Juoksin ja katosin, Menin enkä halunnut taakseni Katsoa, Kunnes kompuroin, Toivoin kaiken päättyvän, Mutta silmäsi koskettivat, Päätin katsoa niiden syvälle
Yhäkin juoksen, Mutta nyt Luoksesi, Sillä silmäsi yhä kutsuvat
syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti