torstai 23. helmikuuta 2017

hio hoi....

turhat äänet tarusjärven ikimaassa
nostattavat
luonnon alkuasukkaitten kulmakarvoja,
karhu kämentään lämmittelee,
ilves kynsiään hioo,
mut mä huudan niille hio hoi,
sillä oomme tuttuja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...