kengätön ihminen
on
varovainen
päivän valossa,
mutta yötämyöten hän juoksee
karuilakin
tunnelmilla
askeleilla
joissa huokuu hänen jälkensä
rakentamattomat
piirteensä joita hän
piirtelee
tyynenillan lammen pintaan
jossa kulleronkukat kuvastuvat
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti