hiljaisuus
hiljalleen hyräilee,
tyytyväisenä hetkeensä
nojailee
metsäpurosena lorisee
haavanlehtien havinassa
itseään tuudittelee,
pois on hälyn kauhiat
äänet
liikenteen melut
saastehet
kiivaan elämän
kilinät ja kolinat
kironmellakat kauhiat,
sillä täällä
on
luontoäiteen paratiisi
elämänlehto jota ei
ihmiskäsi ole
poispäin karsinut
vaan
ukkosen jumalanpoika
luomisvimmassaan
luontosivelimellään
maalaillut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti