tähteni,,,

en ole maailman

hyvin

pahoinkaan

olen vain hetkiseni

aamun

illan ja yön

pituinen,

kunnes näen elämäni

kevään

kevään jossa tähteni

loistavat

eilisistään,,,

,,ihminen kasvaa

eilisistään,,

valoisat ihmiset,,,

valoisat ihmiset

eivät

luo

~varjoja

toisten hetket,,,

hetket jotka

eivät 

kosketa

ovat toisten

hetkiä

ainoa,,,

olen elämäni

ainoa joka

tuntee

-minut- 

kesäänpäin,,

vain silloin tunnet

syvemmin,

kun 

näet

purosten virtaavan kesäänpäin

pitkästä talvesta

poispäin

vuolaanvirtoina kevätsäässä

solisevan

tuhisten purottuen

elämänvirrassaan lorisettelivat

pitkän talven pientareilla

ankeitten aukioiden kankahilla 

sivupolut,,,

yksinkertaisuus

on

kauniin

suoraviivaista,

sillä siinä ei ole sivupolkuja 

jospa ymmärtäisimme,,,

jospa ymmärtäisimme

ettemme ole

elämän

ydin

 

jospa ymmärtäisimme

ettemme ole

pysyviä

 

jospa ymmärtäisimme

ettemme ole

ainioita

 

niin silloin näkisimme elämämme 

toisin silmin

hetken,

jolloin olisimme jotain suurempaa 

kohmeloinen,,

olen käynyt kuhmoisissa,

elänyt kulennoisissa

ja viettänyt elämäni

kohmeloisen,

olen käynyt muuallakin,

elänytkin,

mutta noissa paikoissa on

elämäntuntua 

mahdoton,,,

kun tavoittelet

mahdottomuuksia,

kutsu ne luoksesi,

tarjoa

parastasi ja katso

heitä suoraan sydämmensilmiin

ja esittele asiasi,

sillä vain siten tavoitat

mahdottomuudet

sanottavaa,,,

kun on paljon sanottavaa

ei ole sanoja

on

vain paljon katsottavaa

niitä

sanoilla kuvaamattomia 

olen,,,

olen

elämäni kokoinen

näköinen,

olen öitteni vartija

päivieni valvoja,

olen peilini kuvajainen

arkielämäni toimija,

sillä olen syntynyt

alkuajan ihmisistä

joita en sen kummemmin tuntenut,

mutta sen rimpsun

viimeisemmät olen tavannut,

äitiäni ja isääni enemmänkin,

siksi olen

.tämän näköinen.

elämäni kokoinen

peilini kuvajainen

 

 

 

 

ensikertalainen,,,

jokainen ihminen

on

ensikertalainen,

paitsi

uudestisyntyneet,

he

jotka osaavat kääntää

asenteensa

keväinen aamu,,,

keväinen aamu

ennen linnunlauluja

on hetki

jolloin

koet

itsesi,

näet aamunsarasuksen siristyksestä

mielesi

joka haluaa

olla

olla vain

 

keväinen aamu

ennen äänten heräämistä

on

hetki

jolloin olet paljon lähellä

luontosi sylissä

elämäsi edessä

 

keväinen aamu

ennen 

kuin pukeudut menemään

on hetki josssa ei sanoja laisinkaan,

on vain tunne,

se syvin joka elää näistä hetkistä,

hetkistä joissa ei ääntäkään

hirttosolmu,,,

ihmisen ei kannata

solmia

itseään

umpisolmuun,

eikä ainakaan

hirttosolmuun 

kielonkukka,,

kielonkukka on

suvivirren

kukka,

keväisen herkkä

luonnonkukka joka saa

elämän kukkimaan

aatokset syttymään

suvimielelle aatostumaan

 

ihastella,,,

et voi kaikkea

syliisi ottaa,et puoliakaan 

vaan sinun

täytyy vain ihastella,

katseellasi rakastella,

mielelläsi hyväillä

vastustajat,,

hyvillä asioilla

on

aina

vahvat ja ilkiät

~vastustajat

viisas erehtyväinen,,,

vain 

viisas

pystyy

~erehtymään

aattele,,,

en ma suuria

aattele

pienenpieniä vainen,

ja niitähi

ku

kohalle kopsahtavat,

sil meen niinku

luontoni ohjaa

suitsillaan vetelöö,

luontoni

tuo vienotuulinen mieleni

myrskymerinen tahtoni

mahtini  suuremmoinen

tahtoo

 

en ma suuria

aattele,

sillä olenhan luojani murunen

elämäni kävelyttäjä

arjenpyhän pyörittelijä

suvikelien naatiskelija

ruskaretkien keräilijä,

hiihtäjä hohtavil hankisil

eloni taipaleil 

 

en ma suuria

aattele,

meen vaan

ja illalla tuun

kotohoin,

hyppään ihteni haalareihin

naureskelen päiväni töille

tekemättömille

niille jotka minua elättävät

kutisuttavat ja raavittuttavat,

naureskelen ja itkustelen,

sillä enhän

ma

suuria aattele,

arjenpyhäni kokoisia vuan

padasjoen satama,,,

aamuusvainen

padasjoensatama tuoksuu

kaislikolta,

sen utuinen ilme hymyilee

aamuauringon sarastaessa ja

saattellen kalastajat saaliinein laituriin

jossa heitä odottavatkin kalakauppiaat jotka

saavat torikojuihinsa myyttävää 

 

lokkiparvi seuraa kalastajia

sillä he ovat tottuneet näiden

tarjoavan heille aamutuoretta

päijänteen maukasta muikkua,

siikaa tahi körmyniskaista ahventaan,

joutsenpariskunta seuraa seuruetta

kauempaa,

sillä heitä kiinnostaa nyt enemmän

pesäntekopuuhat, sillä onhan pian

suven yötönyö, jolloin elämänliekki liehahtaa 

 

torikahvilassa tuoksuu aamukaffeet,

itse leivotut munkkirinkelit

ja vitrinissä houkuttelee kauniin maukkaat

leivokset joita torikahvilan pitäjä on

hartaudella leiponut

 

toisessa kojussa mummo myy kutomiaan

sukkia,mattoja ja villapaitoja, on siellä

myös komioita käsineitä ja pipoa,hattua

ja muita kudonnaisia

 

kolmannessa kojussa paikallinen

leipomon tuotteet kutsuvat luokseen,

suorastaan vetävät sinne,

sillä niin hyväntuoksuisia

on

tuottehet nuo

 

neljännessä kojussa

romaaninainen ennustaa

tulevat

ja eiliset,

hänen luokseen on pitkä jono,

sillä tuo ennustajaeukko on

maankuulu mata-hari

 

viidennessä kojussa paikallinen

puunveistäjä myy tuotteitaan,

siellä on karhua,

kettua ja muuta

luonnon eläimistöä,

mutta kaikkien silmät

iskeyryvät ensiksi upeaan

kotkaan jonka veistäjä on taiteillut

niin ettei sitä elävästä erota

 

kuudennessa paikallinen

alkutuottaja myy tuotteitaan,

kasvimaansa luomutuotteita,

joita ei saa hybermarkettejen

tiskeiltä, koska siellä olevat tuotteet

ovat kauempaa tulleet ja ilmeeltäänkin nahistuneet,

mutta tämän kojun tuotteet hymyilevät raikkaudellaan

 

kojuja on viellä kymmenkunta,

kaikissa niissä myydään

paikallisuutta,

tuota padasjoen erikoisuutta,

sahtivierrettä

ja kylkiäisenä

erinomaista opastusta sahdinteon

salaisuuksiin

 

toria hallitsee monitoimi-kirjasto

jolla on padasjoen henki ja sielu,

täältä saadaan lainaksi

kirjat ja muut ajanvietetuotteet,

sieltä voidaan vuokrata

liikuntavälineitä ja saada opastusta

kunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin.

 

kirjaston toisessa siivessä toimii

ravintola joka herää illemmalla

tansimusiikin tahteihin

ja päivemmällä toimii

maukkahien ravintolapalveluitten

pitopöytänä.

 

padasjoen kaksi kansallispuistoa

esitellään kirjaston eteisaulassa

ja sieltä saa opastusta kumankin

luonnonkauniiseen kohteeseen

 

sataman ylärinteellä

sijaitsee majoitusliike,

joka on sekin erillaisempi kuin

tuhannet muut yöpymiskohteet,

sillä sen teemana on kivikautisten ihmisten

elämänrytmi joka on soviteltu nykyaikaisuuteen,

mutta kun sen petaamalle vuoteelle nukahtaa palaa mieli

alkujuurilleen, niille ajoille joille esi-isämme nukahtivat

samalle rantakaistaleelle 

lohduttaja,,,

kaikkien jälkeen

koittaa

hetki

jolloin hymykin

itkee

ja etsii

lohduttajaansa,

tuota elämän murjoamaa

iteeään

arjenpäivät,,,

keväällä kukkii

myös

se kukka joka

ei 

~arjenpäivissä

hymyile

ne unelmat,,

ne unelmat jotka

eivät syty

hetkessä

haluavat tulla

luoksesi silloin kun olet

~heikoimmillasi

olosuhteet,,,

totuutta ei

olekkaan,

valhetta vähemmän,

sillä on vain

kulloisetkin

~olosuhteet

omana työnä,,,

jos tehtäisiin

enemmän 

💪 omanatyönä

se näkyisi kuntakuvassa,

sillä ulkoistamiset karkoittavat

-lähimäiset- 

vain luoja,,,

vain luoja tietää

kaiken,

meidän osamne

on itsemme

kokoinen

ajatus,,,

ajatus syttyy

mielenleimahduksesta

tunteitten tuoksinnasta,

siksi ne elävöittävät mielenlaatua

ja sytyttävät hyvän elämän pientareita 

pienenhetken olijainen,,,

ihminen on

luojansa oksalla

istujainen,

pienenhetken olijainen

joka päiviänsä laskeskelee

mietiskelee

aikaansaannoksiaan oksentelee,

sillä ihminen on

luojansa oksajalla istujaisista kitukasvuisin,

semmoinen pikkutyyppi

herraskainen

toisten siivillä

keijuvainen

joka herrastelee olemattomuuksillaan 

jota  luonnon viisaimmat väistelee 

arjen hetket,,,

elämä on

arjen hetkiä

tuokioita jotka satuttavat

koskettavat

ja kylmästi jättävät,

sillä niillä on kiire

huomiseen 

vuodet eivät siirry,,,

vuodet eivät siirry

mihinkään,

vain 

vuodenajat vaihtuvat

~ihmisetkin

rehellinen,,,

parasta mitä

voit

itsellesi

tehdä on olla

rehellinen

 

-itselleen- 

heijastuu,,,

meriä ei enää

ole

sillä kaukorannatkin

lähentyneet,

suuret merten selät

tyyntyneet,

peninkulmat pitteytyneet

olohuoneisiin verhottuneet

sillä

kaikki

googlesta lähemmin heistuu

postilaatikko,,,

ennen nuori 

pakeni haaveissaan

merille,

tänään ei 

postilaatikollekkaan

nuorten elämä,,

nuorten elämä on pieniä

lyijykynän sommitteluita

ruutuvihkoon,

ne ovat haaveita

jotka alkavat

aikuisena

ikuinen kevät,,,

elän ainaista kevättä

syysiltojen kajoa

talvisii hankisii

suviniittysii viljavii,

elän joka hetken

kerrallaan

ja

aamujen jälkeen 

toiset mokomat

elän itsessäni

sinusta

elämäni keväästä,

elän

vaikken aina

pystyssäpäin olekkaan

en osaa kuolla

sillä silloin ei olisi

enään mitään tehtävissä

ei enää

tuomentuoksuista

kevättä

lorisevia purosii

lintujen laululeita,

ei edes varhaisaamuja

jossa

luontoäidin lämmin syli

luokseen kutsuis

elän ikuista

kevättäin,

elän silloinkin

kun terälehteni

syysunelmiin laskostuvat

risteytymä,,,

olen karjalaisen ja

savolaisen

heimon

~risteytymä

jota maailmantuulet

tuuletelleet

kohtalon rappuset

kävelyttäneet

kevät,,,

kevät saapuu

hymyillen,

pikku pikku

hissuteluilla,

narisemattomilla ovien

aukaisuilla

 

tuoden tullessaan

luonnontuoksut

luonnollisemmat

loristen purosten virrassa

sinivuokkojen lehtoon,

jossa elämänpuut kukkivat 

 

kevät on syntymän

juhlaa,

se on luomisen hetkiä,

aukenevia mielenmaisemia,

tuomenkukan tuoksuisia,

tunnelmia

jotka tahtovat

syliin 

kun valta keskittyy,,,

kun valta keskittyy,

tuloksia syntyy,

suuntaan

tahi

toiseen 

ahneus,,,

ahneus juoksuttaa

nälättää ja väsyttää,

liihotuttaa,

mutta aina se on yhtä kiehtovaa

saada lakkasuolla se viimeinenkin

ämpäri kukkuroilleen 

ihme,,,

ihme on

salamanleimaus,

onnettaren humahdus

joka hymyilee tullessaan,

kiroilee mennessään

elinkelpoinen kunta

elinkelpoinen kunta

maksaa syntymästä

ja kuolemasta 

sekä

pitää näiden välillä

ihmistä kuin kukkaa

kämmenellään

rakkauden kukittama,,

elämäni kaukomatkoillakin

näen sinut kielonkukkain

rakkauden kukittaman

sydämmein katseen,

sinut joka olet

kulleronkukan

tuoksuinen

käteni syliisi taipuisi,,,

käteni syliisi

taipuis

jos vaan sinuun

ylettyisin

huuleni huuliisi

suuteloituis

katseemme toisiimme

naulautuis

,,jos vain sinuun

ylettyisin

sinut itseeni

liittäisin

hellin mielin

saattelisin,

tunteillain peittelisin

jos vain käteni

ylettyis

sade,,,

sade on tyynenilman

pisara

elämän kyynel

joka elämän purosina

lorisee

vienomielisenä

lätäköityy,

koskina kuohuvina

vaahtopäänä tuhisee,

sade on

hetki jolloin

mieli räystään alusille

halajaa

sateenvarjoa hamuaa

ja kumppareita jalkaansa

kiskoo

muutos,,,

jos haluat

muutosta,

ajattele

itseäsi 

parhaat ihmiset,,,

parhaat ihmiset

eivät ole

viellä

syntyneetkään 

kengätön ihminen,,,

kengätön ihminen

on

varovainen

päivän valossa,

mutta yötämyöten hän juoksee

karuilakin

tunnelmilla

askeleilla

joissa huokuu hänen jälkensä

rakentamattomat

piirteensä joita hän 

piirtelee

tyynenillan lammen pintaan

jossa kulleronkukat kuvastuvat

lauma,,,

ihminen on vaikea

lauma 

paimennettavaksi

-onneksi-

 

elämään oppii elämällä,,,

elämään oppii

elämällä 

paranee,,,

ihminen paranee

vanhemmiten

vaivojensa

vuoksi 

leutojen miettehien lahdelma,,

synkkien laaksojen

takana on

lahdelma

jonne voit rantautua ja antaa

leutojen tuulien pyyhkiä

synkänmielen

aattehia,

noita kauhioita miettehiä,

arjenpyhän ikäviä,

siellä saat ne

hymyksi kääntymään,

elämäniloksi taipumaan,

siksi

sinne sun täytyy soudella silloin,

kun mielenhymy katoaa ja

synkkyyden vuoret kohoaa 

martyyrit,,,

marttuurit

hymyilevät

kuollessaan,

sillä he elävät

varustautua vanhuuteen,,,

ihmisen tulisi varustautua

vanhuuteen,

siksi hänen tulee

jo tarpeesi varhain

lyhentää askeltaan,

katsella vanhuudenpäivilleen

pesäkoloaan

ja sopia kaikki riidat

ja kinanpoikaset,

sillä

vanhana et enää

jaksa turhaa liikettä ottaa

aidot,,,

sanat jotka

sanotaan

tunteiden 

~saattamina

ovat

aitoja

piru,,,

ihmiset kuuluvat

samaan heimoon

kun

luonnonpuut

kukat ja maan matoset,

mutta

ihminen erottuu muista

karsimisintonsa

vuoksi.

ihminen onkuin

piru

viikatteensa kanssa

joka heiluu siellä

täällä ja niittää

viatonta satoa

ihmisestä kasvaa

toinen ihminen ja pitkän ajan

kuluttua heitä onkin

koko

seurakunnallinen ja pari

pakanaa kaupan päälle.

säilöä,,,

vaikeuksia ei kannata

säilöä,

ei myöskään

ilonpäiviä,

sillä huomenna on ain

uusi päivä

yllä,,

en itseäni

pidemmäksi yllä,

mutta jos juoksen

kovin

kerkiän katseesi luo

jos unelmieni kuutamo suo

   

 

kylähullut,,,

kylähullut olivat

parasta sakkii,

sillä he tekivät

mahdottomista mahdollisia,

toisin on nyt,

sillä kaikki ovat

hoidossa 

menestyvä idea,,,

menestyvän idean pitää

olla sellainen,

jota ensialkuun kaikki

vastustavat 

venyvä ihminen,,,

venyvä ihminen

on

luonnolleen

paras,

sillä hän taipuu kulloisiinkin

olosuhteisiin

.luonnollisesti .

kun taas maatuneet tyypit

kehräävät ikiuntaan

ja ylijäykät eivät

taivu edes

kylelleen 

ihminen jolla ei ole nimeä,,

ihminen jolla ei ole

nimeä,

on vapaa

ihminen,

niin vapaa ettei häntä yhteiskunta

voi hallita 

tavallisen ihmisen elämässä,,

tavallisen ihmisen elämässä

tapahtuu tavallisia

asioita, 

niitä jotka

vaativat

-veronsa -

jokapaikanvastustajat,,,,

jokapaikanvastustajat

~pelkäävät 

itseään

viisas,,,

viisas ei

ajaudu hankaluuksiin,

sillä

~järki ei suutu

omahyväinen,,

jos ain oot

vain

ihtesi kaa,

tuut

~omahyväiseksi

iltahämärän hetki,,,

tänään en näe huomisen

iltahämärän

hetkeä,

en puolikastakaan

en aamusarastuksen

kajastusta

en sillä en

omista yönselän avaimia

joilla pääsisin huomisiin,

viereesi keinumaan

kaunista ääntäsi

kuulemaan

lämpöistä kättäsi

pitelemään,

vaan olen juuttunut

aamuruskon sarastuksiin

päivieni ahdistetuksi

nykyisyyteni

alamaiseksi

en ole onnen hyväilemä

en puolikastakaan

vaan

kohtaloni

kuvajainen

joka on saapunut

matkansa pääteasemalle,

sinne josta huomaan

sinun lähteneen

hetket,,,

hetket jolloin

ei ole

mitään tekemistä

ovat

~käytössäsi

kunta valvoo,,

kunta valvoo

ja rankaisee pienimuotoisen

roskien polttelusta,

mut

huit hait

välittää

maisemien roskaamisista,

ihmisten tekemisistä

kaatopaikoista

kielto,,,

kun yhteisö lataa

kieltoa

kiellonpäälle

~se pyyhityttää

niiden merkityksen

elämä on kaunis,,,

elämä on kaunis,

mutta emme aina

sitä huomaa,

sillä mielentaakkamme

on joskus näkemättömän suuri,

se onkuin jerikon muuri,

mutta aina tulee se hetki kun

huomaat taakkas keventyneen

ja kauneuden palanneen

 

se ottaa aikansa,

hetkensä,

siksi tee voitavasi

ja ole ja elä vaikka

viimeisillä pohjarippeilläsi,

sukusi lahjoittamalla sisulla ja

mielenlaadulla,

niin viimein huomaat

elämänkauneuden pilkistävän 

 

ihminen on luotu muovautumaan

elämänsäässä jos toisessakin,

ihminen jalostautuu kestävänkehityksen

lailla, mutta se ottaa aikansa ja yksi ihminen

on tässä ketjussa vain yksi lenkki ennen toisia

ihmisiä 

elinkelpoinen,,,

ihminen on

elinkelpoinen

karuissakin kohtaloissa

epätasaisessa elämänpoluillaan,

hymyttömissä päivissään, mutta

ilman eilisiä hän ei tulisi toimeen, sillä

ne näyttävät hälle huomisen ilmansuunnat 

luonnokkaat,,,

ihminen on

luonnoton kuluttaja,

kestävänkehityksen

tuhovimmainen

ahmiaja,

sillä he

syövät yli oman tarpeensa

 

luonto,,,

luonto on

osa meitä,

me osa sitä,

talousmetsiä

tehohakkuita,

liiallista karsimista,

eikä siellä ole useinkaan

kestävänkeityksen tunnelmaa,

sillä olemme osa sitä,

se osanen,

joka on

luonnoton 

kuiskaten sanotut,,,

kuiskaten sanotut

on

lainattuja

sanoja,

toiset jopa 

tunteettomasti varastettuja,

kuntaas ääneen sanotut

ovat tunteen tulvimia 

ihastuu,,,

ihminen ihastuu

usein

itseään

kauniinpaan

isompaan,

lihaksikkaampaan

vain siksi että hän etsii

huolettomampaa huomista 

tuntenut,,,

en ole elänyt

ennen itseäni,

sillä

en tuntenut

~häntä

tähteni,,,

minun tähteni

olet

sinä,

sinä joka sytyt

silloin kun himmenen

varjoamaille vajoan

selällään,,,

ihminen voi

lukittautua

ja avautua

mutta voi myös olla

~täysin selällään

käytetyt,,,

nuorempana ollaan

tuoreita,

vanhempina

~käytettyjä

tule uniini,,,

tule uniini

kulje päivässäni

ole iltaisin vierelläni

~sillä tunnut hyvältä

puutteen keskellä,,,

eläminen on

mukavinta

puutteen keskellä,

siellä jossa ei ole

~vähävaraisia

upporikkaita

joilla on

joka hetkelleen

avustaja

ja joiden jokainen pulma

ratkeaa rahalla,

tuolla pirun katalalla keksinnöllä

evon tiedekansallispuisto,,,

ihmisen elämä

on

hetkenpätkä,

lyhyempi kuin leutotuulten

liidättämän luontolinnun,

sillä se ei pidä

hautajaisiaan koskaan,

käy vaan

keväisin pesimässä

~evon tiedekansallispuistossa

aikaa lasketaan,,,

aikaa lasketan

molempiin

suuntiin,

mutta vain toisessa sitä

joutuu

odottelemaan 

elävä kuollut,,,

ihmisen tulisi olla

elämänsä mittainen,

vahva

ja taipuvainen,

sellainen tuulessa heiluja

joka kestää kesät talvet

ja poutasäät,

eikä nykyisennäköinen

hapan suurisuu

joka on

yhtäkuin

elävä kuollut johon

ei tartu tuholainenkaan 

kun aika jättää,,

kun on aika jättää

hyvästit en

puhu mitään,

katson vain,

katson ja meen,

sillä niin on helpompaa

jäljelle jääville,

heille jotka odottavat kohtaloaan 

suppari,,

ihminen on

olosuhteittensa

juoksupoika,

pieniväkkärä ja vähään

tyytyväinen,

paitsi silloin kun ylenee

vanhemmaksi  olosuhteittensa

suppariksi 

mielenkieli,,,

viisaus syntyy

oivalluksesta

joka sytyttää

mielenkielen

on onni elää,,

on onni elää

keväänaamussa,

olla hengittää

kevätsäätä,

kevättä jolla on

eläväinen mieli

silmukoilla palmikoitu

aamuusvainen hymy

joka tarttuu

varjonmaidenkin

taa

niihin hetkiin jolloin

mieleni itsessäni

pyörii

hyörii

eikä valonpisarakaan

luoksein pilkistä

käki kukkuu,,,

käki kukkuu kuusikosta

tuolta ikimetsän

kainalosta

evon selkosilta

jossa luonnonrauha kukkii

luonnollisimmillaan, 

siel tyynenä heijastuvat

metsälammet tarjoavat

luonnollisen paikan uiskennella 

vesikasveja ihastella

kulleronkukkien tuoksua

haistatella,

siellä

kalamiehen kupu ahkerasti

pompottaa

ja mieli saa hetken rauhan

jota luonnonvienotuulet

tuudituttaa

juureton,,,

ihminen on

juurettomampi kuin

ikipuu,

siksi he liitelevät

siel

tääl,

kuntaas ikipuu paikallansa

seisoo,

kunnes elonkorjuu

koittaa,

mut viel

silloinkin se

juurevana huomista

ylläpitää 

maanvaiva,,

olen maanvaiva

pinttyneille

~hallitsijoille

totutun asemaansa

tottuneille

evon tiedekansallispuisto,,,

ikipuu on monessa  tuulessa

heilunut

tuhansia lintusia

keinutellut,

jälkeläisiään tuuditellut

mutta nyt sitä

uhkaa moton kauhia

koura joka tahtoo

siitä energiaa tehdä,

hakkeeksi silputa,

juuriltaan repiä,

mutta ikipuu ei helposti

taivu,

vaan lähettää

tuulten mukana viestin

eduskuntaan ja pyytää

valtionherroilta apua

karuun 

kohtaloonsa

vuodet toisiksi vaihtuvat

kunnes luontoaktivisti

esa kärhä tuo viestin

ikipuulle että olet saanut

ikirauhan elämälleis

kuten koko evon tiedepuistokin

se hetki on tunteellinen

tuokio,

luonnollisimmasta luonnollisin

ja koko ikimetsä onnenkyyneleitään

vuodattaa,

metsäpurokin hymymielellä lorisee

ikisuon hetteikössä,

sammalpeitteen viidakossa

ja sen suojassa

asustavat

luomakunan pienimmät

ihmiskunnalle kumartavat

sillä tämä hyvittää kaiket entiset

karsimiset

ojittamidet

ja luonnottomat

aukkohakkuut

sekä

hyväksikäytön

~silppuamiset

tästä alkoi vienotuulen

säestyksellä kaunis ja

sopusuhtaisen

luonnollinen

rinnakkaiselo

ihmisen ja luonnon

paremmassa huomisessa

edessään,,,

ensimmäisellä ihmisellä

oli

kaikki edessään

~viimeisellä ei mitään

kuolematon,,,

jos ihminen olisi

kuolematon

~ei meitä olisi täällä

ensimmäistä enempää

metri,,,

tuhannen metrin

päästä

alkaa toisen kilometrin

ensimmäinen

metri

ilopilleri,,,

jos ihminen on

~elämys

itselleen

on

hän myös

ilopilleri ympäristölleen

työ,,,

työ jättää

tekijäänsä

jälkensä,

mutta tekemättömyys

suuremmat

näin menestyvä kunta elää,,,

kaikkea voi toivoa

haluta

halata,

mutta ne onnistuvat

vain

osallistumalla,

toinen toistaan tukemalla

 

kunta menestyy vain

ihmisistään

vierailijoistaan,

heistä jotka avaavat

yrittäjien ovia,

heistä jotka käyttävät sosiaalisia palveluita,

heistä

jotka viettävät kunnassa

enemmän tahi vähemmän

aikaa

 

siksi kunnan täytyy

pyytää

ihmisiä luokseen,

omia heidät ystävikseen,

tarjota yrityksille toimintaedellytyksiä

avata ohikulkijoille

elämyksiä,

paikallisille pidempiaikaisia,

ikiasukkaille

ikuisia,

sillä vain se kunta joka elää

ajankulussaan houkuttelee

eläväisiä,

toispuolisia

pientareilleen

tie,,,

mulla on vain yksi tie

elämäni tie

joka vie

minne vie,

mutta sen haluan kulkea

ominpäin

navikaatorinain

omatuntoin ja

sydämmein tunteet

ja jos vaikka joutuisin

helvetin reunalle kiikkumaan

hymyilisin,

sillä olihan tämä mun oma tie,

jonka tuntojein kanssa kuljin 

rakkaus,,

rakkautta et

saa

ellet

luo sille mahdollisuutta

kunnan luonnoton tie

luonnoton on kunnan tie

jos se sulkee oven

elämäntuulilta

jotka haluaisivat

pientareilleen 

laskeutua

luonnoton on kunnan tie

jos sulkee oven

huomisilta 

heiltä jotka eivät

kuulu

~sukuun

vauvana punnitaan,,,

vauvana punnitaan

vanhuksena punnitaan,

läpi elämän mitataan,

jotta olisit elinkelpoinen

 

ihminen on oppinut

syynäämään

toista ihmistä,

siksi että meillä

on sisäsyntyisesti

syynäämistauti

 

jos ihminen olisi

syntynyt

vanhuksena,

niin elämänura ei olisi

kestänyt lapsuuttakaan ,

joten parempi näinpäin

että punnitaan ja

mitataan

kuntoa kohotellaan,

kulmakarvoja kohotellaan

ja

naapurin uutta autoa 

vahataan

 

Helsingistä väki pakenee Padasjoelle,,,

helsingistä poistuvat tuotapikaa

kaikki kynnelle kykenevät,

sillä eihän täällä enää kivijalkakauppojakaan,

kuten

padasjoella,

joka on pian on kahden

kansallispuiston

pääkaupinki,

eläväinen ja

ihmisen kotopesä

elämään kyllästyneet,,,

elämästä yltäkylläistyneet

ihmiset eivät ole

huomisille

avoimia

 

siksi valmiiksi maatuneita

päättäjiä

pitäisi

yleishyödyllisistä

syistä

vaihattaa

sellaisiin ihmisiin

jotka ovat

-elämännälkäisiä-

 

kunnat joissa

valta vaihtuu

vaalikausittain,

on

huomisilleen mahdollisuus

saatanan vätystelijä,,,

ihminen on

jalostautunut

jokapäiväiseksi

-hempukaksi-

elämän oksattomaksi

saatanan vätystelijäksi,

joka nuolee nuoltuja varpaita

jotka on kiinnitetty

tekopyhimykseen,

herranretaleseen

joka on munaton

hajuton

tällä munattomalla hempukalla

on

jalometallia sormissaan

ja tilillä riihikuivaa

rahaa

jotka tämän vielläkin

kierommat esimulkut

varastelivat

rehellisimmiltään 

 

tämä kieroilijoiden

jälkikasvun

kuvajainen

on

nyt politiikan huipulla

ja kuseksii

marionettejensa

varpaille joita

saatanan vätystelijät

nuolevat 

elämänopas,,,

ihminen joka tarvitsee

jatkuvasti

elämänopasta

on

kasvanut liian nopeasti ,

sillä

elämään oppii vain

elämällä,

tasaisen jokapäiväisesti,

kaatumalla ja rinteitä

kiipeämällä

.menemällä.

menemällä huomisiin,

uusiin koitoksiin,

.elämällä.

olemalla,

virheistään

oppimalla 

omantunnon ääni,,,

suurin elämän

ohje on kuunnella

~omantuntonsa ääntä

enemmistön päätöksillä,,,

enemmistön päätöksilä

päätökset tehdään,

joten on tärkeää

~ettei vähemmistö

ole enemmistönä

ajatus,,,

ajatus on virkiän

ihmisen

ominaisuus

hetket,,,

hetket jotka

menevät

jälkiäjättämättä

ovat suojelusenkeileitäsi

jotka menevät ja tulevat

havaitakseen että voit hyvin 

tuuletella,,,

kaikissa ilmansuunnissa

puhaltelee lauhat tuulet,

vaikka joskus ilmojenkin

tunteet tahtovat ihmisten

lailla

~tuuletella

vain vahvat,,,

vain vahvat

ylettyvät

venymään,

tosiasioiden edessä

taipumaan

vaaleissa pärjätään,,,

vaaleissa pärjätään

viisailla

sanoilla.

sanoilla jotka on

rannalle jääneiltä kopsattu 

vihollinen,,,

vain vihollinen

on

~täydellisen

luotettava

itsesi tähen,,,

elät vain aikasi

et enempää

et

vähempää,

siksi

-elä-

elä ihtesi tähen 

kutoavat,,,

ne ihmiset jotka

aitaavat itsensä

eivät

näe

itseään kauemmaksi 

vaan

kutovat itsensä 

itseensä 

johtohahmo,,,

ihminen joka seisoo

jonon kärkenä

on

johtohahmo,

ihminen joka suojaa

jälkimmäisiään,

luoden perimmäisille

elämäntien 

yrittäjät,,

ihminen on yrittäjä

luonnostaan,

sillä ilman

tuota ominaisuutta

häntä ei olisi

-ollenkaan- 

 

toiset ovat suurempa

kuin toiset,

mutta jokainen ahertaa

elämänsä eteen

-luonnolleen

jatkumoilleen

 

ihmiset on ovat merkitty

kommunisteiksi

porvareiksi

ja niiden

himmeimmiksi

variaatioiksi,

mutta kaikki ovat

-yrittäjiä

itsensä ylläpitäjiä 

PADASJOEN kuntavaalit,,

kuntavaalit ovatkuin tarjotin

jossa on jo maisteltuja,

uuden kiehtovia

ja myös täytepaloja

tarjolla 

elämän jatkuvuus tarvitsee

uusien kuroittelijoita,

ihmisiä

jotka katsovat

myös vaalikauden yli,

siksi

kannatan

evon

tiedekansallispuistoa

 

kaksikymmentä yksi päättäjää

on

joukkueellinen joka

yhteen hitsautuessaan

on team 

joka pystyy

nostamaan Padasjoenkunnan

asemaan johon se luonnollisesti

kuuluu

 

 

 

lie,,,,

en ole liian

vanha

nuortumaan,

en liian uusikaan

-

vanhentumaan,

siksi mulla viel

toivoa 

-

 lie 

mitäänsanomattomuudet,,,

mitäänsanttomuudet 

eivät mahdu 

edes

kierrätykseen 

valta,,,

valta on

kamala ase

hallitsijalle joka ei

hallitse tunteitaan 

 

herranvalta on

pakanoiden

tuhoase,

tosiuskovaiset taas kuoleentuvat

internetistä,

muut seilaajat

verkkokauppa ostoksistsaan

 

valta on

kamala ase

hallitsijalle joka ei

ole käynyt koskaa

evon tiedekansallispuistossa,

sillä sieltä löytyy

elämän valoisammat hetket,

retket joiden jälkeen valtansa

kukittuu luonnollisen

hallitusti 

yksinkertaisemmin,,,

mitä yksinkertaisemmin

elät

sitä vapaammin

kuljet 

 

turhantaakat

painavat

eniten

 

ihmisellä ei ole

luonnostaan

yhtään kohtalonsolmua,

vaan hän

solmii ne

turhamaisuudellaan,

siksi

monen elämä on sotkussa,

joiden avaamiseen

tarvitaan

yksinkertaista mieltä 

avaimet,,,

tuhansien asioiden joukosta

löysin

avaimeni,

avaimet jolla pääsen itseeni,

siksi hymyilen

enkä sulje jäljestäni

ovia

 

ennen suljien

ja lukittauiduin,

en kuullut koputteluja

en itseäni enempää

 

elän avoimin ovin,

siksi minulla on

elämänneliöitä satoja

komeita mielenkartanoita

ja kaikki maailman rikkaudet

lähelläin

ja sinut,

sinut

elämäni kukkasein 

on onni olla kanssasi,,

on onni olla kanssasi

on onni

katsoa keväistä

hetkeämme

joka kukittuu

onnentunteen kukkasilla

jotka katseistamme kukkivat 

on onni

elää kanssasi

kohdata elämän ahtaammat hetket

.vapaammat hetket.

on onni

kohdata

elämänonni, joka ei lakastu 

pilkkopimeässäkään 

näköinen,,,

ihminen on

elämänsä

~ näköinen

ainakin

loppupäästään

luojani,,,

luojani on

tahtoni,

hän

on

keväinen luonto,

muuttolinnut

ja sinä,

elämäni aamuaurinko 

tuomen tuoksu,,

leskenlehdestä voikukkaan

sinivuokoista tuomen tuoksuun 

kulkee keväinen tie

joka suven suloisiin vie 

viisas,,

   

viisas ei suutu

tyhmyyksistä

orpolapsi,,,

olin elämäni

orpolapsi

ennenkuin katsoit

minuun

ja otit matkaasi

💛yhteiseemme 

kevät,,,

kevät on lyhyen kaunis

hetki

se se

luomakunnan

retki

syntymään,

kaiken  alusta

alkamaan,

kevät on hennon kaunis

tuokioinen,

sinivuokkoinen

tuomen tuoksuinen

suven ensi askel

se syntyy

kevätauringon

noustessa

pitkän talven

väistyessä

ja muuttolintujen

tullessa

evon tiedekansallispuisto,,,

evon tiedekansallispuistoa

vastustavat isojen tahojen

metsästäjät jotka ovat

tottuneet ammuskelemaan

luontokappaleita

huvikseen 

suuremmat syntiset,,,

suuremmat syntiset

löytyvät

sieltä

missä hyvyys asuu 

maapallukka

ihmiskunta pyörii

maapallollaan,

tuolla

pallukallaan

jota aurinko

lämmittää,

keväät ja suvet

säätelee

ja siinä sivussa

syksyt ja talvenselätkin

taivuttelee,

sitä myös

kuu unelmoittelee

miljoonat tähdet

tähdittää

~ja taivaanisä

suojelee

unelmat,,

unelmilla on

utelias mieli

ja ne saavat

kangistuneet mielialat

~hymyilemään

sirkus,,,

sirkuksessa mikään

ei ole arkipäivän

vakavaa,

siksiköhän siellä on

aina niin hauskaa?

pystyssäpäin,,,

vain pettynyt

tuntee

onnen

~arvon

vain elämänsä edessä

kumartunut

seisoo pystyssäpäin

EVON TIEDEKANSALLISPUISTO,,

laulujoutsen

evon ikimetsän

metsäjärvellä uiskentekee

morsionsa kaa,

huuhkaha huhuilee

ikipuun siimeksestä

metsäjänis ketun kaa kilpasilla,

mut

karhuemo ei heistä välitäkkään

sillä hällä riittää touhua kahden

pentunsa kaa

joista toinen on oikea elämän

elohiiri,

jokapaikan tutkija.

ilves tupsukorva tarkkailee

lähitienoota,

sillä tämä on hänen reviiriään,

sen tietävät muut ikimetsän

luonnokkaat ja siksi kaikilla

on elo rauhaisaa

istun metsälammen pohjukan

niemen kärjessä,

just siinä kohtaa

missä on jäänteitä jääkauden

ajoilta,

sen aikaisten ihmisten

kirjoituksista,

tähän kohtaan

kelopuu on mätkähtänyt

pitkin pittuuttaan,

siks täs on hyvä istuskella

ja

luontokauneutta ihailla

ajatukseni siirtyvät

tuon tuosta evon tiedekansallispuistoon,

sen läpinenoon eduskunnassa.

uskon ihmisiin

edustajiin yli puoluerajojen

että he näkevät sukupolvien

yli ja suovat tälle luontokauneudelle

lain suojan

lammen varjoisemmasta kolkasta

kurkistaa majava,

tuo taitava  rakentelija,

joka on asunut täällä

iät ajat,

hanhet tervehtivät sitä 

tottuneesti sillä ovathan

hekin tämän metsälammen

monivuotisia asukkeja

tu

naitwishi,,

mustanmusiikin

värit lieskuvat

revontulissa,

synkkinä syyshetkinä,

levonmielen tuokioina

tuo musiikki istuttaa mieleni

suolakaivoksille

kesäisille niittyville,

lintusten luo ikimetsien

saloille

elämämme kummuille

 

mustamusiikki kaikuu metalliselta

mutta silti luonnolliselta,

sillä sitä on näppäilty

luonnollisesti

tunteitten tulkitsemana

elämän äärilaitojen

kopistelijoina

 

en ole herrahissin poika

en turjakkeiden

perillinen,

vaan olen tuhansien laulujen

esikoinen

olen keväisen huhuilevan huuhkajan

poikanen

korven eläjä,

siksi diggaan tsiikata

fudistakin,

mutta vain sen vuoksi

että siellä on pelissä

elämän nuotit,

kesyt hanhipalleroiset,

joita täällä ikimetsien

syvyyksissä ei olekkaan,

sillä tämähän on

luonnolisuuden koti

jossa elämänsävelet 

huhuilevat naitwishiä 

demokratia,,

demokratiaa

väheksyvät sellaiset tahot,

jotka haluaisivat enemmän itselleen 

havaitset,,,

olemalla oma

itsesi

havaitset

toisetkin

luonto,,,

jos raivaat

luonnon itseltäs

silloin

pinoat ittes menneittein

kuormaan,

jos taas

annat luontos elää

tavallaan

tahollaan,

se sinua huomioi silloinkin,

kun et itse huomaa

rakkauden jumala,,,

rakkauden jumala

asuu

verkkokaupassa 

armopaloja,,,

armopaloja ei nykyään

anele

köyhät,

vaan rikkaat,

jotta eivät putoaisi

nälkästen  joukkoon 

oikasee,,

ihminen joka oikasee

elämäntaipaleillaan

liikoja,

-näkee vähemmän-

 

ihminen joka käy

suorinta tietään

onneen,

-pettyy-

 

ihminen joka on

elämässään eksynyt

-näkee enemmän -

loppupäässä,,,

kun olet loppuun

ajettu

väsynyt

etkä näe missään

toivonkipinää

olet

aikasi alussa

~ sen loppupäässä

karsinut,,,

ihminen on

~ajatuksen

velkaa

luonnolleen,

sille jota hän on

eniten karsinut

yö,,

kaikkien päivien

jälkeen

saapuu

loputon yö

ennakkoluulottomuus,,,

ennakkoluulottomuus

avaa nekin ovet

jotka on säpitetty

voittajat,,,

vain voittajat

ymmärtävät

~häviäjää

pystyyn kuolleet,,,

luonto elää

keväät

kesät 

~muut ajat se on

pystyyn kuollut

hätäinen,,,

eiliset varjot

kulkevat

hätäisen 

~tähänpäivään

sillä hän ei hyvästellyt

kiirehtiässään

jäljet,,,

ihminen ei ole

ikuinen,

mutta

jättää ikuiset

jäljet

lama,,,

lama kestää

tasan niin kauan

kun

ihmiset eivät

~elä

päijänteen kunnat,

päijänteen kuntia

yhdistää

päijänne,

siksi kannattaisi

monissa kysymyksissä

lyödä hynttyyt

yhteen,

etenkin ympäristökysymyksissä

ja

matkailussa

lukea ,,,

elämä on

satua, 

todellista tarua

jossa on

aamut ja yöt,

vaikeudet ja helpommat,

siksi se on satu

jota kannattaa

lukea

päämäärä,,,

päämäärääsi

pääset vain

menemällä,

joskus se jää

saavuttamatta

~koskettamatta

mutta tahtosi on siellä

käynyt

päijänteen vesi,,,

päijänteen vettä juo

koko eteläinen suomi,

sekä

kymijoen kautta 

tämä luonnonraikas

vesi virtaa

kaakkois-suomeen,

joten kaivostoiminta olisi

~luonnonkatastroffi,

joka saastuttaisi elämän

päiväkodit,,,

päiväkoteja ei kannata

rakentaa ennenkuin

havaitaan onko

niille käyttöä

~sillä nykyajan miehet ja naiset ovat

jotenkin sekoittuneet,

tuppimuniksi vaihtuneet,

mahoiksi jalostautuneet.

mutta kapakka pitää olla

ensimmäisenä rakennuksena

asutusalueella.

kirkko ja kunta ei

mene koskaan

konkkaan,

sillä niistä pitää

herra huolen.

vanhanaikaiset

ja paikoilleen

luutuneet kunnanherrat

ovat

viheliäinen näky,

siksi kunnassa ei mitään muuta

havaitakkaan

kunta,,,

kunta joka katsoo

huomista silmiin

on tänäänkin

asuttu

yksimieliset päätökset,,,

ne yksimieliset päätökset

jotka on keskusteltu

alusta loppuun

lopusta alkuun

ovat 

~huonoja päätöksiä parempia

ratkutat,,,

kun tarpeeksi kauan

ratkutat

innokkainkin

vastustajasi

~lurpsahtaa

padasjoki,,,

padasjoki on

päijänteen helmi,

luonnonkaunis kunta

päijät-hämeessä,

tuolla kahden 

kansallispuiston välissä,

luontoäiteen pesäkolossa

palokärki,,,

palokärki

ladon seinää kopsuttaa

saaden äänensä kuulumaan

kauas

salojen taa,

sinne missä viel

morsiamensa talviuntans

nukkuu,

siellä myös käki

kukkuu 

mut eri puus,

siellä

ikimetsän kätköhissä

palokärjen koputtelu

hyväst kuuluu

saaden muutkin

lintuset kevätmielelle

~iloisen

      liidokkaalle

ja pian kaiku tuo 

palokärjelle

vastauksia koputteluunsa

keinovalot,,,

keinovalot eivät

lämmitä niin mukavasti

kuin kevätauringon

ensisäde

vetonaulat,,,

paikka kun paikka

saadaan

vetäjämmäksi

kun sinne saadaan

~vetonauloja

jokahinen,,,

luoja on mun

luontoni

luonut

elämänvarrella kasvatellut

tavoilleni taivutellut

siksi ei mulla

tunnontuskia

vaikken aina

jokahiseen ylläkkään

ikikorven siimeksessä,,,

ikikorven siimeksessä

hiljaisuus

hiljalleen hyräilee,

tyytyväisenä hetkeensä

nojailee

metsäpurosena lorisee

haavanlehtien havinassa

itseään tuudittelee,

pois on hälyn kauhiat

äänet

liikenteen melut 

saastehet

kiivaan elämän

kilinät ja kolinat

kironmellakat kauhiat,

sillä täällä

on

luontoäiteen paratiisi

elämänlehto jota ei

ihmiskäsi ole 

poispäin karsinut

vaan

ukkosen jumalanpoika

luomisvimmassaan

luontosivelimellään

maalaillut

elämän iltapäivä,,,

elämän iltapäivässä

iltarusko hymyilee

tyynen tyytyväisesti

sillä jääneet on pitkän

päivän työt

levottomat varjojen yöt,

hetket jolloin menit 

tuntematta itseäsi,

hetket milloin et sijaa

saanut

hetket,,,

hetket joista

puuttuvat

eiliset

ovat

huomisen

mahdollisuuksia

elämänhetket,,,

elämänhetket jotka

~pysäyttävät

tarjoavat

oven

huomiseen

liiat sanat,,,

kun liiat sanat

on

sanottu

saa suunvuoron

sanat joita kuullaan

maailmaäärissä,,,

maailmanäärissä ei ole

kotoisaa,

sillä sieltä puuttuvat

jokapäiväiset

tunnelmat

kevätaurinko,,,

kevätaurinko pihapuuhun

lehdet nostattaa

lintuset oksillaan laulamaan

sulopariaan etsimään,

saaden kaikkien mielet

kevenemään

mukavia aattelemaan

suvituulia haistelemaan

ventovieraittenkin kanssa

haastelemaan

etunoja,,,

parhaisiin tuloksiin

pääsee

etunojassa 

ilo,,,

ilo

on

isopikku juttu,

eikä maksa

paljon,

vain sen verran että oot

elämän kulkuseuroissa

arjen moninaisis

tapahtumis 

time,,,

aika

on

pitkä

odottavalle

 

ihminen

ja kello,

mutta vain toinen

on ajassaan

silloinkin kun aika

jää

 

matka mitataan ajassa,

vaikka se pitäisi punnita 

ajallaan 

elämänsä kunnossa,,,

kun ihminen on

elämänsä kunnossa

hän menee minne tahtoo 

politiikka,,,

politiikka on parhaimillaan

silloin kun siihen osallistutaan

omilla mielipitellä,

jotka edustavat omia

näköaloja,

kaikki muu on

sanelukoneiden sivaltamia

sivusia 

maisemat,,,

elämä on maisemien

hetkiä 

jotka heijastuvat

eilisistä

huomisiin,

elämä on hyväntuulen

kukkanen,

kitkerän makuinen tuokion

selkä,

ilon ja surun tyynyttämä

hetkinen

jonka kaunein lapsi

olet

narripoika eläväinen,,,

olen elämäni

herra

narripoika eläväinen

matkamies kulkevainen

siksi en tuimista hetkistä

vesity

kovista kangistu

sillä luontoni on luonnon

luomaa

elämäni tasoittamaa

kohtaloni sorvaamaa

siksi jokainen aamu

on mulle elämäni

uusi sivu

pitkän päivän alkajainen

jonka syliin mieluusti

riennän

esikuva,,,

jokainen on itsensä

esikuva,

muistotaulu

jokainen luo oman tiensä,

vaikkei siitä

jälkekään,

jokainen on huomisensa lapsi,

esivanhempi

ja elämänsä 

eläväinen mieli,,,

eläväisellä

mielellä

mennään

läpi synkkien

hetkien,

hetkien jotka muuten

ottaisivat seuraansa,

synkkämielisten ja lopunajan

kutojin seurakuntaan

luontoeläjä,,,

ihminen on mutkikas

luontoeläjä,

sillä he ovat taipuisampia kuin

vuostuhantiset

perinteet,

ikivanhan ikipuun juuristot,

siksi ihminen on

elänyt,

siksi hän taipuu huomisiinkin,

ihan vaikka

sen ylisille 

keväinen aamu,,

keväinen aamu

lintusia laulattaa

pajupensasta kukittaa

ja saa minutkin herämään 

elämäni liitoon,

niinkuin

liito-oravan kuusikossa

tuolla ikimetsän kainalossa,

jossa luonto elää kevättään

päivittää,,,

ajalla ei tee

mitään,

jollei sitä osaa

-päivittää- 

padasjoki,,,

padasjoki on pien

jok,

mut sen helmois siintää

suur ja kirkkahan

kaunis päijänne

jonka ves on

kirkkahimmista kirkkahin,

sillä se on

keskellä kaunehinta suomea,

juuri siellä kahden kansallispuiston 

kuppees

vanhan miehen tavat,,,

kaikki elämäni keväät

ovat olleet

mieltäni innostaneet

ryhtiäni nostattaneet,

niin tämäkin kevät,

tunnen jälleen syntyväni

kuten muinakin keväinä,

yhäkin

katselen elämää

vastasyntyneen silmillä,

vaikka minulla onkin jo

vanhan miehen tavat 

säpsäyttää,,,

rakkaus 

on

tunneherkkä ja

💛kosketusarka

siksi se osuessaan

-säpsäyttää- 

riihen seinät,,

sinertävät riihen seinät

ovat kauan olleet,

ne tuoksuvat

eilisiltä

aikojen alusilta,

niiltä ajoilta kun

ihminen

aamuvarhaiselta

iltamyöhään elantoaan

seivästi

 

hirret ovat vielläkin

salvoksissaan

vaikka hirret aikojen saatossa

halkeilleet

ja tarjoilleet palokärjelle koputtelupaikan

villihumajalalle kiipeilypintaa,

siin on viellä hevosen

kiinnipitolenkkikin,

vaikka ruostehessa sekin,

sillä

ajat ovat tulleet uudemman

kiiltäviks

 

riihi tyhjillään

könöttää,

sillä nykyaika

ei tarvitse sadonsuojaa

vaan se elää

kiirehistä aikaa,

eikä se tarvitse

riihen sinertyvää pintaa,

vaan paalaten se satonsa suojaa 

kääntöpuolet,,,

asioilla on 

ain

~kääntöpuolensa

siksi

asioita täytyy

katsoa joka

kantilta

tukija,,,

ihminen on

itsensä

paras tukija

padasjoki,,,

elämää ei voi

etänä elää

siksi asun vakituisesti

~padasjoella

päivät toiseksi vaihtuvat,,

päivät toiseksi 

vaihtuvat

yöt aamuiksi

valostuvat

ja minä rypistyn

niiden mukana,

mut 

luonnotonta olis

olla syntymänsä näköinen

rippikouluikäinen

iät ajat,

joten näillä mennään

yöt päivät ja aamujen

sarastukset

monta elämää,,,

ihminen elää

monta elämää,

mut vain

~yhden

kerrallaan

päijänne,,,

päijänne on

sinitaivaan alunen

kauniin luontomme

tarjotin

ympäristömme kuvajainen

jonka poukamiin

ei kaivostoimminnot

sovi

räknäilee,,,,

ihminen on

luontaistuote

niikuikuin

muutkin

luonnokkaat,

kukkaset

puut ja pensahat,

mutta on uppiniskaisempi

sillä räknäilee liikoja

oikoen liikoja

~luontopoluillaan

venyttelee,,,

jos ihminen

venyttelee liikoja

elämässään

hän

ei saa mitään aikaan

sydänasia,,,

kun joku tehtävä on

sydänasiasi

siitä tulee hyvä

sillä teethän sen

~kuin itelles tekisit

suuriin tähtiin,,,

suuriin tähtiin on

pitkä

matka,

siksi matkaan

lähemmän luo

~luoksesi

luonnonlapset,,,

luonnonlapset ovat

herkästi

hyväntuulisia,

sillä heillä on

kaikki

~luonnostaan

pierettääääää,,,,

unet ovat parhaita

turistimatkoja,

sillä ne

eivät saastuta

ympäristöä,

tosin

jos tukevasti syö

lanttukukkoo ennen reissulleen

lähtöä,

niin palatessa 

~pierettää

mut

se haihtuu 

taivaantuuliin kun

avaat ikkunan

hohtoo,,,

jos kaikki

olis helpon 

vaivatonta

niis

ei ois yhtään

hohtoo

alkuaikojen ihminen,,,

alkuaikojen ihminen

ei kammannut

hiuksiaan

~nykyaikaisen ei

voi

sommitella,,

mun kotini on siel

missä uneni viihtyy

hetkeni helpottuvat

sydämmeni hymyilee

sil

tiel on mun hyvä

kulkea,

elämääni

sommitella

tutut,,,

kaikki tutut eivät

ole läheisiä,

~vain he jotka

katsovat silmiin

ens alkuun,,,

ihmisen ei kannata

ens alkuun olla

täyvelliben,

sillä epäonnistumista

saa mielenvoimaa joka

kukittuu täydellidyydessä,

jonka jälkeen on vain

tyhjää

koska kaikki on

tehty 

nähty

koettu ja päällään 

seistu

hevoset takas,,,

~hevoset takas

liikenteeseen,

sillä silloin

ympäristökin viihtyis

pientareet kukkisivat

kun hevonpaskat niitä

elinvoimaistais.

maanantait,,,

maanantait ovat

aloittelijoitten

päiviä,

konkarit selviävät niistä

vain

rutiinensa avulla

sanat,,,

koskettavimmat

kirjainet alkavat 

~sinulla

muut kirjaimet opin

kansakoulussa

tekemätön,,,

kaikella on

hintansa,

tekemättömyydellä

-suurin- 

maaseutu,,,

maaseutu on

alun

kantapaikka,

hetkien ja renkien

tuulentupia 

viljakkaita

suven hetkiä,

hiihtoretkiä pitkin poikin

luontoäiteen maisemia,

elämän myötäilemiä

kumpusii,

se on

vuodenaikoja

jolloin ihminen peilaantuu

sääkuvan mukaisesti,

sillä

maaseutu

on

elämän seutukuntaa

nauru,,,

nauru on

surun

elämänlehtolapsi

sillä se helähtää vain

hyvänpäivän sattuessa

ilomielen tuulahtaessa

seesteisten hetkien vallitessa

lopunpää,,,

elämä on ainutkertaista

kertaluoneista,

se hetkillä punottu

tapahtumilla

päivitetty

itkulla ja naurulla

vuodatettu,

elämä

on

askeleita jotka

kulkevat kohti 

lopunpäätä

tunteet,,,

tunteet ovat

vihan ja rakkauden

suudelma,

hetkinen

joka säiden haihtuessa

huuhtoutuu olemassaoleviin

hetkiin,

jos ei,

niin

silloin olette yhteisiänne 

en sure,,,

en sure

kyyneleitteni lähteitä

tähteitä

vaan

suren niiden 

virtaamia hetkiä

jolloin kaikki on alamaissa

loputtomien lähteitten suossa

tuossa

valottomassa yössä

jonka ovi ei raotu

vaikka hymyilen

elän ja huomistani tarjoan 

avoimin mielin,,,

avoimin mielin

lähestytyessäsi

koet vähemmän

vastarintaa 

äiti,,,

äiti on kaunis

sana,

kaunis ja suloinen,

huolehtivainen

ja elämäni katsojain,

hän

ei palkkaa pyydä

vaan jaksaa jälestäni katsoa

kulkuani vartoa

valvoa

elämääni parsia,

äiti on mun

elämäin,

sillä hänestä saan huomisen virtaa

hellää kosketuspintaa

niitä hetkiä joita hän

sylissään kantaa

silmillänsä antaa

käsillänsä tarjoilee

tunteillaan ohjailee,

ilman äitiä minua ei oiskaan

ja jos ois

olisin

vain 

-tunteeton tuntematon- 

vain köyhimmät,,,

vain elämän köyhimmät

elävät

pääomatuloillaan

asustellen

kaukomailla

joihin ei verojen varjotkaan

heijastu,

paitsi ne tunnonrikkaat

jotka osallistuvat

isänmaansa

hoitokustannuksiin 

luontojaiset,,,

ihminen on

liialti

valloittanut

elintilaa,

sillä nyt

pienet luontojaiset

ovat siirtyneet

luontometsän suojiin,

sinne mihin ihmisen elämänkirves

viimeiksi karsiutuu,

mut pelko on sielläkin suuri,

sillä ihminen hakkauttaa elintilaa

myös

itseltään 

myönteisyys,,,

myönteisyys

kutsuu

luokseen

~ kielteisyys

kauemmaksi

ajatuksen kynttilä,,,

ajatuksen kynttilä

sytyttää

varjoen mielet

saaden ne hymyilemään

ja ojentamaan

huomisen avaimet 

liiat sanat,,

kun sanoo liikoja

sanoja yhteen pötköön

niin

ensimmäiset ja tärkeimmät

-peittyvät- 

suurimmat rosvot,,,

nykyisten herrojen

isoisät olivat

suurimpia

rosvoja,

siksi osasivat lapsensa kastaa

toisten ihmisten

uurastuksilla 

pienen ihmisen onni,,,

pienen ihmisen onni

on ettei hän

ylety

suuriin hankaluuksiin,

vaan voi

keskittyä

omiensa parsimiseen 

ihmisen kohtalo,,,

ihminen ei pääse

irti kohtalostaan

vaikka pukeutuisi

miksi,

siksi

hänen täytyy hyväksyä

itsensä sellaisena kun on,

mutta

voi vaivihkaan kohennella

olemassaoloaan 

tee,,,

jos haluat

jotain saavuttaa,

mee sen luo,

jos haluat jotain

enemmän,

tee,

tee ja tee 

yhteissumma,,,

pienten asioiden

yhteissumma

on

kokonaisuus,

parsittu täydellisyys

jossa huokuu elämänilo

eilisen kaipuu

ja huomisen tulevaisuus

jäljelle,,,

kun kaikki sanat

on

sanottu,

jää jäljelle

kysymykset

joihin ei sanoja

ollutkaan

kertomat,,,

ne sanat joihin

ei löydy

vastausta

ovat luojan

kertomia

luonnoton,,

luonnoton on

ihmisen kotopiiri

jos siellä ei

luontopuun

lehvääkään

havisevaa haavikkoo

kuhisevaa metsikköö

jossa ei kurrenpoika

kärrynpyörää pyörittäis

ketturepolainen

jänöjussin kaa

kilpasil

juoksentelis

ja ihminen joka takajaloillaan

kävelis,

keräillen luontomarjoja punasii

mustikoit ja metsämanssikoit

tuokkoseen,

maukkahia sienilöit

ja puhisis ihelleen

huutelis maailmoilleen,

entisil ja tulevil

hävyttömyksii,

halailis ikimäntyy

kelohonkaa

ja katselis kulleronkukkaa

komian soriaa

sekä potkis polultaan

käpysii 

~luonnotonta ois~

luonto,,,

luonto on meidän

tukenamme silloinkin

kun

muut asiat

~aavikoituvat

kavahtaa,,,

ihmisen on turha

näytellä

hyvyyttään,

mutta 

aiheellista

~kavahtaa

pahuuttaan

kuntaverottomasti,,,

ihmisiä ei pidä erotella

toisistaan

ihonväin

uskonnon tahi muunkaan vakaumuksen

vuoksi,

eikä ainakaan varallisuutensa,

sillä me olemme kaikki

samoja naamoja,

tänään tälläisiä huomenna

tuollaisia

 

kunta joka haalii

vain etuajooikeutetut ihmiset

tonteilleen

ei ole huomisen kunta,

sillä heitä on

kovin vähän,

ja nekin joilla on taskut

tänään täynnä 

elävät usein

                 -kunnallisverottomasti-

ja heidänkin muuttohalunsa

sekä hakeutumiskynnyksensä on

jo valmiiksi rakennettuihin

palvelukokonaisuuksiin,

joten

ei heitäkään kunnan asukasluvussa

tukkumerten kokoisina olisi

 

joten kunnan täytyy katsoa 

toisinpäin

sinnepäin,

joista sitäkin katsellaan,

tavallisiin ihmisiin

tahi toisenlaisiin 

suuremmat virheet,,,

suurimmat virheet

ihminen

tee kun ei tee

mitään

kun aika on kypsä,,,

kun aika on

kypsä

ovet avautuvat

.sulkeutuvat.

eikä kukaan puhu,

hyvästele,

ei

hetken äänikään,

vaikka se on

vahvempi kuin elämänvoima 

hyvät ihmiset,,,

hyvät ihmiset eivät

kuole

koskaan,

vaan he hymyilevät

toisten silmin 

kasvaa,,,

ihminen kasvaa

pituutensa

verran,

sitten onkin

alaspäin mennoo 

ihme,,,

ihme on

tulivalkoinen

.välähdys.

se on koputtamaton

tuliainen

hyvänpäivän saattajainen

jolla on myönteinen

hymy

ja jumalattoman kaunis

ilme,

se on pelastava 

hetkinen

armon lähettiläs

matkamies,,,

olen aikani matkamies

luojan kulkiainen

jolla elämä on

jakanut onnenhetket

surunpyyhkimät

tyyntyvien hetkien

myrskysäät,

siksi hymyilen vaikka

suru mieltäni

varjostais

turvetuotanto,,,

luoja loi

maat ja veet,

~piru kuivatti suot

turvetuotantoon

elämän vatupassi,,,

asioita kannattaa

aina katsoa

joka suunnalta

~elämän vatupassilla

jokainen ihminen on yrittäjä,,,

jokainen ihminen

on

yrittäjä,

sillä vain siten

selvitään

kahden kansallispuiston kunta,,,

kahden kansallispuiston

kunnassa on luonnollista

elää

yrittää ja hyvinvoida

kun teet,,

kun teet

kuten

mieles

ohjaa

sydämmes käskee

kuljet

~elämäsi tietä

itsetunto,,,

vaikka kaikki

menisi,

itsetuntoni

jää

menneet,,

menneisiin ei

kannata

takertua,

vaan ottaa opikseen

sen minkä  jaksaa huimiseensa

viedä 

maalaiset,,,

maalaiset käyttävät

kiertoteitä,

sillä heillä ei ole

moottoriteitä

-onneksi- 

vuodet vierivät,,,

vuodet vierivät

ajat jäävät

muistot kasvavat,

mutta minä en,

paksunen vaan,

harmaannun ja aattelijaksi

taipuuntunut,

sillä enää mulla ei ole enää

nuoruuden notkeutta

menomieltä eikä vikkeliä

liikkehiä

kehityksen jarru,,,

kehityksen

jarruna on

usein

~luonnottomuus

ikä,,,

ikä nuorentaa

näkijäänsä 

sukupolvet,,,

sukupolvet elävät

aikanaan,

remontoivat entisiä ja

rakentelevat huomisia 

kuolleet taiteilijat

kuolleet taiteilat

elävät

kauemmin 

kohtalonsa tähteitä,,,

ihmiset jotka

tyytyvät

kohtaloonsa

ovat

aikansa

tähteitä,

muut taas uusien alkujen

lähteitä 

yhteispeli,,

pahimmista kilpakumppaneista

tulee

voittoisa pari,

jos he suostuvat

yhteispeliin

 

 

aikansa eläjät,,,

rakenteet eivät ole

ikuisia,

kuten eivät faaraotkaan,

eivät silkkiteiden kaupustelijat,

sillä ne murtuvat

ja uudet syntyvät,

siksi jokaista sukupolvea 

hallinnoitkoon aikansa eläjät,

eivät eiliset

eivätkä huomiset 

jos rakastavaiset,,,

jos rakastavaiset ovat

aina

yhdessä, 

tunteet haihtuu yhdessä

yössä,

mut jos vain silloin tällöin

niin

tunteet kutkuttelevat

silloin tällöin 

haihtuvaiset,,,

nykyisyys ei tunne

eilistä,

sillä ne ovat

asfaltoitu,

valmiiksi eletty ja

hautuumaalle heitetty,

nykyisyys on

hetkiä joita ei voi pitää

sylissä,

sillä ne ovat

.haihtuvaisia. 

kukkii tuhannesti,,,

ihminen elää

yksillä kasvoilla

yhteen kertaan,

mutta hän 

kukkii tuhannesti