sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kaihoisasti...

Kaihoisasti mennyttä muistelen,
Olinko turhaan,
Olinko vain oma armain,
Itsekäs sen verran.
Etten syötetyksi tullut,
Kerjäsinkö toistenkin edestä,
Sitä minä hieman kaihoisasti,
Mut kehtaisin takaisinkin tulla,
Jos menneisyyden uudelleen
Aloittaisin.
Eilisestä en viitsi mitään virkkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...