ilma on tyyni,
metsäkorpi elää,
vaikkei ääntä pidäkkään,
en halua olla äänekäs,
sillä olen luonnon vieraana, jossa
on nyt keskitalven aika.
sukseni jättävät jäljet,
joissa jänis jalkojaan lepuuttaa,
mutta kiire hälle tuli, kun kettu kelmikäs
samoille latusille uskaltautui,
seuraan elämää,
mutten puutu,
sillä minähän vieras
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti