syysiltojen kajoa
talvisii hankisii
suviniittysii viljavii,
elän joka hetken
kerrallaan
ja
aamujen jälkeen
toiset mokomat
elän itsessäni
sinusta
elämäni keväästä,
elän
vaikken aina
pystyssäpäin olekkaan
en osaa kuolla
sillä silloin ei olisi
enään mitään tehtävissä
ei enää
tuomentuoksuista
kevättä
lorisevia purosii
lintujen laululeita,
ei edes varhaisaamuja
jossa
luontoäidin lämmin syli
luokseen kutsuis
elän ikuista
kevättäin,
elän silloinkin
kun terälehteni
syysunelmiin laskostuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti