tiistai 15. joulukuuta 2015

pikkuvarvas...

pikkuvarvas,
jukranpujut,
huomasin sen jälleen.
oli kipristynyt toisen kainaloon,
vienosti siellä nyhjötti.
  kynnen leikkasin,
sirosti sipasin,
pikkuruiseni painui
onnesta sijoilleen.
  ukkovarvas,
paksu,
ei välitä mistään,
puukolla sipasin kynttä
lyhkäsemmäksi,
ei mitään elonmerkkiä
koko
pottumaisessa olossaan.
  muut kolme menivät
siinä sivussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

aamuruuhkien jonoilija,,,

ihmisen tulisi enemmän innostua, hetkistään herätä ja hypätä hetkiin joissa voi soutaa tunteittensa merille, rantautua tyyniin hetkiin, rant...