lauantai 26. joulukuuta 2015

kahtelisin...

lapsuuteni huoletonta aikaa,
nuoruuteni hieman kyselytti,
aikuisuus on vyyhtejä aukonut,
mutten kaikkia
keriä
kerkiä.
    vanhuus olkoon kepemielistä
aikaa,
virkiää käpettelyjä,
kahtelisin silloin vain,
kaikkialle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...