lauantai 19. joulukuuta 2015

kusen lurinaa...

itken surusta,
nauran ilosta, tahi toisin päin.
kutkuttelen
mieltäni,
kokoomus herra kusi varpailleen,
lyhyt ulostulo,
kommari kusi pitkän putken,
hänhän vanha ylikomisaari.
  kummankin kusi irto koiraa yökötti,
hyppäs syliini,
menimme suojasäihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...