmoisia on,
mut joskus toisenmoisiakin

tavallinen elämä

tavallinen elämä nukuttaa,
siitä ei tule arpia,
kuten
elämässä, jossa
huomisesta ei tiedä,
eikä eilinenkään viellä ole
pois pyyhitty

Muurahaiset....

Muurahaisella ei ole villapaitaa,
Siksi se ei voi talvipakkasilla
Ulkoilla,
Mut,
Kun kesä koittaa,
Se vipeltää senkin edestä.
  Luontoäitee laittoi ihmisen talvieläjäksi,
Aatteli,
Että tuo turjake tarkenee paremmin ja
Antoi murkuille talvikaudet vapaiksi.

Kakkosnelos.....

Kakkosneloseta tehdään talot,
Mut
Sillä pääsee myös
Padasjoelle

Padasjoen letut...

Padasjoella paistaa aina
Joku lettuja,
Niin hyvä tuoksu tuoksuu,
Kun kakkosnelosta ajelen
Pohjoiseen

Antaudu...

Kuljit kukasta kukkaan,
Viimein löysit herkkusi
Josta vuoden päästä erosit kaihoisasti,
Muttet ikävästäkään murjotellut,
Vaan aloitit taas kukasta kukkaan,
Nyt vain olit päättänyt,
Ettet antaudu herkuille

Salassapitovelvollisuus...

Kaupungeissa on monia
Tuntemattomia ihmisiä,
Huomaan heidät rappukäytävässä ja
Kaupankassalla,
Muttemme tunne,
Vaikka päivittäin ohitamme hymyttöminä
Toisemme.
Kaupungeissa on salassapito velvollisuudet,
Niitä ei maaseudulla ole,
Siellä kaikki on julkista

Hymyilevä mieli...

Keväällä on hymyilevä mieli,
Talven takaa se pilkistää,
Hohtavana hankien pintaan valaisee,
Luomakunnan ryhtiä nostattaa,
Niin valoisa on kevään mieli

Pahuuden käsi..

Pyrit hyvään,mutta joudut
Pyytämään pahuuden kättä avuksesi,
Teet sen
Jotta pääsisit päämäärääsi,
Mutta sitten olet tyhjä,
Sillä pahuuden käsi ei ilmaiseksi apuaan suo

Killingi...

Rahapussissa ei tartte olla
Killingiäkään,
Sillä velaksi vaan,
Muoviläpyskällä minä
Seinästä vetelen taaloja vaan,
Hip hop sillälailla,
Tällälailla
Bangrottia vaan

Voit varastaa...

Voit varastaa,
Muttet sillä elää,
Sillä elämä tarvitsee rehelliset
Silmät

Rehelliset kasvot...

Ihmisellä on kasvot,
Toiset hoitavat ainokaistaan hyvin,
Toiset kaksilla kasvoilla menevät,
Jotkut elävät todella kiroilla ilmeillä,
Mutta ovat rehellisimpiä
Kaikista

Puruluu...

Jos kaikki olis ahneita,
Mitä kalutusta luusta jäis?
     Siitä ei jäis ees koiralle puruluuta.
Siksi on hyvä,
Että on ammattiyhdistysliike, joka
Turvaa heikomman elinolosuhteet,
Suojelee heikompaa,
Sillä
Ek,
veis sen puruluunkin

Työväenliike...

Työväenliike on ihmisten
Yhteenliittymä,
Se on joukkue,
Jolla on paljon fanittajia ja
Viekkaita vastustajia

Eläke.....

Aikuinen ihminen ei saa enää
Lapsilisiä,
Mutta kyllä kuuluis,
Sillä
Eläkkeisiin on viellä aikaa

Tyydyt..

Tyydyt osaasi,
Vaikket mitään saanutkaan,
Alistuit, sillä siihen sinut opetettiin ja
Olit hyvä lapsi,
Sekä koululainen,
Muttet oppinut puolias pitämään
Tässä ahneitten elämässä

Ovi...

Kaikille lapsille on taattava
Turvallinen lapsuus ja yhtäläinen
Varhaiskasvatus, sekä koulutus.
Huominen on heidän päivänsä,
Avaatkaamme heille sen ovi

Elämän hiki...

Elämässä ei pääse helpolla,
Turha tänne on syntyä
Makoilemaan,
Täällä tulee hiki,
Joten syntykäät muualle

Pelko...

Pelko pitää hengissä,
Mutta se ei anna elää,
Kuin viimeistäpäivää,
Sitä kesäniityn suloisinta aikaa,
Jolloin minä ja perhoset vaan

Hampaitten välit...

Hampaitten välissä on rakoset,
Niiden vuoksi
Hampaat ovat
Yksilöllisiä,
Kuten omistajansakkin,
Jollei ole muiden vietävänä

lannaksi...

ihminen hallitsee tavallaan,
ajallaan ruohontupsuksi hajoaa ja
sitten lehmän suuhun vajoaa,
lannaksi laidunmaan

maakunnat...

maakuntia on kahdeksantoista,
vai onko niitä
yksi enemmän,
saamenmaa ja ahvenanmaa,
siinä onkin  kaksi komeampaa

maailman laidoilta...

maailma on globaalia,
syön etrelä-afrikkalaista
hedelmää,
työkaverini on sieltä
kotoisin,
hän nauttii perunamuusista,
kittaa kotikaljaa,
mut minä
cocista

olemme työpari
jäteautossa,
minä ja hän,
ihmisiä maailman
laidoilta

tavallinen elämä...

tavallinen elämä on jokaisen
jokamiehenoikeus,
senkun
elää
tavallisen suomalaisesti

ammattiliitt...

ammattiliitot ovat osa
yhteikuntarauhaa,
liitoilla on nimeään suuremmat
tehtävät,
siksi suomi on juhlii
satasiaan

liian koreat...

liian korasti paketuidut mielipiteet
joutuvat
useimmiten katumispillerin ottamaan,
sillä
mikään ei ole kiveen hakattu, eikä
veteen piirretty viivakaan pysy

arvoton...

arvoton ei ole mitääsanomatonkaan,
sillä
arvot määäritellään inventaarioissa,
konkurssihallinnoissa ja
viimeisessä tilityksessä,
siinä perunkirjoituksessa
arvot ja arvottomuudet
punnitaan

hymy...

iloisilla ilmeillä on hyvä mieli,
mutta voihan sitä
huvikseinkin,
tosin toisilla on hymy
sisäsyntyistä.
    hymyn velipoika
    itkuttaa tosipaikoissa,
siel se
vollottaa,
ilotta hymyilee

eläissään...

eläessään täytyy tehdä hyviä tekoja,
kastella kukkia ja olla bussikuskeille
kohtelias,
siilä
kuoltua alkaa aikamoinen
linjastomuutos,
silloin ei kerkiä kukkia ihastella,
eikä dösäkuskit ota
hapannaamoja kyytiin

jokainen päivä...

jokainen päivä on
ihme,
sillä se voisi olla aukeamattakin,
sillä voisi olla
toisenlainen puku, kuin
nyt,
sillä ulkona tirkistelee
aamuaurinko ja pihakoivu hymyilee
aamun sarastuksessaan

Sianporsahin....

Sinulle soppakauhaa veistelen,
Sinulle,
Sianporsahin,
Joka karsinassais evästä oottelet,
Siut miun piti joulupöytään
Saattaa,
Mut
Luontoni kovin herkistyi,
Siksi saat kauhallas itsellesi
Ammentaa.