torstai 31. joulukuuta 2015

ihan ilostaan...

ihan ilostaan
hymy
naamalle kertyy,
surun ikävyys otsalle kumartuu,
miksi hitossa
naamani kaikille näytän.
   olen elämän ruskettunut
ryppynen,
ihan ihtenäin,
naurun ja surun
kumartavan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...