EVON TIEDEKANSALLISPUISTO,,

laulujoutsen

evon ikimetsän

metsäjärvellä uiskentekee

morsionsa kaa,

huuhkaha huhuilee

ikipuun siimeksestä

metsäjänis ketun kaa kilpasilla,

mut

karhuemo ei heistä välitäkkään

sillä hällä riittää touhua kahden

pentunsa kaa

joista toinen on oikea elämän

elohiiri,

jokapaikan tutkija.

ilves tupsukorva tarkkailee

lähitienoota,

sillä tämä on hänen reviiriään,

sen tietävät muut ikimetsän

luonnokkaat ja siksi kaikilla

on elo rauhaisaa

istun metsälammen pohjukan

niemen kärjessä,

just siinä kohtaa

missä on jäänteitä jääkauden

ajoilta,

sen aikaisten ihmisten

kirjoituksista,

tähän kohtaan

kelopuu on mätkähtänyt

pitkin pittuuttaan,

siks täs on hyvä istuskella

ja

luontokauneutta ihailla

ajatukseni siirtyvät

tuon tuosta evon tiedekansallispuistoon,

sen läpinenoon eduskunnassa.

uskon ihmisiin

edustajiin yli puoluerajojen

että he näkevät sukupolvien

yli ja suovat tälle luontokauneudelle

lain suojan

lammen varjoisemmasta kolkasta

kurkistaa majava,

tuo taitava  rakentelija,

joka on asunut täällä

iät ajat,

hanhet tervehtivät sitä 

tottuneesti sillä ovathan

hekin tämän metsälammen

monivuotisia asukkeja

tu