kengätön ihminen
on
varovainen
päivän valossa,
mutta yötämyöten hän juoksee
karuilakin
tunnelmilla
askeleilla
joissa huokuu hänen jälkensä
rakentamattomat
piirteensä joita hän
piirtelee
tyynenillan lammen pintaan
jossa kulleronkukat kuvastuvat
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti