torstai 17. joulukuuta 2015

luontoni...

minne kuljenkaan sen
luontoni ohjaa,
sinne taipaleeni taivaltaa,
nälkäsuussa sulavan,
mielihyvässä huomisen.
elämäni on etäohjatua,
pyristelen miten vain,
eloni kuvellein käy.
näin rosvon,
hyväkkään,
piian paksuksi painetun,
mut
minä
poikapoloinen,
näkemääni aivastin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elintilaa,,

ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois