mustanmusiikin
värit lieskuvat
revontulissa,
synkkinä syyshetkinä,
levonmielen tuokioina
tuo musiikki istuttaa mieleni
suolakaivoksille
kesäisille niittyville,
lintusten luo ikimetsien
saloille
elämämme kummuille
mustamusiikki kaikuu metalliselta
mutta silti luonnolliselta,
sillä sitä on näppäilty
luonnollisesti
tunteitten tulkitsemana
elämän äärilaitojen
kopistelijoina
en ole herrahissin poika
en turjakkeiden
perillinen,
vaan olen tuhansien laulujen
esikoinen
olen keväisen huhuilevan huuhkajan
poikanen
korven eläjä,
siksi diggaan tsiikata
fudistakin,
mutta vain sen vuoksi
että siellä on pelissä
elämän nuotit,
kesyt hanhipalleroiset,
joita täällä ikimetsien
syvyyksissä ei olekkaan,
sillä tämähän on
luonnolisuuden koti
jossa elämänsävelet
huhuilevat naitwishiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti