nyystölän raitti...

nyystölän raitti,
ei ihmis sielua halmeilla
näy,
nukkuvat uuden ajan kynnyksellä
tuon vaan.
   pakkastuuli niskavillojain heiluttaa,
kivasti kuuppaani jäähdyttää,
nenääni punoittaa,
poskipäitäni
nipistää.
   käpytikka viimeistä sähkötolppaa
koputtelee,
matonen sisuksissa
tolpan iänikuisen.
nyystölän raitti,
monen kulkijan
näköinen,
nyt uinuvat muistot
vaan.

korven keskellä...

korven keskellä kaiken sydämmessä,
elämän keskellä,
syntymisen hiljaisuudessa,
käpytikan
kotimailla,
täällä minä olen,
istun ja olen.
eilen istuin lentokoneessa,
kiinanmuurin ylitse pääsin,
tänne kotiini juoksin,
täällä minä rakastan,
olen ja istun.

kaikusäät...

rakastan sanoja,
ihastelen tavuja,
yhdyssanat yhteen ja
pilkut prikulleen.
kerron, mieleni päillä,
näillä sormenpäillä,
tunnon ja kivun
kaikusäillä.

01.01.

tammikuun ensimmäinen,
vuoden kohokkain kohta,
korkein ajoista
uuden vuoden.
raketit ilmoja sävähytti,
silmän iloa
nauratti,
käpytikkaa pelotti,
metsäkorpeen piiloutui.
 

uuden vuoden lupaus...

uuden vuoden lupausta
ei mieleni päällä,
sillä elän yhtä siivosti,
kuin eilisen kulunutkin.
en herttainen yhäkään,
mut
kirmailen päivässäni
pyhäkoulupojan tavoin.
  avaan yhäkin silmäni,
jos luoja suo,
katson ja
ihastelen
aamuani aikaista,
jos armo suo.
uusi vuosi on minua
vanhempi,
nuorrun sitä
ihastellessain.

uusi vuosi...

uusi vuosi,
jäljet eilisestä,
askeleet huomisessa.
uudet ilmat,
silmät ja suu,
kaikki
eilisen jäljiltä,
sil
hyvät huomiset
uus vuos tuo.

virkistynyt olo...

virkistynyt olo,
avannon hyinen suu
huuhtas mielen kielenkin
virkiäks.
olotilani on tuon taivaallinen,
hyinen
avanto kaiken pulahtamalla
loi,
kylmän lämpimän
olooni soi.

raaka arska...

raaka arska,
huomista vartoo,
perintöä
vahtoo,
vittuilee duunareille,
makoilee yli aikojen.
kumma tyyppi,
ihmisen
alkuperäispainos,
ilman jälleen myyntiarvoa.

ihan ilostaan...

ihan ilostaan
hymy
naamalle kertyy,
surun ikävyys otsalle kumartuu,
miksi hitossa
naamani kaikille näytän.
   olen elämän ruskettunut
ryppynen,
ihan ihtenäin,
naurun ja surun
kumartavan.

ihan parasta...

köyhä,
tyhmempikö,
kun
rikas,
rakkaampiko,
kun
köyhän koti?
  ihminen alastamona,
ihan parasta.

rikas varas...

rikas varas,
kuppari paras,
siinäpä
viettelijätär
tiskimyyjän,
ilomielen
hyvinvoivan.
  et ymmärtänyt,
älä
rasitu,
huomenna saat
perinnön.

ihanoit rikasta...

ihanoit rikasta,
mutta tiedäthän,
ettei hän
käsillään rikkauttaan
tehnyt,
hänhän käytti sinua
hyväkseen,
siksi
kätesi ahavoituneet,
hänen sileän siveät.

demokratia...

demokratia on porvarille
kirosana,
kommunistille enemmän,
köyhälle ja vähäväkiselle
elintärkeä,
voihan edes
valittaa.
  pakkovalta,
pakkolait,
sitä älköön tämä maa
ikinä nähkööt.

köyhän lääkkeet...

tulevan vuoden
lääkelaskut
suuremmat,
kiitos hallitusherran
mielivallan.
  omavastuut köyhää
pieksävät,
mut sitähän hallitus armoton
tahtookin,
sillä
köyhä ja vähäpätöinen on
sille riesa
valitusvirtinen.

Vanha-Uusi -Vuosi...!

Vanha vuosi nuttuaan ravistaa,
pian on uuden
vuoro.
Kulunut on nuttu,
mut kovin hyvin
hoidettu,
jospa vaikka
tulevan vuoden kierrätykseen.
   Uuden vuoden
nuttu,
siinäpä onkin sovittelemista,
mut
entisillä mitoilla
aloitetaan.

luottamuksen...

tulen kanssasi toimeen
luottamuksen vuoksi,
ilman sitä
läheisyys kauaksi kulkisi,
tunteet sisälle piiloutuisivat,
silmät kauemmaksi
katsoisivat,
nyt
katson silmiisi,
koen luottamuksen.

tasavallan hallitus...

tasavaltamme hallitus,
sipilän herrajumala,
stubin imelä ylemmyys,
soinin takinkäännöt,
siinä
kansakunnan
edustus,
jota
kansalaiset karsastavat,
sillä
elävältä nylkevät.

tietävä...

tunnet tietäväsi kaiken,
muttethan sinä ole käynyt
kauempanakaan,
vain
nurkissas olet
tiedustellut.
  lintu tietää kaiken,
kauniisti laulaakin,
etelän auringot kylpenyt,
matkoja liidellyt,
lintu on
tietävä.

viimeinen...

vuoden viimeinen,
kolmassadas kuudeskymmenes
viides,
aattele,
kaikki
päivät kuleksittu,
unelmilla
uneksittu,
käsillä
itseään syötetty,
jaloilla siirretty,
kyllä on ihme ratas,
ihminen.

hiljaisuus...

hiljaisuus äänistä täyttyy,
olen keskellä yötä,
tietettömän tien päässä,
tähdet ja kuu seuranain,
musiikkinain susien kihlajaset,
ulvonnat kosinnan.
hiljaisuus,
pelottavan läheinen,
seuranain vain
kuu ja tähdet,
sekä kihlajaiset.

helevetti...

helvetti heikottaa
uskovaista,
piruparka,
mut
uskoton sydän maailmaa
rakastaa
helvetin tosissaan,
piru parka.

Helevetti ja paratiisi...

Ryyppäsin rapulan puolelle,
Tajusin, että elämä kasvaa
Kovilla kierroksilla,
Kävin kurkkasemassa helvetin porteilla,
Vierailin paratiisin veräjillä,
Oli laajat taajamat,
Mutta
Päätin jäädä näille sijoillein,
Sil täällä
On juureni.

Väärät kasvot...

Tuntisin itseni,
Jos vain näkisin kasvoni,
Nyt kuljen vaikken itseäni tunnista.
Näen itseni peilistä,
Mut näppyläkin väärällä puolella,
Jakaukseni on väärin kammattu,
Kasvoni elämästäkö pöhettyneet,
Eivät  ainakaan minun elämästäni...

ramasee...

söin,
tukevasti ahmin,
join ja itseäni ojentelin.
työpäivä puolessaan,
ramasee,
oon tekevinäin,
mut
ensiksi käyn viel
päiväkahveilla.

Ajoissa...

Sillon ajoissa,kun
Ei myöhässä,
Itse oon ajossa,
Asiakas
Lastaan kuormaan työntää,
Takapenkki ryskää,
Työntävät omiaan,
Tahi toisten tekemiä,
Väliäkös sillä,
Oonhan linjurikuski
Ajoillain.

Rikkinäiset sukatkin...

Rakkaus on rikkinäisiä
Sukkapareja.
Mulla on monet ollut, monet
Parit,
Kaikki reikiä täys,
Parsittu ei osattu lain,
Siksi
Yksin kuljen,
Kuljen ja unelmoin.
Rakkaus,
En ihan enää innostu
Lain,
Sillä reijistä kylläksein sain.

Pullon henki...

Kaikki uskovaiset
Entisiä juoppoja vain,
Eihän tok,
Moni tunnoillaan  syvvemmillä,
Toiset pelastuksessaan pullon hengen.
Herran siunaus,
Vapahtajan kuiskaus,
Lantrinki napsin vain.

Tilkkanen vain...

Elämä ilman työtä ja viinaksia
Olis tyhjää vain,
Ei ilomieltä vuovuksissa,
Ei väsymystä aherruksissa lain,
Olis vaan kuivinsuin oleilua ain.
Mut hulluks ei pidä heretä
Hetkeksikään,
Ei yötäpäivää
Työtä lain,
Tilkkanen kerrallaan vain.

Viinapullo...

Ryyppäsin pullon viinaa,
Kitkerää oli,
Mutta mukavan himmeetä ol.
Seilasin,
Olin kuningsten hertta ässäkin,
Kaikki oli nurin niskoin elossain,
Minäkin,
Sillä,
Heräsin kuralätäköstä,
Naapuri ihasteli,
Poliisi päivitteli ja akkani hyvästeli.
Että semmoinen viinapullo.

Riihen seinästä....

Kaunistelevat ihmiset
Rumia puhuvat,
Heillähän kauneus on
Kampausta vailla.
Riihen seinästä repästy ihminen
On luonnonkaunis,
Hänessä on kaikki ilman
Föönäystä.

Tekevinään...

Toiset tekevät,
Toiset tekevinään,
Semmoinen on ihmisen luonnonpohja,
Sielunsa syvimmät laaksot,
Arosuot erämaa järvien.

Kulkukoirat...

Kulkukoirat kadonneet,
Kotinsa löytäneet,
Matkansa lyhentyneet,
Taipaleet sohvalta ruokakupille alkaneet.
Ei enää kuulu hallin haukku,
Ei pikinenät merkkaa tiettömiä
Taipaleita.

Iso sydän

Iso sydän ei pienistä
Itke,
Itkee,
Muttei ihan pienistä,
Jonninjoutavista.
Isosydän tuntee,
Aistii ja ymmärtää,
Semmoinen sydän hyvää
Tekee.

Tulevaisuus....

Vuosi on viittä vaille
Valmis.
Eletty on, kuten viimeistä
Päivää,
Kuljettu,kuten
Kirkon ovista,
Yhä huoleton
Mieleni huomisen.
Valan tinani,
Arvuuttelen kohtaloain
Mutta varjot,
Väärin näyttävät.

Ilmajousitus....

Lopetin linjani ilta kymmeneltä,
Linjurini jäi hyvissä voimissa odottamaan
Tätä aamua.
Käynnistin,
Hörähti,
Kuten kunnon ratsun pitääkin,
Mut yksi ongelma vainen,
Pallit tyhjänä.
Illallla täydet,joten kysymyksiä yö täynnä.

samantekevää...

on samantekevää,
juoksetko ylimatkoja, vai
aidotko
ratakierrosta,
on ihan sama, vaikka
telkkarista kaiken tuon
vilkuilet.
ihminen elää ajassaan,
tavallaan,
lopussa ihan sama,
mitä matkoja
harrastit taho
katselit.

merkitykset...

et itseäsi pääse karkuun,
et itseäsi voi pelkästään,
menneisyyttää,
elät eilisesi kanssa,
olipa huominen vaikka
tuon taivaallinen.
kaikki tehtyt ja tekemättömät,
niillä on ollut hetkensä,
tapansa ja merkityksensä,
ilman niitä et näkyisi,
et huomista tavoittelisi.

iso sydän..

ihminen tarvitsee edes
yhden
luotetun,
edes yhden.
luottamus,
sillä on
iso sydän.

yksilö...

ihmenen on yksilö,
mutta
hän ei elämästä selviä
ihtenään,
hän tarvitsee
yhteiskunnan,
yhteisen.

tasavaltamme kuolio...

tasavaltamme hallitus,
pakkolakinen
yhteiskunnan
ikävänlainen.
 heitä ei saa rumasti moittia,
sillä
tulevat vaalit hoitakoot
moisen koalition
kuolioon.

köyhä ja siirtolainen...

köyhästä ei olla koskaan tykätty,
siirtolaisesta ei sen
vähääkään,
ken näin julmasti
toista kohtelee,
hän peiliin
katsokoon.

haavoitettu mieli...

haavoitettu mieli,
sillä on terävä kieli,
koston janoinen sielumieli,
haavoitetun ihmisen haavat
eivät arpeudu,
ne vuotavat,
kuten haavoitetun sielumielen
tulevaisuus.

omahyväisyys...

omahyväisyys ei ole joukkupelaajan hyve,
mut
sillä
ratkaistaan pelejä,
silloin,
kun
kohdalle sattuu.

Sivut...

Tulevaisuus on kalenterin
Kääntämättömät sivut,
Elämän päivät,
Niitähän et voi käännellä etukäteen,
Vain elettyjä voit selata.

puoll kuollut...

kiire juoksuttaa,
kiire hiostuttaa,
kiire tekee suivaantuneeksi,
kiire tekee
puoli hulluksi,
siispä
varo kiirusta,
kävele vaivaloisesti,
mieti hitaasti,
ole kiireetön,
silloin, olet puol kuollut.

jukolan jussi...

jukolan jussi
korvessa suloisessa,
metsikön varjossa ikimetsän,
sinne ei maailman valot
vilkkuneet,
sinne ei
universumi loistanut.
  toisin on nyt,
jussi maailman valoissa
loistaa,
jussi on yhteisen maapalloon
jukuripäinen jäsen,
siksipä jussikin
osaa aapiset ja laskennot.

Lojua...

Menen,kuljen,
Teen ja tuun,
Siit  mun päiväni valkenee.
En tykkää pitkään lojua,
Kylet kippeytyyy heikoksi,
Oon mieluimmin vetreenä,
Kun
Makoileva menijätön.

365....

Kaiken maailman päivät,
Suvikesistä talven pakkasiin,
Syys unelmiin myrskyisiin,
Kevään vehreydestä uudenvuoden
Aattoon,
Kaikki
Kolmesataakuusiviisi
Päivää,
Elämän päivää,
Hymyssä suin.

rippipappi...

muistelen menneitä,
vaikka tikku silmässä.
kulunut vuosi toi jälleen
vahvistuksen,
että en ole täydellinen,
en puoliskaan,
mut
yhäkin rippipappia kunnioitan,
hänhän kertoi,
että minustakin jotain.

ensi vuonna...

ensi vuonna oon toisenlainen,
nyt oon
tämänmoinen,
mut
kohentelen ihteäin,
hymyilen enemmän,
nauran vähemmän,
sillä
sehän on tyhjäntoimittajan
hommaa.

ilotulitus....

ostin ilotulitusraketin,
kallis säihkyvä,
ilosilmän siristelijä,
taivaantuuliin säkenöivä.
   vartoilen vuodenvaihdetta,
silloin poksautan ilomielen,
silloin
vaihdan vuotta,
entisen kättelen,
uutta halaan.

aikataulut...

aikataulut,
bussit tulevat ja manevät,
aina
myöhästyn.
   aikataulut,
ilman niitä
myöhästyisin,
bussit tulisivat ja menisivät,
joutuisin vartoileen,
nyt bussit..

vainopiru..

rasistinen ihminen on
tunneköyhä
vainopiru.
rasistinen ihminen hyväksyy
itsensä kaltaisuuden,
kaikki muut ovat hänelle
kaatopaikkaa.
rasistinen ihminen
on tunteeton
vainopiru.

heilahdin...

heilahdin arvoistani,
arvostelin
läheistän,
sorruin tapoihini kuulumattomiin
ikävään,
siitä nöyrästi pahoittelin,
itseäin hävettää
polvillain.

Karpalot...

Irvistelet hyvän syyn vuoksi,
Karpalot ovat kirpakoita,
Suon silmäkkeen kirkkahia,
Punaposkisen makoisia,
Niistä
Elinvoimaa
Suonsilmäkkeen.

hymyn surut...

ilon taipuva hymy,
naurun herskyvä olo,
niistä suru itkuinen,
mieliolo paholainen,
semmoista on ihmisen
elämä,
mut ilon kanssa on
lystikkäämpää,
tosin surullakin
on
paikkansa.

ilonkalpea...

olen elänyt monta vuoden loppua,
yhtä monta alkua,
selvinnyt,
mutta
ilonkalpeana
niistä selvinnyt.

arvokas...

arvokas ihminen,
jokaikinen,
ihminen,
itsesi sukulainen,
jokaikinen.
   ihminen on kehittyvä
olio,
mut
yhäkin
primitiiviset vaistot
tässä ajassa
näyttäytyy,
mut huomenna jo laimeammat,
joskus hävinneet.

lisät...

kuvitelmat eivät tosia,
ovat
mielihyvän toivomia
unelmia,
mukavia
taukolisiä.
tuntipalkkani on hikinen
urakka,
siinä ei muita
lisiä.

lutviintuu

asioilla on tapana
lutviintua,
paikoilleen asettua,
kunhan vain hetket
osuvat kohdalleen.
arki pyörii sovituilla
sävelillä,
mut
muuttuvat hetket
sävelet
toiseksi
tanssittavat,
silloin on vain laulettava,
kyllähän se siitä
lutviintuu.

pessimisti...

kiitos, että saan
olla osa elämääsi,
kiitos,
että voin
tuntea itseni läheiseksi,
elätät minua
rakkaudellasi,
myötätunnollasi ja
toruvilla katseillasi,
sanallasilla
viesteilläsi.
en tohdi liiaksi kiittää,
olenhan
loputon
pessimisti.

torstait

torstait toivoa täynnä,
tänä vuonna
enemmän,
vuoden
viimeinen.
torsrait on perusruokapäiviä,
maukkaita alkuperäisen
maittavia.

heräsin varhain

heräsin varhain, jotta
päivästäni tulisi
täysi,
synnyin kauan sitten,
jotta kokisin vuodet,
rakastaisin vuosikuut.

Esun Runot ja Mietelmät: ihminen...

Esun Runot ja Mietelmät: ihminen...: ihminen on samanarvoinen, ihminen on ihminen, ei muuta, siis rodut ja muukalaiset, ihmistä koostuu, maantiede ihmisistä asuttuu, hyvä...

ihminen...

ihminen on samanarvoinen,
ihminen on ihminen,
ei muuta,
siis rodut ja muukalaiset,
ihmistä koostuu,
maantiede
ihmisistä asuttuu,
hyvät ja pahat
jokaiseen sattuu,
ihmiseen,
ihan tuttavallisesta,
vieraaseen.

pilvettömät päivät..

pilvettömät päivät
pakkasta kylvää,
hyisiä silmäripsiä.
   pilvettömät päivät
ruskettaa,
kesähelteillä
paistattaa.
   pilvelliset päivät joka
säällä,
unettavan alakuloisia,
sillä ei ole kuuma, eikä
kylmän hyisiä
kantamuksia.

pukeutuu...

elämä on unelmia täynnä,
pohjattomia kaipauksia,
mielihyviä hetkiä,
mut vain jotain
osallesi
murustuu,
unelmiisi sulkeutuu,
mielihyvillä
pukeutuu.

Vuodet kierivät

Vuodet kierivät,
Aika on ikuisuus,
Ilman minuakin se raksuttaa,
Sille olen samantekevää,
Mut minä siitä riippuvainen.
Aika ei jätätä, mut
Minulla on jo oireita,

Tyyppivikoja,
Tuumasi kätilökin
Kun aikanaan
Syntyneeksi kirjasi

Kaihoisasti...

Kaihoisasti mennyttä muistelen,
Olinko turhaan,
Olinko vain oma armain,
Itsekäs sen verran.
Etten syötetyksi tullut,
Kerjäsinkö toistenkin edestä,
Sitä minä hieman kaihoisasti,
Mut kehtaisin takaisinkin tulla,
Jos menneisyyden uudelleen
Aloittaisin.
Eilisestä en viitsi mitään virkkoa.

vähäpätöisin...

vähäpätöisin ihminen  onkin
suurin,
sillä hänhän
kaikkein heikoin ja vaatimattomin,
hänhän ei
pyrkyreiden edusmieskään.
vähäpätöiseksi hänet risti
ahneen ihmisen loputon
omahyväisyys.

kahtelisin...

lapsuuteni huoletonta aikaa,
nuoruuteni hieman kyselytti,
aikuisuus on vyyhtejä aukonut,
mutten kaikkia
keriä
kerkiä.
    vanhuus olkoon kepemielistä
aikaa,
virkiää käpettelyjä,
kahtelisin silloin vain,
kaikkialle.

pakkanen...

pakkanen puettaa
tiukemmin,
en helmat liehuen
liidättele,
en rinta paljaana
paistattele.
   pakkasella ei itikka inise,
käärmeet vaanivasti mutustele.
pakkasella ei peippo laula,
vain susi ulvoo,
ja
suksi luistaa.

korttipakka...

kaikki elämän hetket,
eletyt ja
elämättömät,
ovat,
kuin korttipakka,
nähdyt ja näkemättömät,
pelimiehen tuurilla on
osansa.
   huomisen kortti
tuurista kiinni,
mut hieman aateltuna
todennäköinen.

joskus vain..

joskus ihminen tuntee
suuruutensa
pienuuden,
joskus vain.
mieli voimattomana,
askeleet menemättä,
hymykin nauramatta,
itkukaan ei entisaikojen
malliin.

Hetket...

On hetkiä,
Jolloin ei haluaisi niitä olevan,
He hetket ovat
Hetkiä
Olemattomia,
Hetkiä, jolloin mielikin ihmettelee,
Tyhjyyden täyteläisyyttä.

pakkastuuli...

pakkastuuli
puhaltelee,
viima suorastaan ulisee,
meren vaahtoavat laineet,
katseeni kylmästä
pukeutuu.
kävelen rannallaan,
sillä pakkastuuli antaa tilaa,
saan itseksein
pukeutua.

joululahja...

joululahja,
hymyilevät
läheiset,
hyvin ruokittu koira,
punatulkku ikkunalaudalla,
rakkainpia
lahjojani.

helvetin siskot...

helvetin siskot
hurmasivat
herran retaleet,
poliitikan syvemmät
sydämmet,
panivat ja naivat,
mustiksi leskiksi
mainittiin.
tämä maa,
isänmaa,
kukkii verta sankarihautojen,
itkijät haudoillaan
metsäpoikia ketunpesissään.

kuntapäättäjä...

kuntapäättäjä armain,
sinä kuntasi nurkat tunnistat,
peltohalmeet aarteina katselet,
sinua arvostellut julmin
mielin
kielinmielin,
mut sinähän tunnet
kuntasi pientareet,
kestänet hallayötkin.

aamulla varhain...

aamulla varhain,
töihin meno hartain,
kulkenut oon monen
aamusen,
mut
hyvin mielin
yhä uudestaan.
työt eivät koskaan nurkissain,
siks matkan tekkoon
aamu varhain.

luulin...

luulin, mutten osannut,
taitoni eivät taikoneet,
luulojani teoiksi
takoneet,
siksi
työmieheksi
ahersin,
taloni kokoon kasasin.
luulemiset,
tulemisen menemiset,
ei sen kummempaa,
teot kaiken
kokoonnuttavat,
tiedon taidot osaavat.

miniä....

kaikki sukuun sullotut,
vieraita hyvin tavoin,
laupeutta isäntäväen,
sil
entinen miniäkin,
hulluks herkis,
kun
appiukkonsa
tapas...
ison tilan herrasväki,
kuihtuneet on mannut pientareet,
pois on herranvalta kunnanviraston,
sil
miniänsä tapas

viekkaat ilmeet...

ihminen, joka tuntee vain
itsensä,
eihän
hän tunne ketään.
viekkaat ilmeet
ihmistä saattavat,
mutteivät mihinkään,
eihän hän mistään
lähtöisinkään.

kirosanat...

kirosanoja ei tohtis
paljon sannoo,
ainaskaan
äänellään painokkaalla,
mut
hyvää se aina tekköö,
kivunkin
poistaa,
hyttyset karkotaa,
vaikka oonkin tosiuskovainen
suvimaan.

sinitaivas....

sinitaivas,
puhtaampi,
kun meri sininen,
siistimpi,
kun järvensä rannat
kauniin maan,
siksi,
ettei siellä tuhovimmainen ihminen
ylettynyt
riehuntaan

porvarisakan vittu...

vesiperä,
matkaani en mitään saanut,
kulutin taipaleellani
tienatut,
köyhän ilme hyväntuulinen,
sillä almut sosiaalitoimien,
jossa porvariakka
vittuansa kutittaa,
almut mulle vastahankaan
ojentaa.

kalmiston valssi...

elämän karuimmat sävelet kitaraani
laulaa,
kun kuoleman morsianta vihille
saatan.
täydenkuun aikaan,
yllä hautausmaan,
kohtaloita jumalain palvotun,
pakanamaitten
kyllästettyjen,
siellä viuluni vienosti
hyväilee,
kuolemaa suutelee,
mutten kuule,
perkeleitä
kautta maan.

itkien ontuvat...

terroristit kautta
maailman,
hylkiöt
herransa maan,
heillä sielut,
madon limakkaat,
niistä linnutkin
itkien ontuvat.
terroristi,
ihmisen pahempi puoli,
terroristi,
on myös hyvempi puoli,
se inhimillisyyden
hyväntahtoisuus,
sillä sillä on terroristin sydän.

viimeistä päivää...

voiko elämää opetella,
saako sen etukäteen elellä,
kävisikö, että,
vuorotteluvaitten jälkeen...
en tiedä,
en taida,
mulla hetkeni lyö,
hetket joista kohtaloita
en arvata saata,
siksi elän,
kuin viimeistä päivää.

puolueet in finland...

kokoomus oli ennen reilu puolue,
nyt
kynijä
kuihtuvan maan,
jota
avittaa keskusta routasen maan,
se itsensä eurooppaan
paketoi,
väkensä pätkätöihin asetutti,
josta sikisi demarit
isänmaan,
joista taasen hulluimmat persuiksi kehittyi,
kommunistit ja vihreät,
heillä
yläorsi kanalan,
kukkoa vailla,
siksi
uinuva on isänmaa.

pyylevä punapää...

maaseutulainen politiikko,
pyylevä punapäinen,
hällä koti
perittynä isien,
hällä vaalittavanaan
pellot ja pientareet
esi-isien,
siks
hän
tulijaa muun maan
kädellä huitaisee,
vaikka vävynsä
rakkahin.

Päijänne on Välimeri...

Päijänne oli aikanaan
välimeri,
se samainen meri,
joka hukuttaa
reissaajat
hengenhädässään,
kelmit vilppimielet lähi-idän.
nyt
Päijänteen sinivaahtopäät
karvakäsiä pesevät,
rotevia poikia uittavat,
mut,
mis on neidot itämaan,
miksi Päijänne ei heitä
keinutella saa...

politiikka...

politiikka on
ihmisten
köydenvetoa,
ruisranteisemmat kelmit
toisiaan syöttävät.
politiikka on taidon täyttämää,
kivun kovettamaa,
ei huvittavaa,
mut arkipäivän
kokemaa.

ny kutkuttaa...

ny kutkuttaa,
ei ihoni talin taivuttelema,
mut jokin syyhyttää,
kynnellä kutkutan,
mutten
kutitusta hiljenemään
saata,
taijan olla
helisemässä, raavituksen
kynsissä katalissa,
juuriharjan tautiin taijon, sillä itseäin pyykkään,
eiköhän kutkut
hellitä.

rikas ihminen...

rikas ihminen katsoo
elämää
hyvillä silmillä,
köyhempi vikoja
tilkitsee,
kaikkialla koiruuksia havaitsee,
toiset tien viereen
istuttaa,
jotta hällä
kaistat avoimet,
köyhän ohittamattoman.

huumori...

huumori naarattaa,
joskus liian sukkelaan
ohi mielenkorvien,
mut
jälkikäteenkin on kiva
naarattaa,
ihteään tahi
paikalle pysähtyneitä.
huumori on
suupielien venytystä,
vatsalihasten hytkyttelyä,
huumori on hauskan
kivan
itkettävää,
jos vain tosissaan
ottaa.

nyystölän kunnassa..

Nyystölän kunnassa,
minun mökkini alusmailla
on iso kultasuoni,
niin iso, että maailman
ostaisin,
jos vain sen pois kaivaisin,
mut
annan sen siellä lojua rauhassa,
sehän tunnetusti miljoonat vuodet
arvoa kasvattaa.

hullupäitä kolmannes...

kolmannes ihmisistä on
hullupäitä,
kolmannes
ei mitään,
kolmannes,
tuskin ihmisiäkään,
ainoastaan se viimonen
kymmenys
ihmisiä arvon maan....

luulotautinen....

luulotautinen talitiainen
vahtoo varpushaukkaa,
kiireesti talipalloa haukkaa,
haukka katseensa nälkäsen tintin
makuinen.
luonto on armoton,
elää, ken voi,
muut
maan matosina vaeltaa
vain,
ongenkoukkuun joutuessaan,
luulottelevat
ahvenen mokoman,
suukottavan poskeaan.

mopo....

en tykkää mopoa napista
kulkemaan
pyytää,
tykkään
polkasta kakstahin
menoksi menemään.
pappatunturi on
kotimainen
kulkupeli,
ikielämän sulavainen,
kaunokainen kerrassaan,
sillä matkojain lyhennän,
ihan polkasemalla vain.

kylähullu...

kylähullun sisko on poikasi emäntä,
et                                        
tiennyt,
vaikka
tuttuja ootte,
samasta isästä sikeentyneet,
samoja
aamupaloja maistelleet,
iltapaloja
nauttineet.

joulupuuro

joulupuuro on jälkilämmöissä
muhinut,
pintansa karheaksi
maustanut,
makunsa
mieluisaksi
luisikoinut.

vaimea elämä...

vaimea elämä,
tuskaton rakkaus,
semmoinen jokapäiväinen
murjotus,
kiihkoton huominen,
näkemiin.
maantie on tuskan hiekoittamaa,
rakkauden kuoppainen,
minun tieni,
sillä asfalttiset pinnat
vaimeaa elämää.

tulikuumat tunteet...

tulikuumat tunteet sammuvat,
sillä hiillos ei lämmitä,
hehkullaan hiipuu vain.
tuttuun et voi rakastua
tulikuumasti,
sillä hänhän hiilloksen
hiipunut intohimo,
jossa on vain
kekäleet jäljellä.

rujo...

tunnen rujon ihmisen,
olen saanut nähdä hänen
sydämmensä hyvyyden,
kasvonsa karunmaan,
tunnen hänet,
ystäväiksein
hän minut
suvikesänä suvaitsi.
rujon ihmisen nimi
jokaisen huulilla,
sylissä tavallisen elämän,
muttei monenkaan sydämmessään.

kulkuri...

kulkurilla maantie kotinaan,
kivijalkaista
huonetta
ei lähimain,
siksi kulkee hän
kaihomiellä,
illat ja aamut vain
päiviään päin,
kulkurin taival
maateitä kiemurtaa,
moottoritiet suorimmat,
kulkuaan johdattaa.
mut
ikävä hällä on kotitorppaan,
sinne mistä kulkemaan ei
yöttömään selkään.

auton piippi...

sumuinen joulupäivä,
sateen kastelemat
rappuset,
kylmät väreet
silmissä siintää,
joulupukin aisankello
olikin
auton piippi.

helpot hetket...

vaikeaa on vain helpot
hetket,
silloinhan et voi ratkoa
hetkijäis.
unet ovat
teollisuustyötä,
ahkeraa uurastusta
haaveiden ja
totuuden
karujen kohtaloiden.

yksinäinen elämä....

yksinäisen elämän seurallinen
ilta,
semmoiset ovat
tähtien saattamat,
kuun valaisemat
iltayön
seuralliset.
kylätie hiljaisuuttaan
kuluttaa,
kuljen ja katseeni taivaan
kantta tapailee,
sillä eihän
yksinäisyyteeni
muuta sovikkaan.

ihmisen arvo...

ihmisen arvo,
ken sen määrittelee,
itsekkö vaakaan
punnitsee, vain muiden
punnittavaksi vaan.
mut väliäkö lain,
sillä
arvon mitta
itsensä painoinen.

sammalpeite...

sammalpeite jalkojani
hyväilee,
paljaat varpaani
tuntuvan hyvän oloiset,
sillä
olen
luontoäiteen
jalkahoitolassa.

joulupäivä...

joulupäivä,
aamusta alkaen,
avatut lahjapaketit
tutkimusta tarkempaa,
mielihyvää suurempaa,
iloiset silmät lapsukaisten.

katuvalot...

kaikki maailman katuvalot
eivät
kotikaduilleen
johda,
eivät säteillään paistattele,
pihateitä
valaise,
eikä tarvitsekkaan,
sil
tumman tien päässä on
ihmisen
koto,
ei pellen valonmaan.

alistaja armas...

alistaja armas,
joka herraksi hirttäytyi,
narriksi vääntäytyi,
hälle
luonnon viat,
elonsarat,hallayöt.
ihminsen täytyisi sopuisasti katsella
vähempäänsä,
sillä kylmä mieli
taipaleen mutkittaa.

pesäkolo....

lintunen pesäkolonsa
siimeksessä,
turvassa
tervaskannon.
pöllön nälkä hirmuinen,
nälkänsä näkee
lintusen kolollaan.
  luonnon yksinkertaisuuden
tehokkuus,
luonto tarjoaa itseään
elämälle,
ei enemmälle.

kehittyvät yhteiskunnat....

kehittyvät yhteiskunnat
kasvua suurempaa,
elintasoa rahakasta,
mut
harvain on hyvinvointi,
rikkauksien
kultamaat,
sillä
osa ihmisistä kaikesta paitsi,
kaatopaikkojen
sosiaalisten.
mut
viellä  koittaa aika,
jolloin
kaatopaikkojen ihmiset
vaativat
ihmisarvoista elämää,
osaa hyvinvoinnista
kehittyvän talouden.

maailman avaruus....

maailman avaruus,
takarantojen
taivaanranta,
siellä elämä häämöttää,
siellä peippo liitää,
maakotka uljaammin
elämää seuraa.
   istun rantakivellä,
litkuttelen varpaitani,
metsälampeni on pyöreä,
rannatkin sammaleitten
karpaloimat,
tämä on minun
taivaan rantani,
ikimetsän siimeksessä
oleva isuinkivi ja
pyöreä lampeni

ystävän joulu...

ystävän joulu,
joulu ilman
joulumieltä,
ilman
mitään,
semmoinen joulu
on yksinäisen
joulu.

lahjan arvoinen...

ojennan joululahjan,
sydämmen kokoisen,
tunteen
suuruisen,
sinä,
olet lahjani
arvoinen.

hyasintti...

hyansintti
tuoksttaa,
karjalanpaisti uunissa porisee,
joulukuusi
mieltä juhlistaa,
lasten malttamattomat hetket.
minnekkään ei kiire,
aika on iso,
tunnelma läheisyyttää,
odotus vartuttaa.
elämä on hetkiä,
monia.

yksinäisen joulu...

yksinäisen joulu,
joulunkellot eivät kajahda,
mieli ei
helky
joulureessä.
yksinäinen varpunen akkunasta
yksinäistä katsoo,
kaksin
yksinäisyyttä
juhlivat.

duunarin joulu...

duunari tykkää sinappikinkusta,
tuopista makoisaa olutta,
tilkkasesta miestä väkevämmästä,
semmonen duunarin joulu.
poikkeuksiakin on
mut heidät
työelämässä
sulateltu.

joulumieli...

jouluinen mieli,
pois pyhitetty,
kinkun voitelemat kasvot,
rosollilla niellyt
piparit,
siin juhlamieli
karjalanpaistin.
kuusen kynttilät juhlamieltä
lepattavat,
harras on uskottomat
joulupöytä,
rakkauden
pyhäpäivä.

tekouskovainen...

joulu on tekouskovaisen
tilinpäätös,
toisille aito,
toisille hyvitys,
monelle vain
ei mitään ja
se eniten
joulua naurattaa.

kaiken...

kaiken voit peittää,
muttet itseäsi,
sillä
jälkesi
ovat eilisen mittaiset.

joulurauha...

joulurauhan notkuvat
herkkupöydät,
ilomielen täyttämät
huoneet,
rakkautta pursuavat
mielet,
kaikki
joulua rauhaa koristavat.

tänään on päiväsi...

mitkään huomiset eivät
tänään
toimi,
tänään on päiväsi,
eilisestä saakka
olet päivääsi
odottanut.

veistelin...

veistelin itseni
suosioosi,
hylkäsit,
kun vitsini
kuivuivat.
  elämäntoverin täytyy olla
totinen,
niin totinen, että
hauskuudenkin jälkeen
viereltä herää.

suuret johtajat...

suuret johtajat
alakuloisia,
sillä heillä alamaiset
ahneesti
nälkäisinä,
virkoja janoavat,
päätä pölkylle sovittavat.
   suuret johtajat
yksinäisen
seurallisia,
heillähän vain
yksinäisyys
turvanaan.

pienestä kiinni...

ihminen on pienestä kiinni,
napanuorasta
alkujaan,
ruisleivän kannikasta
myöhemmin.
ihminen soittaa pianoa,
maalaa kauniita unelmia,
mut kaikki
on pienestä kiinni.

olet vakava...

olet vakava,
syyttä suotta,
sil sulla oln komiat huumorin
silmäpielet,
niissä ilomieli
piileskelee,
kunhan vain annat
luvan.

kusta lorottelen...

kusen talvella samaan reikään,
isäukko
opetti,
äitee valitteli
lumipenkkojen
 kus vanoja.
    kesällä lorotan saunan taakse,
siellä sikiää komiat
nokkoset,
niistä lettutaikinan
ravitsevan.
   miks näitä julkasen,
siks vaan, että lettuni ovat herkkuain.

kippee...

kippeenä en nälkänen,
terveenä ylensyöjä,
makujen maistelija,
herkkusuu ruokapöytien.
ny
oon kippee,
kissanikin on hikinen,
olemme yhtäaikaa molemmat,
nyt
emme evästä.

taivaanranta...

helvetin kuulas taivaanranta,
pakkanen suupieliäni
suutelee,
höyrypäässä lenkkilläni kuntoani
vetelen.
nikamat on kulutuksesta pehmenneet,
vatsa syömisestä turvonnut,
rasva niskani
hikisenä
kohti helvetin taivaanrantaa.

vieras taivas....

ilman televisiota
ihminen
itsensä
näkis,
mut
hän vierasta taivasta palvoo.

herranhelvetit...

herranhelvetit
kirkoissa saarnaa,
istun ja kuuntelen,
saarnat paholaisen makiat,
mutten
kirkastu hetkessä,
haluan katekismukseni
oppia.

mustarastas...

mustarastas
yhäkin
rappusellain laulaa,
ennenmuinoin
keväällä odottelin,
mut
kultakurkku
tapojaan muuttanut,
läpivuodet äänellään
sulosuttaa.

arka

olen arka,
mutten uhkarohkea
elämääni,
käyn aamusta iltaan,
päiväni aroilla soilla vietän,
mutten
uhkarohkeasti
päiviäni
jätä.

onnea etsimässä....

surullisinta on
hymytön nauru,
itkevät silmät
hymyssäsuin,
siksi
viereesi istahin.
    olit jättänyt entisen
elämäsi,
muttet uutta viellä hakennut,
annoin osoitteeni,
mutten
kyllä turhia kaunistellut,
sillä minäkin
onneani etsimässä.

joulu rauha

joulurauha on
pitkät unet humalapäissään,
joulu on kiiltäviä
valoja,
varastettuja joulukuusia,
joulu
on
markkinatalouden juhlaa,
sitä
mitä pakkasukko kommunismissa
edustaa.

köyhän joulu...

köyhä joulua juhlistaa,
rikkaampi
rahastaa,
sillä
joulu maksaa
viikonloppua enemmän,
rikas joulua kauppaa,
köyhempi kuluttaa.
  köyhä ihminen,
rikas ihminen,
joulun hautajaiset,
herran ehtoon
muruset.

raatoeläin...

ihminen on raatoeläin,
joulupukin kaavussa
hempeän.
sika takapuolensa uhras,
kinkkuviipaletta raato
haukkas,
hymyili,
vaikka diabetes
varpaansa irrotti.

venäläinen harhaluoti....

venäläinen harhaluoti,
teurastaja syyrian salojen,
siellä viaton ihminen vereen hukkuu,
isiss
luodit
väistänee.
   sota,
tyhmyyden ilmentymä,
siin eloon jäänytkin
invalisoituu,
sillä hällä
tappamansa veri
mielissään virtaa.

nöyryys...

nöyryys kaunistaa,
sillä sydämmen kasvot,
inhimillisyyden
kädet.
nöyrä ihminen on vaikeuksien
kasvattama,
huonoja hetkiä
kokenut,
siksi hänen hymyään
ympäristö
hyväilee.

kadotus...

joulu on
ikkunaverhojen takana,
ulkopuolella,
yksinäisen koti itselleen verhottu,
pois joulumielestä
kadotettu.
joulu on rakkaudettomalle
painajainen,
yksinäiselle ihmiselle helvetin
kadotus.

pohjantähti...

vietämme joulua kaukaa
syntymäsijoiltaan,
olemme matkanneet
pohjantähden tietä,
olemme tähtemme
tänne elämämme
kuljettaneet.

ihminen...

ihminen ei ole
ihminen yksikseen,
eläin ei mitään ilman laumaansa,
siksi älä sulje
oveasi.
   haluat naapurin,
muttet luoksesi,
   haluat veronmaksajia,
muttet
luoksesi päästä,
puhelet ihmisyydestä,
mut
pakolaiselta
avun kiellät.

hautausmaa..

hautausmaa kynttilämerenä
lepattaa,
arvokkaasti loistavat.
siellä ei korusanoilla ole merkitystä,
kummut loistavat eletyillä sanoilla,
uhratuilla hetkillä,
kummut kätkevät rakkautta kyynelten lävitse.

ilosilmät...

lasten ilosilmät joulukuusta
kiertävät,
lahjapaketteja vahtivat,
kuusen tunnelmaa aistivat,
saunapuhtaina
pukkia ylistävät,
kiltteinä mielilaulut
pukille soinnuttavat.
joulukuusi tuikkivine kynttilöineen,
pirttiä tunnelmoivat,
tuoksunsa aidon
korpimaiseman.

majatalon takka...

majatalon takka lämmittää,
kuuma rommi saa vereni virtaamaan,
olen saapunut
vuorten yli,
tulipalopakkasen luota,
helvetin myrskyjen katveesta.
    majatalon isäntä hymyillen
suojiinsa
talletti,
elän,
vaikka vuorten
kokemukset
yhäkin
kylmättää.

kateellisen mieliruoka...

kateellisen mieliruoka,
toisten tekemää,
hänen syömäänsä,
mut
kateus sitäkin oksettaa,
sil
kateellinen ei mitään
toisten osaavaa
oksentamatta
hyväksy.

joulukuusi...

joulukuusen tuoksu
herättää joulumielen,
ateriat maukkaat,
hyväsydänten mielet,
lahjapakettien kääreet.
  joulukuusen tuoksu
muistuttaa elämän
rajallisuudesta,
hyvyyden kärsimyksestä,
pahuuden iloista,
joulukuusi tuoksuu
juhlalta.

helvetti...

helvetti kukkii,
muttei loista,
siltähän puuttuu
lempeä sydän,
mielen sydän.
   en kuolemaa pelkää,
enhän iloinnut syntymäänikään,
helvetit ovat kuumia paikkoja,
sinne ahtautuvat
saunanpuut,
helvetin lämmintä,
tykkään lämmöstä,
helvetin kuumasta
joulusaunasta.

maailman tähdet...

maailman tähdet
kotimökkini ikkunaan loistaa,
vaikka asun korven siimeksessä,
luontoäiteen helmoissa,
tiettömättömien
teiden ulottumattomissa,
mökissäin luonnon helman.
istuessain kannon nokassa näen
kaukaisemmatkin kolkat,
tunnen maailman tuulet,
pilvet sinisemmät,
sateen pehmeyden,
sammaleen tuoksun.
asun mökissäin,
keskellä elämää,
luontoäiteen helmoissa.

huvin vuoksi...

vaikeat ajat
elämää jaksattavat,
sillä niillä helpot hetket tienattu,
ikävyyksiltä suojattu.
ihminen on hetkien kohtalokas,
himossa syntynyt,
tyynesti nukkunut,
lopun väsyneenä rauennut,
kaiken muun
elämästään ihminen
elää
huvin vuoksi.

päivä...

päivä on saman kokoinen,
pyöreä
pullea,
valon suoja,
pimeyden tuoja,
aamusarastuksen ja
iltaruskon sijaaja.
päivät näkevät kauaksi,
yöt ovat lyhyt näköisia,
mut illat ja aamut ovat
hyvän näköisiä.

herran enkelit...

herran enkelit eivät uskovaisia
tapaa,
hehän heilastelevat
paholaisten
kanssa.
  uskovaiset istuvat hiljaa,
seistessä polvensa
natisevat,
mieli huiputtaa,
katse lattiaan madantunut,
herran enkelit
saapuneet.

lumeton joulu...

vuoden pimein päivä,
kukkonikin nukkuu,
kanansa notkuvat
orrellaan,
minään en päivää silmille
saa.
lumeton joulu,
reki aitan seinää nojaa,
pois on luisto luminen.

odotus...

kinkku uunissa tirisee,
pöytä joulua notkollaan,
on herkkua monen suun,
maistuvaista joulun makuista.
lapsilla jännitys punertaa,
kasvoillaan odotus jouluinen,
lahjapaketit mieltä vierittää,
kuusen tuoksussa kynttilätkin
joulun aikaa valaisee.

majatalo....

Majatalon vuoteet
elämää nähneet,
monet
mielet leppuutellut
matkamiehet väsähtäneet.
   Majatalon aamiaispöydässä
monet silmät loistaneet,
sill majatalo
matkojen päässä,
tiettömien selkosten
tuolla puolen.
   Majatalo levänneet matkalaiset
matkaan saattanut,
mielet mukavaisesti
levähtäneet.

kiertelin...

kiertelin elämääni, ajauduin syliisi,
rakkauteni päähän,
syliisi sydämmen onnelan.
orjana rakastuin, rakkauteni kahleet
avaimia vailla.
erosin,
mutten
silmiäsi
kadottanut.

kaunokielinen...

vegetaristi yrjösi
 kinkun
poskellein,
kiihkeästi rakastaa,
muttei luonnonrehuilla
tiineeksi
mahdukkaan.
    syö  ja ryyppää
minkä ehtii,
muttei tiineeksi
mahdukkaan, vaikka
teollisuussuvun upporikas
perijätär kaunokielinen

toisten nurkissa...

menisin jos voisin,
mut kahleeni
jäätävän pysyväiset,
kotikulmien
pihapiirien,
vaikka eihän mulla kotia lainkaan,
toisten nurkissa
kotonain

kissanpoikia...

elämä on
hienoa helmaa,
suviöitä heinälatojen,
karaistunutta
iloa,
lapsia pellavapäitä,
punakoita lapsukaisia,
rakkaita kissanpoikia,
semmoisia elämän
suvituulia

en hymyile....

mitkään päivät eivät
eilistä luo,
on vain opeteltava
tavoille tämän päiväisten.
surra en jaksa,
iloita en voi,
mieleni
elämää halajaa.
marketin kulmilla
minua vainoavat viattomimmat,
nälästä selvinneet,
en
hymyile...

rutto lutikainen...

Vien rutto lutikaisen trimmaamoon,
enhän kaveriani kyni,
hoitakoot
ammattilaiset homman hammasten kiristysten.
Ruttoni on soma
koira,
jalopeenaa iltasella mussuttaa,
aamusella
rotatkin häntä hyväilee.

satulaseppä...

mietin, mutten teoiksi
kerkiä,
aattelen,
itseäni toimeen
saattelen,
mutten sinnekkään kerkiä.
olen pohjattoman arka,
vieno parka,
siksi satulaseppää ei muistuta
lainkaan

kyläraitti...

Padasjoen kylänraitti,
monen mielen
kylänen,
kauniitten hymysuitten
mukavainen,
Päijänteen helmen
kaunokainen

varjoni....

tähtitaivas
kutsuu kuutamolle,
pienelle illan kävelylle,
kylätien
sulavalle happihyppelylle,
jossa varjoni hymyilee,
kävelenhän
onneni kuutamossa.

huomiset

lasken leikkiä,
mutten
suuttua taida,
sillä huomaan aamuauringon
säteet,
tämänpäivän
huomiset
    olen mitätön varjo,
mutta iso vaateisiini,
varttuneisiin
pukineisiini
     kaipaan hetken itseäni,
en kaikkea ymmärrä,
mutta tahdon
antaa itseni sopeutua

maisemat...

maisemat ohitseni
vilisevät,
vanheten kuljen,
pois eletyt kulkevat,
taakseni jäävät,
uutta kurvin takaa häämöttää,
siihen tartun, kun
lapsi aikanaan

rakkautta vailla...

vaikenen, kun en suunvuoroa
saanut,
kuuntelin,
huuleni suljetut,
tuomioni
rakkautta vailla

joulukinkku kärys....

hiostaen heräsin,
sisältäpäin hiillostaa,
päänuppi punoittaa,
oon
ikihumalassa
juhannusaaton.
pyyhkäsin suuremmat lorinat
otsaltain,
muistin
kinkun jääneen uuniin,
korppuna savus,
mut juhannnukseen aikaa
moinen tovi.

valkoinen orja....

valkoinen orja,
lainsuojaton,
musta barbaari suojeluksessa
maailman talouden.
tuntityöntekijä monikätinen,
yksinhultaja monien nälkäisten
vatsojen,
hällä ei elinsuojaa yhteiskunnan,
uurastajana
nälkäsen elämän,
orjana
markkinavoimien.

reserviläiset...

reserviläiset,
sota aseet tarpeettomat,
sillä
metsänreuna hämärtynyt,
vain tunteet isänmaan,
mut nekin miestä
väkevämpää.
isänmaa nuorta verta janoaa,
sille aset tarjoaa,
puolustukseen isänmaan.

ade...

ade, kirkassilmä nuppusein,
rakas tyttöni sydämmein,
sulle kaiken
hyvän toivon,
elämääsi avoimin
silmin
kuljen

kohtaloin...

aatot pitkät,
saatot pidemmät,
kuolema on lyhyt tie,
elämä
kiemurtelee.
hautakumpu kätkee elämääni,
enemmän, kun
jaksankaan.
hartain mielin,
sanattomin jaloin,
kumarran ja hiljaa itken,
kohtaloin...

sydän elättää...

sydän elättää,
virtaa päähän jaloittaa,
siit
hyvin mielin
kiitosta
jalostan.
sydän,
aikakone,
rinnassa tunteiden
rytmissä,
jalkeilla yöt ja
päivän hetket,
tunteidenkin
taipaleella.

pyhittää

surutkin ilomieliksi
latvoittuu,
kuusen titityyt
mielet lahjoittaa,
mielet hyvänsuoviksi
pyhittää.

maaseutu....

maaseutu kukkii,
lumetonna
kynnyksensä vainioitten,
karun maan
kulkijan,
hautausmaan
olijan,
elävän vaivaisen,
koltusten
joulupyhien.

maailman herrat...

maailman herrat joulua
ihastaa,
sorretut jälkiään kulkevat,
joulu on kärsimystä
jouluaaton,
yksinäisyyden
juopon vaan...

miten voin....

olen takamaitten
takana,
olen
korpimetsien
syvänteissä,
olen helvetinmaan
hyväilyssä,
täällä elämä
kyselee,
miten voin

käräjämaat...

kunnat suomen maat,
itsehallintoalueiksi
suuren maan,
siin
kuntalainen
käräjämaan.
kuntaisät pesiään siivoavat,
kynät muistoksi
ottavat,
pois on ihmismielet kunnan
taajaman...

lähtönen...

joulu on possun ja perunamaan,
kuusen korian aikaa,
ihminen kaiken
hyväkseen laitattaa,
pakettiin
somistaa.
joulu aukko hakkauttaa kuuset
humisevat,
possun pyllyt
uuniin teurastaa,
joulu on tuikkiva tähtönen,
pienen pieni
valon lähtönen.

jaana lötköttelee...

jaana lötköttelee, joulunalustaa
valmistaa,
ruttolutikainen
kutkuttelee korvansa
alusmaita.
päivä on vuoden pisin,
yö lyhyin,
on joulun alusaikaa,
kinkkukin tirisee,
maukkaasti pian
hupenee.

mielet....

kaikki mielet eivät hiljaa
saavuttele
kuuloaistin
terävimpää
älypäätä.
joskus sanat ilmoihin hukkuvat,
metsän reunaan
eksyvät,
ihmisen mieli,
elämän näköinen,
sanoilla sijoiteltu

silakan pyytelijä

kaikki kissat eivät jouluaatossa
keinuttele,
mukavasti mussuttelen
eivät kerrassaan
jaksa värivaloja
lahjoa.
kissani on kulkukissan perillinen,
sinisilmäinen
silakan pyytelijä.

maailma tuoksuu...

maailma tuoksuu
eiliseltä,
kaikki paikat koluttu,
ilomielellä eletty,
itkua puserrettu.
elämä on maailman kokoinen,
muttenhan mä niin paljon
jaksa,
iteksein vain

isoäiti....

venäläinen  ei toimi,
maaton isoäiti vain,
aron suon
hellä hymy,
siinä äiti vaan,
isänmaaton on
maatoskan.,
siperian kipakat pakkasäät,
niillä muori venäjän maan....

vääpelit...

suomen uhrit,
isänmaan kätyrit,
reservit palkitut,
puolihullut
politrukit, natsattomat
kapiaiset.
kotimaamme
tunarit,
reservin lukutaidottomat
vääpelit...

teeskentelen...

teeskentelen mieleiksesi,
kaunistaudun,
vaikka vanhenen,
sinuttelen sinut
itseeni,
vaikka tykkäisit
arkipäivistä

katseet...

pienet katseen
kosketukset,
niillä
silmämme
toisemme tuntevat

numerot..

numerot ovat suuria, nollia suuremmat,
minäkin
numeroita
yhteiskunnan arkistojen,
itsetuntoni juoksee,
muutenhan
en olisi tätäkään,
en mitään,
vain itsenäin.

haavani...

enenpään en pysty,
elän haavojeni
aroilla pinnoilla,
en tohdi suhteisiin
tuntemattomiin,
haavani yhä arat...

yksinäinen....

avaan ulko-oveni,
kissakaan ei seuraa,
muutkin menneet tulleet.
olen yksinäisyyteni ensimmäinen,
vieraskorea
olematon, semmoinen
rapun osakas, ettei
nimikään miltään tunnu.

syön sinut...

syön sinut syliini, ahmin unelmiini,
rakastan loputtumiin,
olet minun elämäin
herkkupala
maku mainioin.

kurillain sanoin,
hymyn huuliltas
haistoin,
silmäsi kauniit
revontuulisen
tuuliset,
pakkassään
kaunoiset.

Puruveden muikku...

suutelen suulasta
muikkua,
puruveden muikkua,
kirkasvetistä jalokalaa,
semmoista eväkästä ei muut järvet
sulata.
neulamuikku,
pienen pieni
kutiainen,
maukkaampi,
kun mielikieli.

helvetti....

helvetti on
isänmeidän
yläpeti,
alapunkassa,
poikansa
kyhnyttää,
irtokissaa silitää,
minua oksettaa,
olen rippikoulun käynyt.

närkästynyt....

närkästynyt sivurouva, pyhäkoulun
tyytymätön
tytön hupakka, nyt
kunnan tomera
arvosuu,
kyläluuta
kylänraitin.

elämät kiljuvat...

elämät kiljuvat aamuja,
illasta
lakastuvat mielet
huomista piirtävät,
lakastuvat mielet
voikukkina kedolla,
päivänkakkaroina
perhosten mielihyvinä,
istun, kun polveni kutisevat,
alipainoinen mieleni
elämästä kiljuu

raaputan...

raaputan arpaa,
raaputan osaani,
näen hetkeni,
mutten
enempää

ikihonka...

käteni ylettyvät
ikihongan ympäri,
puun, jolla on elämän maisemaa
enemmän,
mihin pystynkään/
tunnen lämmön ja viisauden
rinnassain,
tunnen ikimännyn
olevan
itseäin enemmän,
siksi halaan syvemmin

kissanpojat....

iloiset kissanpojat,
leikkiä laskevat,
ilomielin
viiksillään
viheltelevät.
kissanpojat tyttöjä lienevätkin,
mut
iloisesti
leikkiä laskevat

vaahtopää....

olen hovien hovimestari,
aleksanterin hovien,
salaisten kauniiden hovikartanoiden.
olen itä-suomalainen,
olen maailman suurimman puukirjon
urkuri,
valamon sisustus päällikkö,
imatran kosken vaahtopää,
olen iloisen itä-suomen
synnyttämä

helvetti....

helvetti on pyhäpäivän aamu,
kiiraspojan siskon vävy,
mikä lie,
uskoton vaahteran humina.
helvetti on uskovaisen
appiukon koti,
kartanoiden herran tyys sija,
mikä lie

mereni...

kaikki mereni
lätäköiksi pienevät,
olenhan mereni soutanut,
hyvin mielin huovannut,
rakkauteni merteni syvänteille
luovuttanut
kaikki mereni myrsky öinä kukkivat,
luokseen pyytävät,
myrskyn kauniit silmät minut
aaltoihinsa
uitattaa

elän...

elän, vaikken sitä
taidakkaan,
en osaa
pyhitää hetkiäin,
en taida
arkeain.

märkä asfaltti...

märkä asfaltti kiiltää,
matka yöttömän yön tuolle puolen,
sinne olen matkalla ja tulossa.
tuntien matka,
auton valot avaavat matkan,
mieleni päämäärään rientää,
läpi puolen suomen, tumman yön sylin,
sylin, joka tihkusateessa tuulilasia pyyhittää.

kasvosi...

kasvosi eivät
pesemällä
puhdistu,
sielusi on hellan tuhkaa,
häpeäksi
lämpimän lieden

riitanen sakki...

pikkuinen kunta,
riitasempi, kun
lemmen kulta,
sin tiedontaidot
hopialle jää..

kunnan vaakuna...

oon loppuun myyty,
neekeritkin pussaa hymyssä suin,
kutittaa vimmatusti,
oon
kunnan vaakuna.
ihmiset kuolee turhan tiuhaan,
euromarkat hautaan
esikartanoitten,
pappikin nuori,
kylän kauppa investoi,
rikkoutuneen ikkunan
tapetoi.

perkele...

perkele on uskoton sana,
oon kirkkoherra,
ja kiroan,
jumalauta, kyllä osaan
ollakin
jumalalten hyviäinen...

uuvuttaa...

kyl uuvuttaa, sanoin suorat sanat,
ny
oon
poika polonen tienvarsien
vierusten.
haukuin syvämmein kyllyydestä herran retaleet,
kommarien hutaleet,
vain vaivaiset jäi,
minä mukanain.

kusen lurinaa...

itken surusta,
nauran ilosta, tahi toisin päin.
kutkuttelen
mieltäni,
kokoomus herra kusi varpailleen,
lyhyt ulostulo,
kommari kusi pitkän putken,
hänhän vanha ylikomisaari.
  kummankin kusi irto koiraa yökötti,
hyppäs syliini,
menimme suojasäihin.

oho...!

rakkaus on rasituksia täynnä,
joulumieltä
kuusellaan, uutta-vuotta ootellessain.
elämä on kitkeriä tunnelmia,
hyviäkin
muunnelmia,
ihan jokaisen hetken
suudelmia.

ponukset...

joulu on kinkku, porkkanalaatikko ja rosolli,
miinus kolkyt prosenttia, siitäkin poonusta,
sitten kaikki uutta vuotta vartoo,
niistä ei ponukset heru.

tunnen yhden köyhän,
toisenkin, tunnen yhden rikkaan ja
rikkaammankin,
tunnen ihmisen,
muitakin,
siksi uskon uuteen vuoteen.

luontoäitee sanelee...

huominen on ilonpäivä,
jos
vain herään,
voin kuolla kupsahtaakkin,
mut jos vain
inisen,
se on ilonpäivä.
   en huomista varten vastoin
vartoo,
oletan niin tapahtuvan,
mut
luontoäitee on
viimosen sanan
sanelija.

äänestyskarjaa........

ihminen on maaorja,
kokoomuksen siitos-sonni,
keskustan mielihyvää.
ihminen on laidunmaan
äänestyskarjaa, siit porvarin ketaleet
vatsansa täyttävät, sillä orjalla
ei selkärankaa
laisinkaan.

kokoomus on fasistinen liike...

hallitus koulutusta vieroksuu,
niin kokoomuskin alkujaan, ei tahtonut
maaorjaa sivistymään,
jarrutti peruskouluakin kynsin hampain.
  kokoomuspuolue on fasistin
jälikituulia,
ikävää.

ryssän evakko...

ryssä teki minusta evakon jälkeläisen,
ryssä heilasti
syyrian dynastian,
siksi ihmiset peloissaan
maailman tullikamareilla.

kokoomuslainen pappi,
perintötiloillaan, ei toista kertaa tahdo
tilojaan pilkottavan,
evakot karjalan maan
heitä yhä itkettävät.

sika on hyvä possu...

sika on hyvä possu,
viipaleina leivän päällysteenä,
potrana kinkkuna pyllistää,
maukkaana jouluani mauskuttaa.
   autoni kulkee sian lihalla, egoloogista toteaa
varpunenkin, joka talipalloa
naputtaa.

muslimi...

muslimi on hyvä kristitty,
jeesus ei
muslimia
hyväile,
sillä
hällä pyhäpuku vatikaanin.

pirun raato....

ihminen on pirun raato,
jumalan syvä mielinen,
lappalais juopon jälkiäinen,
karjalaisen evakon
persvako.
    pakolaisneekeri nauraa,
itseasiassa hän
pirua narraa,
ihminen on ihmisen raato,
kävelevä kulkutautinen.

sanaset...

useimmat sanat ovat turhia,
mielikuvituskin
itkee.
teot näkyvät,
kielivät enemmän,
kun selittelyjen sanaset.

sisuskalut....

luikastelen elossain,
oon jokapaikan kokija,
persmäkee lasketellut
kylelläin kulkenut, mutta
avarampi on pääni sisuskalut,
sillä ne ovat kovia nähneet.

arvoton mieli...

arvoton mieli,
hylkiön kuva,
rakkaudeton elämä,
toispuolinen kulkijainen.
  syrjäytynyt ihminen,
ihminen vailla rakkautta,
hän on täytetty
uuvutuksilla,
elämän painoisilla.

uskovainen pappi...

uskovainen pappi rasistisin
seurakunnan
hällä yhteys työnantajaan, muttei
rakkautta vapahtajaan,
siksi hän
ei uskotonta
kohtele,
katseensa suolle kääntää.

nyrkkikyllikki....

rakkaus on kutitteleva tauti,
pohjanman akat ihan
kiihkossaan,
karjalan tyttö runot visertää,
lapin morsio,
viinasta hymähtää,
hämäläis neito vienosti
alleen päästää,
nyrkkikyllikki
ei moksiskaan.

sian pylly....

sulakeet virran sytykkeet,
kipunoivat seinässäin,
lokerossaan sähköisen,
sil
    kinkku pullistuu uunissain,
maukasta on sian pylly,
sorkka ja tekonivel,
sen possulleni asennutin,
kun koipensa katkas kesken
kaiken kesähelteillä laidunmaan.
  
  

herätessä...

heräessä tuntuu jotain
puuttuvan,
jotain, joka yhäkin venytyttää,
peitonkulmasta vedättää,
tyynyllään tyynyttää.
    mut mentävä on,
oli mikä lie,
päivän paiste kajastaa.

sauna...

kiuas löylyää,
saunavasta luo sanattoman
tunteeen,
sauna,
siellä mieli kylpee.

valokuva...

valokuva,
ennen nyt,
kauniipi, kun nyt,
raamitan...

eilinen oli kasvualustaani,
huomenna
sadonkorjuuteni,
vaiken
kummoinenkaan...

PADASJOKI...

Päijänteen helmi,
Padasjoki,
sinivetisen rannoilla kaunokaisen,
sinitaivaan alusmaiden
kunta.
     Kunta pienen kokoinen,
mut
suuri tunnossaan,
historiansa
arvoinen.

PADASJOKI,
ihmisen koti,
elämän tyyssija,
onnelan kehräämö.

Padasjoki...

Padasjoen uumenissa
kulta uinuu,
tunnen sen luissani,
ytimeni
punoittavat.

Padasjoki on kreivin kruunukunta,
kartanoiden alusmaita,
herran enkelit
taululla
laulavat.

Padasjoki, tien vierustan
kuntakulma,
mut kultaa sisuksissaan.

metro....

aamu valkenee,
metro saapunee,
niin kulkijat
tietävät
   metrossa istuu
mustaleski,
terroristi jumalansa maan.
metro ei saapunut,
vain hälytykset ilmoja
kiersivät
  ihmiset vihoissaan
odottavat,
mutteivät tienneet
mustan lesken
saapuneen

issis....

issis on
syrjäytettyjen
lumoava kerho,siellä
tuskan olo raivoon sotaisaan.
heille kuolema on hyvitys,
maallinen elämä kärsimys,
siksi heidän silmänsä
lymyävät.

issis on srjäytetyn
koti,
vapahtaja taivaan ja maan.

vanhapoika...

olen, mutten tiedä
osoitettani,
kahellaanko yhdessä

kosin, vaikka oonkin
äidin poika

äitini vanha,
morsieammeni
uudempi

nainen,
ilman sitä mitä olisin

ukko ja akka...

jos olisin homo,
naista sulattelisin,
nyt oon perinteikästä mallia,
naista
kuulostelen,
yli elämäni oon
korvat punaisena
kuulostellut,
ujostellen useesti.

akka oli ennen muinoin
tomera elukka,
tuvat siivos,
puristi munista mehut,
lypsi lehmät,
turpaa silitteli,
hevosen ja lehmän,
nyt
kutrit
kutturallaan haukkua räksyttää.

 ukko ja akka,
kantansa vakka,
elämän reissulla vastakkain.

työpäivä...

yksikin työpäivä,
sillä kela
ripittäyy,
luottamusmies,
turhan jatke,
ikävä ilme....

kuukutaitoinen.....

eihän ihminen kaikea
kulkutauteja kove,
vain ne räkäsimmät,
sairas,
muttei taho,
työpaikkaa
kulkutautinen....

vaikeroin...

vaikeroin, vaika ylihyvässä
kunnossa,
vakeroinko, että saisin lesken
lämmintä,
en tiedä,
olen ikävän tuulinen hetki,
itseänikin
vaikeroittaa.

sopuisa...

sopuisa hullu,
minä,
ihan rekisteröity
muukalainen,
maan asukas,
sopivan hullu.

työtön en lainkaan,
katson työttömän käsiä,
ovat toivottomat.

joulupöytä...

joulupöytä,
rakkauden notkuva,
elämän antelias,
yöttömän yönkin
antelias.

joulu ei sovi
yksin notkuvalle,
hällä kaikki
itsessään.

joulu on suuri juhla,
jumala tietää,
pirukin,
mutta
uskothan
itse.

turkkilainen vittu...

voihan turkin pippuri,
entisten aikojen
hullun mieli
eurooppaa sylettää.

turkkilainen on karvainen
akkansakkin,
vittu oon
tutustunut.

turkkilainen,
ihan halpa matka.

luontoni...

minne kuljenkaan sen
luontoni ohjaa,
sinne taipaleeni taivaltaa,
nälkäsuussa sulavan,
mielihyvässä huomisen.
elämäni on etäohjatua,
pyristelen miten vain,
eloni kuvellein käy.
näin rosvon,
hyväkkään,
piian paksuksi painetun,
mut
minä
poikapoloinen,
näkemääni aivastin.

joulukuusi....

joulukuusi,
varastettu ikimetsän poikanen,
piilopaikka punatulkun,
nyt kodin
joulukuisen

joulukuusi,
metsän villin
sysimustan,
yöllisen tähtitaivaan

lahjapaketit kuusta
yllättää,
niin monta on
onnen kilttiä
lapsukaista

sanomaa...

ihminen on pohjimmiltaan
kiero,
mutta jouluksi
lämpenee,
mielinkielin
lahjojaan jakaa, saadakseen
osansa.
joulusta tulee tuikku mieleen,
kynttilän läpättävä valkea,
siinä on joulun
sanomaa.

joulu suo...

Joulu luo sinut luoksein,
sinut kaukainen
arkinen,
elämäni läheinen
  joululaulut kirkon
täyttää,
tunnelmaa tulvillaan,
ihmiset vierelläin,
tuntemattoman
läheiset,
kaikki tämän meille joulu
suo

joulu...

joulu on ihmisen
juhlaa,
ihmisen,
tavallisen ja epätavallisen,
jokapäiväisen
turhakkeen,
herranretaleenkin.
   joulu on vapahtajan
syntymäpäivä,
sitä kunnioituksella
pakanatkin
kumartaa.

vaivihkaa...

vaivihkaa ilostuin,
herran helluun ihastuin,
anoppiin rakastuin,
apen
kanssa
sammuttiin,
sammuttiin
onnen
pullon pullotuksissa.

kuluttaja....

kuluttaja,
tavallinen ihminen,
ihminen salonkien tuoltapuolen,
salien ulkopuolella,
keittiönsä nurkassa,
jääkaapin vieressä,
kuluttaja,
liian paljon kuluttaa,
mutta yhdellä äänellään
äänestää.

huoleton...

ihminen luulee elävän ikuisesti,
vaikka tietää
kohtalonsa,
miksi hitossa,
siksikö,
ettei hän saanut
rippikoulussa
herran nuhdetta?

vai siksikö,
ettei
hällä ole huolenhäivää,
koska isänmaa huolehtii
huolettomistaan?

eskolantien lenkki....

eskolantien lenkki,
nyystölän ympärysmitta,
nyystölänlahden kaunis reitti,
luonnonluomaa maalaismaisemaa,
maisemaa,
josta surusilmäkin ilon virittää.

eskolantien lenkki,
sitä kulkivat ihmiset kauan ennen minua,
siksikö tunnen
elämän rauhaa,
kun lenkkiä kuljen?

tähtitaivas...

maailma tanssii tähtiensä kanssa,
näen
kuinka tähtitaivas
juhliaan  viettää,
katson ja unelmoin,
voi miten rakastankaan
yöllistä tähtitaivasta,
jota kuutamo komistaa.

Kirkkain juhla...

Ilta tummenee,
Yötä vasten nojailee,
Päivän varjot sivuillaan.
Joulukuinen ilta,
Kiire täyttää ihmiset,
Hymytön kulkue,
Vaikka kirkkain juhla tulossa.

Automies...

Heilautin kättäni,
Tervehdin toistamiseen,
Automiesten tapa,
Heilautaa lapaa,
Niin kaffeella on
Tuttavallisempi olo.
Ammattiylpeys ja yhteenkuuluvaisuus
On
Kuljettajien logo.

Asiat...

Tärkeät asiat näkevät päivänvalon,
Joutavat iltaan uupuvat,
Yönselkään taipuvat.
Asiat kuljettavat tietojaan,
Joskus enemmän,
Joskusen vähemmän,
Mutta asioina mielensylissä.

ymmärrän...

en enempää mieti,
en alkuunkaan pystynyt,
en ymmärtänyt mitä
pitäisi ymmärtää,
käsitän vain, etten
kaikka ymmärrä.

tulen viereesi,
kehoitan sinua ymmärtämään,
et sinäkään käsitänyt,
mut
sen yhdessä ymmärsimme,
ettei kaikkea tarvitsekkaan.

ikimänty...

elämä on
ikimänty,
satoja vuosia elänyt
tervaskanto,
aarniometsän salaisuudet,
metsän kuiskaukset,
luonnon tuoksut,
elämä on aarniometsän
ikimänty.

kiitos...

elämän vaivaloisuus
katseellas kaikkosi,
huonot mielialat,
hurmiosi karkoitti,
sinä sydämmen lämpöinen
lähikaupan kassa,
kiitos,
päivästäni.

sormenpäät....

sormenpäät sinisenä,
pakkasta hiostaa,
minua kylmättää.
ostin käsineet hukatakseni
ne kauppareissulla.
kivat sulle, kivat mulle,
totesin,
kun
näin hanskani
kirpparilla myynnissä,
oli hinta pudonnut puoleen,
ostin,
kun
halvalla sain.

herran köyhä mieli...

herran köyhä mieli,
rikkaaan köyhän herrasmieli,
en tiedä mitä tarkoittaa,
sillä
tuli välähdyksenomaisesti
aivojeni viestintäosastolle,
joten jakelen sen tänne
julkiseen mediaan,
jotta kaikki tiedonnälkäiset
virkoaisivat
mietiskelemään.

pakolais naiset...

mis on tyttöset pakolaisvirtojen,'
täällä
aikamiespojat
morsioita vailla.
monet kylät sukupuuttoon kuolevat,
ellette tuu
avittamaan
tätä
karujen selkosten pitäjää.

kiel taitoo ei tartte,
eikä
mitään muutakaan,
riittää,
kun
lämpöä riittä.

Juoksen...

Juoksen, vaikka kerkiäisin,
Hymyilen vaikken surekkaan.
Turhasta krääsästä huolimatta
Kaikki hankittu on tarpeellista,
Kipot ja kattilat,
Entiset ja nykyiset heilat.

Oikeus..

Jokaisella on oikeus elää,
Niin hiirellä,kuin kissallakin,
Ihmisellä, eri näköiselläkin.
Itikka inisevä arvonsa ansaitsee,
Kärpänenkin jotenkuten.

valtion velat....

jos valtiota hoidettaisiin,
kuten pörssiyhtiötä, sehän olisi pääomasijoitettuina valunut
veroparatiiseihin, vain
köyhät puolukan poimijat
maata asuttaisivat.

valtion velka on syömävelkaa,
sillä on kasvettu ja vartuttu,
nyt vain
puuttuu
työmaat, joissa paksua rannetta voisi
työstää

jos kokoomus ja keskusta saisivat
yksin päättää,
tämä rakas isänmaamme olisi ollut
ryssän taskussa jo iät ja ajat.

syön karpaloita,
kirpakoita,
suon silmästä,
isänmaan sisimmästä,
siellä ei
valtion velat kellu.

elät kerran...

ihminen elää kunnolla
vain
kerran,
loput ajat
miten sattuu/

   syntyy sentään kerran,
kuoleutuminen on
toispuoleista
hommaa/

   jäätelöä täytyisi syödä
kuolinvuoteella,

sillä on kova menekki
tuonpuoleisuudessa/

mielesi herra...

älä murenna,
kokonaisena elele/
elämäsi on ainutlaatuista/
pirstaleina et nauttisi/
palasina et tuntisi

muruset maailma syö/
palasina ahneemmin/
kokonaisena olet
elämäsi näkijä/

mielesi herra/
nautiskelija verraton/
kivuton kiipeilijä

lottosin...

lottosin,
otin viekkaan asennon,
kaikkia lainalaisuuksia uhmasin,
lottosin ja
voittosin

nyt hykertelen,
omissaoloissani
nyhertelen

muut kattoo kieroon,
mää
kohti suoraan,
mulla on road way

rakkauden hyökyaallot...

rakkauden hyökyaallot
eivät sulojalkoja vilkuile,
vain niitä romanssin
kuumia huulia,
tuliliemessä keitettyjä
suudelmia
 tämmöisiä mietin,
surkastun ja
ihastun

pelokas...

pelokasta palentaa,
pelotonta kuumottaa,
hammassärkyinen potkii
kynnyksiä,
avioeropotilas ryyppää
baarissa,'
jossa uudisasukas putsaa
pöytiä ja potilaan taskut

kohtaloita,
kärsittyjä tosielämän
vaiheita

helluntaina on heilat
häipyneet,
kesä menee palellessa,
hammaskin kipuilee,
ryyppäsin ja putsattiin,
kohtaloita
tosielämän

sekatavarakauppa...

sekatavarakauppa,
hyllyt tarvikkeita elämän
päivään,
palvelua elämän nälkään.
kivijalkainen puoti, jossa tuoksut
tuoksuvaismmat,
tuotteet maukkaimmat
kylläiseen päiväänkin.

käyn hybermarketin
tarjouksissa,
tunnottomissa
tuotteissa,
en saa sekatavarakaupan
palvelua,
en tuoksuja
maukkaita,
saan bonukset ja parkkisakot.

uskonnot...

uskonnot lietsovat
pahuutta,
uskonnot ovat pirun viekkaita
saarnaajia,
uskontojen avulla
raakuudet hyväksytään

väkivaltaiset ihmiset...

väkivaltaiset ihmiset ovat
sielunsairaita,
ahneen vaarallisia,
sillä he hymyilevät
väkivallassaan

arvoton...

arvoton on ihmisen elämä,
jos ei tunnoillaan elä,
arvoton on ihminen,
jolla sieluton mieli.

olen demari...

olen demari,
olen isänmallinen,
olen uskonnollinen ja
uskollinen,
eikö siinä yhdelle
elämälle ole tykö tarpeet...

olen muutakin, mut
nuo tuli ensiksi mieleen...

nämä esittelyt siksi,
ettei
luonnottomaksi luultaisi...

ratsujääkäri...

olen ratsujääkäri,
keltalaattainen
isänmaan valalla käynyt.
  hennalan krh,
hitsi oli ne aikoja.
  nyt on eri veikot
tuossakin huushollissa,
silloin ei räjitty seinille,
silloin asento oli
suoranmallinen,
isänmaallinen.

työpäivä painaa...

työpäivä takana,
selässä painaa,
pää retkallaan,
mieli peltomudissa.
  olenko valkoinen orja,
olenko itsenäinen torppari vai
olenko aatellinen
duunari?
minussa on orjan vikaa,
herrankin,
minussa taitaa olla kaikki
ihmisten taudit,
siksiköhän duunin jälkeen
paikkoja painaa?

Ruuvasin

Ruuvasin hyvän mielen päälle,
Ruttumieli roskikseen.
Miks niin tein,
Huvin vuoksi vain,
Ja oloni kevyemmäksi loin.
Joulumieli jaloin,
Omin käsin soin.

huvittaa...

yksinäisyys luo
mielen seuralaiset
kylään,
tarinaa solkenaan,
miettimistä mietintöjen
perään.
yksinäisyys auttaa miettimään,
kääntämään ja vääntämään
asioita,
niitä ei seura suo,
vaan huvillaan huvittaa.

pikkuvarvas...

pikkuvarvas,
jukranpujut,
huomasin sen jälleen.
oli kipristynyt toisen kainaloon,
vienosti siellä nyhjötti.
  kynnen leikkasin,
sirosti sipasin,
pikkuruiseni painui
onnesta sijoilleen.
  ukkovarvas,
paksu,
ei välitä mistään,
puukolla sipasin kynttä
lyhkäsemmäksi,
ei mitään elonmerkkiä
koko
pottumaisessa olossaan.
  muut kolme menivät
siinä sivussa.

keittiön pöytä....

ensin luulin sinua
toiseksi,
sitten muuksi,
mutta nyt
ootkin ihan omanain.

ehin sinnuu kapakoitten
valomerkkeihin saakka,
välillä konttasin ulos tullesssain,
en sinnuu huomannu,
kunnes,
katsoimme
samaa
tavaraa
kirpputorilla.

nyt tuo yhteinen
kiinnostuksemme on
keittiömme
pöytä.

Roskiksen joulu...

Jouluvalot ikkunoissa loistavat,
Kodit lämpöään juhlistavat,
Kotien tuoksut kadulle tuoksuu,
Jossa koditon osansa saa.
Roskapöntössä jouluaan
Koditon viettää,
Antaa mietteensä vaeltaa
Jouluihin,
Jolloin hänkin joulupöydässä
Vapahtajan juhlaa nautti.
Silmänsä kostuvat,
Hän muistaa onnen olleen hänelläkin.

Ystävällinen...

Ystävällinen käytös,
Sillä
Voitat vastustajasi
Vihaisemmankin,
Sillä hänkään ei voi vastuustaa
Ystävällisyyttä.

sähköbussin asiakas...

varhainen aamu,
melkein aamuyö,
kaupungin herää,
ihmisten ikkunoihin syttyvät
huomenet.
   ajelen viimeistä vuoroani,
muutama väsynyt
kyselee vointejaan,
  kerron totuuden.
työvuoroni saa odottomattoman vieraan,
rotan, joka päätti
hypätä
sähködösän kyytiin.
Rotta on aikaansa seuraava,
etupenkille mätkähti,
kerroin auton teknistä puolta,
reitin se tunsikin.
  auton virrat vähissä,
kuten itsellänikin,
käänsin auton varikolle,
ojensin loput eväät
ystävälleni ja me kolme
menimme tahoillemme,
latautumaan,
minä kotiini,
rotta omaansa ,bussi
talliinsa.

menneisyys...

menneisyys on tämänpäivän
näköinen,
tehdyt teot,
tänään näkyvät,
menneisyys ei koskaan
sillänsä
huominen,
sillä
tämänpäivän
teot meneisyyden
huomiseksi
veivaavat.

sanat...

kun sanat eivät
aukene,
silloin nyrkit
heiluvat,
mielet sekasortoisesti
sanoja sotkevat.

mustat silmät,
myrkytetyt mielet,
kun sanat eivät aukene.

sanat,
silmille kuuluvat,
korville osoitetut,
niillä on merkitystä.

ilonpäivät...

ilonpäiviä juhlitaan,
hymyhuulin vietetään,
joskus baarin kautta,
joskus
ihan muuten vaan,
mut
ilonpäivät on
hyviä päiviä.

sekasorto...

kun elämäni on sekasorrossa,
kun heikkouteni
polvistaa,
sinä,
ystävä
tuet,
tällä tunteella uskallan elää.

kohtalon toverit...

tuttava on kiva,
turvallisen hyvän tuulinen,
ei aivan
läheinen,
muttei pitkienkään matkojen
takamailla.

ystävä on
ihokarva,
ihminen,
joka aistii tunnelmistasi,
yskii,
kun voit
kehnosti,
juhlii kanssasi,
kun juhlittaa.

yksinäisyytesi on
aikaasi,
se rentouttaa,
elämäsi
avain.

sirunen...

elämäni on maailma,
sinitaivas kattonaan,
kielokimppu pöydälläin,
katseeni kauas siintää,
vuorten taa,
sinne kielomerteni
unelmiin.

elämäni on ihme,
suoranainen lahjani,
itsellein,
siksi sitä kieloilla
kukitan,
päivääni hyvin mielin
kuletan.

kaikki mitä tapahtuukaan,
se säädetty
sinitaivaan
ylisillä,
siksihän tähdetkin
hymyilevät,
kuutamo hyväilee,
aurinko lämpöään suo,
siksi
elämäni on ihme,
olen sirunen
sinitaivaan maan.

kotonain...

elämän kiire
väsyttää,
palaan maaseudelle,
palaan juurillein,
lopetan menemisen,
vieroitan tulemiset,
siellä kotonain.

kaupunki tarjosi mieleni
ehdottomat unelmat,
kokeilin,
yritin itseni sorvata siihen,
mutten sopinut niihin
unelmiin.

suuruuden egonomiat
saavat elämän halvalla,
minä palaan kotiin
maaseudulle,
jossa kaikki on pientä,
mutta suuren suurta,
sitä,
jossa mieli lepää.

metsäkuusi....

metsäkuusen tuoksu,
joulukoristeet yllään,
tuikkiva tähti
kynttilöineen.

tuoksu täyttää
keittiön,
valo luo tunnelman,
joka arkipäivistä
eroaa.

saunapuhtaina perhe
joulupöydässä ruokailee,
lapsukaisten kirkkaat silmät
kuusen juureen napittuu,
lahjapaketit kuusen jalkaa
koristaa.

kolmas poro...

aurinko ei ole viellä
noussut,
olen ekana hereillä,
niin luulin,
mutta
erehdyin,
katsoin
akkunastain,
pihaa ylitti
poro,
toinenkin,
kolmas ja se veti
joulupukkia reessään.

tyhjä olo

tyhjä olo,
ei kiirettä,
ei huolet heti kielen päällä,
huominenkin tuntuu tulevan
painollaan,
outo juttu,
normaalisti olen,
kuin
hellan uunin tulikuuma
kekäle.

elävä kuollut...

elämä on pieni ihme,
isopas,
en käsitä,
elelen hymyssä suin.

tänään pers auki,
huomenna täys,
kummmankin yhteinen
tyhjennys.

mulla on rytmi veressä,
sydän hakkaa täyttä laukkaa,
nuppi punasena
juopottelen,
lääkäri ihmettelee:
elävä kuollut.

alhainen....

seuraat,
kuinka muukalaista
ivataan,
katsot,
kuinka ylenkatsotaan,
olet tekijöitään
alhaisempi,
sillä
sinähän alhaista toimintaa
hyvillä silmin katsot.

yksipuolinen...

yksipuolista totuutta tuskin
lainkaan,
totuus monissa silmissä,
käsissä ja
sanoissa sanotuissa.

yksi totuus on vain
mielipide,
sananvapaus, joka ei sido
totuutta totuuteen,
ellei toinen sitä
vahvista.

Padasjoki....

vuodet seuraavat minuuttien
kulkueessa,
päivät iltoja varjostavat,
yöt
kuutamoa palvovat,
joita satakieli ihastelee
afriikan lämmössä,
olen elämäni vuosirengas,
satakielinen
Padasjoelta.

en hoksannut....

en hoksannut,
nyttemmin tajusin,
helpottaa,
toivo paremmasta
siintää,
mahdollisuuteni
elävät.

aattelin kaikkein pahinta,
pölkynpäälle päätäni sovittelin,
pois kaiken pyyhkäsin,
itkin ja kurjistuin.

ny oottelen päätöstä
armasta,
mut jollei tule,
niin sittenkin
oloni mukavustunut.

joulupukki....

joulupukki, joulupukki,
lapsuudestani kaikuu,
ilomieli kuusen
ympärillä raikui,
silmät odottavat,
kilttinä oloa vakuuttivat.

lapsuuden joulut,
köyhyyden rakastamat,
lahjoitta vietetyt,
ne mieleltäni yhäkin
lämmittää.

paras lahja oli
yhteinen hetki,
saunan kipakat löylyt,
notkuva joulupöytä,
ne yhäkin
maukkailta maistuu.

lumivalkoinen...

laakista mieli ylentyi,
ensilumi valloitti tienoot syksyiset,
joulun kunniaksi
luontoäitee
tienoot koristi.

mieli valostui,
synkkyys hellan uuniin
heilahti,
valomieli elämään
liekehti.

pienestä on ihmismieli
valettu,
lumivalkoisilla pientareilla
katettu.

korea mänty...

korea mänty
mäellään,
siinä iät ja ajat,
monet sukupolvet
mäntyä halanneet,
miljoonat linnut
siipiään huilauttaneet latvassaan
koriassa.
mänty on ikihonka aarniometsän,
metsän,
joka aikaa seuraa,
pilvetkin kaverinaan

Diesel on joulukinkun kuvepalat...

Ajelen autolla, jossa
Joulukinkun roiskeet on jalostettu
Dieseliksi.
Hyvin hurisee, kinkun syön jouluna poskeeni,
Hellurei.
Niin loput tuosta diselistä on tuotanto eläinten
Lantaa sekä
Ihmisten jätettä,
Hellurei,
Kierrätys kunniaan,
Nopeuteni on kolmatta sataa,
Possuissa on potkua.

Joulu...

Joulu kaikilla mielillä
rauhanonnen aikaa,
mielten hyvämielisten.

Joulu on ihmiskunnan
juhlista suopein,
Joulu on vuoden lopulla,
rakkauden pyhillä paikoilla

Joulua toisenmielinenkin
kunnioittaa,
sillä
rauhaa kaikki
tahtovat,
Joulun hetki sen hetkosen
suo

ihminen on tuotantoeläin...

ihminen on tuotantoeläin,
aikansa lypsää,
sitten lahtipenkkiin
työttömän anelijan.

toimelias mieli,
osaavat kädet,
miksi
yhteiskunta lantalaan
heittää

ahkera ihminen,
laiskaa ahkerampi,
hälle työttömyys
karun elämän ilta

ikimetsä...

ikimetsä, kotimme
aikojen alusta,
sieltä luonteemme luotiin,
sieltä
tunteemme juonteet,
ikimetsän kätköissä
sieluäiti hyräilee,
ihmislapsiaan tuudittaa.

viekas....

viekas kanssaihminen,
epäpätevä kohtalo,
kädet hällä työttömät,
mieli kateellisen
toimeton

ahkeran saannokset
kiinnostaa,
mut
ei osallisuutta
uurastuksiin,
vainen kateuden
panettelut

viekas kanssaihminen,
häntä uurastaja ymmärtää,
hällä kädet
osaavan toimettomat.

ilmastointi sopimus...

ilmastosopimus,
elämän sopimus,
tulevaisuuden sopimus,
jos vainen toteutetaan.

savupiiput savuttavat,
tuotannon hurjimmat,
niillä elämä karuuntuu.

ihmiskunta on petolauma,
mutta
järkikin luistaa,
kunhan laidunmaat
katoavat.

aika...

pienet hetket,
hetket, jotka itseen mahtuu,
ne hetket,
rakkahinta aikaa

elämä on aikaa,
ihmisen ajastamaa,

toiset menoon hurjimpaan,
toiset rauhaisampaan,
elämä itsensä aikaa

jätättää usein,
mut hyvällä mielellä ajassaan
käy

Joulut...

lapsuuteni Joulut olivat
kovia paketteja,
hyvän mielen kelkkamäkiä,
ilomielen lumivalkoisia

aikuisuuden Joulut menivät
lomapäivinä kiireisen
työuran,
siirsin Joulut lapsuuteni
omien
pellavapäitten huomaan,
paketteinen kovineen

nyt, kun kaikesta on aikaa,
Jouluni tuntuu
Joululta, jos saan
hymysilmät
lapsukaisten,
pehmoisen lahjan

ensimmäinen ihminen...

kaikki juontuu eilisestä,
eilen aloin,
tänään jatkan,
kaikilla on alkunsa,
puullakin juurensa,
laudalla kantonsa.

ihminen oppii eilisestä,
muuten eiliseen jää,
viisain ihminen on
itseoppinut.

ensimmäinen ihminen
mietti eilistään,
antoi sen jälkikasvunsa
mietittäväksi.

OnniBus...

linjuriauto noussut
kulkupeliksi
halpojen menojen,
helppojen tulojen,
kiitos OnniBus.

eurolla  matkani kulkee,
takaisin toisella,
nautin, kuten herrat ennen muinoin,
kuljettajani vie,
takaisin tuo

tää matkalta maistuu.

aamu...

aamu ennen ääniä,
aamut ovat hyvän päivän
hetkiä,
niillä jokainen aloittaa,
mut vain toiset malttavat.

kanat orrellaan,
kukko uninuu,
aurinko takamaillaan,
.
rauhaisaa aikaa,
lataudun päivääni,
minulla ei kiireen häivääkään,
kuten ei myöskään pihalla
kävelevällä
kissallani,
joka yö-juoksuiltaan
saapuu.

lomittuu...

olet ihminen, joka
saa mietteliääksi,
ihastun ja suutunkin,
rakastun ja eroan,
olet ihminen,
jonka kanssa
elämämme
lomittuu.

kissa keittolihoiksi...

ihminen on eläin,
kissa ja sikakin,
lintu ja kalakin,
ihminen on joukon tuhohyönteinen,
toistensa
syöjä,
sikaressukin pyllyineen joutuu
moneen ahneeseen kitaan,
makkaroiksi välipalojen.
     kissa säästyy yhdeksän hengensä
ansiosta, ja toisaalta
 muutenkin sitkeää keittolihaksi.

maanantait...

maanantait on kohtaloitten
ensimmäisiä
aamuja,
himmeitä
viikonlopun mietteisiä,
kalpeina moni
juhlija arkeensa
istahtaa...

pirun kanssa...

pirun kanssa valssattiin,
vapahtajan kanssa
tunnelmoitiin,
koko ilta humpattiin,
pullonpohjat
näkyivät,
naurusuussa
sammuivat ilonvalot,
aukesivat
aamun krapulaiset himmeät
tunnelmalliset.

silmät....

hyvä ihminen tuntuu tutulta,
ilkeä vieraammalta,
samantekevät
muinamiehinä huit hait.

ihmisen silmät kertovat
tuhannesti sen mihin
sanat eivät yllä,
silmissä on sielun peili,
niillä näkee ihmisen läpi,
niillä muistotkin
näkyvät,
tulevaisuus hahmottuu.

Muistot...

Entisajat ovat kauan eläneen
Yksinoikeus,
Nuorethan vasta unelmiaan
Varttuvat.
Ennen oli tuskaisen mukavaa,
Silloin aurinko hymyili,
Joulut olivat tuvan kokoisia,
Ihmiset pukkiakin
Teitettelivät.
Nyt on toisin,
Marketin pukki on salapukuinen vartija,
Kerrostalot kylmiä,
Hissi kiskoo ylös, alas,
Lumikin on sulanut,
Kalman kalpeaa.

Joulupukki...

Lumeton talvi,
Pidempi syksy,
Kaukana suvijuhlat,
Mut pajunkissat kukkivat
Kevään kunniaksi.
Joulukuusi koreana nurkassa nököttää,
Pukki selällään kynnyksellä,
Iloisesti sahtiin sammui,
Lapsenlapsi nykii pukin partaa,
toteaa papan kuorsaavan.
Elämä on.

Kelirikko...

Maisemat on apaattiset,
Mielialalla alin vointi,
Fiilikset luutamummon harjan varressa.
Kurjuus, siinäpä läppä lentää,
Perkeleen nielurisatkin punoittaa,
Kurjuus on kelirikko,.tästä täytyy
Päästä koville pinnoille,
Muuten olen syvällä suossa.

oljenkorsi...

rukous on toivoton juttu,
mutta oljenkorsi
hukkuneen.

sivuovet...

elämä ohjaa kulkijaansa,
elämä ravitsee
nälällänsä,
pois on kulkijan turha
mennä,
elämässä ei sivu oviakaan.

elämä on  aarreaitta,
täynnä
kultaa ja mirhamia,
muttei
sivu oviakaan.

nolottaa...

menetettyjä hetkiä en takaisin saa,
tulevat ovat mahdollisuutenain,
olen elänyt elämän virrassa,
en ole huomannut itseäni ja läheisiäni,
olen vaan tuulispäänä mennyt.

en voi katuakkaan,sillä
olen yrittänyt elää ansiokasta
elämää,
vältellyt pahuutta ja kieron teitä,
mutta
vaivaiset ovat käteni,
se minua nolottaa.

terrorismin idut....

toimettomuus
toivottomuudeksi syventyy,
mieli alentuu,
ihmismieli epätoivoisiin
aatosten tekemisiin
kulkeutuu.

yhteiskunta,
isämeidän,
järjestä työtä ja liikuntaa,
pidä huonoimistas huolta,
säästät epätoivoisten ihmisten
epätoivoisista teoista.

terrorismi itää hyljätyn ihmisen
mielessä,
rikollisuus on epätoivoinen
keino päästä
alemmuudesta.

Työtön...

Työtön toimeton,
Yhteiskunnan hylkäämä,
Elämän toivoton,
Semmoinen on tulevan rikollisen
Kasvualustaa.

unelmat....

arvat mahdollisuuden luo,
onnen huumat esiinsuo.
arpoja onnen monta,
mieleni onnea etsimässä,
vihdoin arvan nostan,
raaputan ja
voitan.

voitin,
mutten pääpalkintoa,
en edes sivullisia,
voitin
unelmieni unelmat,
toteutetumattomat
unelmani.

gooberin testi...

juoksin gooberin testin,
kaksitoista minuuttia kesti,
ratakierros kaukaa häämötti,
minä kuntoihme yhäkin
lähtötelinessäin.

rakkaus...

rakkautta ei ole,
on vain yhteiset velat,
molempien nimet
velkaiset.

rakkaus on naurun asia,
mukavaa,
muttei kovin kestävää,
kestävämpää on
ystävyys,
sehän perustuu
luottamukseen

rakkaus on koettava,
luonnevikaisen hommaa,
näin jälkikäteen
huomattuna...

uskon Jumalaan...

uskon Jumalaan,
mutten sitä sinulle voi
näyttää,
voin vain katseellani todistaa,
sydämmelläni tarjota,
elämälläni esitellä,
uskon....

ryyppäsit....

syön itseni uneen,
rakastan sinua
unieni takamailla,
kielomeremme rantakallioilla.
  olet unissain,
olet kuollut
aikoinaan,
     ryyppäsit itsesi minusta
pois,
odotat nyt kiihkeämmin
siellä kielomertemme
kielekkeellä,
selvinpäin.

uhri...

taivaan talikynttilät
iltaasi tuikkivat,
kuu  pihapolkua
valaisee,
on sysimusta
tammikuinen yö,
susien lemmenyö,
äänet vuorilta kiihkeästi
sinua kaipaavat,
olet seuraava raukkauden
uhri.

paras joululahja...

paras joululahja on
aikasi,
suo aikaasi lähimmäisellesi,
ole läsnä hetkisen,
siinä lahja kallisarvoisin.

itsensä kokoinen...

ihminen on itsensä kokoinen,
iso sydän paljon lämmittää,
suuren huoneen kerrallaan,
siinä on kiva muittenkin

pieni ihminen itseään vartoo,
luihusti vieruskaveriaan vahtoo,
huone kylmä,
siellä ei kiva
kenenkään

Ihminen on kani

Ihminen on elukka,
Kaksjalkainen suursuu,
Päiväntasajalta marssi yli pohjantähden,
Sinitaivaan alusmaille,
Härmän suonsilmäkkeeseen.
Muut suursuut
Elatusmaksujen leireissä pitkin
Pohjanmaata.
Ihminen on hillitön
Sikiämään,
Ihan kani.

Linjurikuski....

Kohtpuolin työtön heiluja,
Yhteiskunnan elätti,
Kyl elämä pistelee.
Yli kolkyt vuotta rattaita kuletin
Sit tuli metro läntinen,
Työttömäksi rattaani ajatti.
Viel olis tehoja rattia vääntää,
Kilometrejä niellä,
Mut missä kohtaloin pyörät
Pyörähtää, siit unelmoida
Taidan vaan.

Unelmat...

Suuret unelmat täydellisimillään,
Jos eivät toteudu,
Siksi hurjia unelmoin,
Elän onnen tähtisumussa,
Arjen harmaus unelmia
Pyörittää.

Ihmisen täytyy olla pieni,
Jotta suureksi mahtuisi,
Unelmat eivät täyteen
Elämään sovi.

Työt loppu....

Mukavaa hommaa,
Ajettu kiel vaahossa
Kolmet kymmenet kuunkierrot,
Nyt on yt :-):-)neuvottelut niskassa,
Kyllä kyrsii,
Mistähän sais työpaikan armaan:-
Ajokelit mulla tasaisen matkan
Armaat,
Ei pintanaarmuja koneissain,
Kellonkin oon oppinut ajastamaan

Kohtalo...

Katson itseäni,
Kuljen muistoistoissani,
Elän menneitä,
Itken ja iloitsen,
Toiset huithait ohitan,
Niissä tunnetta ei nimeksikään.
Tänään kehrään,
Huomisesta en tiedä,
Sillä kohtalon ovi on avoin.

luontopolku...

luontopolku tarjoaa
minulle rauhan,
äänetkin hiljaisuudessa
mielessäni kumartavat kohti
luomakunnan suurinta
ihmettä,
elämää.

näyteikkunan joulu....

näyteikkunan joulu
loistaa,
lahjat kauniit pukin
kontissa armaat.
  pienen lapsen ilme
iloinen,
katseensa unelmoi,
mielensä
pukinkonttiin johtaa.

joulu on antamisen
aikaa,
joulu on rauhan aikaa.
  näin ei kuitenkaan
aina ole,
joulu on ilon ja surun
aikaa.

mieli täynnä...

askeleesi painavat,
mielesi painaa,
etkö kulkuais helpottais

mielesi avautuu,
kunhan istahat,
jutustelet vaikkapa
tuonpäiväisitä,
mut nopiammin lastisi kippaat,
kun
mieltäsi painavista  haastelet.

hevosella on iso pää,
käveleekin pää alaspäin,
antaa sen hoitaa ne hommat,
ihmisen kuuluu kävellä
nokka pystyssä,
kevyin jaloin.

maahanmuuttajat...

maahanmuuttajat,
arat astujat,
kuoleman jättämiä,
kohtalon verestämät.

rikolliset heihin sonnustautuu,
apua toisten hädästä
anovat,
heillä yhäkin  kädet verestävät,
silmissään julma katse.

meidän tulee nähdä
itkevä sydän,
arat silmät,
vilpitön mieli,
sellaista ei terroristilla ole.

sinitaivas....

kaikki sininitaivaan tähdet,
kaikki kuun kappaleet,
pilvet ja myrskytuulet,
niissä maailma elää,
ne muistavat maailman synnyn,
ne tietävät myös kuoleman.

avaruus, tuo pohjaton
sinitaivas,
sanaton hiljaisuus,
siellä sijaitsee
kohtalomme.

varaudun...

varaudun kaikkeen,
ennakoin tulevaa,
tutkailen elämääni,
mutten
kaikkea
taidakkaan,
kohtalon voimakas käsi,
se minua
sittenkin riepottaa,
hieman hyväilee,
mutta
ennenkaikkea ohjaa.

meri..

katson merelle,
jäätynyt,
myrskytuuli pyyhkii
lumipintaista jäänpintaa.
kasvoni ahavoituvat viimasta,
käännän selkäni,
palaan keväällä,
silloin
lounaistuuli hyväilee merenpintaa,
naurulokkia naurattaa ja
sisimpäin saa kauneutta vaahtoäiden.

kaiket päivät...

kaiket päivät heräämällä
aloitan,
lopetan nukkumaan
mennessäin.

päivät ovat valoisia aikoja,
alut ja loput hämärän
sävyissä.

olen ikämies,
päivänvalo on
sävyttänyt elämääni,
olen herännyt ikäni verran,
nukkumaan mennyt
yhden kerran vähemmän.

syvät mietteet...

syvät mietteet,
joulu lähestyy,
tiedän tarinat,
olen kokenut
kuusen tuoksun,
mut
syvät mietteet,
ne yhäkin
kuusen kätköissä.

yrjö...

miekkailet tuntojensi
kanssa,
toinen puoli sinua haluaa
rilluttelemaan,
toinen tyynesti
kotisohvalle makoileen,
on viikonlopun ensimmäinen,
perjantai.

meet rilluttelemaan,
saavut sohvalles,
yrjööt niskaasi,
kaikki hyvin,
kumpikin ottelija sai
mitä
tilasi,
sinä sait
yrjön.

hämärä...

hämärä saa valon
näyttämään
kauniilta,
vaikka väritönhän sen
loisto

valo luo varjon,
kunhan vain käännät selkäsi,
hämärä saa tunteet
pintaan,
valo aukaisee sielun ovet,
varjot häipyvät

kasvosi...

kasvosi näyttävät entisajalta,
mut
tyynytät niitä,
olet oppinut näkemään,
olet taipunut tuntemaan,
ja
muistisi on edellispäiväinen.

et itke,
et murheissa
valvo,
vaikka eilisesi
oli
murheen murtamaa,
kasvosi ovat tyynen
rauhalliset,
olet oppinut
näkemään.

Lehtolapsi...

Synnyit viattomana,
Tahi niin uskottelet.

Kuolet vaitonaisena,
Sillä et sittenkään ollut syntyessäsikään
Tahraton,
Geenisi kantavat
Tunnontuskia,
Isäpuoleltas ahnehelta,
Äitisi hätävaralta.

Äitisi kantoi huonoa omatuntoaan,
Sillä lehtolapset olivat tunnontuskaisia.

Yö duunarit...

Keskiyö kuumottaa,
Täs välissä eniten haukottaa,
Uni makialle maistuis,
Mut aamu viiteen täytyy,
Olla silmä kirkkaana.
Yö on erilaista aikaa,
Duunarit ihan omanlaatuisensa,
Mut ihan ihmisten oloisia,
Ihekkin.

Elän...

Elämän ilo, sitä olen kaivannut,
Sitä olen kaivellut,
Olen kivet kääntänyt,
Itseäni puistellut.
Elän pienillä pilkahduksilla,
Pienen pienillä valonkajahduksilla,
Niille en varjoa tee,
Niillä huomistain elän.

Erehdyin

Luulin olevani luottamuksen arvoinen,
Erehdyin,
En ollutkaan,
Syy ei ole sinun,
En tämän parempaa itsestäni saanut.

Odotan...

Odotan itseni ikävään,
Uneton on silmäni,
Rauhaton mieleni,
Miksi et päästäsi mieltäni
Odottamasta...

Arki

Rakkaus on arjen romantiikkaa,
Kesäisiä iltoja,
Lumipyryjä,
Äänekkäitä sanoja,
Hiljaisuuttakin,
Mut
Arki rakkauden syvempää.

isänmaallinen...

olen isänmaallinen,
äidin hellä syli,
isän turvallinen

olen duunari hymysuinen,
sillä
isänmani on
sinivalkoineen,
pohjolan kaunehin
pohjantähti

veljeilen yrittäjä ystäväin
kanssa,
hehän minun laisiaan,
yllämme isänmaamme
siniristilippumme liehuu
yhä vain

yhteishenkemme on
koetettua ollut,
hyväksi havaittu,
jatkakaamme
veljeilyämme
yhä vain

herran jumalat....

herran jumalat eivät
pirun kevätsäitä sulattele,
heillä on puutarhatöitä,
kalmiston takapihalla,
kukkivat kunnaat,
ihmisen jalostamat,
viljavimmat laidunmaat

uskovainen ihminen,
vartin kerrallaan,
kokoaikaisesti
harmaannuttavaa

sopivasti pakana,
sätkäsuussa heiluva,
parin tuopin tuuletuksessa,
siinä on herran jumalten
potenttiaalinen
lannoite viljavien
laidunmaitten.

työ ja esa....

työ,
elämän enemmän,
työpaikka on sosiaalinen minä,
tilipäivääkin odotan,
työ,
ihan kuin esa,
kolme kirjainta.

ei yli-tahi ali-ikäinen...

varon hyviä päiviä,
mukavaksi mukaudun,
vaarat unohdan,
suonsilmään uppoan.

pessimesti ei pety,
mut,
tylsä tyyppi
kapakassa.

leikkisä mieli,
hymyn mukavat suupielet,
minihame,
ne mieltä
piristää,
mut
ei yli eikä ali-
ikäinen,
sillä vastuut
elämän mittaiset.

luonnostaan...

ihminen muistaa mitä haluaa,
toiset kaiken,
toiset eivät mitään.
  kummankin kanssa on
oivallista elää,
mutta vain
tarvittaessa.

ihminen ei ole patteri käyttöinen,
ihminen käy hyvillä tuulilla,
pahoilla päivillä,
joskus vetelenä sohvallansa,
ihminen käy
luonnostaan.

elämän kulkutiet...

elämän kulkutiet,
joka sään pikatiet,
elon kulkusuunan pituiset,
kaarevat elämän notkoissa
mutka mäkisissä,
alamäkien silmukoissa,
elämän kulkutiet,
itsensä mittaiset.

ihminen ei kuolekkaan....

ihminen on kuolevainen,
toiset pystyyn kuolevat,
toiset eivät
haudassakaan.
 toiset elävät väkinäisesti,
toiset
käyttävät elämää hyväkseen,
täysin rinnoin elämää itseensä
täyttävät,
heillä hymyn päivät kättä
tervehtii,
väkinäisillä
perkeleet kutkuttaavat niskavilloja
aamusta aamuun,
mut he ovat kummun alla hiljaa,
eläväisellä sielläkin
juttua riittää.

jäte kuljettaa...possukin...

kusen,
aika usein,
paskon vähemmän.
ajan autolla, joka käy kusella,
teurasjätteillä ja
lannalla.
  sytytys on kohillaan,
joulukinkut eivät menneet
kaupaksi,
polttoaineeksi joutuivat.

hevosen paska haisee hyvälle,
kissan ei,
ei kusikaan,
mutta mulla on kolmesataa
hyvänhajuista hevosta
konepellin alla.

ruttunaamat....

ruttunaamat kulkevat
koko jalkakäytävän
leveydeltä,
toinen jalostetty rypylliseksi,
narun toisessa päässä
syntymävika.

soitin pyörän kelloa,
jotta ohitse pääsisin,
keskisormea synnynnäinen
näytti,
jalostettu tuhisi
vaahto suussa.

ruttunaamojen käytös ensin
suututti,
mut
sitten kunnolla
hymyilytti,
eihän se
töykeys ole
jalostetun vika.

voi....

voi, kunpa tietäisitte millä
älyllä
maailmaa hallitaan,
totesi entinen ihminen.

elän tätä aika,
uskon ja koen.

hallituksemme
nyhtää joka euron
pääomasijoittajille,
sisämarkkinat hiipuvat,
mut
 hallitus vaan
pakkolakisuuttaa.

kommunismi on näivetystauti,
hallituksemme on
kommunismin
ilmentymä.

raatokärpänen...

ihminen ei suuremmaksi kasva,
vanhetessaan
höpertyy,
kasaan luiskuttuu,
vikiseväksi
harmaantuu.

ihminen on raatokärpäsen
velipuoli,
täysjärjetön mielipuoli,
syö,
muttei muista
mutustella.

nyystölän lahti....

vaikka kaikki näkisin,
joka paikassa kävisin,
elämää nurinperinkin
kokisin,
silti en
olisi mitään nähnyt,
ellen
olisi saanut Nyystölän lahtea
varpaillani litkutella.

johtajien virheet...

johtajien  virheet
alaiset kantavat,
pienten lasten silmät
itkevät,
nekin johtajat
saivat surun kyyneliin.

johtajat vallanmaan,
hyvin harvoin toivonmaan,
heillä tiedot ja taidot
kevyen suuret,
heillä vastuut
omahyväisten.

demokraattinen ase...

yhteiskunta on
politiikon lempikoti,
siellä sisuksissaan
viisaus huit hait,
päätökset
viekkaan tienaajan

yhteiskunta on veronkerääjä,
demokraattisemman
ihmistuhon
ase.

orpo....

orvon tienhaara,
kuolla tai elää,
mutta miten

orpo,
nuori toimeton,
elämän eväät
voitelematta,
on vain katse,
joka ei kohdettaan
näe

yhteiskunta ympärillään
tarjoaa kättään vain
hyvinvoivalle,
orvot
menkööt