elämä on kaunis,
mutta emme aina
sitä huomaa,
sillä mielentaakkamme
on joskus näkemättömän suuri,
se onkuin jerikon muuri,
mutta aina tulee se hetki kun
huomaat taakkas keventyneen
ja kauneuden palanneen
se ottaa aikansa,
hetkensä,
siksi tee voitavasi
ja ole ja elä vaikka
viimeisillä pohjarippeilläsi,
sukusi lahjoittamalla sisulla ja
mielenlaadulla,
niin viimein huomaat
elämänkauneuden pilkistävän
ihminen on luotu muovautumaan
elämänsäässä jos toisessakin,
ihminen jalostautuu kestävänkehityksen
lailla, mutta se ottaa aikansa ja yksi ihminen
on tässä ketjussa vain yksi lenkki ennen toisia
ihmisiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti