en ma suuria
aattele
pienenpieniä vainen,
ja niitähi
ku
kohalle kopsahtavat,
sil meen niinku
luontoni ohjaa
suitsillaan vetelöö,
luontoni
tuo vienotuulinen mieleni
myrskymerinen tahtoni
mahtini suuremmoinen
tahtoo
en ma suuria
aattele,
sillä olenhan luojani murunen
elämäni kävelyttäjä
arjenpyhän pyörittelijä
suvikelien naatiskelija
ruskaretkien keräilijä,
hiihtäjä hohtavil hankisil
eloni taipaleil
en ma suuria
aattele,
meen vaan
ja illalla tuun
kotohoin,
hyppään ihteni haalareihin
naureskelen päiväni töille
tekemättömille
niille jotka minua elättävät
kutisuttavat ja raavittuttavat,
naureskelen ja itkustelen,
sillä enhän
ma
suuria aattele,
arjenpyhäni kokoisia vuan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti