iltahämärän
hetkeä,
en puolikastakaan
en aamusarastuksen
kajastusta
en sillä en
omista yönselän avaimia
joilla pääsisin huomisiin,
viereesi keinumaan
kaunista ääntäsi
kuulemaan
lämpöistä kättäsi
pitelemään,
vaan olen juuttunut
aamuruskon sarastuksiin
päivieni ahdistetuksi
nykyisyyteni
alamaiseksi
en ole onnen hyväilemä
en puolikastakaan
vaan
kohtaloni
kuvajainen
joka on saapunut
matkansa pääteasemalle,
sinne josta huomaan
sinun lähteneen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti