lauantai 12. joulukuuta 2015

nolottaa...

menetettyjä hetkiä en takaisin saa,
tulevat ovat mahdollisuutenain,
olen elänyt elämän virrassa,
en ole huomannut itseäni ja läheisiäni,
olen vaan tuulispäänä mennyt.

en voi katuakkaan,sillä
olen yrittänyt elää ansiokasta
elämää,
vältellyt pahuutta ja kieron teitä,
mutta
vaivaiset ovat käteni,
se minua nolottaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...