tiistai 15. joulukuuta 2015

keittiön pöytä....

ensin luulin sinua
toiseksi,
sitten muuksi,
mutta nyt
ootkin ihan omanain.

ehin sinnuu kapakoitten
valomerkkeihin saakka,
välillä konttasin ulos tullesssain,
en sinnuu huomannu,
kunnes,
katsoimme
samaa
tavaraa
kirpputorilla.

nyt tuo yhteinen
kiinnostuksemme on
keittiömme
pöytä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...